Kun pyrkii Rakastamaan kaikkia tasapuolisesti(koko luomakuntaa) onko toivoakaan maailman tuomitsemattomuudesta?
Onko Rakkaus sallittua tässä maailmanajassa?
Terveisin: RistinRosvo
Onko Rakkaus sallittua tässä maailmanajassa?
Terveisin: RistinRosvo
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin kauan, kuin rakkautta on maailmassa, niin meillä on vielä toivoa. Tietenkin, rakkaus on sallittua. Ihmisillä on taipumus/halu tuomita. Valitettava piirre, joka ei koskaan meistä häviä. Itselläkin toisinaan. Ajatus, pyrkimys rakastamaan koko luomakuntaa on hieno, joka siihen aidosti pystyy, nostan hattua.
Jostain syystä tuli vielä tarve laittaa tämä. Vaikka raamattu onkin minulle vain kirja kirjojen joukossa, niin tämä on aina puhutellut minua.
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."
Oman rakkauden oikeutuksesi nojalla voit loukata lähimmäistäsi verisesti. Voit jopa tuhota hänen ainutlaatuisen elämänsä. Siksi - mieti. Siksi - älä tee toiselle mitään pahaa mitä et itsellesikään toivo.
Etsi tie joka ei toista ihmistä tuhoa, koska se ei ole sitä rakkautta mitä Jumala tahtoo. Se on itsekästä ja se ei ole Jumalasta. Jeesus kulki tuon tien, syyttömänä. Ihmiset, ristinrosvot, tietäessäänkin tekevät, onko silloin anteeksiantoa? Ei, Jeesus pyysi tekemään parannuksen ettei pahempaa tapahtuisi. Ei varkaat, ei huorintekijät pääse taivasten valtakuntaan....näin sanoo Raamattusi. Ei Raamattua voi lukea oman mielihalujen mukaisesti, silloin se ei olisi totuus.
Johannes kastoi parannukseen ja Jeesus tulella , tiedän koska olen sen kokenut.
Joskus ero on hyväksi kaikille, pidemmällä tähtäimellä. Jätettykin pääsee etsimään ihmisen, jota rakastaa. Muistakaa tämä. Tahallinen loukkaaminen, tunteilla pelailu se satuttaa ja rikkoo pahimmillaan. Hyvyys, toisten tukeminen, rakkaus vaikeissakin paikoissa on korjaavaa. Ihminen löytää ympärillä olevien hyvien ihmisten tukemana ja tottakai itsensä eheyttäneenä ja voimaantuneena ihmisen, joka on ehjä, avoin tyyppi ja sinut itsensä kanssa, ns.hyvä tyyppi. Suhdetta ei myöskään voi arvottaa sen keston perusteella. Nykyään jo ymmärretään, että 50-vuotista liittoa, jota aiemmin pidettiin suurena saavutuksena, riippumatta siitä millaisia vuodet olivat olleet ja mitä ne olivat tehneet ihmisille, niin se ei enää onneksi ole primääri-ihanne.
Ja piti vielä lisäämän, että hyviä tyyppejä on tullut vastaan, monet naimisissa, mutta kuten tiedetään niin monet suhteet päättyvät eroon, joten semmostakin voi olla. Jos ei pakkaa haluu sekottaa niin sitten ystäviä ja eron jälkeen sitten muuta. Mutta eihän tunteista koskaan tiedä ja ennalta sanoo mitä missäkin vaiheessa.
Juuri tässä maailman ajassa rakkautta kipeimmin tarvittaisiin.