Joo, tuolla aiemmin oli keskustelu siitä, että joittenkin vyöt ovat kuulemma edenneet seksuaalisilla palveluksilla. Toinen ikävä väärinkäytös on se, että jotkut vetäjät ja valmentajat suosivat lapsiaan vyökoeasioissa ja kisaedustajien valinnoissa. Puhun nyt oikeastaan kaikista junnuista parikymppisiin asti. Ne omat kultamussukat pääsevät muita nopeammin vyökokeisiin, varsinkin, jos motivaatio treenata näyttää olevan laskemaan päin. Samoin on kisaedustajien valintojen laita. No, tätä ilmiötä ei tietenkään ole joka paikassa, mutta olen havainnut sitä kuitenkin useaan otteeseen kamppailulajien piirissä.
Sukulaissuhteet ja suosiminen
nepotismi haisee
223012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitä ihmettä te niillä vöillä oikein teette?
Kertokaa ihmeessä? Olen itsekkin aina miettinyt tuota, että mitä sillä vyöllä tekee? Onkohan siinä kenties jokin magic power, joka tekee musta paremman karatekan.... Ja aina ollaan kyselemässä: mikä vyö sulla on? Vittu mul on ihan tavallinen puuvillasta tehty tuolla dojolla ja vapaa-aikana on nahkaista ja kankaista ym.
Buodolajeissa on yleensä tiukka hierarkia. On varmaankin siis kiva päteä armeijamaisessa järjestelmässä, kun muut kumartelevat ja puhuttelevat arasti. Jotain tämmöistä sen täytyy olla.
No vyöhän on hiukan sama asia kuin työtodistus, siitä pystyy/puitäisi hieman pystyä päättelemään minkä verran on tullut tatamia kulutettua. Ja sitten sen yksinkertaisempi funktio: jos treeneissä on vaikkapa neljäkymmentä ihmistä, ei opettajalla ole aikaa joka kerta haastatella jokaista treenaajaa erikseen ja kysellä milläs tasolla sitä mahdetaan treenailla ja mitäs tekniikoita voisi heille opettaa. Helppoa karjaista vaikkapa, että keltaiset harjoittelemaan tuohon nurkkaan kaatumisia ja vihreet tohon nurkkaan tekemään heittoja.
Mitä suoritetuilla tutkinnoilla ylipäänsä tekee? Mitä tekee ylioppilastutkinnolla? Tai maisterin papereilla? Ne ovat osoituksia siitä, että tietyt asiat on hallittu ja voidaan opiskella lisää tai soveltaa niitä käytäntöön.
Opettajan näkökulmasta on kätevää, jos vilkaisulla näkee, millä tasolla kaveri suunnilleen on ja mitä hän vähintään osaa. Harjoittelijalle tämä on myös kätevää, kun on jotain, minkä pohjalta asennoitua kaveriin.
Esimerkiksi mustavöisen saadessa keltavöisen parikseen hän voi ottaa tasoeron huomioon ja olla mättämättä tätä täysin voimin. Myös opettaja luultavasti selittää tietystä tekniikasta eri asioita musta- kuin keltavöiselle.
Vyöjärjestelmä on sitä käytännöllisempi, mitä isommat on kuviot. Jos treenaajia on vain muutama ja kaikki tuntevat toisensa, ei vyöarvoilla ole suurtakaan väliä. Mutta jos seurassa on satoja jäseniä ja useita harjoitusryhmiä, ei voi aina muistaa, kuka osaa mitäkin.
Kummaa, etteivät ole kaikissa muissakin urheilulajeissa tajunneet ottaa vastaavaa järjestelmää käyttöön. Vyö on joissakin lajeissa vain tiellä, mutta pipon värin perusteella voisi panna urheilijat arvonsa mukaiseen järjestykseen.
se on. Minä ainakin tuolla viestilläni lähinnä tarkoitin sitä, että ei sillä vyön värillä ole kovinkaan paljon merkitystä jos ei ole sen tasoinen. Ja keskustelun aloittajahan nimenomaan sanoi jotain, että näiden vetäjien lapset pääsevät vyökokeisiin aikaisemmin tai jotain sellaista...
Onhan noita tasojärjestelmiä muissakin lajeissa. Heti tulee mieleen golfin tasoitus, uimamaisterin tutkinto, laitesukelluksen tasotutkinnot, erilaiset lentolupakirjat ja autourheilulajien lisenssit.
Riippuu tietenkin kovasti lajin luonteesta, onko arvoista hyötyä. Jossain hiihdossa, jossa ollaan yksin ladulla ei tasojärjestelmästä ole suurtakaan iloa. Ryhmäopetuksessa taas paljon enemmän.
Vöitten väärään aikaan suorittaminen vääristää järjestelmän, joka on olemassa myös turvallisuuden vuoksi. Kamppailulajeissa kuitenkin kamppaillaan, ja sparrivastustajan taso on hyvä huomioida, jotta matsaaminen olisi mielekästä. En minä ainakaan ota samalla temmolla kelta- kuin mustavöisen kanssa. Andy S on mielestäni perustellut hyvin vyöjärjestelmän tarkoituksen viesteissään. Vöitten lisäksi puhuin kisaedustuksista, joiden suhteen nepotismia on myös nähty.
Minkä takia vyöt alunperin keksittiin? Sen takia, että kärsimättömillä eurooppalaisilla olisi jotain porkkanaa treenaamisessa.
Itse olen koko vyöjärjestelmää vastaan. Aivan turha. En vielä yhtään hyvää perustelua saanut/lukenut vyöjärjestelmästä. Perustelu, että opettaja näkee ja ihmiset tietävät. Kyllä se siinä harjoittelun aikana käy hyvin nopeasti selväksi, että kuka osaa mitäkin. Ja mikä se sellainen opettaja on joka ei tunne oppilaitaan?
Edelleenkin Andy vastasi itse tapaukseen jossa on kyseessä iso seura. Senhän takia on niitä eritasoisia ryhmiä. Aloittelijoille omat ja pidemmän aikaa treenanneille omat ryhmät.
Vöissä riittää seuraavat valkoinen - musta tai valkoinen - ruskea - musta
...kun ollaan leirillä tai vieraileva mestari tulee käymään? Silloin yleensä sekä alemmat että ylemmät ovat yhtä aikaa paikalla.
"Edelleenkin Andy vastasi itse tapaukseen jossa on kyseessä iso seura. Senhän takia on niitä eritasoisia ryhmiä. Aloittelijoille omat ja pidemmän aikaa treenanneille omat ryhmät. "
Eikös tuo juuri ole samankaltainen järjestelmä yksinkertaistettuna?
"Vöissä riittää seuraavat valkoinen - musta tai valkoinen - ruskea - musta"
Minusta tuo ei ole oikein synkassa otsikon ja tekstin pääidean kanssa...
-T
Tunnustan, että lähdin vähän sivuraiteille, mutta kun ei malttanut olla kirjoittamatta.
Ja vastaukset kysymyksiin. Vieraileva mestari saa apua paikalliselta mestarilta tai sitten hän vetää harjoitukset vain pidempään harrastaneille.
Leirillä voidaan toteuttaa myös, että ihmiset ryhmittyvät sen mukaan miten pitkään ovat harrastaneet.
Ja ongelma sen kun vain helpottuu, jos on kyseessä laji, jossa on alkukumarrukset. Alussa ihmiset järjestäytyvät sen mukaan miten pitkään ovat harrastaneet. Kyllä oman kurssitoverit pitäisi tunnistaa ja sitä kautta homma hoituu nopeasti. Sen jälkeen voidaankin jakaa pienempiin ryhmiin.
Eikös se homma toimi noin normaalistikin? Turha tehdä asiasta monimutkainen, joka ei ole. Vierastelu johtunee siitä, että noihin karamellivöihin on vain totuttu. Itse kun olen harrastanut sellaisissa lajeissa/seuroissa, jossa ei ole kuin kaksi tai kolme eriväristä vyötä ollut, eikä mitään ongelmia ole ollut.
Niin. Kyllä painissa ja nyrkkeilyssäkin on saatava se väripipojärjestelmä käyttöön mitä pikimmiten. Nyt ei tule mistään mitään.
"Leirillä voidaan toteuttaa myös, että ihmiset ryhmittyvät sen mukaan miten pitkään ovat harrastaneet."
Todella kätevää, kun samassa salissa on tungettuma esim. sata ihmistä. Nämä eri ajan treenanneet kaverit olisi mukava myös erottaa toisistaan muullakin perusteella kuin heidän sijainnillaan salissa. Esim. sparratessa porukka sekoittuu ilman muuta. Ihmisillehän voisi antaa jonkinlaiset merkit sen mukaan, kuinka kauan kukin on harrastanut,jotta tunnistaminen olisi helpompaa. Mikähän olisi hyvä merkki? Olisiko värillinen vyö mitään?
Miksi muuten näet harrastusajan parempana mittarina kuin taitotason?
" Alussa ihmiset järjestäytyvät sen mukaan miten pitkään ovat harrastaneet. Kyllä oman kurssitoverit pitäisi tunnistaa ja sitä kautta homma hoituu nopeasti."
Eli esim. Hokutoryun suurleirillä,jossa on vaikkapa 200 ihmistä paristakymmenestä eri seurasta, pitäisi tuntea ulkonäöltä _kaikki_ samaan aikaan aloittaneet koko suomesta. Kuulostaa kätevältä.
Vyöt todellakin ovat hyväksi isoilla leireillä, kun kaikkia harrastajia ei tunne. Minä olen ite ollut leireillä, joilla on parhaillaan 500 henkeä ympäri suomen. Ei siellä voi tietää, kuka on millonki alottanu.
Lisäksi ei peruskurssilla olo ajan perusteella voi paljoakaan ihmisen taidoista voi sanoa. Tietysti niillä, joilla on harjoitukset 4-6 kertaa viikossa, on paljon paremmat mahdollisuudet kehittyä taidoissaan nopeasti, kuin niillä, joilla on mahdollisuus ohjattuihin harjoituksiin kerran viikossa.
Tai jos joku on pitänyt pitemmän tauon esim. loukkaantumisen takia, mihin hän sitten menisi? Ei ainakaan niiden joukkoon, joiden kanssa on aloittanut...
Eikös tuo sukulaisten suosinta ole aika yleistä kaikilla elämän aloilla... Voisin väittää, että kamppailulajeissa kyseessä ei ole ollenkaan niin suuri ongelma, kuin monissa muissa lajeissa. Mietipä vaikka jotain futiksen nappulaliigajoukkuetta, jossa jonkun pojan isipappa toimii valmentajana...
Kyllä meillä on vielä helppoa :)
joissa itse en olen ollut en ole koskaan tavannut tuollaista ilmiötä. Kuulostaa todella oudolta. Tilanne on omien havaintojeni mukaan aivan päinvastainen. Yleensä nämä kokeneet kaverit, joilla itsellä on vyön myöntämisoikeus, ovat olleet aikoinaan itselleen aika tylyjä. He ovat usein tehneet pitkän päivätyön lajin eteen ja vaatineet itseltäänkin paljon. En osaa oikein kuvitella, miksi tällainen kaveri sitten ei haluaisi, että oma lapsi oppisi myös asiat hyvin ja oikein. Jos antaa vyön liian helposti koko homma menee kiville. Onhan noita esimerkkejä. Tampereella vaikuttaa eräs karunoloinen shotokanguru. Hänen pojalla on mustavyö ja rensselit. Kaikki, jotka on nähnyt pojan esim. sm-kilpailuissa tietää, että pojalla kulkee sekä katahommat siinä kuin ottelukin. Mikä taas on hyvinkin harvinaista. Isi on vaatinut pojalta hieman enemmän kuin muilta pojilta.
Itsekään en ole koskaan törmännyt tällaiseen. Olli Ortizhan on sitäpaitsi kilpaillut lähinnä Karateliiton puolella, jossa isä Willy ei varmasti ole päässyt vaikuttamaan tuomarointiin.
Toinen tietämäni tapaus on Rolf Koivumäen poika,jolla on muistaakseni ruskea vyö tai 1.dan isänsä alla. Oma opettajani mainitsi erikseen, että kaveri on vyöarvoonsa nähden pätevä, joten en usko häntäkään hirveästi suositun.
En tietenkään sano, etteikö nepotismia voisi jossain ollakin. Siinä tekijä kyllä lähinnä kaivaa maata itsensä, sukulaisensa ja lajinsa alta.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Itse huomannut, että seula on ollut normaalia tarkempi, kun vyökokeessa on ollut esim. oma perheenjäsen. Ylemmissä vöissä esim. pojan isä ei ole itse pitänyt graduointia vaan on siirtänyt sen toisella graduoijalle.
Suoritettu vyöarvo on todistus osaamisesta, eikä siis mikään "automattinen palkinto" esim. vuoden treenaamisesta. Judossa on ihan normaali tapa, että kisaajat pääsevät vyökokeeseen muita nopemmin.
Jos aktiivikilpailija treenaa esim. 5 kertaa viikossa ja lisäksi käy leireilla/kilpailuissa ja kuntoilija käy treenissä 2 kertaa viikossa niin ei ole vaikea arvata kumpi kehittyy nopeammin. Mun mielestä on ihan oikein, että kilpailijoilla vyökokeiden tahti on tavallista harrastaa nopeampaa. Tietysti myös kilpailijan täytyy hallita vaadittavat tekniikat vyökokeessa, eikä saada vyöarvoja pelkän kisamenestyksen perusteella.
Se onkin oikein, että kisaajat pääsevät vyökokeisiin nopeammin. Tiedän kuitenkin tapauksen, jossa oli porukka menestyviä kisaajia. Valmentajan lapsi sai ruskean ja mustankin, ennen kuin muutamat muut pääsivät edes kokeeseen. Ei ole omalle kohdalle sattunut tapaus, näinpähän sivusta.
Eräs tapaus, josta olen kuullut, johti nuoren, lupaavan kisaajan kisauran lopettamiseen, kun häntä huonommin menestynyt valmentajan lapsi valittiin edustajaksi kansainvälisiin arvokisoihin.
Hyvä, jos sukulaisten suosiminen on harvinaista. Näitä tapauksia kuitenkin on valitettavasti myös kamppailulajeissa.
se seikka, että melko suurella todennäköisyydellä jonkun huippuvalmentajan poika edistyy nopeammin kuin tavallinen riviharjoittelija?
Lisäksi jos isällä on homma geeneissä, niin eiköhän se osittain ole sitten pojallakin. Jos ei sitten ole äiteen puolelta tullut liikaa epäedullisia geenejä, liikunnan suhteen. Mutta usein nämä gurut ja senseit ovat oikeitä äijiä, ilkeitä piruja ja häjyjä omille muksuilleenkin. Saattaa olla, että se käy joidenkin itsetunnon päälle. Varsinkin jos ei homma suju samaan malliin kuin isillä. Isi tietenkin mestaroi päällikönä aina vieressä ja kommentoi masentavasti. Moni varmaan lopettaakin tällaisen masentavan isän takia. Mutta ne jotka kestää sen tulevat pärjäämään.