Järjestyneen yhteiskunnan yksi tunnusmerkki on säännöt, miten toimitaan. Laki on kaikkia velvoittava säädös, valtion tahdonilmaus, jota on noudatettava. Lakia täsmennetään asetuksilla.
Laki sisältää oikeusnormeja, jotka ovat kieltäviä, käskeviä tai sallivia. Laki velvoittaa tekemään säädösten mukaan. Oikeusnormin rikkominen johtaa seuraamukseen, joka voi olla rangaistus tai vahingonkorvaus.
Suomessa lait säätää eduskunta. Lakeja uudistetaan ja korvataan kulloisenkin tarpeen mukaan. Lain tarkoitus on ollut aina ihmistä ja yhteiskuntaa suojeleva, mutta lakia rikkovan osa on voinut olla ankara kosto tai kuolema. Laki voi erota henkilön moraalikäsityksestä ja voi olla myös vastoin vakaumusta ja uskoa.
Vanhin laki on Jumalan tahdonilmaisu ensimmäiselle ihmisparille: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö." (1. Moos. 2:16–17.) Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen turmeltui eikä enää voinut elää kuten Jumala alun perin tarkoitti.
Lain alta armon alle
Jumala ilmoitti ihmisille pyhän tahtonsa antaessaan kymmenen käskyn lain Israelin kansalle. Jumalan lailla on kaksi tehtävää. Ensimmäinen on suojella elämää pitämällä yllä ulkonaista järjestystä.
Lain toinen tehtävä on herättää epäuskoon joutuneessa ihmisessä synnintunto, osoittaa, että ihminen on rikkonut Jumalan tahtoa vastaan. Kun laki puhuttelee ihmistä, Jumala kutsuu häntä uskomaan evankeliumin saarnassa kaikkien syntien anteeksiantamuksen.
Jumala on lähettänyt seurakuntansa julistamaan kaikille luoduille evankeliumia, jonka ydin on syntien anteeksiantamus (Luuk. 24:46–47). Evankeliumi ei sisällä mitään vaatimusta, vaan se on puhdasta Jumalan armoa ja lupausta kaikkien syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen ansion tähden.
Kun ihminen uskoo syntinsä anteeksi evankeliumin saarnassa, hän pääsee lain alta armon alle. Laki ei ole enää hänen opettajansa. (Gal. 3:24–25.) Kristityn opettajana on Jumalan armo, joka opettaa elämään jumalisesti tässä maailmassa (Tit. 2:11–12).
Laki sisältää oikeusnormeja, jotka ovat kieltäviä, käskeviä tai sallivia. Laki velvoittaa tekemään säädösten mukaan. Oikeusnormin rikkominen johtaa seuraamukseen, joka voi olla rangaistus tai vahingonkorvaus.
Suomessa lait säätää eduskunta. Lakeja uudistetaan ja korvataan kulloisenkin tarpeen mukaan. Lain tarkoitus on ollut aina ihmistä ja yhteiskuntaa suojeleva, mutta lakia rikkovan osa on voinut olla ankara kosto tai kuolema. Laki voi erota henkilön moraalikäsityksestä ja voi olla myös vastoin vakaumusta ja uskoa.
Vanhin laki on Jumalan tahdonilmaisu ensimmäiselle ihmisparille: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö." (1. Moos. 2:16–17.) Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen turmeltui eikä enää voinut elää kuten Jumala alun perin tarkoitti.
Lain alta armon alle
Jumala ilmoitti ihmisille pyhän tahtonsa antaessaan kymmenen käskyn lain Israelin kansalle. Jumalan lailla on kaksi tehtävää. Ensimmäinen on suojella elämää pitämällä yllä ulkonaista järjestystä.
Lain toinen tehtävä on herättää epäuskoon joutuneessa ihmisessä synnintunto, osoittaa, että ihminen on rikkonut Jumalan tahtoa vastaan. Kun laki puhuttelee ihmistä, Jumala kutsuu häntä uskomaan evankeliumin saarnassa kaikkien syntien anteeksiantamuksen.
Jumala on lähettänyt seurakuntansa julistamaan kaikille luoduille evankeliumia, jonka ydin on syntien anteeksiantamus (Luuk. 24:46–47). Evankeliumi ei sisällä mitään vaatimusta, vaan se on puhdasta Jumalan armoa ja lupausta kaikkien syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen ansion tähden.
Kun ihminen uskoo syntinsä anteeksi evankeliumin saarnassa, hän pääsee lain alta armon alle. Laki ei ole enää hänen opettajansa. (Gal. 3:24–25.) Kristityn opettajana on Jumalan armo, joka opettaa elämään jumalisesti tässä maailmassa (Tit. 2:11–12).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.