Puhutaanko uskosta?

Usko? Mihin?

Oletko todella uudestisyntynyt, vai vain pään tiesolla uskomassa.
Tässä yksi todistus, siitä miten voi tulla luskoon.
jukka.finland

11.6.2008 4:17
Kerron tässä lyhyesti uskoon tulostani. Ehkä todistuksellani on jokin merkitys Sinulle.

Olin ateisti ja suhtauduin pilkallisesti uskoviin ja uskonasioihin nuorukaisena. Vanhempieni painostuksesta (vaikka eivät olleetkaan uskovaisia) menin kuitenkin pari vuotta muita myöhemmin rippikouluun ja muistan kuinka säälin pappia, joka otti opetuksensa tueksi kohtia raamatusta. Todella säälin häntä. Kuinka kukaan saattoi tänä sivistyksen aikakautena vedota raamattuun, tuohon sekavaan ja täynä ristiriitoja olevaan hölynpölyyn.

Menin kotiin ja otin vanhempieni vihkiraamatun esille. Päätin lukea sieltä muutaman sivun ja osoittaa seuraavalla iltarippikoulutunnilla papille, kuinka ristiriitainen kirja raamattu oli. Luin muutaman sivun jostain evankeliumista ja teksti valtasi minut. Kuka olikaan tuo mies, joka rakasti syntisiä ja sairaita. Kuinka hän saattoi puhua sellaista viisautta ja pysyä rauhallisena myrskyssä ja ihmisten yrittäessä kivittää hänet. Yhtäkkiä mieleni oli täynnä kysymyksiä. Raamattu oli ottanut minut valtoihinsa. Eikä aikaakaan, kun halusin etsiä tuota Jeesusta, sillä päivä päivältä ymmärsin yhä syvemmin olevani syntinen ja tarvitsevani anteeksiantoa.

Pääsin ripille keväällä 1971 ja alttarilla rukoilin Jumalalta anteeksiantoa. En kuitenkaan ymmärtänyt mitä edes uskoontuleminen tarkoitti vaikka tiesin raamatun ilmoituksesta pääasiat; sen, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden ja "elämän kallein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen".

Kesällä päätin mennä Tampereelle, jossa Kalevi Lehtinen johti nuorten tapahtumaa. Istuin suuressa teltassa, jossa nuoria oli paikalla arviolta pari tuhatta, ja kuuntelin jotain raamattutuntia. Aiheesta en muista mitään, mutta kesken Kalevi Lehtisen puheen minun ymmärrykseni avautui pienessä ajanrahdussa ymmärtämään, että pelastus merkitsee sitä, että otan Jeesuksen, johon uskoin, sydämeeni asumaan. Kukaan ei rukoillut puolestani tuossa hetkessä, mutta kaikki synnin kuormat katosivat ja sydämeni oli täynnä kiitosta. Olin vain ehtinyt sanomaan hiljaa mielessäni: "Tässä olen Jeesus. Saat tehdä minulle mitä tahdot, mutta pyydän, anna minulle synnit anteeksi ja tule sydämeeni asumaan". Vasta myöhemmin ymmärrykselläni käsitin, että tuossa hetkessä minulle oli lahjoitettu usko ja olin saanut uuden elämän itseltään Herralta.

Uskoa ei synny omin voimin ja ponnisteluin. Se on Jumalan lahja ja syntyy Jumalan sanan kuulemisesta ja vastaanottamisesta. Uskoa ei voi selittää. Siinä on jotain yliluonnollista ja jumalallista. Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja omistaa ne.

Toivon sydämestäni, että tämä usko syntyisi sydämeesi ja omistaisit sen kautta anteeksiantamuksen ja uuden elämän, joka on Jeesuksessa. Raamattua lukeneena tiedät, että Jeesus on sovittanut ristillä koko maailman synnin ja koko maailmaan sisällyt Sinäkin. Hän on siis sovittanut Sinut Jumalan kanssa ja pelastus on sitä, että tämä Jeesus tulee asumaan sydämeesi.

Jeesuksen lupaus on voimassa: jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. "Taivas ja maa katoavat, mutta Minun sanani eivät koskaan katoa", sanoi Jeesus.

JK. Älä niinkään "halua taivasta" vaan "halua Jeesusta" ja missä Hän on, siellä olet Sinäkin oleva.

itsekin olen uskossa, vaan en kuitenkaan niin "pyhä", erinomainen kuin joidenkin "mittapuun" mukaisesti pitäisi olla ??

joillekkin Jumala "puhuu" päivittäin ?? Itselläni todella vähäisiä nuo kokemukset, siihen lisäksi yksinäisyys

Suomessa on vaan sellainen ihme asenne mihin kasvatetaan lapsesta asti. Esim. USA on tässä asiassa aivan erilainen. Uskosta ja Jumalasta puhuminen on aivan arkipäiväistä.

Minä kasvoin perheessä jossa ei puhuttu uskosta eikä varmaan edes uskottu Jumalaan eikä Jeesukseen Vapahtajana. Aloin kuitenkin nuorena synnintunnossani käymään seuroissa mutta perheeni rupesi vastustamaan ja se jäi silloin. Meni monta vuotta kun sitten kuitenkin löysin Jumalan armon ja kerroin sen kotonakin. Vastustus oli niin suurta että muutin pois.

Suomi on olevinaan kristitty maa mutta todellisuudessa suurin osa elää hengellisessä pimeydessä synneissään ilman Jeesusta matkalla ikuiseen kadotukseen. Kyllä se joka on päässyt osalliseksi Jumalan anteeksiannosta Jeesuksessa haluaa tuoda sitä mahdollisuutta esille myös toisille. On kuitenkin totta että usko Jeesukseen on ainoa tie saada synnit anteeksi ja päästä sovintoon Jumalan kanssa. Kyllä uskon esillä pitämiseen on oikeus ja velvollisuuskin ja ainakin itse tuon sitä esille silloin kun se on mahdollista.

Uskosta puhuminen on tabu nyky-yhteiskunnassa. Tässä niin kovin suvaitsevaisessa läntisessä maailmassa saa olla julkisesti kaikkea muuta paitsi uskovainen. Se kun on eräänlainen merkki epäsuvaitsevaisuudesta, vaikka asia ei todellakaan ole niin.

Toiselta palstalta kopsattu hyvä ohje: jätä ajattelu niille, joilla on siihen edellytyksiä.