Kevät tuli ja noi ikkuna ja kattokauppiaat taas pörrää ovilla. Kalliita kattoja ja ikkunoita tarjoaa. Ovat kuin virpojat konsanaa, katto tai kepponen, sisälle ei kannata laskea, mutta ulos voi ruokkia, pojat kun pienellä provikalla tötä tekee, saavat vähän ruokaa ettei nälässä tarvii mennä.
Ovelta ovelle kauppiaat
OKasuja
860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Menetkö seuraavaksi matkailu sivulle kertomaan kissastasi, kuinka se ei meinaa tulla alas puusta?
Ei tuota sinullakaan taida olla mitään elämään kun pitää joka asiaa komentoida
Eikö se ole elämää?? :)
En avaa enää edes ovea ovikellon soittajille jotka eivät ole ilmoittaneet ennakkoon tulostaan. Ei siellä ole kuin kerjäläisiä.
En kyllä vastaa puhelimeenkaan jollei ole tuttu numero, ei ole sitäkään kautta muita kuin kerjäläisiä soittelemassa.
Vuotaako siellä Julkulan sairaalassa katto?
eräässä kuopiossa sijaitsevassa rakennuksessa vuotaa katto kuin seula mutta silti rakennus läpäisee kaikki "tarkastukset" ilman mitään ongelmia. Miten huonokuntoinen saa työpaikan rakennus ollakaan ennenkuin siihen puututaan? Julkisella sektorillahan jos joku pieraisee niin heti muutetaan toisiin tiloihin mutta yksityisellä puolella saa näköjään vaikka koko katto puuttua eikä ketään kiinnosta...
Se on sitä markinataloutta, kun rahat pitää jakaa osinkoihin niin ei riitä katonkorjaukseen.
Onko koululaisten, partiolaisten ja ties minkä urheiluseurojen lasten nykyään pakko kaupustella kaikenlaista ovelta ovelle luokkaretkirahastoihin tms.? Ei meidän 80-luvulla tarvinnut, luokkaretket järjestyivät muilla keinoin.
Mulla ei ole lapsia niin minua ei kiinnosta ostaa jotain kalentereita tms. luokkaretkiä varten.
Tulee aina jotenkin vaivautunut olo jos joutuu juttelemaan nykyajan lapsille jotka olettavat että jokainen aikuinen on tekopirteä, hassunhauska pelle niinkuin heidän opettajansa, lastenhoitajat tms. pitkälle koulutetut ammattilaiset.
Minä olen vakavamielinen teollisuustyöntekijä, toimin koneiden kanssa joita käytetään vain faktoihin perustuen, pidän siitä että arvo on joko tosi tai epätosi eikä mitään epämääräistä.
Vapaa-ajallakin harrastan mm. vanhan hyvän ajan tieto- ja pelikoneita. Commodore -merkki on suuressa arvossa minulle edelleen. Jos voisin valita niin eläisin 1980-luvulla ikuisesti.
En tiedä nykyajan lapsista mitään enkä jaksa mitään tekopirteää sokerikuorrutettua pinkkihattara lässyttämistä niinkuin nykyajan lapset ilmeisesti olettaa kaikkien aikuisten olevan.
Parempi kuin eivät kauppaisi ovelta ovelle niin jäisi nämäkin nolot kohtaamiset pois.