Haavetta vain, haavetta unien luomaa.
Rakkaus on harhaa hehkuvaa.
Sydämes annat,
luovutat elämäsi,
tunteelle,
joka tuulehen hajoaa.
Tiesi kun päättyy,
utuisten harhojen mailla,
katsot sä tyhjää sydäntäs kauhistuen,
Näet sen itkut
ja siihen viilletyt haavat,
kuulet sielusi salatun vaikerruksen.
Rakkauden taika
hetkeks se hurmioon johtaa,
kunnes sen lumo, hauras katoaa.
Miksi siis etsiä, turhia tuskia tielleen,
Elämä tarjoaa jotakin-----aidompaa.
Rakkaus on harhaa hehkuvaa.
Sydämes annat,
luovutat elämäsi,
tunteelle,
joka tuulehen hajoaa.
Tiesi kun päättyy,
utuisten harhojen mailla,
katsot sä tyhjää sydäntäs kauhistuen,
Näet sen itkut
ja siihen viilletyt haavat,
kuulet sielusi salatun vaikerruksen.
Rakkauden taika
hetkeks se hurmioon johtaa,
kunnes sen lumo, hauras katoaa.
Miksi siis etsiä, turhia tuskia tielleen,
Elämä tarjoaa jotakin-----aidompaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rakkausko harhaa, eihän niin olla saa
ruusujen tarhaa, ihanaa on omistaa
Hetkenkö hurmaa, rakkaus antaa voi
ei, se tunteet surmaa, lumon sammuttaa voi
Kestävää, lujaa, se haave monella lie
elämän kujaa, minne kulkumme vie
Monet viilletyt haavat, verta tihkuvat kai
mistä balsamin saavat, unistako vain
Sydäntä suurta, löytääkö lapsonen maan
onnemme juurta, sielumme rauhoittajaa
Kaipuumme suuri, harvoin täytetty on
esteiden muuri, mikä milloinkin on
Niimpä, eerikka, löytyykö maailmasta niin suurta sydäntä, että siihen voisi levottomuutensa ankkuroida turvallisin mielin?
löytää pohjansa. Samea vesi kirkastuu - kunnes ihmisen käsi heittää sinne jotain sinne kuulumatonta.