Olen kokenut lähestulkoon aina yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta ihan kaikkialla, eikä loppua tunnu näkyvän. Minulla on myös Asperger-diagnoosi. Kuntouttavassa työtoiminnassa olen käynyt viimeiset 6 vuotta. Parisuhdettakaan minulla ei ole koskaan ollut.
Omalla työtoimintapaikallani lähes kaikki muut ovat koulutukseltaan IT-alan insinöörejä, ja itse olen pelkästään datanomi tyydyttävin arvosanoin. Itsetuntoni kärsii pahasti siitä, että koen olevani siellä reilusti lahjakkaampien ja älykkäämpien ihmisten joukossa. Myöskin tästä syystä koen olevani täysin ulkopuolinen siellä. Itse en todennäköisesti voisi opiskella insinööriksi vaikka haluaisinkin, koska minulla on oppimisvaikeuksia. Tuntuu erittäin pahalta ajatella, että he voivat osallistua maailman kehittämiseen mutta minä taas en, tunnen erittäin suurta alemmuudentunnetta työkavereitani kohtaan. Asia mietityttää minua joka päivä. Oikeissa palkkatöissäkään en ole koskaan ollut, paitsi kesätöissä joskus 17-18 vuotiaana. Sen jälkeen olenkin ollut ainoastaan kuntouttavassa työtoiminnassa.
Kesäisin harrastan ulkoilua, juoksua ja pyöräilyä. Talvisin hiihtelen. Vakioharrastuksiin kuuluu myös kitaransoitto. Muutenkin kuuntelen monentyyppistä musaa paljon. Myös koodausta opettelen silloin tällöin. Vapaa-ajallani näen ihmisiä hyvin harvoin, joten viikonloput ja arki-illat tuntuvat melkein aina yksinäisiltä.
Tuntuu aivan hirveältä, että kaikki rauhalliset ja mukavat sinkkunaiset jotka tunnen ovat insinöörejä, mutta kaikki matalakoulutetut naiset taas ovat varattuja, mistähän mä voisin löytää itselleni sellaisen mukavan ja rauhallisen sinkkunaisen, joka olisi matalakoulutettu eikä varsinkaan olisi insinööri? Mun ihannenaiseni on seuraavanlainen: Matalakoulutettu, introvertti, rauhallinen, ei suurta kaveripiiriä, empaattinen, eli sellainen perus nörttinainen, mutta ei missään nimessä insinööri.
Omalla työtoimintapaikallani lähes kaikki muut ovat koulutukseltaan IT-alan insinöörejä, ja itse olen pelkästään datanomi tyydyttävin arvosanoin. Itsetuntoni kärsii pahasti siitä, että koen olevani siellä reilusti lahjakkaampien ja älykkäämpien ihmisten joukossa. Myöskin tästä syystä koen olevani täysin ulkopuolinen siellä. Itse en todennäköisesti voisi opiskella insinööriksi vaikka haluaisinkin, koska minulla on oppimisvaikeuksia. Tuntuu erittäin pahalta ajatella, että he voivat osallistua maailman kehittämiseen mutta minä taas en, tunnen erittäin suurta alemmuudentunnetta työkavereitani kohtaan. Asia mietityttää minua joka päivä. Oikeissa palkkatöissäkään en ole koskaan ollut, paitsi kesätöissä joskus 17-18 vuotiaana. Sen jälkeen olenkin ollut ainoastaan kuntouttavassa työtoiminnassa.
Kesäisin harrastan ulkoilua, juoksua ja pyöräilyä. Talvisin hiihtelen. Vakioharrastuksiin kuuluu myös kitaransoitto. Muutenkin kuuntelen monentyyppistä musaa paljon. Myös koodausta opettelen silloin tällöin. Vapaa-ajallani näen ihmisiä hyvin harvoin, joten viikonloput ja arki-illat tuntuvat melkein aina yksinäisiltä.
Tuntuu aivan hirveältä, että kaikki rauhalliset ja mukavat sinkkunaiset jotka tunnen ovat insinöörejä, mutta kaikki matalakoulutetut naiset taas ovat varattuja, mistähän mä voisin löytää itselleni sellaisen mukavan ja rauhallisen sinkkunaisen, joka olisi matalakoulutettu eikä varsinkaan olisi insinööri? Mun ihannenaiseni on seuraavanlainen: Matalakoulutettu, introvertti, rauhallinen, ei suurta kaveripiiriä, empaattinen, eli sellainen perus nörttinainen, mutta ei missään nimessä insinööri.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Oletko käynyt paljon työhaastatteluissa, jos olet niin mitä on sanottu? missä päin suomea asustelet? kiitos jos viitsit vastata.
Eipä ole tullut haastatteluissa käytyä, katselen kyllä silloin tällöin netistä työpaikkailmoituksia mutta eipä ole tullut sellaista tarjousta vastaan joka sopisi mulle.
AP
En nyt ihan tarkkaa asuinpaikkaani halua sanoa, mutta asun Pohjois-Pohjanmaalla, noin 80 kilometrin etäisyydellä Oulusta.
AP
Kirjoitat sujuvasti. Onko sinulla tapana kirjoittamalla kerrata elämäntarinaasi vai voisitko kirjoittaa muunkinlaisia juttuja? Esimerkiksi ratkaisutarinoita ongelmiin joita koet. Itse olen yksinäinen sielu mutta se on oma valintani koska en oikein jaksa ihmisiä. En heitä kuitenkaan pelkää ja luonteeni on seurallinen, kunhan saan olla tarpeeksi omissa oloissa. Ihmiset valittavat paljon ja tahtovat puhua itsestään ja se väsyttää minua.Välillä lähden ihmisten maailmaan esim. matkalle. Käyn myös kansalaisopistolla kursseja. Olen mielelläni sivustakatsoja, koska silloin näkee kokonaisuuden. Jos löytää oman tasapainon niin elämässä on paljon viihtymistä antavia asioita. Koetan joka päivä tehdä jotakin hyödyllistä ja kirjaan sen kalenteriin, että huonompana päivänä muistan , että hyviäkin päiviä on. Toivon sinulle hyvää.
Mistähän helvetistä sekin johtuu, että matalakoulutetut naiset ovat varattuja, mutta kaikki tuntemani sinkkunaiset ovat insinöörejä, eli liian korkeastikoulutettuja mulle? Ovatko sinkkunaiset sitten jotenkin älykkäämpiä ja lahjakkaampia kuin varatut naiset? Onko se koulumaailmassakin muka niin, että mitä laajempi kaveripiiri jollakin oppilaalla on, sitä huonommin hän menestyy opiskelussa?
AP
Korkeakoulutetut naiset tuppaavat kelpuuttamaan vain korkeakoulutetun miehen, mutta toisaalta taas korkeakoulutetuille miehille useimmiten kelpaa myös matalakoulutettu nainen jos tämä on vaan kivannäköinen. Matalakoulutetulla naisella on siis enemmän potentiaalisia kumppaneita, joten myös parituminen on todennäköisempää.
Itse en löydä mistään matalakoulutettua, introverttia sinkkunaista, tarkoittaako tämä sitä ettei kohdallani ole mitään toivoa naisen löytymisestä jos en kykene kouluttautumaan ylemmäs?
AP
Koulutukseen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota. Enemmän ehkä kannattaa pyrkiä siihen että saa elämänsä hyvään tasapainoon, siitä on itsellekin pitkällä tähtäimellä hyötyä. Toki elämä voi olla tasapainossa erilaisilla tavoilla eikä kaikkien ihmisten elämien tarvitse olla samanlaisia.
Sinulla on hyviä harrastuksia, mietin voisiko joitakin niistä kehittää siihen suuntaan että niissä olisi enemmän muiden ihmisten seuraa. Esimerkiksi kitaransoitto voisi asteittain kehittyä sellaiseksi. Esimerkiksi työväenopiston/kansalaisopiston tai musiikkiopiston kitaratunneilla voisi törmätä musiikista kiinnostuneisiin ihmisiin. Myös konsertteja tai keikkoja kuuntelemassa käymällä voisi kenties totutella olemaan ihmisten keskellä, vaikka sieltä ei saman tien ystäviä löytyisikään. Tässä vain pari ajatusta joilla elämään voisi kenties löytää sosiaalisempia uomia yksinäisyyden sijaan.
Sulla taitaa nyt vaan olla aika suppea otos, mitä naisiin ja koulutuksiin tulee. Jos elämänpiirisi pyörii kuntouttavan työtoiminnan ympärillä, et ehkä tarpeeksi tapaa muita, kuin samoja (insinööri-) naisia? Miksi se muuten on sinulle niin iso peikko, että nainen olisi korkeammin koulutettu kuin sinä? Eivät kaikki koulutetut ihmiset automaattisesti ole mitään päällepäsmäreitä, itseään tai koulutustaan korostavia tai yhtään sen älykkäämpiä kuin sinäkään.
Kehottaisin sinua rohkeasti tekemään tuttavuutta kenen tahansa mukavalta tuntuvan naisen kanssa välittämättä siitä, mikä hänen koulutuksensa on. Sieltä voisi hyvinkin löytyä vaikka hiljainen, introvertti kotielämää arvostava naisinsinööri.
"eikä varsinkaan olisi insinööri?" ja "mutta ei missään nimessä insinööri."
Mikäs vika insinöörinaisissa?
Insinöörinaiset ovat liian älykkäitä tällaiselle oppimisvaikeuksista kärsivälle mieshenkilölle.
AP
Ei ammatilla ole merkitystä vaan sillä minkälainen ihminen on. Joku voi olla korkeasti koulutettu mutta silti ihmisenä ikävä. Miksi pitää itseään jotenkin muita alempana? Jos et itse arvosta itseäsi niin kukaan ei tee sitä sinun puolestasi.
Olisiko mitätöivät vanhemmat, joiden kasvattamana oppii tuohon asenteeseen.
Minulla on myös Asperger ja olen yksinäinen. Tuohan on meille aika tyypillistä, että tuntee olonsa ulkopuoliseksi neurotyypillisten seurassa, kun ajatuksenkulku ja käyttäytyminen on niin erilaista.
Samasta syystä kaveri- ja parisuhteiden hankkiminen ja ylläpitäminen on myös haasteellisempaa.
Joskus lapsena oli vielä paljon kavereita, mutta kun sitten jossain vaiheessa aloin enemmän tiedostamaan omaa erilaisuutta ja huonojen kokemusten kertyessä minulle kehittyikin sosiaalisten tilanteiden pelko. Sen jälkeen olin se outo hiljainen tyyppi joka istuu aina yksin.
Pari vuotta sitten minulla oli kaveri jota näin harvemmin, tosin häntä ei minun asiat kiinnostaneet vaan aina vain hehkutti oman elämänsä ihanuutta laajoine kaveripiireineen, yliopistoineen ja seurusteluineen. Joka tapaaminen oli vain muistutus omasta epänormaaliudestani joten oli oikeastaan helpotus kun tuo "kaveruus" kuihtui pois. Yksinollessa itsetuntokin on ollut paranemaan päin vaikka en enää jaksa etsiä uusia tuttavuuksia.
Kaipaatko sinä siis vain parisuhdetta, vai myös kavereita?
Sanoisin että aspergermiehelle tyttöystävän löytäminen on erityisen vaikeaa, koska naiset kiinnittävät todella paljon huomiota non-verbaaliseen viestintään, kuten äänensävyyn ja nopeuteen, asentoihin ja liikkeisiin yms. joiden poikkeavuus on juurikin yksi aspergerin näkyvimmistä piirteistä.
Mitä enemmän eroaa keskiverrosta sitä vaikeampaa on löytää seuraa, koska loppujen lopuksi kyse on vain siitä että kohtaa yhteensopivan henkilön.
Onkohan se naisten kohdalla yleistäkin, että mitä vähemmän kavereita naisella on, sitä korkeampi hän on koulutukseltaan? Ja jos nainen on introvertti, sinkku eikä kaveripiiriäkään juuri ole, niin onko asia niin, että nainen on melko varmasti silloin korkeakoulutettu? Miten asia oikein on?
AP
Enpä usko. Korkeakouluissahan ne nimenomaan verkostoituvat ja bilettävät keskenään.
Se introvertti kaveriton sinkkunainen lienee todennäköisemmin kuntoutustuella kotonaan piileskelemässä. Meitä on nimittäin paljon.
Paskaahan tää elämä on.
AP
Mistä pystyisi löytämään hiljaisen, rauhallisen, introvertin nörttinaisen, joka ei kuitenkaan olisi insinööri?
AP
Täältä saattaisi löytyä kuvailemasi nainen. Kiinnostaisiko tutustua paremmin vaikka sähköpostitse?
No mikä ettei. Mikä sähköpostiosoitteesi on?
AP
Kuulemma se koulu jossa työkaverini ovat opiskelleet IT-insinööreiksi on ollut monille erittäin vaikea, eikös tuo tarkoita sitä että työkaverini ovat poikkeuksellisen älykkäitä ja poikkeuksellisen lahjakkaita? Olen kysellyt monilta IT-insinööriksi valmistuneilta että kuinka vaikeaa opiskelu siellä oli, ja lähes kaikki sanoivat että erittäin vaikeaa. Ja kaikista pahimmalta tuntuu se, että siellä on eräs sairaalloisen ujo ja sairaalloisen arka naishenkilö, ja hänkin on IT-alan insinööri persoonastaan huolimatta.
AP
Mun elämäni on ollut täyttä paskaa siitä lähtien kun sain tietää että työkaverina oleva nainen on koulutukseltaan insinööri.
AP
Se että jollakin on ollut vaikeaa jossakin koulussa ei tarkoita sitä että tuo henkilö olisi poikkeuksellisen älykäs tai lahjakas. Aika harva ihminen ylipäätään on poikkeuksellisen älykäs tai lahjakas, useimmat ihmiset ovat loppujen lopuksi aika keskivertoja älyn tai lahjakkuuden suhteen.
Älä vielä heitä kirvestäsi kaivoon nuori mies vaan pidä kaikki aistisi valppaina kyllä sinä vielä löydät sen oikean kun vaan jaksat kärsivällisesti odottaa ja etsiä vaikka deitti palstan kautta jos se on helpompaa kuin livenä. Onnea etsintään.
Menestyvätkö hiljaiset, epäsosiaaliset ja ääriujot introvertit yleensä sellaisissa vaikeissa asioissa, joissa ns. "normaalit" ihmiset eivät menesty, ainakaan yhtä hyvin? Lieneeköhän tuollaisia tyyppejä paljonkin esimerkiksi yliopistossa fysiikkaa opiskelemassa?
AP
Ihmiset ovat keskenään erilaisia yksilöitä, siksi ei oikeastaan ole mahdollista tehdä yleistyksiä luonteen ja koulutuksen suhteen.
Myöskään ihmisten luonteesta ei voi suoraan johtaa menestymistä jollakin tietyllä alalla, tai menestymistä ylipäätään. On ihmisiä jotka ovat hyviä joissakin asioissa, usein luonteesta riippumatta ja myös toisin päin.
Onko tämä ketju joku insinööri vitsi vai onko AP ihan tosissaan?
Minä olen etsimäsi kaltainen nainen mutta olen täällä kotona piilossa. Eihän meitä siksi löydy. :)
Yksinäisyys:
-inttiin yksin
-opiskelemaan yksin
-1 v euroopassa yksin
-työ yksin
'-asun yksin
-kaikkiin paikkoihin yksin
Tälläkin hetkellä olen yksin. Pystyykö tähän kuinka moni?
Minäkin sopisin tuohon kuvaukseen, mutta asun sen verran kaukana, etten viitsisi sinne asti lähteä.. Osoituksena kuitenkin, että kyllä toivoa on, löytää kuvaukseesi sopiva nainen :)
Ilmeisesti kuitenkin sellaiset hiljaiset ja ääriujot introvertit kuitenkin ovat keskimäärin älykkäämpiä ja lahjakkaampia? Vai ovatko? Lieneeköhän esimerkiksi yliopistossa matematiikkaa opiskelevat hiljaisia ja arkoja introvertteja, tietääkö kukaan? Entäs lukion pitkästä matikasta ällän saaneet, kuinkaha moni heistä on introvertteja tai muuten "nörttejä"?
AP
Tänään aamupäivällä aika heikko fiilis.Kyllä tuntui jo pahalta.