elämää tää vaan on...

niina87 kirjoitti:

Tapasin maailman ihanimman pojan viime vuonna, kun siskoni seurusteli vanhan luokkalaiseni kanssa. Kummatkin ollaan ujoja olen itse lähemmäs 18 jää tää jätkä (sanotaanko vaikka Jani) on 17.. Tullaan ihan hyvin toimeen ja jutellaan mesessä paljon, mutta en jaksaisi vain odottaa. Jani on kyllä sanonu pitävänsä musta todella paljon, mutta jotenkin se tieto ei lohduta mua yhtään, kun kuulin et Jani on käyny deittaa jotain muijaa useamman kerran murruin täysin, mutta annoin asian olla eihän se mulle kuulunu, sitten kuulin että Jani seurustelee sen muijan kaa jota se oli käyny deittailee, itkin muutaman yön ja kysyin Janilta suoraan asiasta. Mullehan ei ois kukaan saanu ees kertoo mitään ja sitten kuulin, että Jani oli jättäny tän muijan sen takia että olin kysellu siltä siitä muijasta. Tuntuu pahalta, kun tietää että Jani jätti sen muijan mun takia tai siis sen takia että sain tietää, jotenkin haluan kuitenkin Janille vain parasta. Sen jälkeen mun ja Janin välit viileni ei enää pahemmin puhuttu mesessä ja mä aloin miettiä jo et mun ois aika elää omaa elämää eikä jäädä takertumaan kinni ihmiseen jota en voisi saada kuitenkaan, joten löysin itelleni ihanan poikaystävän, mutta kun Jani kuuli se hiiltyi siitä todella paljon, meidän ystävyys romahti kokonaan ja mä erosin siitä jätkästä. Sain välit taas kuntoon Janin kanssa, miks pitäis elää miellyttäen jotain jota ei voi saada, kun sen tietää niin hyvin tuntuu turhalta elää päivästä toiseen. Ei pelkkien unelmien varassa jaksa eteenpäin, kun kerroin Janille et tunteet sitä kohtaan oli ristiriidassa, Jani jotenkin katos mun elämästä vähäks aikaa. Itkin monta päivää, koska Janista oli tullut mulle todella tärkeä ihminen, en ajatellut että meistä tulisi pari se oli enemmänkin veli hahmo. Miten saisin Janin ymmärtämään jotain sellasta jota en osaa itekkään selittää...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä