Ajattelin tässä ikirjoituksessa mennä itse asiaan, puhua siitä, mikä on oikeasti tärkeintä minulle. Kirjoitan uskosta. Tällä kerralla kirjoitan asioita, joita todellakaan en voi perustella järjellä. Pohtiminen ja järkeily ovat lempipuuhaani, mutta tässä kohdassa laitan ne syrjään. Ne kuuluvat toisiin asiayhteyksiin.
Kirjoitin uskosta vasta myös eräällä kurssilla, jossa käsiteltiin oman elämän asioita. Tekstejä ei luettu ääneen, tein ne vain itselleni. Pystyin olemaan siis avoin.
Ohjaaja käytti käsitettä “hengellinen elämä” ja se piti sisällään uskonnollisuuden lisäksi henkisyyden, luovuuden ja ajatuksen elämän tarkoituksesta ynnä muuta syvällistä. Englanniksi käsite on “spiritual life”.
Kirjoitin, että olen uskovainen, ollut lapsesta asti. Että usko kannattelee elämääni, eikä minun tarvitse kannatella kaikkea itse.
Uskon, että ikuisuuteni ei määräydy sen mukaan, kuinka hyvä ihminen olen tai kuinka onnistuneesti välttelen pahaa. Se olisi mahdoton tehtävä. Jumala on huolehtinut senkin puolestani.
Tehtävässä kysyttiin myös uskon kriiseistä. Ensimmäisenä muistin sen ajan, kun olin vähissä voimissa henkisesti. Usko oli loppua. Kyselin, miksi Jumala antaa näin raskaan kuorman.
Toisaalta samaan aikaan rukous ja yhteys toisiin uskoviin tulivat tärkeiksi. Tuntui siltä, että rukouksessa Jumala oli lähellä ja seuroissa sain vain olla.
Toinen kriisiaika tuli läheiseni kuoltua. Epäilin, onko Jumalaa ja taivasta olemassa. Onko kaikki vain sepitettä, jotta me ihmiset jaksamme elää, synnyttää lapsia ja tehdä työtä.
Noina päivinä minulla oli pyhäkouluvuoro. Tuntui mahdottomalta, että minun pitäisi puhua lapsille taivaasta. Aloitimme pyhäkoulun. Sytytin kynttilän, lauloimme tutun laulun. Rukoilimme lyhyesti ja lapsen tavoin: ”Rakas Taivaan Isä, tule meidän luokse tänne pyhäkouluun.”
Lapset katsoivat minuun luottavasti. Se rauhoitti, auttoi minua uskomaan, että Jeesus oli meidän kanssamme pyhäkoulussa. Meidän keittiössämme, lasten ja minun kanssa.
Jälkeenpäin ajattelin, että uskon vastustaja iski minuun, kun olin heikoilla, surussa, hukassakin.
Nykyään ei ehkä ole kovin muodikasta puhua uskonasioista. Ei se helppoakaan ole. Toisaalta en muista, että niistä olisi puhuttu “ennen vanhaankaan” muuten kuin pyhäkoulussa ja seuroissa. Kirkossa puhuttiin Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta se oli jotenkin erilaista, etäisempää.
Miksi uskosta ei voisi puhua kuten elämästä muutenkin? Missäpäin te asutte nykyisin? Mitä sulle kuuluu? Oletko käynyt reissussa? Oletko jaksanut uskoa? Millainen auto sinulla on?
On ollut tuota flunssaa ja kolotusta. Usko on ollut kyllä heikko, mutta ei siitä arvaa luopuakaan. Kun en tiedä mitään parempaa. Ajateltiin lähteä kavereiden kanssa etelään. Ajateltiin kuunnella siellä nettiseuroja. Kaikkea hyvää teille ja muistakaa säilyttää usko.
Senkin uhalla, että minua pidetään henkipallona, ajattelin kirjoittaa uskosta. Sen rinnalla tittelit, arvostus ja asema, palkka, asunto, huonekalut, terveys, viisaus, tieto ja ymmärrys ovat toissijaisia.
Puhutaanko uskosta?
12
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Usko? Mihin?
- Anonyymi
Kovin on vähäsanaista keskustelua uskostane.
- Anonyymi
Oletko todella uudestisyntynyt, vai vain pään tiesolla uskomassa.
Tässä yksi todistus, siitä miten voi tulla luskoon.
jukka.finland
11.6.2008 4:17
Kerron tässä lyhyesti uskoon tulostani. Ehkä todistuksellani on jokin merkitys Sinulle.
Olin ateisti ja suhtauduin pilkallisesti uskoviin ja uskonasioihin nuorukaisena. Vanhempieni painostuksesta (vaikka eivät olleetkaan uskovaisia) menin kuitenkin pari vuotta muita myöhemmin rippikouluun ja muistan kuinka säälin pappia, joka otti opetuksensa tueksi kohtia raamatusta. Todella säälin häntä. Kuinka kukaan saattoi tänä sivistyksen aikakautena vedota raamattuun, tuohon sekavaan ja täynä ristiriitoja olevaan hölynpölyyn.
Menin kotiin ja otin vanhempieni vihkiraamatun esille. Päätin lukea sieltä muutaman sivun ja osoittaa seuraavalla iltarippikoulutunnilla papille, kuinka ristiriitainen kirja raamattu oli. Luin muutaman sivun jostain evankeliumista ja teksti valtasi minut. Kuka olikaan tuo mies, joka rakasti syntisiä ja sairaita. Kuinka hän saattoi puhua sellaista viisautta ja pysyä rauhallisena myrskyssä ja ihmisten yrittäessä kivittää hänet. Yhtäkkiä mieleni oli täynnä kysymyksiä. Raamattu oli ottanut minut valtoihinsa. Eikä aikaakaan, kun halusin etsiä tuota Jeesusta, sillä päivä päivältä ymmärsin yhä syvemmin olevani syntinen ja tarvitsevani anteeksiantoa.
Pääsin ripille keväällä 1971 ja alttarilla rukoilin Jumalalta anteeksiantoa. En kuitenkaan ymmärtänyt mitä edes uskoontuleminen tarkoitti vaikka tiesin raamatun ilmoituksesta pääasiat; sen, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden ja "elämän kallein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen".
Kesällä päätin mennä Tampereelle, jossa Kalevi Lehtinen johti nuorten tapahtumaa. Istuin suuressa teltassa, jossa nuoria oli paikalla arviolta pari tuhatta, ja kuuntelin jotain raamattutuntia. Aiheesta en muista mitään, mutta kesken Kalevi Lehtisen puheen minun ymmärrykseni avautui pienessä ajanrahdussa ymmärtämään, että pelastus merkitsee sitä, että otan Jeesuksen, johon uskoin, sydämeeni asumaan. Kukaan ei rukoillut puolestani tuossa hetkessä, mutta kaikki synnin kuormat katosivat ja sydämeni oli täynnä kiitosta. Olin vain ehtinyt sanomaan hiljaa mielessäni: "Tässä olen Jeesus. Saat tehdä minulle mitä tahdot, mutta pyydän, anna minulle synnit anteeksi ja tule sydämeeni asumaan". Vasta myöhemmin ymmärrykselläni käsitin, että tuossa hetkessä minulle oli lahjoitettu usko ja olin saanut uuden elämän itseltään Herralta.
Uskoa ei synny omin voimin ja ponnisteluin. Se on Jumalan lahja ja syntyy Jumalan sanan kuulemisesta ja vastaanottamisesta. Uskoa ei voi selittää. Siinä on jotain yliluonnollista ja jumalallista. Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja omistaa ne.
Toivon sydämestäni, että tämä usko syntyisi sydämeesi ja omistaisit sen kautta anteeksiantamuksen ja uuden elämän, joka on Jeesuksessa. Raamattua lukeneena tiedät, että Jeesus on sovittanut ristillä koko maailman synnin ja koko maailmaan sisällyt Sinäkin. Hän on siis sovittanut Sinut Jumalan kanssa ja pelastus on sitä, että tämä Jeesus tulee asumaan sydämeesi.
Jeesuksen lupaus on voimassa: jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. "Taivas ja maa katoavat, mutta Minun sanani eivät koskaan katoa", sanoi Jeesus.
JK. Älä niinkään "halua taivasta" vaan "halua Jeesusta" ja missä Hän on, siellä olet Sinäkin oleva.- Anonyymi
Sinä olet tuudittautunut väärään rauhaan. Mikset menisi seuroihin rauhanyhdistykselle? Siellä on sovituksen sana.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä olet tuudittautunut väärään rauhaan. Mikset menisi seuroihin rauhanyhdistykselle? Siellä on sovituksen sana.
millä mittasit väärän rauhan, ?
oliko mittarina isien perityt luulot ja ennakot eli lestalasit päässä jumalanvaltakuntineen ja saankominkäkinuskoa temppuineen aivan kuin puhujana olisi Jumala taivaasta, niinkö?!
mitä sinä ymmärrärt sovituksen sanasta, oliko se silloin käytössä kun mummuja paiskottiin snalle koulupoikien perään häh!? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä olet tuudittautunut väärään rauhaan. Mikset menisi seuroihin rauhanyhdistykselle? Siellä on sovituksen sana.
Kyllä se pelastus löytyy aivan Raamatun Evankeliumin kautta, ei siihen välttämättä mitään Rauhanyhdistystä tarvita. Aika umpimielistä oppia tuo "vain meidän piirissä pelastuu."
- Anonyymi
itsekin olen uskossa, vaan en kuitenkaan niin "pyhä", erinomainen kuin joidenkin "mittapuun" mukaisesti pitäisi olla ??
joillekkin Jumala "puhuu" päivittäin ?? Itselläni todella vähäisiä nuo kokemukset, siihen lisäksi yksinäisyys- Anonyymi
Voihan veetu teidän sukeltajien kanssa.
- Anonyymi
Suomessa on vaan sellainen ihme asenne mihin kasvatetaan lapsesta asti. Esim. USA on tässä asiassa aivan erilainen. Uskosta ja Jumalasta puhuminen on aivan arkipäiväistä.
Minä kasvoin perheessä jossa ei puhuttu uskosta eikä varmaan edes uskottu Jumalaan eikä Jeesukseen Vapahtajana. Aloin kuitenkin nuorena synnintunnossani käymään seuroissa mutta perheeni rupesi vastustamaan ja se jäi silloin. Meni monta vuotta kun sitten kuitenkin löysin Jumalan armon ja kerroin sen kotonakin. Vastustus oli niin suurta että muutin pois.
Suomi on olevinaan kristitty maa mutta todellisuudessa suurin osa elää hengellisessä pimeydessä synneissään ilman Jeesusta matkalla ikuiseen kadotukseen. Kyllä se joka on päässyt osalliseksi Jumalan anteeksiannosta Jeesuksessa haluaa tuoda sitä mahdollisuutta esille myös toisille. On kuitenkin totta että usko Jeesukseen on ainoa tie saada synnit anteeksi ja päästä sovintoon Jumalan kanssa. Kyllä uskon esillä pitämiseen on oikeus ja velvollisuuskin ja ainakin itse tuon sitä esille silloin kun se on mahdollista. - Anonyymi
Uskosta puhuminen on tabu nyky-yhteiskunnassa. Tässä niin kovin suvaitsevaisessa läntisessä maailmassa saa olla julkisesti kaikkea muuta paitsi uskovainen. Se kun on eräänlainen merkki epäsuvaitsevaisuudesta, vaikka asia ei todellakaan ole niin.
- Anonyymi
Uskot siis lentävään spagettihirviöön?
Minä suvaitsen täysin uskosi.
- Anonyymi
Toiselta palstalta kopsattu hyvä ohje: jätä ajattelu niille, joilla on siihen edellytyksiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa
ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?834507- 1213886
Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."
Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai332451Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta
Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu1931454Wiisaat Lappajärvellä iät.
Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.121276Missä Steffe hiihtää?
Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko221233Olet elämäni rakkaus
On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el361168Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä
Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?621157Milloin nainen, milloin?
Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä611133Olen menettänyt yöunet kokonaan
Nytkin vain tunnin nukkunut. En tiedä johtuuko se sinusta vai tästä palstasta. Olis mukava nähdä oikeasti eikä arvuutel171035