vaikka 95% todennäköisyydellä sen seurauksena ei mitään suhdetta synnykään.
Eikä se olisikaan ensisijainen tavoitekaan.
Haluaisin vain tämän asian sydämestäni hänen tietoisuuteensa. Hän voi sitten tehdä tiedolla mitä tahtoo.
Helpottaako tunteista kertominen?
30
66
Vastaukset
- Anonyymi
Helpottaa. Vain jo se, että hän tietää, että en ole unohtanut, helpotti paljon.
- Anonyymi
Noin mäkin koen asian omalta puoleltani, että asian saattaminen hänen tietoonsa on aina helpottanut oloa... ja helpotti myös suunnattomasti tietää, että hän ei ollut unohtanut. 😥
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noin mäkin koen asian omalta puoleltani, että asian saattaminen hänen tietoonsa on aina helpottanut oloa... ja helpotti myös suunnattomasti tietää, että hän ei ollut unohtanut. 😥
Se toi vähän lisää sisäistä rauhaa, ainakin hän nyt tietää, ettei ole yhdentekevä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se toi vähän lisää sisäistä rauhaa, ainakin hän nyt tietää, ettei ole yhdentekevä.
Haluaisin niin halata häntä (ja uppoutua hänen upeiden käsivarsiensa väliin) 😊☺️
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Haluaisin niin halata häntä (ja uppoutua hänen upeiden käsivarsiensa väliin) 😊☺️
Varmasti. Olen kuitenkin yo. kirjoittaja ja nainen. :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmasti. Olen kuitenkin yo. kirjoittaja ja nainen. :)
😁😂 Näinhän se täällä aina menee, kun tuntuisi niin osuvan ajallisestikin. Mutta onneksi irl meni sentään oikein 😊 Tunteiden ilmaisu on hyväksi!
- Anonyymi
No tuohan riippuu myös siitä mikä on kummankin elämäntilanne eli onko jompikumpi varattu jne.
Kun olen itse ollut noissa tilanteissa niin jos tunne on tullut ylivoimaiseksi tai on fiilis ettei asia selkene/selviä ilman tunteista kertomista/aloitetta niin olen sen tehnyt..
Tunteista kertominen on kyllä ainakin minua helpottanut aina koska silloin on tullut tunne että olen tehnyt sen mitä pitikin eikä siitä asiasta ole voinut perääntyä.
Toisaalta jos en ole ollut varma tunteistani tai toinen on antanut selvän signaalin ettei kiinnosta niin tällöin olen jättänyt tunteista kertomisen koska se vain haittaisi tilanne.
Ihmiset laittavat liian suurta painoarvoa "tunteista kertomiselle" kun yleensä pitäisi olla kyse kiinnostuksen ilmaisusta vain. Se vain tahtoo kasvaa isoksi itse pyöritellyksi palloksi sisällä pitäessä ja sen sujauttaminen ulos alkaa tuntuia samaan aikaan todella vaikealta, muta samalla välttämättömältä.
Olen tuntenut suurta vapautuksen tunnetta ja vaikka mitään ei olisi syntynytkään niin helpotusta on ollut valtava kun lopulta olen kertonut kiinnostuksesta / tehnyt aloitteen / ilmaissut tunteeni.
Ei siinä ole mitään hävettävää.
Sitten voit jatkaa elämääsi kävi miten kävi.
Jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa.- Anonyymi
Onhan tässä sellainenkin asetelma että on käsittääkseni varattu. Ja pari muutakin tekijää, jotka tekee asetelmasta "erikoisen".
- Anonyymi
Kyllä se auttaa. Tavallaan kuitenkin lyöt omat korttisi avoimesti pöytään ja mikäli hän torjuu sinut, niin pääset käsittelemään tunteitasi enemmän surun kautta. Aikaa myöten alat päästä myös yli.
- Anonyymi
Helpottaa. Ole rohkea! Se kannattaa...
- Anonyymi
Tunteiden kertominen auttaa aina. Puhuminen helpottaa ja vie eteenpäin. Yhteys voi olla alku, ei välttämättä minkään loppu.
- Anonyymi
Itsekkin pyrin avoimmuuteen ja rehellisyyteen. Yhteys toiseen on a ja o, vaikkei mitään vakavaa syntyisikään. Avoimin mieli ja sydämmin liikkeellä, kiire ei ole minnekkään.
- Anonyymi
Helpottaa se, poistuu se epävarmuustekijä, että onko mikään mahdollista. Toinen sitten vastaa niihin tunteisiin ja toimii sen mukaisesti tai sitten ei ole mitään tunteita.
- Anonyymi
Nimenomaan. Ja jos vastaa toisella tavalla kuin mitä tuntee ja sen takia menettää toisen niin on aivan turha siitä myös vinkua.
- Anonyymi
Samat tunteet kuin aloittajalla, haluaisin asian pois sydämeltäni jotta saisin rauhan. Pelkään tosin että hän ei uskalla myöntää vaikka tunteita olisikin, kasvotusten. Mutta tietäisi hän sitten ainakin mitä itse tunnen.
- Anonyymi
Itse eläisin kyllä sen kanssa että tunne on täysin yksipuolinen.
Se mikä pelottaa on että hän jatkossa ignooraisi minut täysin, ettei vahingossakaan antaisi vääriä signaaleja...
- Anonyymi
Olen tehnyt naisena kaksi aloitetta. Molemmat aikuisena yli 30v. Kummastakin tuli pakit, mutta kummastakin jäi silti hyvä mieli. Kumpikin kiitteli rohkeuttani tehdä aloite ja olivat oikeastaan imarreltujabaloitteesta (niitä ei kuulemma tule).
Noin hienosti pitäisi aina asia hoitaa! Toinen näistä oli sinkku ja toinen varattu. Varatulla taisi olla tunteita minua kohtaa, luulen, pakeista huolimatta. Kävimme usein syömässä kahdestaan hänen aloitteestaan. Hän oli siihen aikaan yksi läheisimmistä ystävistäni. Varatulle kerroin tunteistani ja sanoin jo heti alussa että tiedän hänen olevan avioliitossa ja en tiedä mitä tunteista seuraa, luultavasti ei mitään kun tilanne on mitä on. Sanoin, etten odota mitään, mutta minun on vaan kerrottava tunteistani. Olin itse sinkku.
Kummankin kanssa vuorovaikutus (flirtti) ei hävinnyt ja edelleen olimme tekemisissä. Fiksuja kavereita molemmat. Aina ei pakit siis ole edes katastrofi. Sain myös aloitettua oman surutyön. Helpompaa sekin oli kuin jos olisin antanut tunteiden kehittyä vielä vuoden... - Anonyymi
Jos hän miettisi aloitetta, pyytäisin että sen teet! Olet kuitenkin loppujen lopuksi meistä se rohkeampi. Ne muutamat kerrat olet aika rohkeita asioita sanonut ääneen ❤️
Olen itse tosissani miettinyt aloitetta jo yli puoli vuotta. Silti en ole vielä uskaltanut. Omassakin tapauksessa on kuviossa niitä ”erikoisuuksia” ja moraaalista pohdintaa aiheuttava asia päälle. Hän on ainoa ketä rakastan romanttisesti. Silloin kun tapasimme oli jo päällä tilanne, ettei tunnesuhdetta kehenkään muuhun ollut vain onneton kurja kulissi.- Anonyymi
Mikä aiheuttaa moraalista pohdintaa tapauksessasi?
- Anonyymi
Kerrotko jotain mitä vain sä ja hän tietää? Itse harkitsen kertomista, että tämä epäselvä tilanne saadaan pois alta, mutta otan siinä riskin ja tarvitsen jonkun tyyppisen potkun persuksille.
Hän on varattu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerrotko jotain mitä vain sä ja hän tietää? Itse harkitsen kertomista, että tämä epäselvä tilanne saadaan pois alta, mutta otan siinä riskin ja tarvitsen jonkun tyyppisen potkun persuksille.
Hän on varattu.Olen onnettomasti varattu, se osuu.
Hän sai minulta aiemmin jotain pientä ja söpöä vietäväksi yhdelle pienelle henkilölle. Hän hymyili kun katsoin mitä kassissa oli.
Viimeksi olimme tekemisissä pe (maili). Viesti liittyi lahjoittamiseen ja hänen seuraansa. Torstai oli hyvä päivä.
Hän on katsonut minua joskus silmiin niin, että jalat meinasivat mennä alta. En tiedä varmasti hänen tunteistaan, mutta uskon ja toivon tulkitsevani oikein.
Näilllä jo pitäisi osumatarkkuuden olla jo suht selvää.Nyt on pakko mennä unille!
- Anonyymi
Jaa-a.
Jos kyse on varatusta niin jättäisin kertomatta ellei kyseessä olisi syvät tuntemukset joista ei pääsisi muuten eroon.
Tuolla voi pilata aika monen ihmisen elämän jos menee vain kaikille varomasttomasti omia tunteitaan kertoilemaan.
Eli jokainen tekee kuten haluaa mutta teitä on varoitettu...
Itse mietiskelen juuri pitäisikö orastavista tunteista jotka lähinnä ovat kiinnostusta ja uteliaisuutta sekä jonkin sorttista ihastelua yrittää viedä eteenpäin.
Siis nimeämällä se ääneen ja tekemällä aloite?..
Vai onko parempi vain pysyä tuttavina ja katsoa mitä seuraa. Veikkaan vain että kun kevät on tulossa niin naiset viedään nenän edestä aika nopeasti jos antaa ajan kulua mut toisaalta en viitsi pilata tuttavuutta jos toista ei kiinnosta lainkaan.
Olen ollut näistä naispeleistä sen verran aikaa pois että tuntinystyrät ovat tylsyneet. Sanoisin että hän on ehkä vain kaverillisesti kiinnostunut, ei muuten, mutta otappa nyt siitä selvää kun olen ollut ennenkin täysin väärässä.
Ehkä odottelen. - Anonyymi
Ei tämä tosiaan ole orastavaa kiinnostusta vaan aika syvä ihastus tässä on päässyt muodostumaan.
Toki kiinnostuksesta voisi vain hienovaraisesti vihjata, mutta mutta...niin monta muttaa. - Anonyymi
Tavallaan. Siinä vaiheessa toinen osapuoli on varmasti hämmentynyt ja vaikeana ja sinua nolottaa. Mulla on muutaman kerran toiminut asian kertominen helppona konstina päästä ihastuksesta eroon. Sen jälkeen on ollut niin nolo olo. että olen vaan paennut enkä enää edes jutellut kunnolla ja työntänyt kauemmaksi, vaikka näin jälkeenpäin olen varma, että ainakin yhdestä jutusta olisi voinut tullakin jotain, jos olisin asian kertomisen jälkeen suostunut puhumaan tai kuuntelemaan muuta kuin ihan vaan tavallisia juttuja säästä ja työasioista
- Anonyymi
Se on ikävää, jos toisen kanssa ei pysty puhumaan,jos toinen ei siis halua. Jos toista ei kiinnosta niin eihän semmosta silloin enää näe, sehän on hrlpotuskin silloin toiselle jättää rauhaan, jos toinen ei oo kiinnostunu.
- Anonyymi
Miten toinen osapuoli reagoi näihin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten toinen osapuoli reagoi näihin?
En tiedä, en ollut enää sen jälkeen missään tekemisissä eli pakenin paikalta ja karttelin.
- Anonyymi
Juu, tai ainakin tein tavalla tai toisella selväksi henkilölle, että jotain mielenkiintoa olisi. En kuullut hänestä, vaikka mahdollisuuden annoin ja pääsin irti ihastuksestani.
- Anonyymi
Tunteista voi kertoa monin tavoin. Myös teoilla.
- Anonyymi
Mies kun lähdit. Oliko vauva sitterissä lattialla? Sitten tiedän.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1651801Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671646Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä761414En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311322- 471237
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1101007- 173977
Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke185802Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60764Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja43724