Pitkä(?) uupumus ja masennus

On sulla paljonkin kohtalotovereita.
Jos ei jaksa niin ei jaksa, tekee sitten ne asiat kun jaksaa, en enää ota sterssiä tekemättömistä asioista, ei ne pölyt karkaa mihinkään vaikka tänään en imuroisikaan.

Moi. Kokemusta on jo vuosien ajalta. Työkyvytönkinnolen ollut jo 8 vuotta. Ole tyytyväinen että sinulle on edes ystäviä, minä asun kaupungissa jonne muutin eikä ystäviä ole kuin yksi - kaksi. Lääkkeillähän saadaan pahimmat piikit masennuksesta pois mutta tosiasiaksi olen todennut että mitä pitempään siellä soffan pohjalla makaat sen vaikeammaksi takaisin nousu käy. Itse olen väkisin raahannut itseäni mm. päivätapahtumakahviloihin joissa näkee muita ihmisiä ja voi jutellakin. Toinen asia on raahata perseensä kaupungille, ihan vaikka vain istumaan kahvilaan ja näkemään ja kuulemaan muuta elämää. Eipä tuohon muita ohjeita oikein voi antaa. Itse koin myös terapeuttiseksi käydä asuinkaupunkini puistoissa räpsimässä kännykällä amatööri valokuvia. Pakko on jotain tehdä vaikka kuinka tuntuu että ei jaksa, koska makaamalla tulet todennäköisesti olemaan jossain vaiheessa osastohoito kunnossa

Kiitos vastauksista. Olen kyllä tyytyväinen ystävistä, jotka vielä pitävät yhteyttä, vaikka olen melkein kadonnut näkymättömiin. Tuo raahautuminen juurikin kuulostaa tutulta. Välillä tosiaan raahaudun ihmisten ilmoille, mutta pidemmän päälle raahautuminen alkaa rassaamaan. No ei kai tässä auta kuin jatkaa tarpomista. Tsemppiä uupuneille!