Elämä täydellisyyden varjossa on kuin elämä ei olisi koskaan koskettanut sitä toista.
Totta vai tarua?
46
58
Vastaukset
Totta. Vastaan sen, mikä tuli ekana mieleen.
Se vähän riippuu. Onko siitä täydellisestä tullut täydellinen sen toisen myötä?
Toinen täydentänyt toista ja saanut täydennystä itsekkin samalla toiselta.
Jos on valmiiksi ollut täydellinen, niin siinä ei varmaankaan ole ollut annettavaa toisella.Samaa mieltä siinä, että riippuu miltä kantilta asiaa tarkastelee. Minua nyt kiinnostaakin, miltä kantilta kukakin sitä tarkastelee.
elisakettu kirjoitti:
Samaa mieltä siinä, että riippuu miltä kantilta asiaa tarkastelee. Minua nyt kiinnostaakin, miltä kantilta kukakin sitä tarkastelee.
Kerro sitten, minkä leiman kukakin sai :D
elisakettu kirjoitti:
Samaa mieltä siinä, että riippuu miltä kantilta asiaa tarkastelee. Minua nyt kiinnostaakin, miltä kantilta kukakin sitä tarkastelee.
Jos pitää valita toinen vaihtoehto ja puhutaan kirjaimellisesti. Sanon Tarua. Toisen henkilön pitää olla syntynyt ja olla edes hetki fyysisesti elossa elääkseen toisen varjossa. Eli elämä on koskettanut toista. Näin loogisesti mietittynä.
Sitten taas jos puhutaan vertauskuvallisesti niin asia voikin olla taas eri.Irvokas kirjoitti:
Jos pitää valita toinen vaihtoehto ja puhutaan kirjaimellisesti. Sanon Tarua. Toisen henkilön pitää olla syntynyt ja olla edes hetki fyysisesti elossa elääkseen toisen varjossa. Eli elämä on koskettanut toista. Näin loogisesti mietittynä.
Sitten taas jos puhutaan vertauskuvallisesti niin asia voikin olla taas eri.Ihminen on uskottava vasta silloin kun on elänyt hetken toisen varjossa?
Tämä onkin mielenkiintoinen näkökulma.elisakettu kirjoitti:
Ihminen on uskottava vasta silloin kun on elänyt hetken toisen varjossa?
Tämä onkin mielenkiintoinen näkökulma.En meinannut ihan noin filosofisesti tuota. :) Ihmisen täytyy olla syntynyt, jotta voi olla toisen varjossa. Jos ihminen on syntynyt, niin elämä on koskettanut.
Mutta ei tuo sinunkaan päätelmä huono ole. "Ihminen on uskottava vasta silloin kun on elänyt hetken toisen varjossa?" Siitä voi ajatella asiaa seuraavasti: Tietää mitä on elää toisen varjossa ja muutkin saman kokeneet ymmärtävät mitä toinen on käynyt läpi. On kokemusta viisaampi ja osaa olla tekemättä sitä toisille ja osaa välttää samaa virhettä uudestaan. Mutta sitten taas jos muut ei koe samaa asiaa, niin oppiiko he mitään ja tietämättään pitävät muita varjossaan. Jolloin tuo kierre alkaa taas alusta.
Pitää olla kokenut jotain asiaa jotta voi opettaa seuraavaa.Irvokas kirjoitti:
En meinannut ihan noin filosofisesti tuota. :) Ihmisen täytyy olla syntynyt, jotta voi olla toisen varjossa. Jos ihminen on syntynyt, niin elämä on koskettanut.
Mutta ei tuo sinunkaan päätelmä huono ole. "Ihminen on uskottava vasta silloin kun on elänyt hetken toisen varjossa?" Siitä voi ajatella asiaa seuraavasti: Tietää mitä on elää toisen varjossa ja muutkin saman kokeneet ymmärtävät mitä toinen on käynyt läpi. On kokemusta viisaampi ja osaa olla tekemättä sitä toisille ja osaa välttää samaa virhettä uudestaan. Mutta sitten taas jos muut ei koe samaa asiaa, niin oppiiko he mitään ja tietämättään pitävät muita varjossaan. Jolloin tuo kierre alkaa taas alusta.
Pitää olla kokenut jotain asiaa jotta voi opettaa seuraavaa.Kyllä, kyllä. Ja pyöritellään vielä vähän.
Ja uskottava(?) myös silloin, kun on elänyt jonkun (palvotun) varjossa?
Olen tunnetun ja arvostetun henkilön lähin henkilö. Tekeekö se minusta uskottavan kriitikon? Vai omanedun tavoittelijan?- 42424
elisakettu kirjoitti:
Kyllä, kyllä. Ja pyöritellään vielä vähän.
Ja uskottava(?) myös silloin, kun on elänyt jonkun (palvotun) varjossa?
Olen tunnetun ja arvostetun henkilön lähin henkilö. Tekeekö se minusta uskottavan kriitikon? Vai omanedun tavoittelijan?Itse olen tuollaisen henkilön sisko. Miten ratkaiset tilanteet, jolloin joku yrittää tunkea lähipiiriin hyötyäkseen? Itsellä nollatoleranssi. Vaikeaa olla missään edes omalla nimellä.
Allekirjoitatko tuon?:
https://www.hs.fi/nyt/art-2000002870623.htmlTuon artikkelin on voinut kirjoittaa ... eräs läheiseni.
Pseudotieteilijöitä olemme silti enemmän tai vähemmän jokainen.
Mutta ajatus aasinsillaksi, ei teesiksi.
Näet, se on elämätön elämä ehkä toiselle. Ei ainakaan oma ja aito.
Että siihen perustuen..Omakokemuskaan ei vältämättä ole sen "aidompi" Tai siis kokemus, mutta aitous mielletään joskus myös oikeaksi.
elisakettu kirjoitti:
Omakokemuskaan ei vältämättä ole sen "aidompi" Tai siis kokemus, mutta aitous mielletään joskus myös oikeaksi.
Eiku sitä meinaan, että siinä täydellisyyden valossa ja varjossa unohtuu oma..
Kokonaan.misspönttöuuni kirjoitti:
Eiku sitä meinaan, että siinä täydellisyyden valossa ja varjossa unohtuu oma..
Kokonaan.Omat kokemukset häviävät täydellisyydelle (joka on omista käsitteistä luotu)? Tolkutonta.
Jos olen melonut kosken alas ja selvinnyt hengissä niin se ei ole mitään luomani täydellisen ihmisen rinnalla, joka sentään on voittanut kajakkimestaruuden?
Joo, puhuitkin kuoppaan sortumisesta, Oma uniikki kokemus vaikuttaa vähäpätöiselle itse luodun palvotun jumalan kokemukselle.
(nainen etsii vain topkympin miestä. ei se tälläistä keskinkertaista ätmiä tule toista kertaa vilkaisemaan) Kuka noista rooleista on täydellinen, kuka varjo ja mikä kolmas on?
No mitä sinä ajat tällä takaa?
Hakisiko ellu sitä että jonkun jollain saralla ns. "menestyneen" ihmisen rinnalla vähemmällä huomiolla elävä ihminen olisi muka jollain tapaa huonompi ikäänkuin hänellä ei olisi "oikeaa" elämää itsellä vaan elää sen toisen elämää. Ihan hevonhumppaa ja höpöhöpöä, jos se ihminen on siinä onnellinen sen pitäisi kyllä riittää sille itselle ja ympäristöllekin.
Harmaaritari kirjoitti:
Hakisiko ellu sitä että jonkun jollain saralla ns. "menestyneen" ihmisen rinnalla vähemmällä huomiolla elävä ihminen olisi muka jollain tapaa huonompi ikäänkuin hänellä ei olisi "oikeaa" elämää itsellä vaan elää sen toisen elämää. Ihan hevonhumppaa ja höpöhöpöä, jos se ihminen on siinä onnellinen sen pitäisi kyllä riittää sille itselle ja ympäristöllekin.
Noin voi olla. Kunhan toinen ei polje toista, tai siis eh..
no joo, siis ei alenna ja mitätöi.
Pitää olla varmasti onnellinen eikä harhakuvassa miellyttämässä
pelkissä lavasteissa.
Hmm...ellukka vaikuttaa nyt moniulotteiselta? Mutta hyvä tätäkin on miettiä, moni on pudonnut tuon kaltaiseen kuoppaan huomaamattaan. Luullut toisen elämää omaksi tietämättä mistään paremmasta.
Tuon voi todeta vain silloin jos on koskettanut joten tavallaan totta
elisakettu kirjoitti:
Täydellisyyden varjossa puuttuu elämä? Vai elämänkosketus puuttuu täydelliseltä?
Ei mitään koskaan puutu vaan elämä täydellistyy ollessaan kokonainen.
BabylonGetaway kirjoitti:
Ei mitään koskaan puutu vaan elämä täydellistyy ollessaan kokonainen.
Milloin ihminen tietää olevansa kokonainen?
elisakettu kirjoitti:
Milloin ihminen tietää olevansa kokonainen?
Haikaileminen ainakin loppuu
Kaikki on hyvin kokoajan ainoastaan itsekäs mieli pirstaloittaa sen moniksi ongelmiksi.
BabylonGetaway kirjoitti:
Haikaileminen ainakin loppuu
Mjoo. Mutta eikö ehyelläkin voisi olla unelmia?
- Flyyöz
Nopeasti vastattuna totta – siis, mahdollista.
Voisiko olla niin, että arvomme ja mitä todellisuudessa olemme tai teemme, ovat liian kaukana toisistaan?
Tästä voisi rakentaa niin monta teemaa...'
Mutta: Oikeastaan aloin pohtimaan tuota aloitusta "naiset meikatkaa" ja sitä sivunnutta artikkelia. Vinkeissä kerrotaan miten saadaan silmät valkoiseksi ja suuremmiksi, hampaat hohtavammiksi ja iho hehkeäksi.
Pyyhimme siis väsymyksen ja valvomisen, huolemme, murheemme, punaiset silmät, tummat silmänaluset, harmaan ihomme, juonteemme, stressinäppylämme ja hormonipunoituksemme huishelvettiin vain siksi, että peitämme elämisen jälkemme.
"Elämä täydellisyyden varjossa on kuin elämä ei olisi koskaan koskettanut sitä toista."
Samaan aikaan me haluamme nähdä kauneutta, mutta ikänkuin myös vähättelemme sitä.- AsianVierestä
Kauneus on katsojan silmissä.
Väsyneessä naisessakin on paljon sitä kauneutta. Jahaa... ai tälleen.
Ajattelin ihmisiä ja keskinäisiä suhteita, mutta voi tätä ajatella vaiks kuin päin..
Äsken telkussa psykologi sanoi hyvin; ärsyynnymme siitä kaikesta, mistä emme omassa itsessämme pidä.
"Samaan aikaan me haluamme nähdä kauneutta, mutta ikänkuin myös vähättelemme sitä."
Se käy myös tähän sanomaasi kohtaan.Jos kaikki on kaunista ja täydellistä koko ajan, se muuttuisi normaaliksi. Sitten taas halutaan jotain kaunista. Olisiko osittain sen takia myös vanhat tavarat ja asiat tulee muotiin ajan kuluessa. Olemme jo turtuneet tämänhetkiseen kauneuteen. Haluamme aina lisää ja erilaisempaa. Mutta ei kakkuakaan jaksa loputtomiin syödä.
Omasta mielestäni luontaisen näköiset ihmiset ja normaalit asiat ovat jo valmiiksi kauniita. Ehkä olen sitten tylsä ihminen. Nautin ihan perus arjen asioista.AsianVierestä kirjoitti:
Kauneus on katsojan silmissä.
Väsyneessä naisessakin on paljon sitä kauneutta.Joo. Aloin myös ihmetellä että miksi ihmeessä itse hauan peitää elämisen jälkeni? Jos mulle tullaan töissä sanomaan, että onpas sulla tummat silmänaluset, niin nolona sitä vaan mutisee että niinkö? Tai jos joku mainitsee että oletpa väsyneen näköinen, niin sitäkin ikäänkuin hävetään vähän. Ja selän takana supistaan, että olipas se elisa kovin väsyneen näköinen,
Ihmiset haluavat nähdä kauniita, reippaita ja itsestään huoltapitäviä ihmisiä. Miksi?
Ja miksi osa ihmisistä katsoo, että huoliteltu ihminen ei ole vakuuttava, koska tuonnäköinen ihminen ei voi olla asiantuntija vaikka metsänraivuuhommissa?
- flowersreally
Tarua. Ei valo määritä varjoa, vaan varjo valon.
Haa. Voitaisiinko ajatella niin, että ei ole väliä täydellisen kokemuksilla tai katsojan kokemuksilla, vaan ainoastaan varjolla, joka syntyy... mistä?
- flowersreally
elisakettu kirjoitti:
Haa. Voitaisiinko ajatella niin, että ei ole väliä täydellisen kokemuksilla tai katsojan kokemuksilla, vaan ainoastaan varjolla, joka syntyy... mistä?
Elämästä.
Kyllä minä täydellistä kumppania täydennän mutta hän ei minua täydennä asioissa että minä olisin täydellinen eli hän ei hoida minua pois omasta epätäydellisyydestä mutta hoidan häntä pois epätäydellisyydestä.
Koen sen hallitsevaksi.Haemmeko alitajuisesti tai tiedostamatta tai peräti tietoisesti täydellisyyttä?
Ketä varten sen teemme? Ja kuka määrittää sen täydellisyyden?elisakettu kirjoitti:
Haemmeko alitajuisesti tai tiedostamatta tai peräti tietoisesti täydellisyyttä?
Ketä varten sen teemme? Ja kuka määrittää sen täydellisyyden?Tietoisesti haen minä ainakin täydellisyyteen koska silloin ympärillä olevat ihmiset voi paremmin kun en ole aina myöhässä tai unohda tärkeää menoa, koska se myöhästyminen vaikeuttaa monen menoa esim tärkeään leikkaukseen menoon.
Minua pitäisi mies enemmän muistuttaa ja harjoittaa muistuttaa.
Yms vastaavia tehtäviä mutta esim taas minä häntä painostan toimimaan oikein jatkuvasti ja muistutan heti kun näen virheen niin moneen kertaan ettei tule virhettä koska visuaalisuus on helppo ja ymmärrän paljon sen eteen että toinen voi paremmin.
Siten korjaan häntä mutta hän ei minua
Tai esim hänellä on lukemisen ymmärtäminen vahva niin ei auta minua vaikka hän osaisi kaikki tieto kaivaa lukemalla ja ihmeen nopeaan.
minun täytyy kaikki tieto hakemalla tuhottomasti töitä opiskelemalla uudet sanat ulkoa ja se työn helpottamista ei tee ja tue.
Mutta esim pojan kohdalla helpotti siten kun pojan kohdalla tuhottomasti töitä kun vaatii aikaa monta tunti jonka hän tekee 15minuutissa hoisi taas sit puolestani hetken mutta sit se ei taas enää tee niin mun täytyy taas tehdään tuhottomasti
töitä, että suoritan pojan puolesta helpottaakseen hänen oppimista vaikka mies hoitaisi 15minuutissa mun kahden tunnin sijaan.
Se työn jako ei oikein suju ja minulle painottuu lapsien opiskelu vaikka en pysty edes itseäni auttamaan.
Kun työstän pojan takia, joten en pysty koskaan keskittymään omaan harjoittamiseen koska aika menee lapsen pärjäämiseen kouluun ja tuen taas miestä hahmottamaan omaa tilannetta koska se on hänen vaikeus itseään korjaamaan.
Hän pysyy täydellisenä mutta minä kärsin harjoituksen puutteesta.
Se jatkuvasti toisen harjoittaminen oman sijaan on tuhotonta työtä.
Mutta sit joudun aloittaa alusta kun saan jonkun asian hallintaa niin mies vie sen koska se on sille helpompana ja jää harjoittelematta kun taas joutuu alusta aloittaa.
Se miksi. Elämä vaikeutuu kun toinen sabotoi jos näkee minun suoriutuvan liian hyvin ja pelko iskee päälle että menettää jos olen itsenäisempi, tämän vuoksi koen sen nopeamman osaamisen hallitsevaksi puoleksi.elisakettu kirjoitti:
Haemmeko alitajuisesti tai tiedostamatta tai peräti tietoisesti täydellisyyttä?
Ketä varten sen teemme? Ja kuka määrittää sen täydellisyyden?Hmm.
Viisauteni ei ole kuin hänen jatke mutta hänen kirjallisuuden älykkyys ei ole minulle jatke.
Kuinka syvempää näemme ongelmat sitä vaikeampaa on keskittyä vain itseensä kun minäkin tarvitsen apua ja harjoituksia vahvistaakseni ja nopeuktaakseniitseäni.
Ja lopuksi,
uskooko ihminen itseensä ja elämäänsä vasta silloin, kun hänellä on samaistumisen kohde?- ympäriämpäri
Voi sitä kiertää valon puolelle.
- wanhaämmä
Jos toisen elämä tuntuu täydelliseltä, ei ole ihan tästä todellisuudesta. Oikeasti ei voi tietää mitä toisten pään sisällä tapahtuu ja miten muut asiat kokee. Et ole paikalla koko aikaa arvioimassa sitä täydellisyyttä.
Toisaalta, jos joku on jämähtänyt tuollaisiin tunteisiin, alemmuuden ja arvottomuuden tuntoon, sivuuttamisen tunteeseen, ehkä kateuteen ja katkeruuteen, omaan mielikuvaan täydellisestä haavemaailmasta, toikin voi olla totuus. Sille onnettomalle. Masennukseltahan tuo kuulostaa.
Mitä vikaa siinä varjossa elämisessä on? Siinä saattaa olla vapaampaa elää kuin paisteessa. Niin, asenne ja luonne kysymys.- wanhaämmä
Samaistumisen kohde? Kehen tahansa voi samaistua joiltain osin. Jos ei ole ketään kehen voisi samaistua vaikkapa toisen horiessa maitoa väärään kurkkuun väärässä paikassa ja sitä seuraaviin fiiliksiin, niin ehkä pään sisältä taas puuttuu jotain oleellista palaa ihmisyydestä?
Tai että yhdessä tässä koulun penkillä nyt istutaan..
Vai tarvitaanko samaistumisen kohteeksi onnistuja? Eikä. Ihmisiä yhdistää niin erilaiset asiat.
Toisaalta, jos näkee jonkun selviytyneen itselleen vaikeasta ongelmasta, se saattaa auttaa itseäkin. Jos taas näkee ihmisten vajoavan ympärillään samanlaisessa tilanteessa kuin itsekin on, niin se voi lannistaa.
Vastaus kysymykseen: sekä että, kyllä ja ei. Riippuu ihmisestä. - wanhaämmä
Hmm... jollekin täydellisyys voi olla unelma saada rakastaa toista ilman kuolemantuomion pelkoa. Tai kulkea kauppaan ilman valvontaa. Tai äänestää vapaasti. Tai syödä joka päivä kunnollinen ateria. Tai elää ilman jatkuvaa väkivallan pelkoa.
Mutta siltikin. Ei se elämä olematonta ole silloinkaan, ei todellakaan. Mitä enemmän ihmisellä on, sitä ahneemmaksi (ja tyytymättömämmäksi) se näyttäisi tulevan. Jonkun häilyvän elintasorajan jälkeen etenkin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174666
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1942545Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731667Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella291575- 211299
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon221255Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641217- 1341025
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42952- 171924