Hän on,
taidetta minulle.
Se on kaunista,
surullista
ja joskus myös rumaa.
Kauneus on katsojan silmissä,
hän on minun.
Taide saa ihmiset ajattelemaan,
hän saa minut.
Taidetta ihmiset vihaavat tai rakastavat,
niinkuin minä häntä.
Se on jotain merkittävää,
niinkuin hän minulle.
Taide kuvastaa katsojaansa,
ja hänessä minä näen toivon,
toivon rinnalla petetyksi tulemisen pelon.
Taiteen kautta voi avata portteja,
löytää uusia asioita tai merkityksiä vanhoille.
Minä olen avannut portin hänen kauttansa ja löytänyt jotain uutta.
Jotain arvokasta.
Olen niin valmis, etten tämän valmiimmaksi koskaan synny.
Onko hän valmis astumaan kanssani,
tähän uuteen,
ja parempaan.
Siihen joka meillä jo on, käsillämme voimme sitä kosketella,
aistein tuntea.
Siihen joka meillä jo on,
mutta jonka voimme menettää, jos emme sitä varjele.
Haluaako hän minut?
Minulla on hänen sanansa.
Uskon niihin,
ehkä liiankin sokeasti?
Tunnen kuitenkin saman.
Siksi uskon.
Tarvitsen kuitenkin enemmän.
Enemmän kuin nuo sanat.
Tarvitsen täyden totuuden.
Että hän näyttää nuo kauniit sanat todeksi.
Niin että voin luottaa häneen täysin,
ja hän minuun.
Pelkääkö hän?
Sitä että menettäisi minut?
Olenko hänelle jotain, mitä ei voi menettää?
Eikö hän ole surullinen takiani?
Eikö vihainen muiden katseista?
Voisiko hän jakaa minut muun maailman kanssa?
Eikö hän välittäisi,
jos unohtaisin hänet?
Jos en soittaisi?
Eikö hän miettisi,
missä olen?
Kenen kanssa?
Tulisiko hänelle mieleenkään?
Kirjoitin tämän,
että hän tietäisi.
Olen vain hänen,
jos hän niin tahtoo.
Sanat tyhjät,
eivät kuitenkaan riitä.
Olen täällä,
kaukana.
Mietin sinua,
liian usein.
Mutta pian unohdan,
jos sinäkin unohdat.
Se sattuu, aivan liikaa.
Oletko jo unohtanut?
Rakkaani mun.
Tiedän että rakastat,
että olen kaikkesi.
Mitä siis epäröin?
...että kadotan sinut?
Miksi emme voi elää hetkessä,
onnellisuudessa?
Tässä ja nyt.
taidetta minulle.
Se on kaunista,
surullista
ja joskus myös rumaa.
Kauneus on katsojan silmissä,
hän on minun.
Taide saa ihmiset ajattelemaan,
hän saa minut.
Taidetta ihmiset vihaavat tai rakastavat,
niinkuin minä häntä.
Se on jotain merkittävää,
niinkuin hän minulle.
Taide kuvastaa katsojaansa,
ja hänessä minä näen toivon,
toivon rinnalla petetyksi tulemisen pelon.
Taiteen kautta voi avata portteja,
löytää uusia asioita tai merkityksiä vanhoille.
Minä olen avannut portin hänen kauttansa ja löytänyt jotain uutta.
Jotain arvokasta.
Olen niin valmis, etten tämän valmiimmaksi koskaan synny.
Onko hän valmis astumaan kanssani,
tähän uuteen,
ja parempaan.
Siihen joka meillä jo on, käsillämme voimme sitä kosketella,
aistein tuntea.
Siihen joka meillä jo on,
mutta jonka voimme menettää, jos emme sitä varjele.
Haluaako hän minut?
Minulla on hänen sanansa.
Uskon niihin,
ehkä liiankin sokeasti?
Tunnen kuitenkin saman.
Siksi uskon.
Tarvitsen kuitenkin enemmän.
Enemmän kuin nuo sanat.
Tarvitsen täyden totuuden.
Että hän näyttää nuo kauniit sanat todeksi.
Niin että voin luottaa häneen täysin,
ja hän minuun.
Pelkääkö hän?
Sitä että menettäisi minut?
Olenko hänelle jotain, mitä ei voi menettää?
Eikö hän ole surullinen takiani?
Eikö vihainen muiden katseista?
Voisiko hän jakaa minut muun maailman kanssa?
Eikö hän välittäisi,
jos unohtaisin hänet?
Jos en soittaisi?
Eikö hän miettisi,
missä olen?
Kenen kanssa?
Tulisiko hänelle mieleenkään?
Kirjoitin tämän,
että hän tietäisi.
Olen vain hänen,
jos hän niin tahtoo.
Sanat tyhjät,
eivät kuitenkaan riitä.
Olen täällä,
kaukana.
Mietin sinua,
liian usein.
Mutta pian unohdan,
jos sinäkin unohdat.
Se sattuu, aivan liikaa.
Oletko jo unohtanut?
Rakkaani mun.
Tiedän että rakastat,
että olen kaikkesi.
Mitä siis epäröin?
...että kadotan sinut?
Miksi emme voi elää hetkessä,
onnellisuudessa?
Tässä ja nyt.
Vastaukset 46
Vanhimmat
vain satua?
olisi kirjoitettu minulle...
Niin oikeaa, niin väärää. Mutta täydellisen totta. Ja todellisena sen haluan sinulle näyttää.
että olisit sinä, mutta tämähän on vain haavemaa, johon me kaikki välillä paetaan, haluamme uskoa että täältä löytyisi uudestaan se minkä kerran menetimme
et minua nyt haluaisi löytää.
täällä haavemaassa,missä kaikilla menee polut ristiin
kun haluaa vain uskoa viellä vähän aikaa..
onnelliseen loppuun..no joillain voi olla onneakin että löytää.
mutta löytämistä ei ainakaan auta vuoristoratamaiset tunteet. niinkuin minä tuossa edellä olin toivoton... ja nyt taas melko normaali ;)
on..mä en käy vuoristoradassa se on meinaan kamala..toivoa kannattaa aina pitää yllä mutta tiedän luultavasti miten tässä käy..
mutta sitä kamalammat härvelit hirvittää. ajattelet, että jos/kun tästä ei tule sen kummempaa, niin minä alan hankalaksi? vai sinä?
vaikka,mä lähden nukkumaan..luen sitten huomenna lisää aamukahvia juodessa
väärin. hyvää yötä :)
lupaan sulle, että otan suhun yhteyden huomenna. olet mulle ikuinen ystävä, rakastettu, jos sen vain sallit. nyt yritän hiipiä uniisi :)
ottaisit yhteyttä..
mukavampaa päivää :)
Olen surullinen, koska olet kaukana etkä ole minulle kertonut totuutta. Olen vihainen muiden katseista mutta en sinulle. En ole unohtanut enkä koskaan unohda - toivottavasti et sinäkään. Haluan sinut ja voin jakaa sinut sen kanssa, mikä sinulle on tärkeää.
Ne katseet ja sanat ovat yhä totta. Luota ja odota tai soita niin voimme elää tässä ja nyt.
kyyneliin.sano mun sanoneen.silti olen valmis yrittämään.saa sinua katsoa;)jopa koskea,se jolle sinä annat luvan.
vai onnen? sehän nähdään.
nähty.
on tunteissa, kyyneleissäkin välillä?
Itken vain,kyyneleet ovat tunteeni,jotka ovat välillä olemassa.Itken kuitenkin hiljaa itsekseni,ettei kukaan näe minun kyyneleitäni.Niin itken sinua!
Se toinen pelkää,epäröi,itkee ja kiroaa itseään.
Kaikki on niin epäselvää..niin epätodellista.
Hyvät asiat huomaa kunnes on liian myöhäistä.
vaaleanpunainen ja musta on kai rakkauden värit tässä..
Toinen on ujo ja epävarma.Toinen taas ujompi ja epävarmempi. Rakkauden värit ovat vaaleanpunainen ja musta tässä.
ole sinun sanaasi. Ei mitään. Ei edes tietoa mitä minä sinulle merkitsen. Sinä olet kuitenkin tuonut taiteen elämääni.Ja tehnyt elämästäni taiteen.Kun katson sinua näen taideteoksen.Tuskin uskallan katsoa.Saatikka koskea.Löysin uuden maailman.Ja haluaisin sinun kuuluvan siihen.Sinä olet maailmani.Ymmärrätköhän mitä tarkoitan?
sanaani viellä,silloin kun kohtasimme tiesimme että kuulutaan yhteen,
mutta haavemaa tämä on aikaamme täällä kulutetaan,toivomme,uskomme,että sen oikean luokse löydämme..
varmaan nainen.
mitä sitä kieltämään
naisia.kaikki tämä on satua.sadun kertojana toinen nainen.meillä on kivaa.
Jos tiedät tunteeni ja minä sinun tunteesi.Niin miksi emme tee mitään?
Mutta kuka tietää, oletko se oikea?
Asumme.
Puoli Suomea asuu ;) pk-seudulla.
Noh leikkiähän tämä vain on.Tosin vakavaa sellaista.
Hyvää kevään odotusta ja ole rohkea se onnen tuo.
se minun haave..se kenet toivon viellä tapaavani..
löydät.
L-kirjain alussa?
Hoota.
...ikävä tuottaa pettymys
...olet väärässä...
väärä henkilö,mutta väärässä.
pelkkiä väärinkäsityksiä. taas. väsä ja ikävä :( ikävä
oletko mies vai nainen?
..olen nainen
herranjestas mikä ..runo. Kuin minun olisi.
Olen vaan väsynyt metsästämään sen kirjoittajaa. Oletko se sinä? Ihan kuin sulla olisi periaate, jonka jäljille ei pääse kukaan muu, en edes minä. En edes minä. Ole niin hieno kuin olet, mutta kun liikutaan henkimaailmassa, löytyy myös vaihtoehtoja liikaa. Mun ei kai kuuluisikaan tulkita enää muuta, kuin sen minkä tiedän, mutta vähän epäilen. En edes enää tiedä, mitä tiedän.
Sydämen jo sait, sanele ehdot.
Minäkin luin...tietäisinkö,en sanoisi.Eihän tässä enää tiedä yhtään mitään.Ainoa mitä tiedän,on se mitä välillämme hänen kanssaan on.
minut on helppo löytää.haluan tulla löydetyksi.en minä lentää osaa,pitää kävellä niinkuin kaikkien muidenkin.enkä löydä tietä luoksesi.onko sitä olemassakaan?minulle.
On...Juoksen lujaa luoksesi,tien tiedän ja osaan,juoksen lujaa...
- tai tee. Se on helpompaa sulle nyt kun olen asettautunut altavastaajaksi.
En uskalla edes ajatella,mitä tapahtuisi,kun saisin vihdoinkin elää hetkeä täysin kiinni sinussa.