"Olihan ne jonkinlaiset käräjät
Kirjoittanut: Debora 22.2.2005 klo 13.50
Syytetyn oli saavuttava seurakunnan hoitokokoukseen ja seurakunnan eteen, ellei tullut, niin potkittiin pois. Näin kävi eräälle lähisukulaiselleni,. Mitään syytöstä ei esitetty, syynä vain se, ettei tullut käskettäessä, siis "ei totellut seurakuntaa";(
Jos joku taas tuli, niin tavallisista käräjistä poiketen syytetyllä ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, ei merkinnyt mitään, vaikka Raamatulla osoitti syytöksen vääräksi. Puolustusasianajajia ei ollut ja jos joku yritti olla, niin hänetkin otettiin syytetyksi (näin kävi eräälle toiselle lähisukulaiselleni, hänen yrittäessään erästä vanhaa mummoa puolustaa).
Ainoa keino selvitä hoitokokouksesta oli pyytää anteeksi se, mistä syytettiin, olipa sitten syyllistynyt taikka ei. Aina ei sekään onnistunut, sillä hoitajat saattoivat katsoa, ettei syytetty ollut tarpeeksi katuvainen, tarpeeksi näyrällä mielellä ( he siis näkivät ihmisen sydämeen;( ) ja syytetty pantiin miettimään, eli sidottiin. Samassakin kokouksessa voi yrittää toisen tai kolmannenkin kerran pyytää anteeksi, josko se sitten kelpaisi. Jos onnistui kyyneleen tirauttamaan silmistään, niin se kelpasi.
Syytösten aiheita oli tavallisimmin väärä henki, mutta myös kirkkokuorossa laulaminen (tiedän erään nimeltäänkin, joka "sidottiin" tämän takia, anteeksi ei annettu, vaikka pyysi), eräs sidottiin kun oli käynyt kirkossa, jossa ei-vl-pappi saarnasi, kolmas käytyään hirvipeijaisissa syömässä hirvikeittoa (maanomistajan ominaisuudessa,hirviporukka tarjosi maanomistajille hirvisoppaa).
Parran takia en tiedä ketään erotetun, mutta se saarnattiin synniksi ja kahdelta tuntemaltani keski-ikäiseltä vl-mieheltä katosi samanaikaisesti parta, vaikka se oli saanut roikkua leuassa useita vuosia/vuosikymmeniä.
Tätä nyky-vl:t yrittävät kieltää ja vähätellä, mutta useimmat eivät ole edes syntyneet siihen aikaan kun nämä tapahtuivat.
Hoitokokouksia pidettiin myös kodeissa, saatettiin vain ilmoittaa, että me tullaan silloin ja silloin. Yksi lähisukulaiseni erotettiin kotona kolmen miehen tullessa pitämään hoitokokousta, kun yksi lopetti jauhamisen, toiset jatkoivat, niin että tiivistä syyttelyä kesti tunteja, tässä tapauksessa klo 22 - 02 (vai oliko 04?) siis ainakin neljä tuntia keskellä yötä.
Suuret "puhdistukset" ovat nyt loppuneet vl-liikkeessä, mutta joskus vieläkin tapahtuu. Reisjärvellä kuulemani mukaan kaksi naista erotettiin, heidänisänsä oli tehnyt ilmiannon, syy: ehkäisyn käyttö."
Kirjoittanut: Debora 22.2.2005 klo 13.50
Syytetyn oli saavuttava seurakunnan hoitokokoukseen ja seurakunnan eteen, ellei tullut, niin potkittiin pois. Näin kävi eräälle lähisukulaiselleni,. Mitään syytöstä ei esitetty, syynä vain se, ettei tullut käskettäessä, siis "ei totellut seurakuntaa";(
Jos joku taas tuli, niin tavallisista käräjistä poiketen syytetyllä ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, ei merkinnyt mitään, vaikka Raamatulla osoitti syytöksen vääräksi. Puolustusasianajajia ei ollut ja jos joku yritti olla, niin hänetkin otettiin syytetyksi (näin kävi eräälle toiselle lähisukulaiselleni, hänen yrittäessään erästä vanhaa mummoa puolustaa).
Ainoa keino selvitä hoitokokouksesta oli pyytää anteeksi se, mistä syytettiin, olipa sitten syyllistynyt taikka ei. Aina ei sekään onnistunut, sillä hoitajat saattoivat katsoa, ettei syytetty ollut tarpeeksi katuvainen, tarpeeksi näyrällä mielellä ( he siis näkivät ihmisen sydämeen;( ) ja syytetty pantiin miettimään, eli sidottiin. Samassakin kokouksessa voi yrittää toisen tai kolmannenkin kerran pyytää anteeksi, josko se sitten kelpaisi. Jos onnistui kyyneleen tirauttamaan silmistään, niin se kelpasi.
Syytösten aiheita oli tavallisimmin väärä henki, mutta myös kirkkokuorossa laulaminen (tiedän erään nimeltäänkin, joka "sidottiin" tämän takia, anteeksi ei annettu, vaikka pyysi), eräs sidottiin kun oli käynyt kirkossa, jossa ei-vl-pappi saarnasi, kolmas käytyään hirvipeijaisissa syömässä hirvikeittoa (maanomistajan ominaisuudessa,hirviporukka tarjosi maanomistajille hirvisoppaa).
Parran takia en tiedä ketään erotetun, mutta se saarnattiin synniksi ja kahdelta tuntemaltani keski-ikäiseltä vl-mieheltä katosi samanaikaisesti parta, vaikka se oli saanut roikkua leuassa useita vuosia/vuosikymmeniä.
Tätä nyky-vl:t yrittävät kieltää ja vähätellä, mutta useimmat eivät ole edes syntyneet siihen aikaan kun nämä tapahtuivat.
Hoitokokouksia pidettiin myös kodeissa, saatettiin vain ilmoittaa, että me tullaan silloin ja silloin. Yksi lähisukulaiseni erotettiin kotona kolmen miehen tullessa pitämään hoitokokousta, kun yksi lopetti jauhamisen, toiset jatkoivat, niin että tiivistä syyttelyä kesti tunteja, tässä tapauksessa klo 22 - 02 (vai oliko 04?) siis ainakin neljä tuntia keskellä yötä.
Suuret "puhdistukset" ovat nyt loppuneet vl-liikkeessä, mutta joskus vieläkin tapahtuu. Reisjärvellä kuulemani mukaan kaksi naista erotettiin, heidänisänsä oli tehnyt ilmiannon, syy: ehkäisyn käyttö."
Vastaukset 181
Vanhimmat
Vetoan kaikkiin tämän avauksen lukeviin henkilöihin, jotka olette aikanaan kokeneet järkyttävää henkistä ahdistelua tai sukulaisenne ovat sitä kokeneet vl-hoitokokousten muodossa:
Kirjoittakaa tämän avauksen alle kokemuksianne. Nyt käydään henkien taistelua. Pimeys yrittää verhota tämän keskustelun ja poistaa keskustelun ihmisten silmistä. Yksi Jumalan iäti kestävä totuus on:
VALO VOITTAA AINA PIMEYDEN!
Siispä vetoomuksia ylläpidolle Palaute-linkin kautta, että tätä tosiasioista kertovaa avausta ja avaukseen tulevia kommentteja EI POISTETA PALSTALTA. Sekä avauksen alle kirjoituksia noiden aikojen kokemuksistanne.
Älkää kuitenkaan missään tapauksessa paljastako mitään omasta henkilöllisyydestänne. Kertokaa asioista anonyymisti.
Oheisen Palaute-linkin kautta voit kirjoittaa ylläpidolle ja vedota tämän avauksen ja ketjun palstalla säilyttämisen puolesta.
http://www.suomi24.fi/palaute/kirjoita.shtml
Suomessa asuu paljon vanhoillis-lestaadiolaisia, jotka Siwan kassalla ovat kyllä rauhallisia, mutta sisällä kuhisee. Ahdasmielisyys voi joskus purkautua voimakkaastikin. Näin kävi vl-miehelle päästessään yksin lomailemaan New Yorkiin ->
http://www.cs.technion.ac.il/~yair_k/cool stuff/un_need money.jpg
näkyy käyneen.
huhhuh! Olipa sairasta tekstiä! Tämä se jaksaa uhrata elämänsä uskomattomiin valheisiin. Mene jo HOITOON. Et enää käy täysillä.
NAURETTAVAA RUIKUTUSTA ESIKOISLESTAADIOLAISELTA. (siis sellaiselta, joka edustaa pientä lestaadiolaishaaraa ja joka käy sotaa vanhoillislestaadiolaisia vastaan)
Vaikuttaa suorastaan sairaalta tekstiltä. Yllytät "sotaan" ihmisiä. HUHUUH
vieläkä 1970-luku noin ahdistaa?? Minua taas ahdistaa esikoislestaadiolaisten valheidenlevittämiset ja ahidtelu muutenkin.
Itse en ole minkään sortin lestaadiolainen, mutta en usko sanaakaan tuon esikoislestaadiolaisen naurettavasta agitaatiosta. Vielä jaksaa ruikuttaa jostain 1970-luvun ylilyönneistä. Pitkä on viha. HUHHUH
Joo ketä kiinnostaa joidenkin yksittäisten ihmisten 1970-luvun tekemiset?
Itsekkin olen huomannut, että katkeroitunut ihminen jaksaa jauhaa joistain hoitokokouksista kuukausista toiseen.
Itse tunnen lähipiiristä useita vanhoillislestaadiolaisia, parrakkaita, iloisia, yritteliäitä ja muutekin ihan ok ihmisiä. Ei oikein tämän agitaattorin kuvaus millään meinaa synkata yhteen minun käsitykseni kanssa.
Ketä kiinnostaa subjektiiviset väitteesi 1970-luvulta? Sitä paitsi ne taitavat olla vahvasti liioiteltuja.
30-vuoden takaiset asiat, olipa totta tai ei, jaksaa jotain vielä noin paljon häiritä. Ei vaikuta ihan.... no en sano mitään.
Aloittaja on selkeästi itse jonkin sortin "uskovainen" joka on ottanut elämäntehtäväkseen Vanhoillislestadiolaisten VAINOAMISEN. Lyö historialla päähän. Mutta löytyykö mustaa valkoisella. Miksi ei valita tämän päivän tilanteesta?
Kaikki uskonto, olipa se luterilaisuutta(johon lestadiolaisetkin kuuluvat) ortodoksisuutta, islamilaisuutta voidaan sanoa olevan harhaa.
Joten aloittajan on turha leikkiä oikeaoppista.
Hänsetä tulee mieleen VAINOAJA.
...Aiheeseen, joka käsittelee vl:ille kiusallisia asioita ja aikoja.
>>
kiinnostaa subjektiiviset väitteesi 1970-luvulta? Sitä paitsi ne taitavat olla vahvasti liioiteltuja.
>>
Väitteet eivät ole lainkaan subjektiivisia tai liioiteltuja, vaan tapahtuneet järjestelmälliset henkiset inkvisiitiotapaukset voivat todistaa sadat kyseisen rääkin läpikäyneet ihmiset.
Aiheesta on kirjoitettu useampi kirja, kirjoitettu lehdissä ja kommentoitu radio ja tv-ohjelmissa. Onneksi, sillä se on pakottanut vl-liikkeen 80-luvun alussa pääsääntöisesti luopumaan kyseisestä vallankäytön muodosta.
Tällä hetkellä avaus on viikon kolmanneksi suosituin koko suomi24:jän keskusteluissa!
Kiinnostus on siis valtava. Avaus on luettu 25866 kertaa! Aihe siis herättää edeleen suurta kiinnostusta;)
Kyse ei ole myöskään siitä, että historia varsinaisesti häiritsisi. Kyse on siitä, ettei satojen ihmisten järjestelmällistä henkistä väkivaltaa saa unohtaa, ettei historia toistaisi itseään.
Lisäksi aihe on erittäin ajankohtainen, koska vl-liike ei ole vieläkään tehnyt tiliä menneisyytensä kanssa.
Aihe on ajankohtainen myös koska se kertoo miten paljon liikeen sisäinen oppi ja opetus heilahtelee. 70-luvulla puhuttiin "Erehtymättömästä Jumalan valtakunnasta", jonka pohjalta hoitokokouksetkin tuomiot julistettiin erehtymättömästi aina oikeiksi... Nyt kuitenkin tunnustetaan että virheitäkin on tehty. Kuitenkaan ei tunnusteta että oppi olisi muuttunut...
Tämän vuoksi aihe on vl:ille vaikea ja siitä pitää yrittää kiemurrella eroon vähättelemällä tapahtuneita tosiasioita mukaman "katkeruudeksi" tai "subjektiiviseksi näkemykseksi", vaikka täytyisi tunnustaa tapahtuneet tosiasiat ja hoitaa menneisyyden virheet pyytämällä liikkeen uhreilta anteeksi!
Olet ensimmäinen "ateisti", jonka olen koskaan kuullut puollustavan vl:iä;)
No... Tällä palstallahan kuka vaan voi tosiaan yrittää tekeytyä miksi vaan;D
Aika hyvittavaa että vainojen kritisoijaa yritetään leimata vainoajaksi;D
Kiitos päivän piristyksestä;)
Avoiimesta mielivallasta joutuivat kärsimään tuhannet suomalaiset yksityiset ihmiset, perheet ja ystävyyssuhteet.
Myös uskonnollinen yhdistys on suomalaisen avoimen yhteiskunnan toimija, jolta edellytetään vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta myös sidosryhmiensä suhteen. Tänä päivän ei enää menneisyyden erehdysten piilottelu käy laatuun.
Oma lukunsa on tietenkin myös se että liikkeessä sallittiin menettelyt jotka olivat vastoin kristillistä etiikkaa.
Tässä kaksi yhdenmukaista käsitystä tapahtumista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007087920
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007085848
Aivan. "Vainojen" kritisoija VAINOAA itse sen minkä ehtii.
Aloittaja on varsinainen VAINOAJA, pahempi kuin väittämänsä 1970-luvun VL:t.
Olet ensimmäinen vastaantullut "ateisti", joka puolustaa voimallisesti vanhoillislestadiolaisia.
:)))))))))))
Olisit arvoisa vanhoillislestadiolainen ottanut esim. nimimerkin "tavallinen ev.lut." tms. Mutta, että sinä vanhoillislestadiolainen olet "ateisti", niin se tuppaa naurattamaan jokaista lukijaa.
Ei ole näköjään valheen isä (saatana) omiaan jättänyt. :))
Aivan. "Vainojen" kritisoija VAINOAA itse sen minkä ehtii.
Aloittaja on varsinainen VAINOAJA, pahempi kuin väittämänsä 1970-luvun VL:t.
Aloittaja jaksaa jauhaa jostain ikivahasta asiasta täysin subjektiivisia mielipiteitään. HAHHAA
vanhoillislestadiolainen olla ateisti. Jos on niin, niin pyydän anteeksi edellistä kommenttiani.
Aloittaja jaksaa nähdä niin paljon vaivaa, että saa tällaisenkin täysin naurettavan tekstin "viikon suosimpiin" KOVASTI ON NÄHNYT VAIVAA JA AIKAA SIIHEN. Muka 24 000 sivun avausta. BUAAHHHHH. Niinkö montaa ihmistä todella kiinnostaa??? BUAAHHHH. Aluksi vaivaa on nähty todella paljon saadakseen kirjoitus suosituimpiin. Sen jälkeen ihmiset avaavat kirjoituksen ja lukevat siitä rivin. Itsekin luin peräti kolme riviä.
Ei jaksa enää näitä.
Kohta liityn tahallaan vanhoillislestadiolaisiin ärsytääkseni agitaattoreita
^^Muka 24 000 sivun avausta. BUAAHHHHH. Niinkö montaa ihmistä todella kiinnostaa???^^
Lukema tarkoittaa, kuinka monta kertaa avaus ja alakommentit on luettu. Se ei tarkoita ketjussa käyneiden lukijoiden määrää.
Deboran aloittaman ketjun sisältämät tapahtumien kuvaukset ovat hämmästyttävän yhdenmukaisia ja kertovat autenttisesti SRK:n menneisyydestä. Näillä on subjektiivisuudessaankin huomattavaa arvoa tulevan tutkimuksen kannalta. Jokin yhteiskuntatieteen tutkija saa kiintoisaa aineistoa tästä.
Tietääkö kukaan onko näitä keskusteluja mahdollisuus millään laitoksella koota talteen.
voisi tarjota gradun aiheeksi johonkin tiedekuntaan. Pannaan korvan taakse. Jospa pirautan jollekin proffalle ja keskustelen asiasta.
tämä,
http://hajotkaa.evvk.com/
Kuulun avioliiton kautta sukuun, jonka jo silloin edesmenneen, saarnamiehenäkin tunnetun sukulaisen "henki" oli "todettu" mieheni veljessä. Tästä syystä kokouksiin kutsuttiin koko suuri suku. Suurin osa suvun jäsenistä oli tehnytkin parannuksen ko. edesmenneen miehen "hengestä" ja ties mistä muistakin hengistä.
Me eri paikkakunnalla asuvina emme menneet noihin kokouksiin,koska meille oli valjennut, että kyseessä oli väärä oppi. Synnistä ja vain siitä tehdään parannus!
Tämän kokouksen jälkeen meillä kävi kotonamme puhuttelijoita ja meille järjestettiin oma kokous asuinpaikkakuntamme Rauhanyhdistykselle. Siihenkään kokoukseen emme menneet, koska kantamme oli selvä. Niinpä meidät erotettiin yhdistyksen jäsenyydestä,kuulemamme mukaan syynä oli tottelemattomuus Jumalan seurakunnalle.
Itse jouduin myös henkilökohtaisesti syytetyksi "väärästä hengestä". Olin eräälle ystävälleni ja työtoverilleni silloisesta laulukirjauudistuksesta kertonut, että "minusta tuntuu pahalta kun noita vanhoja siioninlauluja pannaan pois". Tämä tieto oli kiirinyt eräälle SRK:n johtomiehelle. Hänen tuomionsa oli, että minussa on väärä henki. Eräs toinen silloinen ystäväni todisti, että "sinusta ihan paistaa ja loistaa omavanhurskaus ja väärä henki".
"Kososlainen henki" tuli kuvaan vasta myöhemmin. Siihenkin me joidenkin mielestä olimme syyllistyneet.
Monille koitui kokouksista henkisiä traumoja, sairaalareissuja, eikä itsemurhiltakaan vältytty!
Edellä kuvattu tapahtumasarja mullisti täysin perheemme elämän!Ystävät hylkäsivät, seurareissut suviseuroineen loppuivat, se on ollut yksinkertaisesti kauheaa!
Mitäkö meille kuuluu tänään? Pääasiassa ihan hyvää. Erottamisen aikoihin odottamani tytär on 5-vuotiaan lapsen äiti ja perheemme nuorin pian 14- vuotias. Tarjolla olisi ollut jos jonkinlaista yhdistystä ja seurakuntaa, mutta emme ole "liittyneet" mihinkään. Olemme odottaneet ja odottaneet, josko jostakin löytyisi kanssamme samaan uskoon jääneitä. Muutaman vuoden aikana on pieni seurakuntamme kokoontunut silloin tällöin seurojen merkeissä. Se on virvoittanut ja vahvistanut pitkän erämaataipaleen jälkeen. Vanhat siioninlaulut ja uskosta puhuminen ja ennenkaikkea Jumalan ihmeellinen johdatus monissa asioissa on kantanut.
Suuresti täytyy edelleenkin ihmetellä, miksi valtaosa rauhanyhdistysten väestä yhtyi tuohon väärään oppiin ja sitä miksi se ylipäätään syntyi ja sitä, kuka sen oikein keksi. Eihän Hitlerkään toiminut ilman kannattajajoukkojaan...
Sinun kertomuksesi on siirretty molempien palstojen alkuun omaksi avauksekseen. Siis vanhoillislestadiolaisuus ja lestadiolaisuus.
Sinne on tullut kommentteja ja vastauksia. Käy lukemassa. Kerro lisää ja osallistu keskusteluun! ;)
minu ainakin kiinnostaa kovasti nuo 70 -luvun tapahtumat. Itse en ole lestadiolainen, mutta lähipiiristäni löytyy kyllä niitä, joita on vainoissa kidutettu. Historiaa ei sovi unohtaa!!!
Soita ylläpidolle ja keskustele heidän kanssaan puhelimitse tästä asiasta.
Jos soitat Eniroon, niin soita jollekin päällikkö-tason henkilölle. Kerro tästä asiasta ja avauksesta sekä sen oudosta poistamisesta.
Tiedustele samalla, onko ylläpidossa mahdollisesti töissä joku vanhoillislestadiolainen, joka täysin vastoin Suomi24:n sääntöjä toistuvasti poistaa tosiasioista kertovan avauksen ja siihen tulleet kommentit.
Soita vaikka Eniron lakimiehelle.
Olen vain kirjoittelija muiden joukossa. Minulla ei ole ylläpidon puhelinnumeroa, enkä usko että he ottavat palautetta vastaan puhelimitse.
Suomi24:jällä on satoja palstoja hoidettavanaan, enkä usko että yksittäisten palstojen kohdalle on paljoakaan resursseja.
Ymmärrän että jatkuva asiallisen avauksen poisto harmittaa. Se harmittaa minuakin, mutta lopulta tämä kääntyy sensuurinhakijoita itseään vastaan.
Asiaa täytyy kuitenkin käsitellä maltillisesti ja tahdikkaasti. Liian tunteikas ja voimakas palaute kääntyy helposti ajettavaa asiaa vastaan. Annetaan mieluummin rauhallista ja asiallista palautetta sitkeästi pitemmällä aikavälillä;)
Sain lähettämästäni palautteesta seuraavanlaisen automaattivastauksen:
----------------------------------
Olemme vastaanottaneet viestisi. Luemme huolellisesti kaiken saamamme
palautteen. Ylläpidon resurssit ovat kuitenkin rajalliset ja saamme niin
paljon palautetta, että emme pysty antamaan henkilökohtaista vastausta
kaikkiin viesteihin.
---------------------------------
Jos tämä avaus jostain käsittämättömästä syystä vielä poistetaan ja SRK kumppaneineen pystyy kääntämään ylläpidon päätä, niin ehdotan, että palstalla alkaa pieni kampanja:
Runsaasti erillisiä avauksia aiheena: HOITOKOKOUKSET.
Seuraavaan tapaan:
"KIDUTUSPALAVERIT
Kirjoittanut: Elämän lapsi 1.3.2005 klo 09.42
Eräs arvostettu aikakauslehti kirjoitti 80-luvulla hoitokokouksista otsikolla "Kidutusta Jumalan rakkauden nimissä"."
vaikka siinä vain siteerasin aikakauslehden otsikkoa. En itse ottanut kantaa siihen, oliko kyse kidutuksista vai ei.
Tällaista on sananvapaus Suomessa!
Kerään juttukansiota hoitokokouksista. Missä lehdessä tuo artikkeli oli? Minulla on jo muita artikkeleita aiheesta mutta tuo puuttuu.
...lue vietini Hannu Karposta.
Alpo Murberger
Miksi en löydä eilisiä kirjoituksiani?
Aamulla ne olivat vielä täällä. Muistaakseni??? Vai oliko se yöllä vai eilen vai...
Mitä tämä oikein on?
sama avaus on poistettu palstalta. Eilisessä avauksessa oli n. 60 alakommenttia ja runsaasti käyntejä. Tänä aamuna poistetussa n. 5-6 alakommenttia.
Jos tämä avaus poistuu, niin aihe ja asia siirtyy tiedotusvälineisiin. Uskon niiden kiinnostuvan SRK:n ja muiden vl-johtohenkilöiden - ehkä myös entisten hoitomiesten - valtavasta lähihistoriaan kuuluvien tosiasioiden sensurointihalusta.
kun minä en usko, että srk seuraa tätä palstaa ollenkaan. Muutamalle innokkaalle ihmiselle ei ole mikään ongelma saada kirjoituksia poistetuksi täältä, vaikkeivat he edustaisi mitään organisaatiota. :)
vaatineet itse tietävät, keitä he ovat. Tuskin ovat ei-vanhoillislestadiolaisia.
Miksi nämä innokkaat niin tekisivät juuri näille kirjoituksille? Meillekö kiusaksi? Vai veeällille?
Haluaako joku, että todella teemme jotain radikaalimpaa? Tuskin ainakaan vl haluaa sitä, koska muuten vaikuttaa, että tämä aihe pitäisi kokonaan unohtaa.
Siis tekeekö joku ulkopuolinen muka meille palvelusta, että hermostumme täysin. Ehkä hänellä on vielä suuremmat traumat kuin meillä, jotka haluamme maltillisesti keskustellen asioita hoitaa.
Jos poistattaja on vl, hänen motiivinsa on helppo ymmärtää ja silloin jäljet johtavat sylttytehtaalle eli ainakin sokeaan kuuliaisuuteen ja vl-imagon suojelemiseen...
Varmaan monta muutakin ex-vl ihmistä harmittaa kun hänen kirjoituksensa on poistettu.
Ensin haluaa purkaa niitä kovia kokemuksia, ja sekään ei ole hyvä, sillä edelleen niitä vähätellään ja kirjoitukset poistetaan.
Miltä mahtaa tuntua siltä joka kärsii vieläkin tapahtumista, ja aina vain sitä kärsimystä vähätellään? Varmaan ei ainakaan oloa paranna:(
Olen järkytyksekseni huomannut, kuinka paljon yhdistyksellä on vaijettuja salaisuuksia. Järjen käytön synnillisyyttä uskon asioissa korostetaan miltei joka seurapuheessa ja vähänkään kriittisemmin ajattelevat passitetaan puhujien puhutteluun. Vaikka oma tiivis ja avoin ystäväpiirini ei edusta ääri-vanhoillislestadiolaisuutta (jos noin voi ilmaista) vl-liikettä ei kukaan uskalla ääneen kritisoida "paljastumisen" pelossa. Oli vaikea
uskoa, kun ystäväni kertoi isänsä joutuneen hoito-ja puhdistustoimenpiteiden kohteeksi.
(Öisiä kotiintunkeutumisia, perättömiä syytöksiä joista mainittiin julkisesti seuroissa, kasvatustaidon, täysjärkisyyden ja hengellisyyden kyseenalaistamisia... ) Ystäväni isä on nykyisinkin uusien vainojen pelossa tarkka siitä, miten perhe perheen lähipiiri (jottei päästäisi syyttämään maallisten vaikutuksien tartuttamisesta) elää, vaikka hänestä huomaa, että todellinen usko puuttuu, eikä ihmekään. Myös ystäväni suhtautuu uskonasioihin hyvin ahdistuneesti.
On erittäin vaikea yrittää ylläpitää omaa uskoaan kun liike itse syyllistyy lähes kidutukseen verrattavaan painostukseen, valehteluun, pakotukseen sekä sosiaalisen eristyksen suositteluun niille, joiden lähipiirin ihminen on kieltänyt uskonsa. (Vai väittääkö joku, että vl-liikkeestä eroaminen on sosiaalisesti kivutonta?)
Siis mitä tehdä?
Traumoja on varmasti sisällä olijoillakin. Eräs vl-lähisukaiseni tunnusti hiljattain, ettei hän uskaltanut ottaa minuun reiluun kymmeneen vuoteen kunnolla yhteyttä vl-eroni jälkeen. Miksi? Arvaat!
Olen varmasti ollut eristettynä sen verran, että tiedän, mitä se on. Perheen vuoksi en ole voinut lyödä hanskoja pöytään ja pakata kamppeita.
En ole halunnut, koska tuota Ongelmaa en pääse pakoon! Se trauma seuraa minua, vaikka menisin toiselle planeetalle. Ja lisää olisi tullut, jos olisin vielä jättänyt entiset maalliset ympyrät.
Ne kaikki on kohdattava ja käsiteltävä niiden ihmisten kanssa, joiden tekemisten myötä ne ovat syntyneet. Koska en voi aloittaa uutta elämää muualla.
Minä tunnen paljon veeälliä ja aavistan sen arkuuden ja pelokkuuden, jolla he puhuvat uskonasioista ja varsinkin menneistä. Keskenäänkin. Saati sitten minun kanssani.
Pyydän mitä nöyrimmin harkitsemaan uudelleen saamianne valituksia tämän avauksen osalta.
Tämän avauksen tiedot ovat tosia ja perustuvat todellisille tapahtumille, joista on kirjoitettu useampi kirja ja iltaset lehti kirjoitti aiheesta vuonna 1974 lööpillä "TERRORIA JUMALAN VALTAKUNNAN NIMISSÄ"
Aihe on varmasti kiusallinen vanhoillislestadiolaisille, mutta se on todellinen ja sitä pitää pystyä käsittelemään.
Hyvä admata, uskon ja tiedänkin, sinun tekstejäsi lukeneena, sinun olevan fiksu ja järkevä. Siksi tuntuu oudolta, että vetoat kirjoitettuihin teksteihin, niin kuin ne olisi aivan totta.
Esimerkiksi noista kirjoista, johon viittaat, voisin lyhyesti jotakin sanoa.
Ensinnäkin kirjasta suden uhrit. Se on fiktio, joka perustuu mielikuvitukseen. Ymmärtääkseni se on myös alun perin romaaniksi kirjoitettu. Tuosta kirjasta ja niihin täällä olleista kommenteista n-n sanoi mielestäni osuvasti: ”Sitä olen ihmetellyt kun tuota Suden uhrit-kirjaa jotkut täällä käyttää ikäänkuin raamattunaan. Monet siteeraukset ovat sanasta sanaan sieltä.
Kirja kuitenkin moneen kertaan kumoaa ja sekoittaa oman sanomansa.”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007014522
Toiseksi Pietilän kirjoista. Joskus kirjastossa niitä lueskelin. Asiat, mitä siinä kerrottiin, oli pääosiltaan minulle outoja. Mutta yhden tapauksen tiesin varmasti ja se oli kirjassa valheellisesti kirjoitettu. Se oli ainoa tapaus, jonka yleensä tiesin aivan varmasti ja tapahtuma kerrottiin toisella tavalla kirjassa. Joistakin muista asioista olin kuullut erilaisia versioita, mitä kirjassa kerrottiin, mutta ei minulla ole niistä varmaa tietoa.
Kuitenkin tuon yhden tapauksen, jonka Pietilä väärin kirjoitti, johdosta suhtaudun kirjaan hyvin epäluuloisesti. En usko mihinkään, mitä siinä lukee. Saattaa olla niin kuin Pietilä kirjoittaa tai ei.
Kirjoittaja oli joko tarkoituksellisesti tai ymmärtämättömyyttään jättänyt tekemättä ensimmäisen yleisen ohjeen, jota historiaa käsittelevälle teosta kirjoittavalle on annetaan: Tarkasta, uudelleen tarkasta ja vielä kerran tarkasta.
käsitellä, sinä kerroit olleesi lapsi, etkä ollut tilaisuuksissa mukana
iltapäivälehtien lööpit....sieltäkö totuutesi haet
Muistitietoa on vielä ja ei tarvitse olla kuin 53 vee ,niin vielä ymmärtää ja hyvin muistaakin kotikylä asiat
...Tavannut useampia hoitokokousten uhreja, joten en muodosta mielipidettäni vain luetusta. Tiedän myös joinkun tapauksen Pietilän kirjasta ihan liva-elämän johdosta, joten olisi mielenkiintoista kuulla, että mikä mielestäsi on kirjassa kerrottu virheellisesti?
Asiasta on sitäpaitsi kirjoitettu USEAMPIA kirjoja, Tehty tv-ohjelma, jonka levittämisen SRK sai suomessa estettyä, mutta joka esitettiin ruotsin puolella. Myös radio ja lehdet ovat käsitelleet aiheita.
Eli asiasta on hirveästi savua, muttei joidenkin vl:ien mielestä lainkaan tulta koskaan???
On se kumma juttu, että rakkaus ja ystävällisyys, jotka vl-kertoman mukaan ovat hoidoissa vaikuttaneet, aiheuttivat sitten hirveän määrän kritiikkiä, pahaa mieltä ja niin monet sitten vielä kokevat tarpeelliseksi asiasta "valehdella";)
Kyllä muuten monet nykypäivän vl:ätkin pitävät hoitokokousten aikaa karmeina aikoina;)
Kun hän on vierestä asioita seuraillut.
On kiva kuulla että näillä palstoilla on vielä joku "täyspäinen". Joka ei ota ihan tosissaan näitä sensaatiohakuisia kirjoituksia...
Ai aiheesta pitää niin kauheasti jauhaa näillä foorumella. Hyödytkö siitä jotain?
//On kiva kuulla että näillä palstoilla on vielä joku "täyspäinen".//
olla 70-luvun vl-hoitomiesten jälkeläisiä.
Niinkuin jo edellä kerroin tämä keskustelu hoitokouksista on äärimmäisen sensaatiohakuista...
Heti kun joku alkaa hiukan jarrutella keskustelua. Se on aina joko hoitomies tai sen jälkeläinen...:)
Iloksene olen kyllä saanut huomata että näyttää täällä sitten olla useampiakin "täyspäisiä"..
70-luvun hoitokokouksissa, kun Oulun hoitomiehet kiusasivat paikallisia ihmisiä?
Tilaisuuksissa, joissa ihmisiä nöyryytettiin viimeisen päälle. Laitettiin suuren yleisöjoukon eteen piinapenkkiin. Sitten Oulun miehet ja pahimmat paikalliset pukarit alkoivat tentata ja painostaa.
Oulun miesten mielestä paras lopputulos oli ilmeisesti se, kun piinattu ja tentattu ihminen voitiin kuulustelun päätteeksi "luovuttaa saatanan haltuun".
Nyt on helppo naureskella. Silloin läheskään kaikkia ei naurattanut.
>>
Ai aiheesta pitää niin kauheasti jauhaa näillä foorumella. Hyödytkö siitä jotain?
>>
Aihe on osa tuhansien ihmisten henkilökohtaista historiaa. He odottavat anteeksipyyntöä vl-liikkeeltä kokemistaan vääryyksistä. Voidaan lisäksi perustellusti kysyä, mitä uskottavuutta on kristillisellä liikkeellä, jolla on oma hoitamaton "musta" menneisyys?
Lisäksi aihe liittyy oppiin, jonka vl-liike väittää pysyneen samana kuin aiemminkin. No 70-luvulla hoitokokousten julmuudet perusteltiin sillä, ettei "Erehtymätön Jumalan valtakunta" voinut tehdä virheitä.
Nykyisin suurin osa vl:istä ja liikkeen virallinen johto on tunnustanut että ylilyöntejä ja virheitä on tapahtunut. Päivän kysymys siis kuuluukin, että:
Erehtyikö "Erehtymätön Jumalan valtakunta" 70-luvulla"?
Lisää perusteluja täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007054275
kellien
lastenvaunuissa kellien odottamaan vanhempiensa kanssa pitkälle yöhön, että Oulun miehet saivat varmaan kaikki syytettyjen penkille kutsutut ihmiset kiusattua. Sitten vasta lähdettiin kotiin, kun hoitokokous oli ohi.
"erehtymätön jumalan valtalunta" erehtyi. Ja tiedänpä vielä syyn: Vl seurakunnassa ei koskaan ole pyhähenki ollut asuvaisena, se on ollut siellä vaikuttamassa, mutta ei asuvaisena.
Niin, minunkin kirjoitukseni on poistettu, jossa kerroin 1960-luvun hoitamistapauksesta.
Siinä sukulaiseni leskirouvalta vietiin pois televisio siinä vaiheessa, kun hän teki seurakunnan edessä parannusta television pitämisestä kotonaan.
Tätä aijemmin tätiäni oli nuhdeltu televisiosta ja kun hän ei sitten siitä heti luopunut, häntä pidettiin kovakorvaisena, jolle ei kelvannut Jumalan terve armo. Uskonystävät hylkäsivät, eivätkä sanoneet Jumalan Tervettä.
Tätini jäi pois seuroista, mutta ikävöi takaisin ja ilmaisi halunsa luopua televisiosta.
Tädille luettiin synninpäästö ja vielä samana iltana uskonveljet kävivät hakemassa television pois, jottei tätini joutuisi uudelleen kiusaukseen saatanan sontaluukuksi nimitetyn television takia.
Paljon myöhemmin hän sai tietää, että televisio ei suinkaan ollut päätynyt mihinkään roskapönttöön, vaan se oli viety SRK.n konttorille.
Aikain päästä se lopulta myytiin osto-ja myyntiliikkeeseen ja varat tulivat Jumalan valtakunnan työhön.
Tätini oli pettynyt, koska ei saanut mitään provisiota, vaikka televisio oli hänen ollut.
Uskonsisaret olivat vaan lohduttaneet, että olihan se kuitenkin suuri siunaus, että pääsit tuosta pirun pauloista irti.
Yhden toisen tapauksen kuulin, että jossain syrjäkylällä oli iltamyöhällä haettu vanhalta houriomuorilta pois televisio.
Mummo ei ollut tajunnut, vaikka häntä oli varoitettu television synnillisyydestä.
Niinpä uskonveljet olivat nähneet oikeaksi hakea tämän kiusauksen pois, jotta mummon sielu ei turmeltuisi, koskapa ei itse ymmärtänyt sitä hävittää.
Jotain jälkipyykkiä tapauksen vuoksi käytiin, koska mummon lapset eivät olleet uskovaisia ja hekun olivat varta vasten hankkineet mummolle ajankuluksi television. Mummo itse ei siis sitä ollut hankkinut, ja katseli siitä etupäässä uutisia.
90-luvulla eikä se nyt niin ahdistavaa ollut. Tekstistäsi päätellen olet lukenut liikaa Suden Uhrit kirjaa...:) Pettymykseksi voin kertoa se kirja ei perustu tosi tapahtumiin...:)
//Olen ollut
hoitokouksesassa... 2.3.2005 klo 17.07
90-luvulla eikä se nyt niin ahdistavaa ollut.//
70-luvun hoitokokouksissa, kun Oulun hoitomiehet kiusasivat paikallisia ihmisiä?
Mutta olen jutellut monen tuttavan kanssa joka oli ollut 70-luvulla hoitkouksissa... Eivätkä hekään sitä niin ahdistavina olleet kokeneet...
Fakta tosin on että ylilyöntejäkin tapahtui...Mutta ei läheskään samassa mittäkaavassa millaisen käsityksen voi saada tätä palstaa lukiessaan...
Tiesitkö muuten että paikallinen Rauhan-yhdistys pyysi aina "Oulun miehet" pitämmän hoitokouksia?
70-luvun hoitokokouksissa. 90-luvun hoitokokoukset ovat ilmeisesti lastenleikkiä 70-luvun rinnalla. Varmaan säikähtivät SRK ja 70-luvun hoitajat itsekin sitä kohua, joka aikanaan asiasta nousi. Karmea sana tuo "hoitokokous" tapahtuipa se sitten 70-luvulla tai 90-luvulla. Ei todellakaan maistu rakkaudelle se sana.
Sunnuntaina poistettiin mm. "Johanneksen" teksti ,jossa hän entisenä "hoitomiehenä" kertoi vl-liikkeen näkökulmasta hoitojen tarpeellisuuden. Hän sai myös ainakin kahden nimimerkin asiallisen kysymyksen ja kas kummaa... Maanantai-aamuna koko keskusteluketju oli hävinnyt.
Nämä poistot ymmärtäisi vielä jos niissä olisi asiattomuuksia,mutta keskustelun systemaatinen poisto aiheen vuoksi on tuomittavaa.
VL-liikkeen historiaan liittyvät aiheet kielteisine piirteineen on myös osa vl-liikettä.
Samainen "Johannes " kertoi myös "asiallisesta"-keskusteluketjussa, kuinka puhujainkokouksissa päätettiin vl-säännöistä mm vl-sääntö koulu-tv:stä.
Samasaa kokouksessa oli ollut myös toinen keskustelija ja se koko ketju meni asiallisesti läpi.
Teilläpä pelaa Stalinistinen järjestelmä aina totalirismiin saakka, onkohan teillä ajatuksen vapauttakaan. Eihän teillä vaan ole koti Vl:ää joka kuuntelee kaiken teidän puheenne.
Iltapäivälehdille hyvän lööpin "MITÄ SALATTAVAA ON SRK:lla" sillä heidän toimensa eivät kestä julkista keskustelua.
Sitten he pyytäisivät ihmisiltä omia kokemuksia jotka julkaistaisi nimettömänä, extraliitteen siihen liittyen aiheesta josta kokemuksia voisi sitten lukea, silloin se ei menisi enään iltapäivälehden juorujen piikkiin, jos saisi lukea niitä ihmisten omia kokemuksia.
Olisikohan se SRK:lle mieluisampaa ulosantia kuin tämä keskustelu täällä palstalla?
Tätähän voisi ihan kysästä, niin SRK:lta ja iltapäivälehdiltä josko heitä kiinnostaisi...Hmmm...
että seuraava askel on lehtien palstat, missä tätä asiaa aletaan käsittelemään. Tämän suomi24:n foorumin luulisi olevan SRK:lle parempi, kuin se että hoitokokousten uhrit alkaisivat keskustella lehtien yleisönosastoilla.
MITÄ SRK HALUAA?
Jos tämä avaus poistuu, niin otan yhteyttä Ilta-Sanomiin ja Iltalehteen.
He ovat varmaan kiinnostuneita kaikesta sellaisesta, jolla pyritään sensuroimaan Suomen lähihistorian tapahtumien esille ottamista.
Jos lehdet innostuvat aiheesta, niin sitten kaivetaan esille mm. tietyt tämän palstan kirjoittajat, jotka saavat anonyymisti kertoa iltapäivälehtien palstoilla, miten heidät tai heidän lähisukulaisiaan määrättiin "saatanan haltuun" 70-luvun vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen hoitokokouksissa.
Saahan hoitokokous-asia sitäkin kautta julkisuutta, jos SRK ja muut haluavat kulkea mieluummin sitä tietä.
Odotellaan, poistuuko tämä avaus...
Ne lehdet ovat juuri niin sensaation hakuisia, ja tässä oli siihen todellinen aihe.
Ja varmasti moni antaisi mielellään haastattelun, jos luvataan ehdoton salassapito omalle kertomukselle, sillä se parantaa sitä omaa oloakin.
Sieltä lehdeistä se leviäisi tiedoksi myös niille jotka eivät nettiä omista, hyvin laajalle alueelle, ja lööpistä kaikkien kaupassa käviöiden silmien eteen....Hmmmm....
Antaa palaa vaan.... olemme hengessä mukana..
että Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat halukkaita tekemään jutun tästä aiheesta. Salailu ja tosiasioiden sensurointi eivät kuulu tämän päivän suomalaiseen yhteiskuntaan. Ne olivat pikemminkin entisen DDR:n toimintatapoja.
Nyt joku asiallinen ihminen ottaa yhteyttä iltapäivä lehtiin. Sellainen joka osaa asian hyvin heille ilmaista, mistä on nyt kysymys, joka tietää näistä hoitokokouksista, ja siinä samassa tulee varmasti esille myös muita ikäviä asioita mitä tapahtuu tänäkin päivänä.
menkö ottamaan yhteyttä lehtiin.
Kyseessä on minun palstalle tekemä avaus, joka on useaan otteeseen aiheettomasti poistettu. Haluan itse viedä asiaa eteenpäin myöskin mahdollisesti lehdistölle.
Uskon osaavani sen puolen, vaikka minulla ei olekaan henkilökohtaista kokemusta hoitokokouksista. Ne henkilöt etsitään sitten erikseen. Ensin asia on saatava "sisään" lehdistölle. Sitten lehtimiehet alkavat heille annettujen vihjeiden pohjalta tavoitella haastateltavia henkilöitä. Näitä kyllä löytyy aikanaan.
Nyt ei hosuta. Hosumalla tulee vain kus.päisiä kakaroita (= vanha sanonta).
kiinnostuneita mistä vaan joka viittaa vähänkin sensatioon,mutta asiallisesti sanottuna mikä hinku noita viestejä on poistaa se on osa vl.llien historiaa ja sellaisena säilyykin joten aivan turha niitä on poistella.
Itselleni myös opetettu toi sanonta...Vähän raju mutta ymmärtää hyvin tarkoituksen:)
tämä avaus sekä keskeiset kommentit tästä ja poistetuista ketjuista. Ne auttavat asian viemistä iltapäivälehtiin, jos tilanne näyttää sitä vaativan.
Toisessa ketjussa keskustellaan vastuusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007054480
Itse en pidä iltapäivälehdistöä parhaana tapana huolehtia yhteiskuntavastuun toteutumisesta. Sen intresseissä ei ole asioiden tasapainoinen, analyyttinen ja rakentava käsittely vaan avoin skandaalihakuisuus ja vetoaminen meidän itsekunkin sanotaanko halpamaisimpiin puoliin, kuten negatiiviseen vahingoniloon, inhimillisten heikkouksien paljasteluun ja ihmisten intiimien asioiden tirkistelyyn. (Seitsemän päivää on maan kärkilehti, mistä tämä kertoo?)
Paula E.
Kun yrität viedä tätä lehtiin, saatat huomata että jopa iltapäivälehdillä on jonkinlaista arvostelukykyä. Ennen kyseisenlaisen jutun julkaisemista kuuluu asiaan kysyä asiaa myös toiselta osapuolelta, eli tässä tapauksessa SRK:lta. Vaikka saisitkin juttusi lehteen (mitä epäilen), saattaa juttu olla kovasti erilainen kuin kuvittelet;-).
se oikea lehti, joka on halukas jutu julkaisemaa, kilpaileva.
Nii kysyvätkö ne muka aina luvan jutuillee toiselt osapuolelt, epäilen, yleensä jälkipyykkiä käydää juur julkaistuista jutuist, joist toine osapuoli ei tiedä mittään et se on julkastu.
Hesari on ennenkin kirjoittanut asiallisia (siis oikeasti, ei vl propagandaa) juttuja vl:istä. Muistan yhdenkin kuukausiliitteen menneiltä vuosilta, jossa selvitetiin taloudellisia systeemejä (srk määrää kenen kanssa saa tehdä bisnest...)
Tuolla toisaalla näkyy kerrotun tieto että Sanoma-konsernin johtaja on tunnettu vl-yhteisön jäsen, joten ei ole uskottavaa että HS käsittelisi näitä kysymyksiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007124790
Mikäli jutun muotoilee suht valmiiksi paketiksi ja luovuttaa tekijänoikeudet Iltalehdelle, niin varmasti kiinnostaa. Sitten voivat itse etsiä haastateltavia vaikka tämän palstan kautta tai muuten.
Leo Hartvaara: Suden uhrit, 1984
Mainitussa kirjassa kuvataan vanhoillislestadiolaisuuden vaiheita 70-luvun myllerryksissä ja hoitokokouksissa yms. Oli se melkoista pirunpolskaa, kun ihmisiä laitettiin yötä myöten tekemään parannusta tekemättömistä teoista ja Oulussa keksityistä "synneistä" = mm. väärän ihmisen tervehtiminen, kirkkokuorossa laulaminen yms.
Siinä ripaskassa monen vanhemman ihmisen pumppu ja muut kehon osat olivat todella kovilla, kun hoitomiehet pumppasivat ihmisiin "oikeaa henkeä". Moni mummo itkua tihuuttaen myönsi mitä käskettiin, jotta henkiriepu olisi kestänyt sen jytäjumpan, jonka maata kiertävät Oulun hoitomiehet järjestivät eri paikkakunnilla.
Suosittelen tätä lukuelämystä!
Lauri Pietilän kirja "Vioilla ja virheillä peitetty" on tosiasiaa 70-luvun tapahtumista.
vielä puuttui; näissä avauksissa pyörii soma piirileikki; samat tietyt nikit, samat "teokset"
muutama henkilö syöttää pajunköyttä nuorille tietämättömille
"Suden uhrit" -kirja on fiktiivinen kuvaus 70-luvun tapahtumista vanhoillislestadiolaisuudessa. Toki kirjan taustana ovat sen ajan todelliset tapahtumat, mutta se ei ole samalta pohjalta kirjoitettu kirja kuin se kirja, jonka mainitsit. Olen lukenut myös Pietilän kirjan.
//muutama henkilö syöttää pajunköyttä nuorille tietämättömille//
Mielestäsi todentuntuisen kuvan tuon ajan tapahtumista?
kirjoitin: "Suden uhrit" -kirja on fiktiivinen kuvaus 70-luvun tapahtumista vanhoillislestadiolaisuudessa.
Kirja perustuu sen ajan todellisiin tapahtumiin. Tämän tosiseikaston pohjalta kirjailija on normaalia kirjailijan vapautta toteuttaen kutonut verkon ja antanut kutomalleen verkolle (= kirjalle) nimen:
"Suden uhrit".
kamalia ne hoitokokoukset, onks niitä vielä
...Kielteistä julkisuutta jo aikoinaan, joten niistä on pyritty luopumaan.
Ainakaan samassa mittakaavassa ei hoitokokouksia enää järjestetä, mutta menettelytapaa ei kuitenkaan ole tuomittu kokonaan vääräksi tai virheelliseksi eikä uhreilta ole pyydetty anteeksi, joten asia on edelleen ajankohtainen, jottei moiset käytännöt pääsisi uusiutumaan.
"Liikkeen pääsunta, vanhoillislestadiolaisuus, myönsi avoimesti 1980-luvun alussa, että liikkeessä oli esiintynyt taitamatonta seurakuntalaisten käsittelyä hoitokokouksiksi nimitetyissä tilanteissa. Hoitokokoukset olivat keskusteluja, joissa saarnamiehet selvittivät seurakuntalaisten väitettyjä poikkeamia yhteisestä opetuksesta ja elmäntavasta ja taivuttelivat eksyneitä tekemään parannusta so. tunnustamaan rikkomuksensa ja pyytämään niitä anteeksi. Menettelytavasta on pyritty kokonaan luopumaan." (Suomen Kuvalehti 20.3.1998 (s. 66–68).)
Millainen ihminen määrää lähimmäisensä "saatanan haltuun"? Mistä tuo henkilö saa oikeutuksen tuohon toimenpiteeseen?
Kyseessä on äärimmäinen toisen ihmisen ahdistaminen sekä järkyttävä henkinen pahoinpitely.
Mitä Raamattu sanoo tuomitsemisesta? Siellä sanotaan, että millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Jos joku ihminen mittaa lähimmäisensä "saatanan haltuun", niin minne tämän henkilön mittaa suuri ja oikeudenmukainen Ylituomari oman sanansa mukaan?
Matt. 7:
"1. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."
vapahtaja antoi seurakunnalle taivaanvaltakunnan avaimet. Joille te synnit anteeksi annatte niille ne ovat anteeksi annetut, ja joilta te ne pidätätte niiltä ne ovat pidätetyt.
Näitä päästö ja side avaimia hoitokokouksissa on pyritty käytämään. Se on eri asia onko ko henkilöillä ollut nämä avaimet hallussa.
vastaa erään kerran tekemisistään. Myöskin ne, jotka määräsivät lähimmäisiään "saatanan haltuun".
Järkyttävintä on se ,että nämä hoitomiehet "siionin puhtauden hoitajina ja erehtymättömän seurakunnan" lähettämänä käyttivät näitä itsensä antamia avaimia.
Vapahtajan antamista avaimista ei voi olla kyse tälläisessa toiminnassa.
ei ollut läsnä niissä yötä myöten jatkuneissa ihmisten kiusaamisissa.
Vapahtaja ei todellakaan tarkoittanut avaimilla tätä mitä vanhoillislestadiolaiset ymmärtävät. Vanhoillisten tulkinta avaimista on lihallinen ja hoitokokoukset osoittavat mitä lihallisesta tulkinnasta seuraa. Vl:t jakavat (=luulevat jakavansa) Pyhää Henkeä kuin siemenperunaa.
Taivasten valtakunnan avaimet on sellaisella joka on oman nöyrtymisen kautta saanut syntinsä anteeksi ja näkee veljensä ilman rikkaa silmässä.
Vanhoillisuudessa tahdotaan kokonaan unohtaa synninpäästäjän nöyryyden tärkeys kun syntejä "annetaan anteeksi" tai pidätetään. Tällainen synninpäästö on itseasiassa tuomitsemista kun sitä tarkemmin katsotaan.
Etkö sinä juuri kirjoituksellasi tee myös "henkistäväkivaltaa vl-iä kohtaan" ja koko ketju syyllistyy samaan suurimmaksi osaksi.Mikä lupa teillä on tehdä henkistä väkivaltaa,oletteko Jumalalta saaneet luvan?
Kirjoituksessa ei puhuttu mitään vl-järjestöstä.
Miten sinä koet kyseisen kirjoituksen henkisenä väkivaltana?
Siinähän oli kysymyksiä, sekä lainaus Raamatusta, koetko totuuden henkiseksiväkivallaksi, vai mistä on kysymys?
Kun luin sitä, niin en nähnyt sitä henkiseksiväkivallaksi, ja siksi??????
Miksi sinä tunnet kärsiväsi henkistävakivaltaa tuota kirjoitusta lukiessasi?
Eihän siinä puhuta edes mitään vl-tyypeistä.
Siinähä on kysymyksiä, ja Raamatun totuuksia.
Totuusko tuntuu pahalle vai mikä siinä on vialla?
Ainaka en tuntenut itseä henkisenväkivallan uhriksi sitä lukiessa, joten siitä kysymys.
keskustelut siirtää tuonne naapuripalstalle? Uskoisin että siellä ne saisivat olla. Sinne ei ylety Mopin luuta eikä SRK.
Mennäänkö sinne jatkamaan keskustelua?
Jos tämä ketju poistuu, niin hoitokokous-asian salailu sekä itse silloiset tapahtumat pyritään saamaan tiedotusvälineisiin. Kuten olen tässä ketjussa aiemmin todennut.
Me jatkamme keskustelua täällä ja seuraamme, anovatko jotkut henkilöt ketjun pois palstalta.
Jos tämä ketju poistuu, niin edellä mainitun ohella voin tehdä tämän saman avauksen naapuripalstalle ja voimme jatkaa keskustelua siellä.
Pallo on nyt Oulussa.
Jos ihmiset kerran tiesivät mistä on kysymys, niin eikö heillä ollut rohkeuatta selkärankaa:
- Olla menemättä moisiin kokouksiin
- Heittää omaan kotiin tulevat hoitajat ulos ja soittaa poliisille kotirauhan häirinnästä.
Näin mielestäni normaali ihminen menettelisi.
On ihmisiä jotka ovat elämänsä olleet liikkeessä ja todella uskovat olevansa Jumalanlasten seurakunnassa. Ei siinä poliisi tule ensimmäisenä mieleen ,vaikka hengellisen väkivallan merkit täyttyisikin.
Monella on myös suuri pelko helvettiin joutumisesta, joten ennemmin he kestävät kurituksen, kuin tuomion ikuisesta helvetistä.
Ihmiset ovat olleet täysin voimattomia, on ollut valittava pahasta se pienempi paha. Muuta vaihtoehtoa ei ole ollut.
Ja huomasihan sen noista kirjoituksistakin miten ihmiset ovat kärsineet kun eivät ole hoitokokouksessa saaneetkaan syntejään anteeksi.
Heillehän se olisi ollut lahja Jumalalta, jos olisivat saaneet synnit anteeksi ja suuri helpotus elämälle, eivät kaikki varmaan edes tajunneet touhussa mitään väärää. Voi poloisia:(
Kostonhimoiset sudet on taas raatelemassa täällä palstalla jostain 70-luvun tapahtumista. Menisivät itseensä ja sopisivat välinsä niiden ihmisten kanssa, joihin ovat katkeroituneet. Ei ole oikein riepotella näitä asioita pelkurimaisesti täällä. Uskottavuus ainakin kärsii.
kärsii, vanhoillislestadiolaisen seurakunnanko uskottavuusko ?
Oletko sitä mieltä,että "siionin puhtaana pitäminen " oli tarpeellinen teko 70-luvulla? Jos se oli tarpeeton,niin silloin olisi SRK:n toimittava nyt ,kun vielä on silloin hoidettuja elossa.
Hyvä Vl-mies
Voitko tosiaan suhtautua kevytmielisesti siihen että kaikkia tässä maassa velvoittaa vastuullisuus omasta toiminnasta. Sitä ei tosiaankaan voi sysätä unohduksiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007054480
Väärä paikka niiden asioiden ruotimiseen on tämä palsta. Eiköhän ne asiat selviä, jos loukatut ja loukkaajat istuisivat nokatusten ja puhuttaisi asiat juurta jaksaen.
Monet täällä niitä 70-luvun muisteluksia esittävät ovat entisiä katkeroituneita VL:iä. Monet heistä haluaa vain mustamaalata VL-liikettä.
Myönnän sen, että ylilyöntejä on varmasti tapahtunut ns. hoitokokouksissa. Muistan jotenkin sen ajan. Itse olin silloin vielä lapsi.
VL-liike on paljon muuttunut vapaampaan suuntaan verrattuna 70-lukuun. Edelleen siellä kaikuu sama ilosanoma syntien sovittajasta Jeesuksesta, joka sovitti meidän kaikkien synnit. VL-liikkeellä on toki edelleen joitain ns. perinnäissäädöksiä, mutta niillä on todettu olevan loppujenlopuksi suuri siunaus.
Mielestäni tämä on juuri oikea paikka asioiden käsittelemiselle.
Tällä palstalla voi aivan oikeutetusti käydä keskustelua että voiko Pyhä henki olla mukana sellaisessa liikkeessä, jolla on hoitamaton musta menneisyys. Vl-liike ei voi olla uskottava mikäli se ei kykene laittamaan pois vanhoja syntejään sekä pyytämään uhreiltaan anteeksi.
On turha vedota mihinkään "nokatusten selvittelemiseen", koska päätökset siunattiin liikkeen korkeimman johdon taholta "Erehtymättömän Jumalan valtakunnan päätöksiksi"
On totta että käytännöistä on paljolti luovuttu, mikä johtuu osaltaan julkisuuteen nousseesta kohusta. Asia on kuitenkin hyvä pitää muistissa, etteivät tapahtuneet toista itseään. 70-luvulla hoitokokouksia tekniikkana ylistettiin, kun niiden toimintatapa oli poimia yksi ihminen kerrallaan useamman hoitajan nuijittavaksi. Näin uhrit eivät saaneet tukea toisistaan ja kuuliaisuus liikkeelle pysyi pelon avulla.
Mikäli vl-liike pyytäisi julkisesti uhreiltaan anteeksi ja myöntäisi että väärin on toimittu, niin myös nämä avaukset olisivat turhia. Vl:ät voisivat tällöin avoimesti tunnustaa että he tekivät inhimillisiä virheitä, joita he ovat yrittäneet korjata. Nyt tuota korjausta vasta odotellaan, joten aihe on "keskeneräinen"...
Ongelma on siinä, että vl-liikkeen täytyisi tunnustaa että "Erehtymätön Jumalan valtakunta" erehtyi sittenkin;)
Toivon että jokainen vl nostaisi omissa kokouksissaan näitä asioita pinnalle, sen sijaan että asioita yritetään lakaista maton alle. Vl-liikkeen julkisuuskuva on puhtaasti sen omissa käsissään.
Vl:issä on toki myös paljon hyviä puolia, sen toki tunnustan sillä toiveella että ymmärtäisitte ettei allekirjoittaneella tai monella muullakaan ole mitään "kaunaa" vl-liikettä kohtaan.
Mitä "katkeruuteen" yleensä tulee, niin eikö ole mielestäsi ihmeellistä että liikkeen välittämä rauha ja rakkaus onkin aikaan saanut niin suuren joukon "katkeria"? Olisiko aika pysähtyä miettimään sitä, mistä "katkeruus" johtuu ja onko lukuisilla ihmisillä kenties myös todellista syytä olla "katkera"??
Kuka/ketkä asian päättää,milloinka on aika toimia jos jotakin on "puhuteltava" tai "rakkaudella neuvottava?"
SRK:n paikallisyhdistyksen johtokunta vai jokin muu osa ko. yhteisöstä tai peräti joku puhujaveljistä?
Hoitokokouksista en mitään tiedä, joten en niihin puutu.
Mutta, se ainakin on niin vielä tänäpäivänäkin olemassa, että jos perheen lapsi sanoo vanhemmille halunsa erota vl-liikkeestä, niin vanhemmat ilmoittavat puhujille, ja sitten lähtee puhujat puhumaan sille lähtijä ehdokkaalle, jospa saisivat tämän pään vielä kääntymään.
Monesti he siinä onnistuvatkin, mutta jotkut kuuntelevat mone valistukset, ennenkuin uskaltavat vaan lähteä.
Mutta, en sitten tiedä onko myös niitä vanhempia jotka kunnioittavat lapsen tahtoa, ja antavat tämän suosiolla lähteä.
Tämä saattaisi olla jonkinlainen normaali käytäntö vl-liikkeellä? Mutta vaikee sanoa kun ei tiedä miten se on.
Lähteneet ovat kuitenkin tällaisesta menettelystä kertoneet.
ketjusta äsken avauksia?
Hoitokokousten kaltaisia painostuksia, kuulusteluja, kyykyttämisiä tapahtuu nykyäänkin vl-valtaisilla työpaikoilla. Olen itse ollut kiusallisissa tilanteissa, joissa tikusta tehtyjä asioita on usean vl-hengen voimin tongittu. Todellista nöyryytystä jota en unohda ikinä. Jo tapa millä asioita käsiteltiin ei ollut tästä maailmasta. Jos kaikki tapaukset ko. paikasta kerättäis yhteen saisi aika muhkean kirjan.
pulppuaa "vain me" -oppi? Mistä lähteestä ammensivat oppinsa ja tekonsa 70-luvun vl-hoitomiehet?
Taitaa olla karvas pimeyden lähde.
Tähän kauniiksi jatkoksi, Anna meille anteeksi,niinkuin mekin annamme anteeksi...
Kyllä tosiaan on katkera karvas juuri mädännyttänyt mielenne. Mitä te sillä voitatte? Ette yhtään mitään! Ja miksi vasta nyt olette heränneet täysipainoiseen ajojahtiin? siksi kun sielunvihollinen on pimittänyt teidän kaikkien mielet! Olette sen herran palveluksessa,jonka "kyytiin" olette menneet, jokainen lähtee omin jaloin ulos Jumalanvaltakunnasta, Rukoilkaa ennemmin sitä että pääsisitte tuhlaajapojan tavoin takaisin Isän kotiin.
Monet siellä "riekkuvat"( tässä avauksessa) eivät edes tiedä mistä "mesoavat"
Vaikka kirjoittaisitte mihin sensaatiolehteen hyvänsä, uskon että teidän juttunne saa vain "Matti Nykäset" Mutta vakavasti puhuen,menkää itseenne ja katsokaa peiliin!
vaikuttaa sellaisen henkilön kirjoitukselta, joka oli 70-luvulla SRK:n palkkalistoilla maata kiertävänä hoitomiehenä.
Olitko?
" Niinpä niin
Kirjoittanut: Hoitoa saanut 1.3.2005 klo 23.03
Nämä perkeleen kätyrit eli ns. hoitajat tuskin koskaan ymmärtävät minkäläista tuskaa ja mielenterveydellistä tuhoa ovat saaneet aikaan 70-luvulla.
Eivät edes osoita minkäänlaista katumusta tai anteeksi pyyntöä aiheuttamistaan kärsimyksistä.
Kyllä he vielä viimeisellä tuomiolla saavat ansionsa mukaan."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007068020
En tosiaankaan ole ollut kiertelemässä, sain parannuksen -70 luvulla ja en ole yhdessäkään "hoitokokouksessa" ollut. Asun eteläsuomessa,ja tunnen ja tiedän uskovaisia paljon jotka eivät ole niistä myöskään tietoisia, Ymmärrän että tässä on muutamien todella katkeroituneiden ihmisten aikaansaama ketjureaktio
joka saa vl-uskosta tietämättömät mukaan sensaatio
"nälkäisinä" Muistakaahan Jeesuksen sanat" Kuka teistä on syytön,heittäköön ensimmäisen kiven"
Ilmeisesti silloin Pohjoissuomessa oli sellaisia jotka kulkivat toinen jalka maailmassa ja toinen jalka yritti uskovaisen elämässä vaeltaa, Mutta oikein neuvo on se! Sellainen henkilö,joka tuntee että häntä kohti on vääryyttä tehty,menköön sen tykö joka on hänen mielestään syyllistynyt väärin tekoon ja sopikoot asiansa. Tällainen "joukkohysteria" ei tuota mitään hyvää,vaan sielunvihollisen "asiamiehet" ovat nyt koonneet voimansa hyökätäkseen Kristittyjä kohti, tämä kaikki on ennustettu Raamatussa,ja yhä selvemmäksi käy,että olemme Jumalanlapsia,koska sielunvihollinen ei hyökkää omiaan kohti.
Lähinnä tämä uho on merkkinä siitä että sielunvihollisella on kiire,koska tietää aikansa olevan pian ohi. Joka kiusaukset kestää hänellä on hyvä osa Jumalan luona kerran Taivaassa.
Tätä ajojahtia voisi verrata Hitlerin jahtiin Juutalaisia kohtaan, mutta kuinka kävi Hitlerin, se on varmaan tiedossanne. Kyllä senkin myönnän että ylilyöntejä varmaan on ollut,mutta mitä ihmettä vasta -30 vuoden jälkeen alkaa tällainen "sota" Olisitte silloin sotineet asianne. Mutta useimmat teistä on valinneet hengellisen kotinsa,eikö siellä ole hyvä olla? vai miksi "kapina" vasta nyt? Jos te uskotte Taivaaseen menevänne,niin olkaa uskossanne,mutta jos epäilette,tehkää parannus.
Tämä aloitus on tehty mm vl-seurakunnan uskottavuuden horjuttamiseksi, missä se on onnistunut mielestäni hyvin. Kiinnostusta asiaan on ollut lukijoiden määrästä päätellen.
Jos jollakin on huonoja kokemuksia jostain asiasta, niin eihän hän halua toisten menevän samaan ansaan. Vaan varoittaa / informoi siitä toisille.
SRK antaa tämän hoitokokous-keskustelun jatkua vuodesta toiseen. Sivullisena sitä seuranneena olen sitä mieltä, että yksi pieni ele SRK:lta rauhoittaisi tilannetta huomattavasti.
Se ele = SRK:n yleinen anteeksipyyntö 70-luvun ylilyönneistä.
Uskoisin, että tästä tilanteesta kärsii varsin paljon täysin syytön nuori vl-sukupolvi, jolla ei ole osaa eikä arpaa 70-luvun tapahtumiin. He joutuvat kuitenkin koko ajan lukemaan tämän avauksen tapaisia kuvauksia niiden aikojen tapahtumista.
Taipumattomuudellaan ja nöyrtymättömyydellään SRK antaa samalla hienon(?) mallin uskovaisen ihmisen/järjestön käyttäytymisestä kaikille tämän päivän vanhoillislestadiolaisille = älä koskaan myönnä tekemiäsi virheitä saati pyydä niitä anteeksi. Raamattu kehottaa tähän?
Taipumattomuuden ja nöyrtymättömyyden kannattajat ehdottavat ratkaisuksi sitä, että 70-luvun hoitajat ja hoidettavat keskustelisivat asioista. Tämä on monen tapauksen kohdalla mahdotonta. Moni hoitaja ja hoidettu on jo tullut tiensä päähän. He eivät ole enää keskustelemassa niistä asioista. Samoin monet muut seikat tekevät kyseisen vaihtoehdon käytännössä mahdottomaksi.
Mikä estää SRK:ta esittämästä yleistä anteeksipyyntöä?
Moni viaton kärsii yhden tahon taipumattomuuden ja nöyrtymättömyyden takia. On helppo nousta puhujan paikalle ja kertoa omin sanoin kuinka "vähäinen ja mitätön ihminen olen" eli esittää omissa sanoissa nöyrää. Näin tekee usein hyvin ylpeä henkilö.
Voidaanko Raamatusta löytää jotakin kohtaa, joka puhuu nöyryydestä/nöyrtymättömyydestä?
Jaak. 4:6
"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
1.Piet. 5:
"5. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
6. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi"
Edelleen hoitokokousten tiimoilta tulee mieleen yksi kohta Raamatusta. Olikohan tämä kohta unohtunut monelta silloiselta hoitomieheltä?
Room. 13:
"9. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
10. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys."
Vl-oppi erehymättömästä seurakunnasta ei anna sijaa anteeksipyynnölle.
"keskustelussa" on se, ettei tuo Deporan usein toistettu teksti vastaa 70-luvun todellisuutta
lisäksi hänen kirjoituksensa ivallisuudessaan henkii sellaista hedelmää, jota todellinen sydämen usko kyllä kavahtaa
nuoret uskovaiset ovat ymmällä kun sitä lukevat, heillähän ei voi olla kokemusta ja tietoa menneestä
suurin osa lukijoista on nuoria; on väärin vaatia heitä "keskustelemaan" sellaisesta josta eivät tiedä
Olet hyvinkin oikeassa siinä etteivät monetkaan nykyiset nuoret vl-ihmiset tiedä mitään näistä todella kovista ajoista.
Varmasti heille jotka ovat vl-uskovia on nämä kirjoitukset rajua luettavaa.
Mutta, taas ex-vl joka ei ole näistä tiennyt mitään, lukee näitä kirjoituksia jotenkin helpottuneena, sillä niistä tulee esille sellaisiakin asioita joita tapahtuu edelleenkin aika yleisesti.
Toisille kirjoitukset ovat suunnaton kärsimys, toisille ne ovat taas suunnaton helpotus, joten me emme voi päättää sitä mikä on pahasta ja mikä hyvästä.
Ja jos, joidenkin ihmisten kirjoituksista mielestäsi huokuu ivallisuus ja viha, niin saat olla aivan varma, että se kaikki koettu kärsimys purkautuu useimmiten vihana ulos. Mutta, se viha loppuu kun saa asioista puhua ja ihmiset oppivat ymmärtämään.
Ole tukena ennemmin kärsivälle, kuin hänet tuomitset, sillä tuomitsemalla vain lisäät vihaa ja kärsimystä.
"Hoitokokouksista?
Kirjoittanut: kysyjä 20.9.2004 klo 20.41
Miksei srk ole tähän päivään mennessä pyytänyt anteeksi ihmisarvoa alentavaa käytöstään 70-luvulla. Eikö kaduta tekoja vai eikö haluta myöntää omaa erehtyväisyyttä?
Niistä hoitokokouksista ei saisi vaieta. Ettei vain tehtäisi samoja virheitä uudestaan. Toivottavasti kukaan ei joutuisi enään sellaiseen henkiseen kidutukseen. Viattomien uhrien kannalta ne olivat järkyttäviä tapauksia. Nuorempi väki ei taida tietääkään millaista aikaa se oli."
"Olin 7-vuotiaana kososlainen!!!
Kirjoittanut: ex-les. etelä-suomesta 21.9.2004 klo 23.36
Minulla on yksi "hauska" (ainakin näin jälkeen päin sille voi jo nauraa) muisto 70-luvun kososlaisuusuhosta. Asuin Pudasjärvellä Pohjois-Suomessa ja tulin 7-vuotiaana ulkoleikeistä kotiin. Äiti ja isä olivat olleet jossain ompeluseuroissa ja he kysyivät multa heti, että haluanko minä uskoa kososlaisuuden anteeksi? En ollut aiemmin kuullut koko asiasta yhtään mitään eikä mulle siitä tarkemmin kerrottu. Kilttinä ja kuuliaisena poikana uskoin anteeksi, mutta asia jäi vuosiksi kummittelemaan ajatuksiin. Niin, että tämäkin jo kertoo siitä suhteettomasta ajojahdista, johon vanhoilliset sortuivat. Olisi kiva kuulla lisää näitä uskomattomia muilutuksia ja "stalinin vainoja"."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000004721019
Eikö olisi oikein tiedottaa vl-nuoria myös suerakunnan historiasta. Kuten myös hajaannuksista vuosisadan alussa, joista myös on tahdottu vaieta.
Kerrottaisiin rehellisesti mikä on menneisyys.
Sitten ei tulisi kenellekkään pahaamieltä kun joutuu kyseisiä kirjoituksia lukemaan.
Ajattelisi vain että näin oli ennen ja nyt on nyt.
Varsinkin jos on itse sitä mieltä, että asiat ovat nyt oikeilla raiteilla, ja enään ei tapahdu mitään pahaa. Silloin voisi edelleen uskoa ihan hyvillä mielin. Ja lohduttaa heitä jotka ovat joutuneet kärsimään.
piilotella ja salailla historiallisia tosiasioita koituu aina loppupelissä piilottelijan ja salailijan tappioksi/vahingoksi.
Ihmisellä on jatkuva halu tutkia omia/yhteisönsä/maansa jne. historiaa ja taustoja. Olipa ne sitten millaisia tahansa. Se, joka pyrkii estämään tämän tutkimisen, potkaisee samalla itseään munille.
On se, että joku voisi vielä uskoa valheesi.
Olen elänyt itse -70 luvulla nuorena aikuisena nuo hoitokokousajat ja tiedän tarkalleen, että olen joka sanan puhunut totta.
Kun kerran väität minun valehtelevan, niin yksilöi väitteesi ja kirjoita, miten asiat sitten oikein mielestäsi olivat, ja esitä todisteet väitteistäsi.
Kirjoitin puhdasta asiaproosaa, missä se ivallisuus sitten on? Näytä nyt minulle ja kaikille lukijoille, mikä osa tekstistäni on ivallinen, voithan ottaa siitä "copy-pastenn".
Nuorille uskovaisille on todella hyvää lukea omasta herätysliikkeestään sellaista, mitä eivät missään tapauksessa saisi kuulla omasta seurakunnastaan. Heidän on hyvä tietää vl-liikkeen mustasta menneisyydestä, jotta osaisivat varoa, etteivät toistaisi vanhempiensa virheitä ja olemalla itse kenties seuraavan "hoitokokousaallon" hoitajia:(.
Todisteteesi ovat? Eikö yleensä syyttäjän pidä todisteita esittää... Sinä olet tässä tapauksessa syyttäjä... Syyttelet V-l:liikettä kaikenmaailman vääryyksistä...
Tällä palstalla ei saa kirjoittaa yksityisten ihmisten nimiä, jotka olisivat todistamassa omalta osaltaan vl-liikkeen kohtelusta juuri niitä asioita, joista kirjoitin. Minä tiedän heidän nimensä ja olen heidän kanssaan keskustellut. Jos haluat nimiä, kysele yksityisesti s-postini kautta.
Mutta missä ovat omat vastatodisteesi ja mikä on sitä ivallisuutta aikaisemmassa tekstissäni?
Ja minä en syyttele vl:iä "kaiken maailman vääryyksistä" vaan ainoastaan niistä, jotka se on tehnyt. Muu maailma vastaa omistaan, mutta vl-liike ei halua vastata omistaan. Sehän tietää hoitokeinot, eli synnintunnustamisen ja anteeksi pyytämisen, sitähän se on opettanut aina hoitokokouksissakin. Miksi se nyt ei itse toimi niin?
...
,,,,
Sairaudet ovat kulttuurisia. Erityisesti mielenterveystyön alalla tämä tulisi oivaltaa. Juha Pentikäinen kertoo eräästä tapaamastaan shamaanista, joka sanoi parannustaitojensa toimivan vain oman kulttuurin piirissä, ei muiden kulttuurien.
"Olin 7-vuotiaana kososlainen!!!
Kirjoittanut: ex-les. etelä-suomesta 21.9.2004 klo 23.36
Minulla on yksi "hauska" (ainakin näin jälkeen päin sille voi jo nauraa) muisto 70-luvun kososlaisuusuhosta. Asuin Pudasjärvellä Pohjois-Suomessa ja tulin 7-vuotiaana ulkoleikeistä kotiin. Äiti ja isä olivat olleet jossain ompeluseuroissa ja he kysyivät multa heti, että haluanko minä uskoa kososlaisuuden anteeksi? En ollut aiemmin kuullut koko asiasta yhtään mitään eikä mulle siitä tarkemmin kerrottu. Kilttinä ja kuuliaisena poikana uskoin anteeksi, mutta asia jäi vuosiksi kummittelemaan ajatuksiin. Niin, että tämäkin jo kertoo siitä suhteettomasta ajojahdista, johon vanhoilliset sortuivat. Olisi kiva kuulla lisää näitä uskomattomia muilutuksia ja "stalinin vainoja"."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000004721019
Minuakin kutsuttiin hoitokokoukseen yläasteikäisenä. Olin lujana, enkä sinne mennyt.
Minua ei kylläkään potkaistu pois VL-yhteisöstä sen takia.
Myöhemmin on käynyt niin, että tämä "hoitaja" on omin jaloin kävellyt pois seurakunnasta sen takia, koska synnin luvallisuus oli vallannut koko SRK:n.
Palsta näyttää kuohuvan hoitokokous-teemaa.
Suurin osa lukijoista ei tiedä mitään 30 vuoden takaisista tapahtumista; he ovat näköjään valmiit uskomaan avauksen kaltaisen kirjoituksen sellaisenaan.
Olen kyllä aika paljon viimeisen vuoden aikana kirjoittanut aiheesta ja keskustellut palstalla monen exän kanssa hyvinkin perusteellisesti. En suuriakaan luule oman viestini vaikutuksista, laitanpa kuitenkin lyhyesti jotakin.
Niillä ilmiöillä, jotka 70-luvulla purkautuivat esiin, ja joita jouduttiin tuskaisestikin selvittelemään, niillä on vanha alkunsa. -Sanotaan, että eriseura tai hajaannus jättää aina uuden hajaannuksen siemenen; on niitä, joilla jää karvas juuri versomaan, ja niitä, jotka kamppailussa ovat "voitossaan" kasvaneet ja ikäänkuin patsaiksi omassa ja jopa muidenkin mielissä kohonneet.
Kun aika on kypsä, väärä kasvu sekä oikealla että vasemmalla purskahtaa esiin.
70-luvusta puhuttaessa on usein mainittu "kososlaisuus" tai "väärä henki". Yksinkertaistettuna näitä nimityksiä voi pitää synonyymeinä.
Nimitykset ovat tuntuneet hämäävän varsinkin palstakirjoittajia, on kysytty, mitä syntejä ne semmoiset muka ovat....?
Millaisena kososlaisuus tai väärä henki sitten ilmeni, millaisia hedelmiä se aikaansai?
-kyttäysmentaliteetti, vahdittiin toisia
-kirkkoa vastaan voimakkaasti hyökkäävä
-kaikenlainen negatiivinen arvostelunhalu
-omat porukat, muut uskovaiset huonompia
-toisten uskovaisten takanapäin pureminen
-noustiin seurakunnan yhteisiä päätöksiä vastaan
-salaiset synnit ja niitten luvallisuus
-ei ollut yhteistä rakkautta seurakuntaan; vain muutamiin samanmielisiin
-rippioppiharha; tehtiin ripistä Kristus ja Vapahtaja
-myös toinen oppiharha; synti ei kadota; kun uskovainen lankeaa, hän lankeaa kristus-kalliolle
Tässä muutamia ilmentymiä. Kun siis ihminen teki parannuksen "kososlaisuudesta" tai "väärästä hengestä", siinä oli lankeemuksina tullut jotain sen kaltaista kuin edellä toin esille.
Kristillisyydessämme on Kristuksen kirkkolain mukaan selvitelty seurakunnan sisäisiä ikäviäkin asioita; ensin on kahdestaan, sitten pienemmällä tai isommalla joukolla koetettu korjata. Jos ei oma paikallisporukka päässyt selvyyteen ja yhteiseen rakkauteen, pyydettiin ulkopuolisia kuulijoita toisilta paikkakunnilta. Useimmiten pyydettiin SRK:n johtokunnasta pari kolme veljeä. Kutsu meni nimen omaan näin päin.
(Tämän asian Suden uhrit-kirja kääntää väärin päin, kun toteaa "SRK painaa päälle..." Mihinkään ei keskusyhdistyksestä menty kutsumatta.)
Kun nyt katselee noita esimerkkejä kososlaisuuden tai väärän hengen ilmenemismuodoista, niin havaitsee siinä lankeemuksia sekä oikealla että vasemmalla. Mentiin omavanhurskauteen tekojen ja hyvän vaelluksen kyydissä ja toisaalta synnin luvallisuuteen ja jopa julkisynteihin.
-Joillakin paikkakunnilla kokoustilanteissa "kyttäyshenkiset" höykyttivät "vasenta laitaa"....eivätkä kummatkaan oikeassa olleet. Deporakin on ansiokkaasti koostanut legendaarisia kertomuksia hirvipeijaisista, kirkkojen parkkipaikoilta jne. Voi kuvitella, millaisia hirveyksiä sanottiin puolin ja toisin.
-Myös surulliset televisioon liittyvät selkkaukset Kuusamossa ja Koillismaalla olivat äärimmäisiä kososlaisuuden ilmentymiä.
Julkinen sana ja ulkopuoliset paheksuivat syystäkin näitä äärimmäisiä tapahtumia; puhuttiin terrorista. -Mutta he paheksuivat myös sitä kun ruvettiin näitä vikaan joutuneita korjaamaan parannukseen neuvomaan; alettiin kertoa "kiusaamisesta".
Kun palstaa lukee; suurimmaksi syylliseksi määritellään SRK, vaikka sen "rooli" oli erotuomarin ja kuuntelijan ja myös neuvojan.
Olin joskus tilaisuudessa, jossa porukka tungeksi mikrofoniin tekemään julkirippiä kuka mistäkin; paikalla ollut silloinen SRK:n pääsihteeri tyssäsi kertakaikkiaan sellaisen....ei tällaista rippioppia...eivätkä nämä ole julkisia asioita.
Tarkoitukseni oli lyhyesti ja yksinkertaistaen selventää vaiheita, liian pitkä tästä kuitenkin tuli.
Kyllä kannatti ja ymmärsinkin. Varmaankin olisi aihetta tehdä joskus uusi aloitus oikean ja vasemman puolensynti-käsitteistä. Jotenkin ymmärsin tästäkin mutta kuitenkin.
Kososlaisuuden merkeiksi listasit melkoisen määrän eri piirteitä.
Minä en saa siitä mitään selvää, vaikka olen ollut "katkera kososlainen". En löydä sieltä itseäni. Ainoa mikä kolahtaa on tuo seurakuntaa vastaan nouseminen ja/tai (Jumalan huoneen hallituksen) päätösten arvostelu.
Minä näin niissä lakihenkisen, vaativan menettelytavan. Siispä arvostelin ajatuksissa ja joillekin ääneen.
Kun kyselin ja ihmettelin, minulle vastattiin: "Pitää kysyä SIELTÄ, ei saa kysellä sananmielisiltä." "Ne eivät ole mitään UKKOJEN päätöksiä, vaan Pyhän Hengen ilmoituksia, koska "seurakunta" on totuuden patsas ja perusta."
"Ne eivät ole lakia uskoon tulemiseksi, vaan uskossa pysymiseksi", kirjoitti Päivämies.
Mikä siis olin? Tiedän. Eriseurainen, koska minulla ei ollut yhteistä rakkautta seurakuntaa kohtaan eli olin ns. ensimmäisen rakkauden hyljännyt ja langennut.
Näin saarnattiin. Usein.
Olen ollut kokouksessa, jossa tällaista tyssäämistä ei ole tehty. Varmaan sadat ihmiset kävivät mikin luona...
-noustiin seurakunnan yhteisiä päätöksiä vastaan
-salaiset synnit ja niitten luvallisuus
Se että liikkeessä on kasvanut jo sukupolvi, jonka aikana ei olla käsitelty asioita avoimesti keskutellen (ilman etukäteen määritettyä näkökulmaa ja julkilausumaa) esim. ehkäisystä, televisioista tanssiliikunasta, rytmimusiikista jne, on johtanut jos osin tuohon toiseen.
Koska eikö myös opeteta, jos ei niellä niinkuin toivotaan ymmärrettävän niellä, tekee syntiä salassa ja luvallisesti?
Listaan nuo kaikki ylläolevat aiheiksi, josta en ole saanut olla yhdessä päättämässä ja silti minun mukisematta oletetaan niitä noudattavan, jotta osoitan oikeahenkisyyteni. Ja olen syntynyt sentään 70-luvulla. Kuinkahan monta minua nuorempaa on, jotka ovat vieläkin enemmän pihalla miksi näin toimitaan.
-noustiin seurakunnan yhteisiä päätöksiä vastaan
-salaiset synnit ja niitten luvallisuus
Se että liikkeessä on kasvanut jo sukupolvi, jonka aikana ei olla käsitelty asioita avoimesti keskutellen (ilman etukäteen määritettyä näkökulmaa ja julkilausumaa) esim. ehkäisystä, televisioista tanssiliikunasta, rytmimusiikista jne, on johtanut jos osin tuohon toiseen.
Koska eikö myös opeteta, jos ei niellä niinkuin toivotaan ymmärrettävän niellä, tekee syntiä salassa ja luvallisesti?
Listaan nuo kaikki ylläolevat aiheiksi, josta en ole saanut olla yhdessä päättämässä ja silti minun mukisematta oletetaan niitä noudattavan, jotta osoitan oikeahenkisyyteni. Ja olen syntynyt sentään 70-luvulla. Kuinkahan monta minua nuorempaa on, jotka ovat vieläkin enemmän pihalla miksi näin toimitaan.
tosiaan syntynyt 70-luvulla?
Minusta oli hyvä, että viitsit kirjoittaa viestisi. Tästä aiheesta keskusteltaessa tuntuvat kaikki muut näkökulmat paitsi 1970-luvulla eroon joutuneiden näkökulma unohtuvan kokonaan.
Itseäni alkoi hoitokokousteema kiinnostaa uudestaan näiden keskusteluiden seurauksena ja olen viimeisen vuoden aikana lukenut mm. Suden uhrit -kirjan uudestaan. Eipä ole löytynyt syytä muuttaa yleiskäsitystäni aiheesta 1970-luku.
Erityisesti minua ihmetyttää se, että tällä palstalla monet vl-uskovaisetkin tuntuvat lähtevän kritiikittä vaatimaan "SRK:n julkista anteeksipyyntöä" selvittämättä ensin tapahtumien koko kuvaa (jota ansiokkaasti avasit viestissäsi) tai esimerkiksi sitä, mitä kaikkea SRK on jo julkaissut aiheesta kirjoissaan.
Se, että pidämme kiinni SRK:n kannasta tässä asiassa (sikäli mikäli SRK:lla jokin kanta tähänkään asiaan on...) ei tietenkään tarkoita, että meidän täytyisi olla epäystävällisiä esimerkiksi juuri 1970-luvulla eroon joutuneita kohtaan. Paremminkin päinvastoin, ja mielestäni esimerkiksi sinun viesteistäsi ei ole luettavissa minkäänlaista vihamielisyyttä heitä kohtaan, toteathan itsekin, että yli mentiin ja molemmille puolille.
Hyvä nimimerkki n-n
Kuvaat uskottavasti kokemaasi ja olet luonut tulkintasi tilanteesta varmaankin rehellisesti. Sinua varmasti myös uskovaisena psyykkisesti rauhoittaa selityksesi, että se yksittäinen Joku Jossain teki väärin ja joutui sitten myöhemmin aikanaan asiasta asianmukaisesti tilille. Sinähän kuvaat miten toiset ns. "väärin hoitaneista" joutuivat ennen pitkää erilleen oikeasta uskosta, toiset heistä taas saivat ymmärryksen ja tekivät parannuksen virheellisistä toimistaan. Sen jälkeen seurasi jälleen harmonia: Siionissa kaikki taas hyvin.
Sinun ajatuskulkusi motiivi on täysin ymmärrettävä. Tällaisen tulkinnan avulla uskovainen voi ylläpitää käsitystään erehtymättömästä yhteisöstä, jossa vain sattuivat jotkin ihme väärät henget pääsemään valloilleen. Ja siitähän on kulunut jo niin kauan aikaakin.
Mutta missä ovat juuret mielivallalle? Sitä kannattanee hetki miettiä. Mistä tällainen silmitön ja suorastaan absurdi mielivalta versoo? Oma tulkintani on, että sellaisessa uskonnollisessa tai muussa yhteisössä, jossa yhteisön erehtymättömyys on ehdoton dogmi, on aina, ihan aina, valmiina itsessään siemen pahuudelle ja mielivallalle. Siinä yksilö voi siirtää vastuun omista toimistaan ja omastatunnostaan yhteisölle, ja samoin hänen oma kohtalonsa on yhteisössä kulloinkin vallassa olevien taskussa. Sama voi toistua, ja todennäköisesti toistuukin. Sellaisesta ovat myös versoneet ihmiskunnan historian karmeimmat julmuudet.
On tärkeää pitää mielessä, että sosiaalinen eristäminen keskinäisestä vuorovaikutuksesta on äärimmäisen julmaa. Tämän voivat tunnistaa ainakin kaikki koulu- ja työpaikkakiusatut. On muistettava että uskovaisella pääosa sosiaalisista suhteista on siionissa. Sen verkoston ulkopuolelle joutuminen muuttaa ihmisen arjen, elämän perusstruktuurin, kokonaan toiseksi. Tämä tapahtui yhtäkkiä ja ennalta arvaamatta.
Ihminen joutuu hyvin yksin ja voipa kokea olevansa itseltäänkin kadoksissa, niin vahva tekijä uskovaiselle on samalla tavoin uskovien ihmissuhdeverkosto. Ei ole ketään jolta saisi evankeliumiakaan kuulla! Sillä sidotulle, yhteydestä erotetetulle ei voinut eikä saanut kukaan yksittäinen uskovainen julistaa evankeliumia koska asianomaisen piti tunnustaa ensin "henki" seurakunnan edessä.
Kestää kauan toipua siitä järkytyksestä. Tämän voi ymmärtää ulkopuolinenkin kun ajattelee että yhtäkkiä menettäisi tärkeimmät luotetut ystävänsä. (Tuttu psykiatri muuten kertoi että on kulttuureja, joissa yhteisössä eläminen on niin elintärkeä osa yksilön elämää, että siellä rangaistuskeinona käytetty eristäminen kanssakäymisestä saa usein aikaan sen, että ihminen menehtyy. Ihminen on laumaeläin.)
Toinen tärkeä näkökohta on oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Eikö olekin niin, että kristittyjen tulee aina edistää oikeuden toteutumista, silloinkin kun se tuntuu hankalalta, ja siitäkin huolimatta, että kaikki tiedämme, ettei se ei tee tästä maailmasta koskaan täydellistä. Kristitty on kuitenkin aina mieluummin oikeuden kuin vääryyden puolella, itse kukin siinä omalla vartiopaikallaan. Aina silloin kun osuu valinnan paikka kohdalle, kristityn tulee asettua heikomman puolelle.
On tosiasia, että mielivallan ja puhdistusten vuosina rauhanyhdistyksissä syyllistyttiin henkiseen ja hengelliseen painostukseen, herätettiin aivan tarpeettomasti pelkoa ja ahdistusta ja aikaansaatettiin prosesseja, joista lopulta seurasi jopa psyykkisiä sairastumisia ja rikkoontuneita perhe- ja ystävyyssuhteita. Ihmiset nostatettiin toinen toistaan vastaan, pelko omasta kohtalosta esti sen että toinen olisi toistaan puolustanut. Sallittiin tapahtua, että ihmisiä leimattiin myös halpamaisten ja alhaisten juorujen ja luulojen perusteella. Sitä oli hirvittävää katsella. Tästä SRK ei voi mitenkään kiistää vastuutaan.
Tämä todellakin tapahtui sen saman rakkaaksi tulleen uskonyhteisön piirissä, jossa niin moni oli lapsuudestaan saakka kasvanut tai oli saanut myöhemmin tilaisuuden päästä armosta osalliseksi, voinut saada sielunrauhan ja saanut tehdä matkaa ahkeroiden hyvällä omallatunnolla. Jossa oli iloittu ja surtu, jaettu elämänkokemuksia, saatu pitkäaikaisia matkaystäviä, solmittu ystävyyssuhteita ja toimittu monin tavoin yhdessä. Jossa oli saatu kokea turvaa pahan maailman keskellä. Ja jossa tänä päivänä uskotaan edelleen ihan aidosti yksin armosta synnit anteeksi eikä mitään muuta haluta kuin elää rauhassa ja hyvässä hengessä yhteiskunnan ja isänmaan hyväksi työtä tehden.
Tässä on tottakai valtava ristiriita! Tämä tekee kipeää ajatellakin. Että se mikä on täynnä armoa ja totuutta, onkin samalla raadollinen ja langennut väärinkäytöksiin. On vaikeaa hyväksyä, että inhimillinen pahuus ja avoin pahantahtoisuus voi kukoistaa uskovaisten yhteisössä.
On siten ymmärrettävää, että tapahtuneita tosiasioita on siksi tavattoman vaikeaa nykylestadiolaisen ihmisen pitää totena ja nuorempien on liki mahdotonta ottaa vastaan noita tapahtumia koskevaa informaatiota. Mieluiten todella unohtaisi sen, että tämän oman rakkaaksi käyneen uskonyhteisön piirissä sumeilematta ja alhaisin tavoin loukattiin ja kiusattiin yhteisössä luottavaisina toimineita aivan tavallisia ihmisiä. Et kai sinäkään, nimimerkki n-n, ihan rehellinen ollaksesi, tosissasi usko, että ihmisissä oli yhtäkkiä jokin "henki" tai "kososlaisuus". Jokainen näitä asioita tunteva tajuaa että sellainen on puhdasta puppua.
Nykyinen nuori rauhanyhdistysläispolvi ei näistä asioista ole vastuussa, ja siitä syystä moni teistä on syystäkin loukkaantunut ja pahoillaan, kun vääryyttä kokeneet ovat kuvanneet tapahtumia ja purkaneet sydäntään.
Mutta se, että ihminen tietää, sisältää aina vastuun aspektin. Uskon, että olet, nimimerkki n-n, kuitenkin sydämessäsi samaa mieltä, ettei mikään yhteisö tässä maassa saa hyväksyä kiusaamista eikä väkivaltaa omassa toiminnassaan. Ja jos yhteisön piirissä on toimittu eettisesti väärin, kuten tässä tapauksessa, jossa on kyse laajasta kollektiivisesta väärinkäytöksestä, asia on korjattava. Näin toimii vastuullinen yhteisö.
Tapahtuneen avoin ja riippumattoman asiantuntijatahon johdolla toteutettu selvittäminen on ainut tie, jolla asiassa voi rehellisesti päästä eteenpäin, eettisesti kestävällä tavalla. Sitä kautta voidaan edetä kohti sovittelua, jolloin yhteisö voi kollektiivisesti pyytää anteeksi niiltä, joita se on vahingoittanut. Ei ole yksinkertaisesti rehellistä yrittää kuitata asiaa olankohautuksella ja pyrkiä leimaamaan ihmisten traumaattisia kokemuksia joidenkin yksittäisten epäonnistujien katkeroituneeksi vouhkaamiseksi. Ihmisten kipua ja kärsimystä ei pidä väheksyä. Se on äärimmäisen loukkaavaa.
Se että SRK ja paikalliset rauhanyhdistykset toimivat silloin väärin ja sallivat mielivallan, ei tietenkään yhtään heikennä itse kristinuskon eikä vanhoillislestadiolaisen uskonkäsityksenkään syvyyttä eikä armon evankeliumia. Omien erehdysten tunnustaminen osoittaa voimaa, ei heikkoutta. Sen sijaan virheiden loputon peittely, vastuun siirtely sille Joku Jossain -nimiselle ja vääryyttä kärsineiden vähättelevä leimaaminen osoittaa heikkoutta ja moraalittomuutta. Ennen pitkää se tie osoittautuu kestämättömäksi.
Paula E.
PS. Tässä on yksi oma autenttinen kokemukseni, ja olihan niitä muitakin.
Kun anoppini ja appeni, silloin jo ikääntyneitä ja koko elämänsä vanhoillislestadiolaisessa elävässä uskossa vaeltaneet, yhtäkkiä ennalta aavistamatta erotettiin kotiseurakuntansa yhteydestä, se oli heille syvä järkytys. Kaikkia sukulaisia ja naapureita sekä muita uskonystäviä kiellettiin ehdottomasti pitämästä heihin mitään yhteyttä, eivät aikuiset lapsetkaan olisi saaneet edes soitella. Niiden viikkojen aikana molemmat laihtuivat ja vanhentuivat silminnähden, olivat kuin sairaita, kärsivät pahoin eristämisestä. Kukaan ei käynyt kylässä eikä heitä tervehditty. Näin tehtiin vanhoille ihmisille.
Miten he pääsivät armoihin takaisin? Kun he naurettavan papukaijamaisesti kävivät seurakunnan edessä tunnustamassa kuin Neuvostoliiton näytösoikeudenkäynneissä, että olivat olleet "väärässä hengessä" ja "kososlaisia". Jos niillä ihan tietyillä sanamuodoilla ei anteeksipyyntöä hoksannut tehdä, seurauksena oli sitomisen jatkuminen. Koskaan he eivät tästä asiasta jälkeenpäin puhuneet eikä sitä asiaa käsitelty, että mikä se kososlaisuus muka oli.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000336&posting=22000000006973553
Aikamoinen lista, mitä kososlaisuus oli. Minusta vain tuntuu, että siinä hoitokokouksessa, jossa itse olin lapsena mukana, nuo piirteet sopivat hoitajiin – ei hoidettaviin. Hoitokokous sai alkunsa lasten hiekkalaatikkoriidoista, jolloin toinen perhe kutsui kotiini ”hoitajat”. Ja hoitokokouksessa todettiin, että vanhempani olivat väärässä hengessä! Jos he eivät olisi tehneet parannusta, heidät olisi sidottu. Tämä tehtiin hyvin selväksi, käyttämällä mm. termiä ”saatanan haltuun jättäminen”.
Tarkoititko n-n, että myös hoitajat saattoivat olla tässä ”kososlaisessa” hengessä, kun he mielivaltaisesti hoitivat toisia? Ja jos näin tulkitset, miten he ovat voineet jatkaa tehtävissään tekemättä koskaan parannusta näistä vääristä hoitotoimistaan?
Kirjoitit melko silotellusti 70-luvun tapahtumista.
On selvää, että historiallinen kerronta saa hieman eri värisävyjä riippuen siitä, onko asioiden kertoja hoidettujen vai hoitajien puolelta, erotettujen vai erottajien puolelta. Minä en edustaa kumpaakaan osapuolta. Siksi voin esittää muutamia ajatuksia aiheesta ilman tunteiden palon ja mielen kiihkoa. Olen lukenut 70-luvun vanhoillislestadiolaisuudesta kertovia kirjoja ja kuullut ihmisten kertomuksia.
70-luvulla alkoivat laineet lyödä varsin korkeina vl-herätysliikkeen piirissä. Otettiin käyttöön ns. hoitokokoukset. Paikallinen ry kutsui normaalisti SRK:n edustajia näihin hoitokokouksiin. Hoitokokoukset olivat usein julkisia koko seurakunnan edessä pidettyjä tilaisuuksia (toki oli myös yksityisiä ns. kotihoitokokouksia). Ihmisiä laitettiin suuren joukon eteen tentattavaksi erinäisistä asioista.
Jo sinällänsä tällainen ihmisjoukon edessä tapahtuva "kenttäoikeudenkäynti" on psykologisesti varsin nöyryyttävä tapahtuma kuulusteltavan kannalta. Hoitokokouksissa, jotka usein jatkuivat yömyöhään (kiistätkö tämän?), oltiin usein mukana koko perheen voimin - lapset myöskin mukana.
Jos jonkun yhdistyksen tai muun yhteisön jäsen toimii vastoin yhdistyksen sääntöjä tai periaatteita, niin hänet voidaan erottaa yhdistyksen jäsenyydestä. Se on siinä. Vl-hoitokokouksissa tapahtui tällaista erottamista. Sen lisäksi tapahtui jotakin sellaista, jota minun käsityskykyni mukaan ei koskaan pitäisi voida tapahtua uskovaisten ihmisten välisessä keskinäisessä kanssakäymisessä:
Erotettu luovutettiin erottajien/hoitomiesten toimesta "saatanan haltuun".
Mietihän lukija, mitä se merkitsee erotetun ihmisen kannalta? Erotetut olivat yleensä syntyneet vl-kotiin ja eläneet vl-yhteisön jäseninä koko ikänsä. Vanhoillislestadiolaisuus on paljon enemmän kuin pelkkä uskonto. Se on uskonnon lisäksi myös tietynlainen oma sosiaalinen verkosto suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on yhteiskunta yhteiskunnan keskellä.
Kun erottajat/hoitomiehet luovuttivat uhrinsa "saatanan haltuun", niin tämä merkitsi käytännössä katsoen sitä kuin erotettu olisi ollut "spitaalinen". Erottajat ja vl-saarnaajat antoivat ohjeita, että erotettuja ei saa tervehtiä, heihin ei saa olla missään yhteydessä. Lasten ja vanhempien väliset suhteet määrättiin katkeamaan, jos esim. vanhemmat erotettiin jne.
Kuvittele lukija itsesi erotetun asemaan. Kuvittele, että sinun ympäriltäsi katoaa kokonaan pois se turvaverkosto, johon olet elämäsi pohjan laskenut - jolle olet maallisen matkantekosi perustan rakentanut. Se viedään pois ja varsinaisena kunnon lisäbonuksena sinut luovutetaan
"saatanan haltuun"
Sinut - uskovainen ihminen, joka olet joissakin asioissa toiminut vastoin SRK:n ja vl-herätysliikkeen tiettyjen johtohenkilöiden (vl-saarnaajat/johtokuntien jäsenet jne.) ajatuksia ja oikeaksi kokemaa. Erotettu ei ollut normaalisti mikään julkijuoppo tai muuten sellainen henkilö, joka ei olisi sopinut/kuulunut hengellisen yhteisön jäseneksi. Hän vain toimi tietyissä asioissa oman omantuntonsa eikä herätysliikkeen yhteisen omantunnon (?) mukaan.
Tämä henkilö sai lähteä lähtöviittanaan ja saatesanoinaan koko seurakunnan edessä:
"Sinussa on väärä henki. Luovutamme sinut saatanan haltuun".
Istahda lukija tässä kohdin ja mieti, järkkyisikö sinun mieli tällaisen tilanteen ja menettelyn mahdollisesti kohdatessa sinua?
Mistä hoitomiehet saivat valtuutuksen luovuttaa ihmisiä "saatanan haltuun"? Mistä tuli se valtuutus, että SRK:n hoitomiehet ja muut mahdolliset hoitomiehet kykenivät sanomaan nuo tuomion sanat "saatanan haltuun"?
Tuliko se Jumalalta tai Pyhältä Hengeltä? Tuliko Pyhältä Hengeltä kehotus kohdella näitä erotettuja kuin spitaalisia? Tuliko sieltä osoitteesta kehotus rikkoa vanhempien ja lasten välit? Tuliko sieltä kehotus, että erotettujen kanssa ei kukaan saa olla missään tekemisissä?
Mistä tulivat nämä kehotukset?
Olen tämän kirjoitukseni loppuun kopioinut kolme kommenttia tästä ketjusta. Tämä kommentit kertovat omaa kieltään siitä, missä mentiin vl-herätysliikkeessä 1970-luvulla.
PS. Moni erotettu sai erottamisensa jälkeen mieli täynnä tuskaa kuitenkin pudota Jumalan armolliseen ja rakkaudelliseen syliin. Jumala hoiti heitä omalla hellällä tavallaan. Ja on monet jo ottanut lopullisesti omaan huomaansa odottamaan uuden aamun nousua ja Karitsan hääjuhlan alkamista.
" Niinpä niin
Kirjoittanut: Hoitoa saanut 1.3.2005 klo 23.03
Nämä perkeleen kätyrit eli ns. hoitajat tuskin koskaan ymmärtävät minkäläista tuskaa ja mielenterveydellistä tuhoa ovat saaneet aikaan 70-luvulla.
Eivät edes osoita minkäänlaista katumusta tai anteeksi pyyntöä aiheuttamistaan kärsimyksistä.
Kyllä he vielä viimeisellä tuomiolla saavat ansionsa mukaan."
"Hoitokokouksista?
Kirjoittanut: kysyjä 20.9.2004 klo 20.41
Miksei srk ole tähän päivään mennessä pyytänyt anteeksi ihmisarvoa alentavaa käytöstään 70-luvulla. Eikö kaduta tekoja vai eikö haluta myöntää omaa erehtyväisyyttä?
Niistä hoitokokouksista ei saisi vaieta. Ettei vain tehtäisi samoja virheitä uudestaan. Toivottavasti kukaan ei joutuisi enään sellaiseen henkiseen kidutukseen. Viattomien uhrien kannalta ne olivat järkyttäviä tapauksia. Nuorempi väki ei taida tietääkään millaista aikaa se oli."
"Olin 7-vuotiaana kososlainen!!!
Kirjoittanut: ex-les. etelä-suomesta 21.9.2004 klo 23.36
Minulla on yksi "hauska" (ainakin näin jälkeen päin sille voi jo nauraa) muisto 70-luvun kososlaisuusuhosta. Asuin Pudasjärvellä Pohjois-Suomessa ja tulin 7-vuotiaana ulkoleikeistä kotiin. Äiti ja isä olivat olleet jossain ompeluseuroissa ja he kysyivät multa heti, että haluanko minä uskoa kososlaisuuden anteeksi? En ollut aiemmin kuullut koko asiasta yhtään mitään eikä mulle siitä tarkemmin kerrottu. Kilttinä ja kuuliaisena poikana uskoin anteeksi, mutta asia jäi vuosiksi kummittelemaan ajatuksiin. Niin, että tämäkin jo kertoo siitä suhteettomasta ajojahdista, johon vanhoilliset sortuivat. Olisi kiva kuulla lisää näitä uskomattomia muilutuksia ja "stalinin vainoja"."
Tarsiger kirjoittaa toisaalla:
” Jotenkin tuntuu siltä, että samat (yksi?) kirjoittaja suoltaa negatiivisia avauksia jatkuvasti. Tällä hetkellä avausten aihe on 70-luku ja ensi viikolla varmaan taas tupakka. Seuraavalla viikolla kyseessä on tietääkseni ehkäisy. Viestejä lukiessani tulee vielä epäilys, että avauksen tekijä käy keskustelua itsensä kanssa.”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007071559
Ruikonperän Torpparin hyvin argumentoitu analyysi vastaa täysin omaa käsitystäni tapahtumista.
Myös se on totta että moni nöyryytetty ja haavoitettu uskovainen koki erottamisten kivut kärsittyään uuden elämän ja toivon syttymisen ja toipui; kuka uskoa tunnustavana kristittynä rauhanyhdistyksen ulkopuolella, kuka taas kaipaamatta uskonnollista yhteisöä lainkaan.
Elämä kantaa silloinkin kun luottamus pitkäaikaisten tuttujen ihmisten yksilöllisen vastuun kantamiseen sekä uskonnollisten johtajien oikeamielisyyteen murentui.
Koko prosessi oli julma, turha ja SRK-yhteisöä syvästi demoralisoiva.
Paula E.
Voi, kunpa minulla olisi sinun kykysi kertoa kauniisti ja kiihkottomasti, suorastaan sydämeen käyvästi kaikki tapahtuneet asiat, mitkä minäkin olen kokenut. Mutta minulla ei ole taitoa ja siksi saan halventavia huomautuksia ja väitteitä ivallisuudesta:(
Siksi pyydänkin sinua, älä lähde tältä palstalta pois, vaan kirjoita lisää ja siten voit auttaa myös niitä nuorempia ihmisiä, jotka ihmettelevät, mistä oikein olikaan kysymys -70-luvulla.
Kiitos kirjoituksistasi:)
....
Kirjoitin eilen illalla jotakin asiaan liittyen. Monet ovat kommentoineet viestiäni. olen lukenut ne; kirjoittelen tähän ajatuksia, joita vastineet herättivät. En vastaa kenellekään erikseen.
*Näyttää palstalla siltä, että exät ja heidän jälkipolvensa ovat lanseeranneet ilmaisuja, joita muut mieluusti toistelevat, vaikkeivät niiden todenperäisyydestä tiedä.
*On annettu kuva, ikäänkuin olisi ollut joku mörkö, juntta, inkvisitio, joka viattomien kimpuun kävi. Heitellään nimitystä "hoitomies", vaikka esim. minulle aikalaisena se oli ennentuntematon.
*Asioita koetettiin selvitellä omassa keskuudessa, mutta jos ei rakkaus ja yksimielisyys palautunut, pyydettiin ulkopaikkakuntalaisia veljiä kuuntelemaan. Hehän eivät olleet mitenkään "riitaan" osallisia, joten oli helpompi olla objektiivinen.
*Kun ruvetaan keskustelemaan, ihminen kyllä antaa "äänimerkin" itsestään; sydämen kyllyydestä suu puhuu. Tämä oli havaittavissa silloin ja samoin myöhemminkin. On paha merkki, jos nähdään vika vain toisessa. Vanhat ovatkin kehottaneet ottamaan kutakin "omansa pois", eli pyytämään anteeksi ja korjaamaan sen missä itse ovat olleet viassa.
Se on vaikeaa ihmiselle, varsinkin, jos on paljon kiihkoillut ja taistellut. Ja jos ei Jumala avaa tuntoa, aina krahahtaa, vaikka kuinka koetetaan neuvoa.
*Todellinen silmille näkymätön Jumalan seurakunta "ei järistä taida", se ei erehdy; Pyhä Henki ei tee virheitä. - Jumala itse vain näkee sydämeen, Hän näkee kirkkaasti, ketkä tuohon pyhien yhteyteen kuuluvat. Ihmisiä voidaan aikansa pettää, aikanaan hedelmät kyllä paljastavat, mistä hengestä on kysymys.
*Kukaan ei saarnaamalla tule autuaaksi. Saarnaajankin sielu elää vain evankeliumista, "oma kunnia" ja häpeä tekevät monesti parannuksen teon ja lankeemusten tunnustamisen vaikeaksi.(En tosin ole saarnaaja, mutta inhimillisesti ajatellen voisi näin arvella.)
*Koettelemukset ovat meille sallitut, ettei kukaan kerskaisi.
*Kun vanhemmaksi elää, ihmisen raadollisuus ja epätäydellisyys näkyy entistä suurempana ja Jumalan kärsivällinen pitkämielisyys käsittämättömän suurena.
*Vaikka minulta kokonainen kansakunta pyytäisi anteeksi; mitä se vaikuttaisi minun sielunautuuteeni....ei mitään. Usko on aina henkilökohtainen; sitä ei muiden syntien tuntemisella suurenneta. Katse omaan poveen. Kun oma kohta korjataan ja puhdistetaan, siitä seuraa rauha ja levollisuus.
*Rakkaudessa ei ole yhtään pelkoa. Jos ei ole rakkautta toisiin uskovaisiin, nimenomaan koko Jumalan lasten joukkoon, ei ole uskoakaan. "Siitä teidät minun lapsikseni tunnetaan, että te rakkauden keskenänne pidätte".
*Kärsimyksistä on paljon kirjoitettu. Raamatussa kirjoittaa kuningas Daavid:"...kun minä syntinisalasin, riutuivat minun luuni jokapäiväisessä valituksessani...."
Voi olla, että tähän lopetan (ehkä) hyödyttömän kirjoitteleuni.
Kiitos n-n kirjoituksistasi.
Tässäkin asiassa oli taas mukava lukea kirjoituksesi. Itse ajattelen samalla tavalla.
Kommentoi jatkossakin yhtä asiallisesti ja provosoitumatta. Asiallinen ja totuuden mukainen teksti, varmasti monen muunkin mielestä kuin minun, on ensiarvoisen tärkeää. Ja sinä osaat niin kirjoittaa.
_
Kyllä Kristuksen seurakunta on aina erehtymätön. Se että mitkä ovat seurakunnan rajat täällä maan päällä, niin ne eivät ole veeällien jäsenmaksun maksaneet vaan sydämessä asuvaista pyhäähenkeä kantavat ihmiset. Ja he pitävät veljellisen rakkauden keskenään. Muut ovat siitä pois suljetut.
seuraavat lauseet myös, ymmärrät paremmin, älä irroita sitaattia asiayhteydestään
Joku tuolla kirjoitti olleensa 7-vuotias kososlainen. Itsekkin olin kososlainen, koska katsoin hiihdon MM-kisoja naapurissa (olin peräti 8 vuotias) ja jouduin tekemään parannusta kun "kososlaisia" vanhempiani "hoidettiin". Samalla kerralla "hoidettavana" oli naapurin nainen, jonka isoäidillä oli TV ja hän sitten vasikoi raukkamaisesti nuoren pojanklopin, varmaan keventääkseen omaa syntitaakkaansa. Oli muuten itsekkin katsomassa. Toisten synneistä kun on niin helppo tehdä parannusta:) Tästä jäi ikuinen halveksunta ko. naista kohtaan.
Jälkeenpäin kun asiat alkoivat hahmottua selvisi syykin vanhempieni "kososlaisuuteen", asuimme paikkakunnalla jossa kaikki VL:t olivat oletusarvoisesti keskustalaisia, joten kokoomuslaiset vanhempani olivat siitä syystä erityisesti silmätikkuina. Samoin erityisesti prässättiin erästä veljeä, joka oli erehtynyt äänestämään SMP:tä. Vielä pahempi synti.
Innoikkaimmat "hoitajat" olivat saarnaamassa kokoomuslaisuuden synniksi, mutta se ei kuitenkaan saanut merkittävää vastakaikua kentällä. SDP, SKDL ja SMP olivat ilman muuta syntiä "katkeran" elämänkatsomuksen tai "ateistisen" maailmankuvansa vuoksi.
Muistan myös sen, että "hoitajat" puhuivat sitten työvoitosta, kun monen viikon prässin jälkeen (myös syntiseksi "sitominen" kuului välivaiheeseen) vanhemmat havahtuivat olevansa "kososlaisia". Mua ällötti silloin jo (8v. pikkupoikana) se hoitajien ylimielinen asenne, jolla puhuttiin työvoitosta.
Ainoa kristitty jota todella arvostin on jo edesmennyt tavallinen tehdasduunari, joka piti päänsä pystyssä ja sanoi, että hän ei tee parannusta mistään kososlaisuudesta. Eikä tehnyt.
Toinen arvostettava tapaus (teki tosin kuolinvuoteellaan parannuksen) lähti hoitokokouksesta ovet paukkuen ja sanoi, että pitäkää uskonne. Häntäkin tultiin "hoitamaan" jostain jonninjoutavasta pikkuasiasta, joka siihen aikaan sai suhteettomat mittakaavat.
"Kosolaisuudesta" sai sitten kärsiä koko perhe, kun hoitoja jatkui ja jatkui isän hermot olivat tosi kireällä ja remmi paukkui ja tukkapöllyt sinkosivat kun hän kasvatti meitä "lihan käsivarrella", kuten kaanankielinen sanonta kuuluu. Tässäkin oli jälkikäteen havaittava selkeä syy-seuraus yhteys.
Sitten muistuu mieleen vielä eräs nöyryytyksien kuningas. Pahasti yksinkertainen mummo oli sidottu, koska hän oli erehtynyt mainitsemaan eräästä puhujasta, että ei saa oikein hengellistä lohtua saarnoista. Puhuja oli pahaksi onneksi ns. napamies, joten siitä rapsahti mummolle tuomio, olet sidottu synteihisi ja helvetin lieskat odottavat. Tämä oli pikkupojastakin erityisen pelottava ajatus, sidottu, helvetti odottaa. (ps. kokoomuslaiset vanhempani olivat myös luonnollisesti "sidottuja"). Mummoparka yritti ja yritti pyytää syntejään anteeksi, mutta loukkaantunut napamies ei heltynyt. Raukkamainen seurakunta pysyi vaiti. Olin hänen puolestaan ahdistunut enkä voinut käsittää, miksi hänelle ei saarnattu syntejä anteeksi vaan yksinkertainen mummo, jolle usko oli enemmän kuin koko elämä pidettiin "sidottuna".
No, sitten kun kososlaisuusintoilu oli ohi, seurasi "jälkihoidot". Nyt hoitajat olivat syytettyjen penkillä ja tekivät parannusta "kuivasta hengestä". Tämä tarkoittanee (en ole kaanankielispesialisti) lakihenkisyyttä ja suomeksi sanottuna hengellistä ylpeyttä. Usein hoitojen syynä oli hyvinkin maalliset ja raadolliset syyt jotka ovelasti verhottiin hengelliseen viittaan. Näitä ovat perisuomalainen kateus, ahneus yms. Jos naapurilla oli isompi karja tai kauniimpi vaimo, niin kyseessähän oli "kososlainen", jota oli kiva vähän prässätä ja nöyryyttää. Siihen aikaan vanhempani koko ajan varoittivat puhumasta perheen asioista, koska "agentti" voi väijyä puheita ja yhdestä väärästä sanastakin saattoi napsahtaa tuomio.
Musta VL-nuortenkin on saatava tietää tästä hulluudesta joka vallitsi 70-luvulla. Olen vahvasti sitä mieltä, että tällä ei ole mitään tekemistä oikean, elävän uskon kanssa. Hoitojen lähtökohtahan oli tosin osittain aiheellinen (maallistuminen), menettelytavat ja laajuus olivat ylilyöntejä. Nykyisin pidettäisiin keskustelu- ja seurakuntailtoja, joissa puhuttaisiin ajankohtaisista ilmiöistä ja suhtautumisesta niihin. Paljon rakentavampi näkökulma.
Lähinnä järkyttävän kylmähenkistä luettavaa:(
>>
Näyttää palstalla siltä, että exät ja heidän jälkipolvensa ovat lanseeranneet ilmaisuja, joita muut mieluusti toistelevat, vaikkeivät niiden todenperäisyydestä tiedä.
>>
Asian kieltäminen huuhaa tyylillä ei auta ketään. Mihinkähän nuo syytökset perustuvat? Palstalla ovat useat ihmiset kertoneet omakohtaiset kokemuksensa. Vaikka esim. itse en ole ollut henkilökohtaisesti hoitokokouksessa, niin niiden jäljet näkyivät useissa erotettujen lapsissa, jotka kysyivät minuakin mukaan "leikkimään hoitokokousta", jossa vuoronperään simputettiin joukolla aina yhtä mitä käsittämättömimmistä asioista. Nämä lapset olivat olleet hoitokokouksissa ja kaikki tiesivät mikä on homman nimi!
>>
*Todellinen silmille näkymätön Jumalan seurakunta "ei järistä taida", se ei erehdy; Pyhä Henki ei tee virheitä. - Jumala itse vain näkee sydämeen, Hän näkee kirkkaasti, ketkä tuohon pyhien yhteyteen kuuluvat. Ihmisiä voidaan aikansa pettää, aikanaan hedelmät kyllä paljastavat, mistä hengestä on kysymys.
>>
Noinhan sitä 70-luvulla perusteltiin:(
Nyt kaikki näkevät mistä hedelmistä on ollut kysymys.
80-luvulla SRK:n johto kuitenkin myönsi että virheitä on tehty!
Mitenkäs tämä on mahdollista aiempien kannanottojen perusteella?
Erehtyikö "Erehtymätön Jumalan valtakunta" sittenkin, vaikkei se voinut erehtyä??
Laita ensi kerralla kappalejako. Helpottaa huomattavasti lukemista.
huomio, että päätöksiä saattaa olla tekemässä sellaiset ihmiset, jotka ovat pahan hengen ohjauksessa ja talutusnuorassa.
Joillakin on ihmisten kiusaaminen veressä, sadisteja ja siinä ei uskontokaan sitä perusolemusta poista ihmisestä.
70-luvun jyrkkyys ja turhat nipotukset voivat olla vielä jossakin käytäntönä. Pitäisi saada selvä kirjelmä, mistä asioista silloin syytettiin ja helvettiin tuomittiin, sellainen asiallinen kirjanen.
AJATELKAAS MITEN MIELELLÄÄN HENKISESTI HIEMAN HURAHTANUT IHMINEN ALKAA TUOMITSEMAAN MUITA HELVETTIIN, SITOO SYNTEIHIN, YM? SEHÄN ON SELLAISTA KOVAA JA JULMAA VALLANKÄYTTÖÄ, HEIKKOHERMOISET MURTUVAT JA SEKOAVAT JA VAIN VAHVAT USKALTAVAT SANOA VASTAAN.
Mistä se johtuu, että useita 70-luvusta kertovia juttuja lukiessa ei voi kuin ajatella, että voi kauheeta, tuoko on muka oikeaa uskoa? Kyllä sen sydämessään jokainen tietää, mikä on väärin ja mikä ei. Jonkun puhUjan jutut voi oikeasti kuulostaa joskus vähän teennäisiltä ja vääriltä. 70-luvusta jotkut sanovat, että mitään väärää ei tehty. Julma asenne se on, eikä mitään muuta. Sanotaan, että mitään väärää ei tehty, kun uskotaan että pääsee taivaaseen, kun on samaa mieltä kuin silloin hoitajat olivat. Se se on se pelko se pääsana kaikessa. Mutta kun sydämessään jokainen kuulee itsessään, mikä on oikein, niin sitä ääntä ei saisi tukahduttaa.
Varmasti 70-luvulla tehtiin paljon väärin, eihän tällaista haloota muuten olisi asiasta tullut nyt 2005 luvulla.
Asia täytyy selvittää ja täytyy kirjoittaa kaikki ne asiat ylös, joiden vuoksi hoidettiin ja katsotaan mikä ero on tämänpäivän uskoon sillä.
Onko se oikein, että Pyhän Hengen omistava joukko tekee sellaisia julmia hoitokokouksia ja yöllisiä kiusaamisia joutumatta vastuuseen? Pyhän Hengen joukko on erehtymätön, näin sanotaan,
MUTTA MITÄ MIELTÄ ON JUMALA KUN VÄÄRIN HOITANEET JA SYNNIT SITONEET EIVÄT OLE PYYTÄNEET ANTEEKSI NIILTÄ, JOITA KIUSASIVAT JA VAATIVAT TEKEMÄÄN PARANNUSTA KUMMALLISISTA ASIOISTA? ONKO VANHOILLISLESTADIOLAISUUS EKSYNYT HARHAPOLULLE TUOLLOIN JA ONKO USKONTO VIELÄKIN SILLÄ HARHAPOLULLA JOLLAKIN TAVALLA? KUKA TIETÄÄ, EHKÄ ON JOISSAKIN ASIOISSA.MUTTA EIHÄN KUKAAN VOI MITÄÄN KYSEENALAISTAA SEURAKUNNASSA.
ja kaikkialle muuallekin.
"Erehtymättömästä seurakunnasta" kimmastuneille toistan sen, että todellinen, ihmissilmille rajaamaton Jumalan seurakunta ei erehdy. Pyhä Henki ei puhu itseään vastaan.
Raamattu varoittaa viettelijöistä ja valheveljistä. Hoitamaton omatunto hämärtää ja sokaisee, juostaan monien opintuulten ja eksytysten perässä. On kirjoitettu, että "heidän hedelmistään te heidät tunnette". Monesti hedelmät ilmaantuvat vasta kun väärä opetus on kasvanut, muodostanut oman peltonsa ja heilimöinyt.
Palstalla kirjoitetaan, että "syyttömiä ja viattomia uskovaisia" on erotettu. Raamatun mukaan se ei ole mahdollista.
"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme." - Room.8
Elävää Jumalan lasta ei mikään ihmissana tai manaus voi erottaa Jumalan seurakunnasta, JOS hänellä on hengenyhteys ja rakkaus toisiin uskovaisiin.
Palstakirjoittajien teksteistä on voinut päätellä, että eroon joutuneilla totisesti joku juopa oli.
Ei nähty Siionia Taivaallisena Jerusalemina.
En luule itsestäni suuria enkä mitään profeettaa teettele, kirjoitin vaan niinkuin ajattelen ja ymmärrän.
Juopa on selvä ja todellinen ainakin sinun kanssasi keskustellessa.
Siksi on parempi ettei sitä syvemmäksi kaiveta. Ihmisten välisessä kanssakäymisessä se on este ja haitta, joten pysytään maallisemmalla tasolla.
Sen teen tavallisessa elämässäkin, jotta edes jotenkin pääsisi päivästä päivään...
Huomasin saman asian. Minusta se näkymätön oikea erehtymätön Jumalan Valtakunta ulottui silloin yli ja ohi vl-seurakunnan.
Vaikka siitä eroon joutuikin, se ero ei ollut eroa Jumalan Rakkaudesta.
Tosin yhteys toisiin uskovaisiin oli hakusalla. Vaikka kuinka yritti etsiä heitä veeällien joukosta! Kaikki vaan ylistivät ääneen tai myöntymällä hiljaa suostuivat silloiseen väärään oppiin ja käytäntöön.
Aina havahdun tuohon, että tuoko oli muka se oikea tie, jonka kautta sitten olisi ollut mahdollisuus löytää armahtava Jumala, kaikkien eri henkien sekamelskasta. Taas korotetaan vl-seurakunta kaiken yläpuolelle kaiken jälkeenkin. Mistä tuollainen itsevarmuus on peräisin? Muutamilla!
Hänen tekstinsä on tarkasti sitaateissa ja juuri sellaisena kuin se Raamatussa on.
Sitaattien ulkopuolella oleva on omia ajatuksiani ja kokemuksiani.
---olishan tuossa muutakin kommentoitavaa, mutta olkoon....hyvää illanjatkoa sinne Ruikonperän katulyhtyjen loisteeseen ---
...
http://www.kolumbus.fi/taeteras/fi/index.php
Juuri SRK:n toimintapolitiikan ja naisten aseman takia syntyi ns. uuslestadiolaisuus 90-luvulla.
Uuslestadiolaisten määrä on kasvanut tasaisesti. UL-liike ei harjoita hoitokokouksia.
Miten uuslestadiolaisuus nousi esiin, onko sen ajatuksia esitelty Päivämiehessä? Vai miten itse tavoitit sen uskonnäkemyksen? Olisi kiintoisaa tietää, onko sen kannattajia rauhanyhdistysten saarnaajissa.
muita, kuin edellinen yksi kirjoittaja, kannattajia.
Uusilestadiolaista tulkintaa SRK:n sisällä:
” - - Usko on sama, mutta tapa kokea, jakaa uskoa ja tulkita sitä käytännön elämässään ei ole aina samanlaista.
- - Ystäväpiirissäni ei esimerkiksi pidetä tuota konserteissa käymistä pidetä minään syntinä. Voin tehdä niin siis avoimesti.
- - keskustelua voitaisiin käydä avoimesti Siionin sisälläkin mitä ne opetuksen ja neuvon sanat tarkalleen määritettynä nykyisin pitävät sisällään. Minä en välttämättä ymmärrä niitä samalla tavoin kuin toinen uskonsisar tai veli esimerkiksi vanha pappani. Onko tarpeenkaan? Onko minun ymmärrettävä neuvo ja opetus kuten vaikka venäläinen uskonsisareni sen tulkitsee? Minusta ongelmana on että juuri näin kun ympäripyöreästi viitataan neuvoon ja opetukseen, oletetaan samalla kuulijan myös liittävän näiden kahteen sanaan laajan perinteen verkon, jonka syntyä/alkua kuulija ei välttämättä edes saa kiinni eikä siten nykyisyyttäkään omakohtaisesti ymmärrä. Uskosta tulee tuolloin helposti teko, kuuliaisuudesta tulee näkyvä akti, jolla ei ole tekijälleen sisältöä.
- - Väittäisin että jo nyt liikkeemme sillä näkyy hyvin erilaisia tulkintoja ”käytännönkristillisyydestä” henkilön taustan ja kokemuksen mukaan.”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007098593
Hah hah haa, oikein naurunpurskahduksia suhahtelee ja kuolaa valuu suupielistä kun lukee näitä uskovaisten, edustivatpa he sitten mitä oppia tahansa, saarnoja ja "elämänviisauksia".
Ei sitten millään uskoisi, että elämme jo 2000-lukua mutta niin vaan löytyy maan päältä näitä järjen jättiläisiä jotka ovat kuin suoraan kivikaudelta 5000 vuoden takaa. Mihin kummaan ihminen tarvitsee näitä TYPERIÄ uskontojaan? Uskoisitte omaan itseenne ja kanssaihmisiinne. Laakamadoillakin on enemmän järkeä kuin näillä uskovaisilla.
Tarinasi kertoo kaiken mitä järkevän ihmisen tarvitsee vanhoillislestadiolaisuudesta tietää pysyäkseen kyseisestä liikkeestä mahdollisimman kaukana.
Oman mielenterveytensä ja yleisen hyvän vuoksi.
Olen 30 vuotias "aina lestana" kulkenut mies henkilö ja en ole koskaan moisesta kuullut...Herää epäilys, että aloittajalla olisi mennyt mielikuvitus ja todellisuus ylitse?
Jos on totta, niin ei ainakaan kovin yleistä voi olla ???
Ihmisten kuvaukset hoitokokouksista eri puolilta Suomea ovat hämmästyttävän yhdenmukasia. Kyse on tosiasioista, niin uskomattomilta kuin ne nykylestadiolaisesta tuntuvatkin. En enää ole aikoihin ollut vanhoilislestadiolainen joten en tiedä muuta kuin huhupuheita nykyisistä kontrollimenetelmistä. Ehkä kaikki eivät törmää niihin koskaan.
Vaikka noista yllä kerrotuista tapahtumista on jo kulunut aikaa, se ei poista sitä että silloin SRK salli mielivallan joka rikkoi perheitä ja ystävyyssuhteita ja aiheutti tarpeetonta kärsimystä. Kuten täällä on ehdotettu, selvitystyö ja avoin asioiden myöntäminen sekä anteeksipyyntö ovat paikallaan.
jepjep.