Olotilani farmariauton tavratilassa ei ollut kehuttava. Makasin kyljelläni tiukasti paketoituna ja haitarikate päällevedettynä
estämään ulosnäkemiseni.
Nuoreksi naiseksi Jaana oli sitonut minut yllättävän hyvin ja selvästikin suunnitellut sitä.
Olimme ensin ajaneet kaupungista hieman ulos pienelle sivutielle, missä hän sai rauhassa
paketoida minut. Kädet selän taakse, nilkat ristiin ja kaikki kiinni pitkillä nippusiteillä. Sitten koko paketti vielä narulla kiinni kuormarenkaisiin etten pääsisi liikkumaan matkan aikana.
Siinä sitten yritin viihtyä lähes tunnin ajomatkan ajan.
Liikkeelle lähdettäessä hänen harhautusajonsa olivat turhia, sillä menetin suuntavaistoni
välittömästi, en edes tiennyt lähdimmekö takaisinpäin vai eteenpäin. Ja sitäpaitsi, kaupunki lähiöineen ei ollut minulle entuudestaan mitenkään tuttu.
Täysin sokkona ja jäsenet puutuneina mieleeni tulvahti monenmoisia ajatuksia alkaneesta
leikistä. Mihin ihmeeseen olin ryhtynyt ja miten kaikki tulee päättymään.
En tietenkään voinut tilanteelle enää mitään. Olimme kaikesta huolimatta sopineet yksinkertaisen turvasanan jos leikki jostain syystä kävisi liian ahdistavaksi. Lisäksi tulisin
saamaan käteeni tarvittaessa esineen, jonka pudottamalla voisin ilmaista itseäni. Toivoin
etten tulisi käyttämään kumpaakaan, sillä olin malttamattoman innoissani tässä mukana.
Ajatus olla nuoren enkelimäisen tytön vankina ja leikkikaluna viikonlopun, sai eloa nivusiini.
Jaanan paketointitaito vain tehokkaasti esti kaluani liikkumaan mihinkään suuntaan, mutta ei
silti estänyt sitä paisumasta.
Vauhti hiljeni ja tie muuttui selvästi pienemmäksi. Pienellä vaihteella ajaminen kieli tien huonosta kunnosta, jonka sain kyllä kokea muutenkin. Nyt ymmärsin tiukan paketoinnin ja
kiinnittämisen lattiaan. Olisin varmasti ollut pahasti mustelmilla ja kolhuilla ilman niitä.
Mihin ihmeeseen hän oli minua viemässä.. töyssyistä ja kuopista päätellen varmaan keskelle
perunapeltoa tai metsää, jonne ei ole tietä hoidettu vuosikausiin.
Viimein pysähdyimme. Jaana nousi autosta, poistui hetkeksi ja saavuttuaan takaisin hän lähti
ajamaan selvästikin jotain luiskaa tai ramppia alas, kunnes taas pysähtyi.
Moottorin äänen kaikuminen seinistä paljasti meidän olevan jossain hallissa tai tallissa.
Perillä ollaan.. hän sanoi hieman vinoilevalla äänensävyllä ja kysyi miten matkani meni.
Sammutettuaan moottorin hän nuosi autosta poistui sulkemaan jotain liukuoven tyyppistä tallinovea. Kuului selvä naksahdus, kuin tukevasta lukosta sen mentyä kunnolla lukkoon.
Palattuaan hän avasi takaluukun ja veti katteen päältäni. Selvästikin hän nautti näystä.
Tunsin oloni vähintäänkin sekavaksi. Tukala asentoni ja nyt jo pahemmin puutuneet jäseneni
eivät edesauttaneet saamaan minkään asteista hymynkaretta huulilleni.
Pyysin häntä vain vapauttamaan minut.
-No no, hän sanoi. Kyllä senkin aika pian tulee.
Tyttö poistui taas hetkeksi. Kuuntelin herkistetyin korvin mitä hän puuhaili. Selvästi kuului kevyen kettingin kilinää, aivan kuin sitä olisi kannettu tai vedetty perässä.
En kuullut väärin, sillä hän tosiaankin veti perässään kettinkiä ja toi sen luokseni autolle.
Avattuaan ensin kuormansidontaköyden ympäriltäni hän nosti minut istuma-asentoon siten, että jalkani roikkuivat autosta ulkona. Sen jälkeen hän nosti paitani helmat housuista ja kiinnitti vyötärölleni ihoa vasten pehmustetun
metallipannan.
Muutaman tiukan kiristyskiskaisun jälkeen siihen kiinnitettiin kettinki ja lukittiin paikoilleen kunnon lukolla.
Istuma-asennossa ollessani panta tuntui turhankin tiukalta, mutta saatuani jalkani vapaiksi ja
päästyäni seisomaan panta tuntui lähes inhimilliseltä.
Jaana komensi minua seisomaan paikoillaan hetken ja poistui kettingin toiseen päähän.
Pingotti ketjun tiukaksi ja lukitsi sen toisella lukolla seinään.
-Tämä tulee olemaan liikkumaetäisyytesi tästä hetkestä eteenpäin, hän sanoi ja poistui tallin
sivuovesta hetkeksi.
Käytin tilaisuutta hyväkseni katsellakseni ympärilleni. Olimme jonkinlaisessa autotallissa,
jossa oli pienen metalliverstaan työkaluja. Tallin ajoluiska oli jyrkkä, josta johtuen olimme
maanrajan alapuolella eikä tallissa ollut siksi ikkunoita.
Palattuaan hän vapautti käteni kiristävistä nippusiteisä ja kehoitti minua hieman
komentelevaan sävyyn samantien riisuutumaan.
Olin kehoituksesta varmasti hölmistynen näköinen ja muutenkin koko tilanteesta hieman
pyörällä päästä, enkä osannut oikein sanoa sanaakaan.. Luulin saaneeni hieman verytellä
itseäni ja totutella ympäristöön sekä koko tilanteeseen.
Jotenkin kaikki oli alkanut niin varkain, etten ollut oikein tajunnutkaan leikin jo alkaneen.
Kuvittelin meidän vielä hieman keskustelleen ja suunnitelleen leikin kulkua, mutta näköjään
Jaana olikin jo päättänyt sen alkaneen.
Tunsin itseni vaivautuneeksi tuosta kehoituksesta. En mitenkään arvellut kaiken alkanen näin.
-Pitääkö minun todellakin jo nyt riisuutua..emmekö voisi aloittaa jotenkin mukavammissa merkeissä, kysyin.
-Ja mitäköhän tuo mukavammissa merkeissä mahtaa tarkoittaa, hän sanoi ja jatkoi, että ei tämän mukavammissa merkeissä enää voi aloittaa -hänen kannaltaan.
Tyttömäisesti naureskellen hän otti jakkaran alleen ja istui odottamaan esitystäni.
-Sinulla ei taida olla oikein nyt muuta mahdollisuutta, kuin ruveta kiltisti riisumaan.
Voit laittaa vaatteesi siististi tuohon koriin, jonka vien sitten joksikin aikaa pois, sillä mitäpä sinä vähään aikaan vaatteilla mitään tekisitkään, hän sanoi ilkikuriseti ja jätti viattoman hymyn huulilleen.
Tajusin, miten ovela hän olikaan heti alusta lähtien ollut laittaessaan pannan vyötärölleni.
Sillä hän sai minut kytkettyä heti omalle reviirilleni eikä ollut pelkoa, että lähtisin
vaeltelemaan omille teilleni. Samantien tajusin hänen säilyttävän lukkojen avaimia seinän
toisella puolella -ulottumattomissani ja vuorottelemalla lukkojen avaamista avain kerrallaan olisin koko ajan ns. kytkettynä. Näppärä keino turvata oma vapautensa joka tilanteessa, sillä näin miehisestä ylivoimastani ei olisi minulle mitään etua.
Oikeastaan vasta nyt sain ensimmäisen kerran tilaisuuden ihailla tytön aikusmaista olemusta. Hän vastasi kaikilta osin sitä kuvaa jota olin fantasiassani pyöritellyt.
Hänessä kiteytyi juuri ne naiselliset ja tyttömäiset piirteet jotka saivat tilanteen tuntumaan jännittävältä ja kutkutavalta. Tytön tummanruskeat kiharat hiukset laskeutuivat villisti kehystämään hänen valokuvamaisia siroja kasvojaan. Korkeat poskipäät korostivat
enkelimäisiä kasvoja, saaden hymyn näyttämään entistä viattomammalta. Nuo kasvot eivät
unohtuisi keneltäkään mieheltä.
Mikä onni olikaan kohdannut päästessäni kokemaan ja tapaamaan moista ilmestystä. Miten olisikaan onni päästä koskettamaan tuon tytön ihoa ja
vartaloa, kuljettamaan käsiään hänen muodoillaan jotka eivät jääneet paljastumatta hänen istuttuaan tuolla tallin jakkaralla. Hänen asentonsa paljasti reisien naisellisia muotoja, hänen ryhtinsä toi sopivasti esiin aikuisen, mutta silti tyttömäisen jäntevän vartalon. Pääsisinkö kosketusetäisyydelle jos kokeilisin lähestyä häntä. Antaisiko hän koskettaa itseään, voisinko tuttavuutemme ja leikkimme varjolla pyytää häneltä pientä läheistä hetkeä. Tekisinkö sen..onnistuisinko siinä..kokeilisinko
rajojani..asettaisinko vaakalaudalle tämä tilaisuuden saada olla tuon viattoman ja herkän näköisen tytön leikkikaluna ja vankina -juuri niin kuin olen pitkään jo uneksinut ja haaveillut. Pilaisinko tämän kaiken jos nyt yrittäisin..
Huomasin himoitsevani tuota tyttöä.
Havahduin todellisuuteen hänen korjattuaan asentoaan jakkaralla ja kehoittaessaan minua
uudestaan riisuutumaan.
-Noohh.. tuleeko siitä mitään vai pitääkö vauhdittaa hieman, hän sanoi tiukasti.
Mistä hänelle oli yllättäin ilmestynyt käteen pitkä raippa.
Jaana istui selvästikin turvallisesti ketjuni rajojen ulkopuolella. Uskoin silti raipan yltävän
keholleni tarvittaessa.
En ottanut riskiä, vaan aloin kömpelöin elein nolona riisua itseäni.
Tilanteessa oli jotain nolostuttavaa ja samalla jännittävää.. En haluaisi luopua tästä, eikä se
helposti olisi onnistunutkan. Nautin osastani sekavin mutta kiihoittunein tuntein.
Olin tuon tytön vallassa ja leikki oli siis alkanut!
Jatkuu pian..
-Nads
estämään ulosnäkemiseni.
Nuoreksi naiseksi Jaana oli sitonut minut yllättävän hyvin ja selvästikin suunnitellut sitä.
Olimme ensin ajaneet kaupungista hieman ulos pienelle sivutielle, missä hän sai rauhassa
paketoida minut. Kädet selän taakse, nilkat ristiin ja kaikki kiinni pitkillä nippusiteillä. Sitten koko paketti vielä narulla kiinni kuormarenkaisiin etten pääsisi liikkumaan matkan aikana.
Siinä sitten yritin viihtyä lähes tunnin ajomatkan ajan.
Liikkeelle lähdettäessä hänen harhautusajonsa olivat turhia, sillä menetin suuntavaistoni
välittömästi, en edes tiennyt lähdimmekö takaisinpäin vai eteenpäin. Ja sitäpaitsi, kaupunki lähiöineen ei ollut minulle entuudestaan mitenkään tuttu.
Täysin sokkona ja jäsenet puutuneina mieleeni tulvahti monenmoisia ajatuksia alkaneesta
leikistä. Mihin ihmeeseen olin ryhtynyt ja miten kaikki tulee päättymään.
En tietenkään voinut tilanteelle enää mitään. Olimme kaikesta huolimatta sopineet yksinkertaisen turvasanan jos leikki jostain syystä kävisi liian ahdistavaksi. Lisäksi tulisin
saamaan käteeni tarvittaessa esineen, jonka pudottamalla voisin ilmaista itseäni. Toivoin
etten tulisi käyttämään kumpaakaan, sillä olin malttamattoman innoissani tässä mukana.
Ajatus olla nuoren enkelimäisen tytön vankina ja leikkikaluna viikonlopun, sai eloa nivusiini.
Jaanan paketointitaito vain tehokkaasti esti kaluani liikkumaan mihinkään suuntaan, mutta ei
silti estänyt sitä paisumasta.
Vauhti hiljeni ja tie muuttui selvästi pienemmäksi. Pienellä vaihteella ajaminen kieli tien huonosta kunnosta, jonka sain kyllä kokea muutenkin. Nyt ymmärsin tiukan paketoinnin ja
kiinnittämisen lattiaan. Olisin varmasti ollut pahasti mustelmilla ja kolhuilla ilman niitä.
Mihin ihmeeseen hän oli minua viemässä.. töyssyistä ja kuopista päätellen varmaan keskelle
perunapeltoa tai metsää, jonne ei ole tietä hoidettu vuosikausiin.
Viimein pysähdyimme. Jaana nousi autosta, poistui hetkeksi ja saavuttuaan takaisin hän lähti
ajamaan selvästikin jotain luiskaa tai ramppia alas, kunnes taas pysähtyi.
Moottorin äänen kaikuminen seinistä paljasti meidän olevan jossain hallissa tai tallissa.
Perillä ollaan.. hän sanoi hieman vinoilevalla äänensävyllä ja kysyi miten matkani meni.
Sammutettuaan moottorin hän nuosi autosta poistui sulkemaan jotain liukuoven tyyppistä tallinovea. Kuului selvä naksahdus, kuin tukevasta lukosta sen mentyä kunnolla lukkoon.
Palattuaan hän avasi takaluukun ja veti katteen päältäni. Selvästikin hän nautti näystä.
Tunsin oloni vähintäänkin sekavaksi. Tukala asentoni ja nyt jo pahemmin puutuneet jäseneni
eivät edesauttaneet saamaan minkään asteista hymynkaretta huulilleni.
Pyysin häntä vain vapauttamaan minut.
-No no, hän sanoi. Kyllä senkin aika pian tulee.
Tyttö poistui taas hetkeksi. Kuuntelin herkistetyin korvin mitä hän puuhaili. Selvästi kuului kevyen kettingin kilinää, aivan kuin sitä olisi kannettu tai vedetty perässä.
En kuullut väärin, sillä hän tosiaankin veti perässään kettinkiä ja toi sen luokseni autolle.
Avattuaan ensin kuormansidontaköyden ympäriltäni hän nosti minut istuma-asentoon siten, että jalkani roikkuivat autosta ulkona. Sen jälkeen hän nosti paitani helmat housuista ja kiinnitti vyötärölleni ihoa vasten pehmustetun
metallipannan.
Muutaman tiukan kiristyskiskaisun jälkeen siihen kiinnitettiin kettinki ja lukittiin paikoilleen kunnon lukolla.
Istuma-asennossa ollessani panta tuntui turhankin tiukalta, mutta saatuani jalkani vapaiksi ja
päästyäni seisomaan panta tuntui lähes inhimilliseltä.
Jaana komensi minua seisomaan paikoillaan hetken ja poistui kettingin toiseen päähän.
Pingotti ketjun tiukaksi ja lukitsi sen toisella lukolla seinään.
-Tämä tulee olemaan liikkumaetäisyytesi tästä hetkestä eteenpäin, hän sanoi ja poistui tallin
sivuovesta hetkeksi.
Käytin tilaisuutta hyväkseni katsellakseni ympärilleni. Olimme jonkinlaisessa autotallissa,
jossa oli pienen metalliverstaan työkaluja. Tallin ajoluiska oli jyrkkä, josta johtuen olimme
maanrajan alapuolella eikä tallissa ollut siksi ikkunoita.
Palattuaan hän vapautti käteni kiristävistä nippusiteisä ja kehoitti minua hieman
komentelevaan sävyyn samantien riisuutumaan.
Olin kehoituksesta varmasti hölmistynen näköinen ja muutenkin koko tilanteesta hieman
pyörällä päästä, enkä osannut oikein sanoa sanaakaan.. Luulin saaneeni hieman verytellä
itseäni ja totutella ympäristöön sekä koko tilanteeseen.
Jotenkin kaikki oli alkanut niin varkain, etten ollut oikein tajunnutkaan leikin jo alkaneen.
Kuvittelin meidän vielä hieman keskustelleen ja suunnitelleen leikin kulkua, mutta näköjään
Jaana olikin jo päättänyt sen alkaneen.
Tunsin itseni vaivautuneeksi tuosta kehoituksesta. En mitenkään arvellut kaiken alkanen näin.
-Pitääkö minun todellakin jo nyt riisuutua..emmekö voisi aloittaa jotenkin mukavammissa merkeissä, kysyin.
-Ja mitäköhän tuo mukavammissa merkeissä mahtaa tarkoittaa, hän sanoi ja jatkoi, että ei tämän mukavammissa merkeissä enää voi aloittaa -hänen kannaltaan.
Tyttömäisesti naureskellen hän otti jakkaran alleen ja istui odottamaan esitystäni.
-Sinulla ei taida olla oikein nyt muuta mahdollisuutta, kuin ruveta kiltisti riisumaan.
Voit laittaa vaatteesi siististi tuohon koriin, jonka vien sitten joksikin aikaa pois, sillä mitäpä sinä vähään aikaan vaatteilla mitään tekisitkään, hän sanoi ilkikuriseti ja jätti viattoman hymyn huulilleen.
Tajusin, miten ovela hän olikaan heti alusta lähtien ollut laittaessaan pannan vyötärölleni.
Sillä hän sai minut kytkettyä heti omalle reviirilleni eikä ollut pelkoa, että lähtisin
vaeltelemaan omille teilleni. Samantien tajusin hänen säilyttävän lukkojen avaimia seinän
toisella puolella -ulottumattomissani ja vuorottelemalla lukkojen avaamista avain kerrallaan olisin koko ajan ns. kytkettynä. Näppärä keino turvata oma vapautensa joka tilanteessa, sillä näin miehisestä ylivoimastani ei olisi minulle mitään etua.
Oikeastaan vasta nyt sain ensimmäisen kerran tilaisuuden ihailla tytön aikusmaista olemusta. Hän vastasi kaikilta osin sitä kuvaa jota olin fantasiassani pyöritellyt.
Hänessä kiteytyi juuri ne naiselliset ja tyttömäiset piirteet jotka saivat tilanteen tuntumaan jännittävältä ja kutkutavalta. Tytön tummanruskeat kiharat hiukset laskeutuivat villisti kehystämään hänen valokuvamaisia siroja kasvojaan. Korkeat poskipäät korostivat
enkelimäisiä kasvoja, saaden hymyn näyttämään entistä viattomammalta. Nuo kasvot eivät
unohtuisi keneltäkään mieheltä.
Mikä onni olikaan kohdannut päästessäni kokemaan ja tapaamaan moista ilmestystä. Miten olisikaan onni päästä koskettamaan tuon tytön ihoa ja
vartaloa, kuljettamaan käsiään hänen muodoillaan jotka eivät jääneet paljastumatta hänen istuttuaan tuolla tallin jakkaralla. Hänen asentonsa paljasti reisien naisellisia muotoja, hänen ryhtinsä toi sopivasti esiin aikuisen, mutta silti tyttömäisen jäntevän vartalon. Pääsisinkö kosketusetäisyydelle jos kokeilisin lähestyä häntä. Antaisiko hän koskettaa itseään, voisinko tuttavuutemme ja leikkimme varjolla pyytää häneltä pientä läheistä hetkeä. Tekisinkö sen..onnistuisinko siinä..kokeilisinko
rajojani..asettaisinko vaakalaudalle tämä tilaisuuden saada olla tuon viattoman ja herkän näköisen tytön leikkikaluna ja vankina -juuri niin kuin olen pitkään jo uneksinut ja haaveillut. Pilaisinko tämän kaiken jos nyt yrittäisin..
Huomasin himoitsevani tuota tyttöä.
Havahduin todellisuuteen hänen korjattuaan asentoaan jakkaralla ja kehoittaessaan minua
uudestaan riisuutumaan.
-Noohh.. tuleeko siitä mitään vai pitääkö vauhdittaa hieman, hän sanoi tiukasti.
Mistä hänelle oli yllättäin ilmestynyt käteen pitkä raippa.
Jaana istui selvästikin turvallisesti ketjuni rajojen ulkopuolella. Uskoin silti raipan yltävän
keholleni tarvittaessa.
En ottanut riskiä, vaan aloin kömpelöin elein nolona riisua itseäni.
Tilanteessa oli jotain nolostuttavaa ja samalla jännittävää.. En haluaisi luopua tästä, eikä se
helposti olisi onnistunutkan. Nautin osastani sekavin mutta kiihoittunein tuntein.
Olin tuon tytön vallassa ja leikki oli siis alkanut!
Jatkuu pian..
-Nads
Vastaukset 2
Vanhimmat
...niin Nadsmaista. Millon täs oikein alkaa tapahtua?
No mukavaa, että joku kommentoi. Nyt vaan tulee pieni katkos kun edessä on koneenvaihdoskuviot, mutta jatkoa tulee myöhemmin.