Olen asunut nykyisessä asunnossa kolmisen vuotta. On sattunut outo tuuri, kun tämä asunto sattuu olemaan jonkinlaisten kiintiöhäirikkö asuntojen välissä. Tarkoitan sitä, että aina ylös ja alas sattuu muuttamaan asukkaita, jotka saavat häädön entisien asukkaiden tapaan. Aina he ovat olleet joko Virolaisia, Venäläisiä, Vietnamilaisia(kerran) tai jostain entisen Jugoslavian alueelta olevasta maasta.
Tällä hetkellä yläkerrassa asustaa kuukausi sitten muuttaneita Venäläisiä (heitä edeltäneiden joulu häiriköinti oli kyllä ikimuistettava!) ja alakerrassa vuodenvaihteen aikoihin muuttaneita, jostain Jugoslavian alueelta olevia asukkaita.
Meno on kerrassaan pöyristyttävää! Tämän päiväisestä rankasta päivästä (vuorokaudesta) vastasivat alakerran väki, enkä viitsi puuttua tässä siihen, mitä he ovat jo muutaman kuukauden aikana kerennyt tekemään. Häätö heilläkin tulee varmaan olemaan edessä jos meno jatkuu vähänkin samasuuntaisesti. Yläkerta ei tosin voi toivoa kovinkaan erilaista kohtaloa.
Noh.. tämä erityisen rankka päivä näytti ensimmäisen kerran äänekkäästi narskuvat kyntensä eilen noin kello kahdelta yöllä. Olin jo täysin unessa kunnes pauke oikein hätkähdytti minut hereille. Tunnistin äänen johtuvan rappukäytävän kaiteen hakkaamisesta. Katsoin kelloa ja se oli siinä kahden maissa. Pauke oli lähes jatkuvaa ja yritin siinä paukkeen säestämänä nukahtaa 10 minuutin ajan kunnes nousin sängylle istumaan ja seurasin siinä kelloa vielä jonkun aikaa. Sitten vain paita päälle ja avasin ulkooven. Pauke loppui, kaide herisi kuitenkin vielä. Olin todella väsynyt, ja menin takaisin punkkaan.(onneksi olen sairaslomalla niin ei tarvitsisi herätä aamulla töihin, ajattelin) Juuri kun olin nukahtamaisillani, ei kun vaan "PUM PUM PUM" ja samalla hetkellä alkoi seinän naputus hillitysti jollain pikkuvasaralla tai vastaavalla. Menin heti rappuun ja portaat alas. Siellä alakerran perheen täysi-ikäisyyttä lähestyvä kakara potkii kaidetta, ja heidän asunnostaan kuului selvästi myös sitä naputusta, koska ovi oli täysin auki. Sanoin: "anteeksi jos häiritsen, mutta täällä yritetään nukkua, joten voitteko hiljentää?" Myös minun seinänaapurini tuli paikalle juuri kun olin jo menossa takaisin kotiini. Noh.. se loppu siihen.
Mutta kappas, puoli neljän aikaan heräsin siihen, kun tavarajuna meni talomme lävitse ja Hornetti jysäytti viereiseen pikkumetsään.. Tai no ainakin se kuulosti siltä. Aattelin, että nyt meni jo liian pitkänkin ylitse. Junalta kuulostava meteli myös jatkui. Menin rappukäytävään ja alas. Meteli kuului tulevan pohjakerroksen käytävästä. (talo on kolmirappuinen ja pohjakerroksen keskellä menee talon päästä päähän suora käytävä) Avasin oven ja en uskonut ensin silmiäni. Nipistin käsivarrestani ja totesin, että en ole varmaankaan ainoa väsynyt tässä talossa sillä hetkellä (enkä aamulla). Tapahtuma ei ollut enää normaali. Perheen reilut viiskymppinen isäntä työnsi siinä juoksujalkaa helvetinmoisia kärryjä, joissa oli jääkaappi ja muuta roinaa. Käytävän toisessa päässä yksi hänen jälkikasvustaan katseli suu ammolla edessään jonkun marketin ostoskärryt, joissa hurisi joku "mini-imuri" tai vastaava. Toimitti varmaan moottorin virkaa, sillä heillä näytti olevan jonkin sortin leikki meneillään. Menin takaisin nukkumaan ja he jäivät vaan seisoskelemaan käytävään. En enää jaksanut sanoa heille mitään. Talon muuta väkeä pyöriskeli rapussa ihan mainitsemisen arvoisesti ihmeissään. Oli se ihan mieleenpainuva hetki, kun neljän maissa aamuyöllä rapussa hilluu talon porukkaa enemmän kuin talkoissa tai taloyhtiön kokouksissa. Muissa rapuissa on ollut kuulemma sama ilmiö.
Kaikki oli hyvin kunnes puoli kuuden aikoihin he pistivät tavanomaisen rakennustyömaansa pystyyn. Tällä kertaa se oli rankan päivän tavan mukaisesti totuttua meluisampi. En tiedä, onko heidän asunnossaan enää lainkaan väliseiniä, sillä aika kovasti siellä tunnuttiin piikkaavan seiniä. Se jatkui kuuteen asti, kunnes alkoi iskuporakoneen armoton laulaminen. Välissä oli vasaran pauketta, sahausta, ja muuta mukavaa. Työmaa siellä pistettiin "kiinni" seitsemältä aamulla. Muun naapuroston jo kadotessa töihin, alkoi armoton älämölö. Okei, hiljaisuusaika oli ohi mutta kodissa ei ole viihtyisää jos melu saavuttaa porakoneesta aiheutuvan melun. kaikenlaista melua siinä jatkui oikeastaan koko päivän ja minä jo hermot riekaleina, silmän verisuonet laajentuneina yritin keskittyä lukemiseen, TV:n katseluun, radion kuuntelemiseen.. mikään ei kuitenkaan siinä onnistunut. He kyllä pitivät musiikistakin huolen. Jotain ihme haitarimusiikkia myöhäisiltaan asti. Sairaslomalla on kyllä rankkaa...
Hiljenivät vasta sitten, kun heidän seinänaapurinsa meni tunti sitten huomauttamaan järkyttävästä metelistä. Palasi jo töistä viideltä mutta kuunteli nyt melua hänkin myöhäisiltaan asti. Moneskohan huomautus kerta saattoi olla tämän vajaan 3 kuukauden aikana, mitä ovat kerenneet siinä asumaan. Häätö lähestyy.. huoh. Ai niin ja itse en enää kovin innokkaasti kenenkään oven taakse mene. Viime syksynä meinas meinaan Virolainen 2 metrinen korsto vääntää niskat nurin minun täysin asiallisesta ja pienestä huomautuksesta. Kerkesi asumaan vielä jonkin aikaa siinä ennen häätöpäätöstä ja yritti loppuajan kaikin keinoin leimata minua rasistiksi muiden silmissä.
Ei auta häädöt metelin pysäyttämisessä, sillä joka kerta on tosiaan muuttanut enemmän kuin häädön edestä metelöivää porukkaa naapurustoon. Pitää itse jo harkita muuttoa, jos nykyisien asukkaiden jälkeen sama kaava edelleen toistuu. Uskomaton juttu tämä on.
Täytyy toivoa, että juuri alkanut uusi vuorokausi menee paremmin. Hyvää yötä!
(suurimman osan viestistä kirjoitin eilisen aikana, niin jotkut ilmaukset voivat olla sitten "vanhoja".)
Tällä hetkellä yläkerrassa asustaa kuukausi sitten muuttaneita Venäläisiä (heitä edeltäneiden joulu häiriköinti oli kyllä ikimuistettava!) ja alakerrassa vuodenvaihteen aikoihin muuttaneita, jostain Jugoslavian alueelta olevia asukkaita.
Meno on kerrassaan pöyristyttävää! Tämän päiväisestä rankasta päivästä (vuorokaudesta) vastasivat alakerran väki, enkä viitsi puuttua tässä siihen, mitä he ovat jo muutaman kuukauden aikana kerennyt tekemään. Häätö heilläkin tulee varmaan olemaan edessä jos meno jatkuu vähänkin samasuuntaisesti. Yläkerta ei tosin voi toivoa kovinkaan erilaista kohtaloa.
Noh.. tämä erityisen rankka päivä näytti ensimmäisen kerran äänekkäästi narskuvat kyntensä eilen noin kello kahdelta yöllä. Olin jo täysin unessa kunnes pauke oikein hätkähdytti minut hereille. Tunnistin äänen johtuvan rappukäytävän kaiteen hakkaamisesta. Katsoin kelloa ja se oli siinä kahden maissa. Pauke oli lähes jatkuvaa ja yritin siinä paukkeen säestämänä nukahtaa 10 minuutin ajan kunnes nousin sängylle istumaan ja seurasin siinä kelloa vielä jonkun aikaa. Sitten vain paita päälle ja avasin ulkooven. Pauke loppui, kaide herisi kuitenkin vielä. Olin todella väsynyt, ja menin takaisin punkkaan.(onneksi olen sairaslomalla niin ei tarvitsisi herätä aamulla töihin, ajattelin) Juuri kun olin nukahtamaisillani, ei kun vaan "PUM PUM PUM" ja samalla hetkellä alkoi seinän naputus hillitysti jollain pikkuvasaralla tai vastaavalla. Menin heti rappuun ja portaat alas. Siellä alakerran perheen täysi-ikäisyyttä lähestyvä kakara potkii kaidetta, ja heidän asunnostaan kuului selvästi myös sitä naputusta, koska ovi oli täysin auki. Sanoin: "anteeksi jos häiritsen, mutta täällä yritetään nukkua, joten voitteko hiljentää?" Myös minun seinänaapurini tuli paikalle juuri kun olin jo menossa takaisin kotiini. Noh.. se loppu siihen.
Mutta kappas, puoli neljän aikaan heräsin siihen, kun tavarajuna meni talomme lävitse ja Hornetti jysäytti viereiseen pikkumetsään.. Tai no ainakin se kuulosti siltä. Aattelin, että nyt meni jo liian pitkänkin ylitse. Junalta kuulostava meteli myös jatkui. Menin rappukäytävään ja alas. Meteli kuului tulevan pohjakerroksen käytävästä. (talo on kolmirappuinen ja pohjakerroksen keskellä menee talon päästä päähän suora käytävä) Avasin oven ja en uskonut ensin silmiäni. Nipistin käsivarrestani ja totesin, että en ole varmaankaan ainoa väsynyt tässä talossa sillä hetkellä (enkä aamulla). Tapahtuma ei ollut enää normaali. Perheen reilut viiskymppinen isäntä työnsi siinä juoksujalkaa helvetinmoisia kärryjä, joissa oli jääkaappi ja muuta roinaa. Käytävän toisessa päässä yksi hänen jälkikasvustaan katseli suu ammolla edessään jonkun marketin ostoskärryt, joissa hurisi joku "mini-imuri" tai vastaava. Toimitti varmaan moottorin virkaa, sillä heillä näytti olevan jonkin sortin leikki meneillään. Menin takaisin nukkumaan ja he jäivät vaan seisoskelemaan käytävään. En enää jaksanut sanoa heille mitään. Talon muuta väkeä pyöriskeli rapussa ihan mainitsemisen arvoisesti ihmeissään. Oli se ihan mieleenpainuva hetki, kun neljän maissa aamuyöllä rapussa hilluu talon porukkaa enemmän kuin talkoissa tai taloyhtiön kokouksissa. Muissa rapuissa on ollut kuulemma sama ilmiö.
Kaikki oli hyvin kunnes puoli kuuden aikoihin he pistivät tavanomaisen rakennustyömaansa pystyyn. Tällä kertaa se oli rankan päivän tavan mukaisesti totuttua meluisampi. En tiedä, onko heidän asunnossaan enää lainkaan väliseiniä, sillä aika kovasti siellä tunnuttiin piikkaavan seiniä. Se jatkui kuuteen asti, kunnes alkoi iskuporakoneen armoton laulaminen. Välissä oli vasaran pauketta, sahausta, ja muuta mukavaa. Työmaa siellä pistettiin "kiinni" seitsemältä aamulla. Muun naapuroston jo kadotessa töihin, alkoi armoton älämölö. Okei, hiljaisuusaika oli ohi mutta kodissa ei ole viihtyisää jos melu saavuttaa porakoneesta aiheutuvan melun. kaikenlaista melua siinä jatkui oikeastaan koko päivän ja minä jo hermot riekaleina, silmän verisuonet laajentuneina yritin keskittyä lukemiseen, TV:n katseluun, radion kuuntelemiseen.. mikään ei kuitenkaan siinä onnistunut. He kyllä pitivät musiikistakin huolen. Jotain ihme haitarimusiikkia myöhäisiltaan asti. Sairaslomalla on kyllä rankkaa...
Hiljenivät vasta sitten, kun heidän seinänaapurinsa meni tunti sitten huomauttamaan järkyttävästä metelistä. Palasi jo töistä viideltä mutta kuunteli nyt melua hänkin myöhäisiltaan asti. Moneskohan huomautus kerta saattoi olla tämän vajaan 3 kuukauden aikana, mitä ovat kerenneet siinä asumaan. Häätö lähestyy.. huoh. Ai niin ja itse en enää kovin innokkaasti kenenkään oven taakse mene. Viime syksynä meinas meinaan Virolainen 2 metrinen korsto vääntää niskat nurin minun täysin asiallisesta ja pienestä huomautuksesta. Kerkesi asumaan vielä jonkin aikaa siinä ennen häätöpäätöstä ja yritti loppuajan kaikin keinoin leimata minua rasistiksi muiden silmissä.
Ei auta häädöt metelin pysäyttämisessä, sillä joka kerta on tosiaan muuttanut enemmän kuin häädön edestä metelöivää porukkaa naapurustoon. Pitää itse jo harkita muuttoa, jos nykyisien asukkaiden jälkeen sama kaava edelleen toistuu. Uskomaton juttu tämä on.
Täytyy toivoa, että juuri alkanut uusi vuorokausi menee paremmin. Hyvää yötä!
(suurimman osan viestistä kirjoitin eilisen aikana, niin jotkut ilmaukset voivat olla sitten "vanhoja".)
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuo on. Asut jonkin kunnan vuokraluukussa. Ihan normaali ilmiö. Vointeja sinulle. Meillä, ennekuin muutin, alkoi olla samanlaisia oireita, mutta kun 2:n muun normaalin naapurin kanssa "hieman" kovisteltiin ko. yrittäjiä, kas kummaa ymmärsi muuttaa muualle.
melkosta sairasta menoa, sulla on sentään isännöitsijä ja muut talon asukit tukena, häätäkää ulos se kansa, kun ei noudata järjestyssääntöjä
itse joudun muuttamaan kyseisen iskuporajyrinän alta pian pois, mutta kun asuntoja ei nyt vaan saa niin nopeasti eikä ostettuakaan halvalla
en jaksa miettiä edes miten kirjotan, kun tätä jyrinää on jatkunu kuukausia, ei ole paikkaa minne lähteä, onneksi illaksi edes töihin
olen niin vittuuntunut oikeesti että, olispa joku muukin tässä talossa, mutta taitaa remppaaja oikeesti omistaa monta asuntoo, kun ei kukaan ole tästä hätkähtänyt - itse tosin murhankiilto silmissä