Palmusunnuntain tapahtumissa Jumalan lupaukset voidellusta kuninkaasta todellistuvat ja hänen tahtonsa tie avautuu lopullisesti Jeesuksen eteen.
Jumalan luomassa todellisuudessa kaikella on määrähetkensä. Nyt ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan.”
Palmusunnuntain evankeliumi vie lukijansa pääsiäisjuhlan keskelle Jerusalemiin. On ilmeistä, että Jeesuksen saapuminen kaupunkiin ei ollut yhdentekevää. Kuohuva juhlatunnelma näytti tihentyvän juuri hänen ympärilleen. Ihmiset tiesivät odottaa häntä. Jeesuksen ja hänen tekojensa maine kulkivat hänen edellään.
Omia huoliaan ja elämän haurautta kipuilevien ihmisten mieliin virisi toivo, kun he kuulivat, että tämän miehen kautta Jumalan apu oli ihmisten keskellä. Puheet Lasaruksesta olivat ylösnousemususkon alkusoittoa. Ihmisten into, yhteinen ilo ja yhteinen juhla tempasivat suuret väkijoukot mukaansa. Kulkueissa on voimaa.
Toivoa vai pelkoa?
Joukkoa johtavan osana on kantaa erilaisten odotusten usein ristiriitaistakin painetta. Tänä vuonna palmusunnuntai on Suomessa eduskuntavaalipäivä, demokratian juhlapäivä. Vaalikevät on ollut lupausten, odotusten ja monenlaisten kulkueiden kevät.
Evankeliumi osoittaa, että väkijoukon keskellä hitaasti aasilla ratsastavaan Jeesukseenkin ladattiin valtavasti odotuksia. Oli niitä, jotka tervehtivät häntä auttajana ja pelastajana ilo sisimmässään. He olivat tunteneet hänen sanoissaan Jumalan voiman ja nähneet hänen teoissaan elämän, armon ja rakkauden voittavan.
Johanneksen evankeliumista ilmenee, että Jeesukseen panivat odotuksensa myös sellaiset ihmiset, jotka halusivat yhteiskunnallista muutosta. He halusivat johtajan, kuninkaan, jonka kansalta ei lopu leipä, ja joka ajaa roomalaiset miehittäjät Välimereen. He kaipasivat kapinaliikkeen johtajaa, yhteiskuntarauhan ruhtinasta.
Nykyhetkestä käsin voimme vain arvailla, millaisia toiveita eri ihmisryhmien mielessä tuon juhlakulkueen aikana liikkui. Pettymys on odotusten ja todellisuuden välinen erotus. Kuinka suuri se tulisi olemaan, sitä he eivät vielä tienneet.
Johannes täydentää väkijoukon tunnekuvastoa fariseusten ajatuksilla. “Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.” Oliko tämä fariseusten havainto kateellinen, yllättynyt vai lannistunut? Johannes ei sitä selitä, mutta myöhemmistä tapahtumista voidaan päätellä, että monet fariseukset, kuten muutkin omasta asemastaan ja vanhasta maailmanjärjestyksestä tarkat pelkäsivät Jeesusta.
Pelko herätteli vihan ja väkivallan, niin kuin pelko usein tekee. Sama Jeesus, samat puheet ja teot, mutta reaktiot olivat täysin erilaiset. Toisissa heräsi usko ja toivo, toisissa kateus ja viha.
Vehnänjyvän tie
Puhuttelevinta koko tässä kulkueessa on Jeesuksen toiminta. Hän sydänten tuntijana ja tuomarina varmasti näki, kuuli ja tunsi kulkueen melskeen läpi väkijoukon ristiriitaisten odotusten ja vaatimusten hirvittävän paineen. Kenen huutoon hän vastasi? Minkä ryhmittymän lippua hän lähti kantamaan? Ei kenenkään.
Hiljainen Jeesus eteni ihmisten keskellä, mutta omaan suuntaansa. Kunnian kuninkaan alennustie on Jumalan tahdon tie eikä huutoäänestyksen lopputulos. Hän tiesi tehtävänsä, hän oli kuuliainen.
Jumalan tahdon kysyminen sosiaalisen paineen ja ristiriitaisten arvojen keskellä on Kristuksen ja hänen seuraajiensa osa. Jeesus kertasi ydintehtävänsä keinot ja päämäärät Andreakselle ja Filippukselle: ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Tähän tehtävään hän kutsuu meitäkin. Kukaan ei voi Kristuksen kuuliaisuutta täyttää eikä hänen uhriaan uusia, mutta hän kutsuu vehnänjyvän tielle oppilaakseen.
Jeesuksen seuraajina jotain meidän itsekeskeisyydestämme kuolee, kun Jumala saa tehdä työtään ja palauttaa meidät uudelleen ja uudelleen kristityn perustehtävän ja ylösnousemususkon yhteyteen.
Jumalan luomassa todellisuudessa kaikella on määrähetkensä. Nyt ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan.”
Palmusunnuntain evankeliumi vie lukijansa pääsiäisjuhlan keskelle Jerusalemiin. On ilmeistä, että Jeesuksen saapuminen kaupunkiin ei ollut yhdentekevää. Kuohuva juhlatunnelma näytti tihentyvän juuri hänen ympärilleen. Ihmiset tiesivät odottaa häntä. Jeesuksen ja hänen tekojensa maine kulkivat hänen edellään.
Omia huoliaan ja elämän haurautta kipuilevien ihmisten mieliin virisi toivo, kun he kuulivat, että tämän miehen kautta Jumalan apu oli ihmisten keskellä. Puheet Lasaruksesta olivat ylösnousemususkon alkusoittoa. Ihmisten into, yhteinen ilo ja yhteinen juhla tempasivat suuret väkijoukot mukaansa. Kulkueissa on voimaa.
Toivoa vai pelkoa?
Joukkoa johtavan osana on kantaa erilaisten odotusten usein ristiriitaistakin painetta. Tänä vuonna palmusunnuntai on Suomessa eduskuntavaalipäivä, demokratian juhlapäivä. Vaalikevät on ollut lupausten, odotusten ja monenlaisten kulkueiden kevät.
Evankeliumi osoittaa, että väkijoukon keskellä hitaasti aasilla ratsastavaan Jeesukseenkin ladattiin valtavasti odotuksia. Oli niitä, jotka tervehtivät häntä auttajana ja pelastajana ilo sisimmässään. He olivat tunteneet hänen sanoissaan Jumalan voiman ja nähneet hänen teoissaan elämän, armon ja rakkauden voittavan.
Johanneksen evankeliumista ilmenee, että Jeesukseen panivat odotuksensa myös sellaiset ihmiset, jotka halusivat yhteiskunnallista muutosta. He halusivat johtajan, kuninkaan, jonka kansalta ei lopu leipä, ja joka ajaa roomalaiset miehittäjät Välimereen. He kaipasivat kapinaliikkeen johtajaa, yhteiskuntarauhan ruhtinasta.
Nykyhetkestä käsin voimme vain arvailla, millaisia toiveita eri ihmisryhmien mielessä tuon juhlakulkueen aikana liikkui. Pettymys on odotusten ja todellisuuden välinen erotus. Kuinka suuri se tulisi olemaan, sitä he eivät vielä tienneet.
Johannes täydentää väkijoukon tunnekuvastoa fariseusten ajatuksilla. “Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.” Oliko tämä fariseusten havainto kateellinen, yllättynyt vai lannistunut? Johannes ei sitä selitä, mutta myöhemmistä tapahtumista voidaan päätellä, että monet fariseukset, kuten muutkin omasta asemastaan ja vanhasta maailmanjärjestyksestä tarkat pelkäsivät Jeesusta.
Pelko herätteli vihan ja väkivallan, niin kuin pelko usein tekee. Sama Jeesus, samat puheet ja teot, mutta reaktiot olivat täysin erilaiset. Toisissa heräsi usko ja toivo, toisissa kateus ja viha.
Vehnänjyvän tie
Puhuttelevinta koko tässä kulkueessa on Jeesuksen toiminta. Hän sydänten tuntijana ja tuomarina varmasti näki, kuuli ja tunsi kulkueen melskeen läpi väkijoukon ristiriitaisten odotusten ja vaatimusten hirvittävän paineen. Kenen huutoon hän vastasi? Minkä ryhmittymän lippua hän lähti kantamaan? Ei kenenkään.
Hiljainen Jeesus eteni ihmisten keskellä, mutta omaan suuntaansa. Kunnian kuninkaan alennustie on Jumalan tahdon tie eikä huutoäänestyksen lopputulos. Hän tiesi tehtävänsä, hän oli kuuliainen.
Jumalan tahdon kysyminen sosiaalisen paineen ja ristiriitaisten arvojen keskellä on Kristuksen ja hänen seuraajiensa osa. Jeesus kertasi ydintehtävänsä keinot ja päämäärät Andreakselle ja Filippukselle: ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Tähän tehtävään hän kutsuu meitäkin. Kukaan ei voi Kristuksen kuuliaisuutta täyttää eikä hänen uhriaan uusia, mutta hän kutsuu vehnänjyvän tielle oppilaakseen.
Jeesuksen seuraajina jotain meidän itsekeskeisyydestämme kuolee, kun Jumala saa tehdä työtään ja palauttaa meidät uudelleen ja uudelleen kristityn perustehtävän ja ylösnousemususkon yhteyteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinä kirjoitat päivän evankeliumin. Se teksti oli myös iltaseurojen teksti ja sitä olisi halunnut kuulla myöskin iltaseuroista. Mutta kuulin pääosassa vain ohjeita elämäntavoista ja siitä että pitää katsoa että itse ja muut kulkisivat seuroissa ja miten ollaan matkaystäviä ja miten ei saa mennä maailman mukana ym ym.
Minä en meidän puolestamme kärsimystiensä alussa olevaa Kristusta sieltä löytänyt (netistä onneksi vain kuuntelinkin).
Kirkoon en tänään päässyt mutta onhan niitä hiljaisen viikon ahtisaarnoja. Tämän päivän evankeliumitekstit ilman mitää seurapuhetta antavat niin paljon enemmän, niin kuin sinun kirjoituksesi tässä.
jatkan tässä sitten vielä hieman tekstiä jota tänään luin.
Ps. 118: 25
Psalmi:
Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.
Herran huoneesta teidät siunataan.
Herra on Jumala!
Hän antoi valonsa meille.
Käykää kulkueena lehvät käsissä,
ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän,
Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa!