Asperger tai ADHD ja ahdistus keski-ikäisellä

En ole lääkäri mutta voin heittää omasta kokemuksestani muutamia ajatuksia.

Jos on asperger-ihminen niin jatkuvassa stressissä oleminen pahentaa kaikkia "oireita" ja rajoitteita sekä altistaa AS-tyyppiselle keskivaikealle masennukselle, joka lopulta pakottaa sairauslomalle.. Äkkipäätä ajatellen kuulostaisi siltä, että juuri stressin vähentäminen olisi se kaikkein tärkein asia. Jos koko elämäntilanne on stressaava, ei ole helppoa vähentää stressiä. Kuitenkin juuri siihen kannattaa keskittyä, pala palalta antaa itselleen lisää omaa aikaa, muuten suorastaan joutuu sitä antamaan, kun sairastuu ja menettää tilapäisesti kyvyn tehdä työtä.

Asperger ja add esiintyvät usein yhdessä.

Lähimuistin huonous voi johtua pitkäaikaisesta stressistä. Aivot eivät yksinkertaisesti saa kylliksi levätä ja palautua. Varsinkin asperger-aivot tarvitsevat aikaa palautua, erityisesti sosiaalisesta stressistä. Jos olet älykäs, aistiherkkä ja sinulla on todettu olevan "keinoja kompensoida" niin ainakin minusta se kuulostaa hyvin aspergermaiselta.

Vaativa työsi on varmasti suurimpia stressin aiheuttajia. Haluatko yli kaiken jatkaa sitä työtä vai haaveiletko että elämäsi olisi helpompaa ja onnellisempaa, että voisit nauttia elämästäsi enemmän?
Ja saada ehkä jopa aikaan jotain merkittävämpää?

Parisuhteiden mahdottomuus viittaa selvästi aspergeriin, mutta muista että minä en ole mikään lääkäri vaan vain AS-ihminen, jolle on kertynyt monen stressikriisin kautta elämässä melkoisesti selviytymiskokemusta ja tällä hetkellä elän onnellista ja tuottoisaa elämää.

Parisuhteeseen sinun ei kannata mennä, vaan keskittyä erityiskiinnostuksenkohteisiisi, mitä ne ikinä ovatkin. Niiden kautta uskoakseni voit parhaiten päästä siihen tunteeseen, että elät elämisen arvoista elämää.

Sosiaalinen outous ja kömpelyys, liika rehellisyys, haastavuus ja suoruus sekä stimulaation (esim. piirtelyn) tarve, jotta aivot toimisivat kunnolla, kuulostaa minusta todella hyvin aspergerilta.

Alkoholi olisi kaikkein pahin tie. Se johtaisi nopeasti pohjalle, siinä pilaisit ne elämäsi mahdollisuudet, jotka sinulla selvästi ovat olemassa, kunhan vain aluksi oivallat ja tiedostat ne kyllin jämäkästi.

Työterveydessä kannattaa mainita kaikki terveyteensä liittyvät epäilykset. On tietysti hyvin vaihtelevaa, millaisia lääkäreitä työterveydessä on. Jotkut eivät tiedä näistä neurobiologisista oireyhtymistä paljonkaan, vaikka kaikkien lääkäreiden luulisi tietävän! Jos yksi lääkäri tuntuu tietämättömältä niin hän todennäköisesti todella on sitä. Silloin kannattaa etsiytyä muiden - fiksumpien - lääkäreiden puheille. Lähete tarkempiin neurobiologisiin tutkimuksiin ei olisi pahitteeksi, päinvastoin. Jos sellaista ei saa työterveydestä niin sieltä voi uskoakseni saada ainakin tietoa siitä, mistä sellaisen lähetteen voisi saada.

Jos sinulla on se miltä minusta kuulostaa ja tuntuu - eli mahdollisesti AS ADD - niin erityisesti neurobiologiaa ymmärtävän lääkärin antama lausunto/näkemys olisi sinulle uskoakseni suorastaan elintärkeä.

Terapia auttaa niitä, joilla on psyykkisperäisiä ongelmia. AS ADD eivät ole millään lailla psyykkisperäisiä vaan synnynnäisiä. Niihin ei ole hoitoa, ne eivät ole ns. hoidettavia tapauksia, siis tilapäisiä ongelmia. Ne eivät ole sairauksia, vaikka pitkään niin on luultukin. Ne ovat ns. normaaliin enemmistöön verrattuina selviä aivotoiminnan pysyviä eroavuuksia. Ne ovat aivojen neurobiologisia pysyviä tiloja, niiden esiintyvyys on noin 2 %.n luokkaa. Ne ovat elinikäisiä ja ne pitää vain tiedostaa ja ottaa elämässäään huomioon niin että saa elää omalla tavallaan, vaikka se pakosti poikkeaakin suuren enmmistön tavoista elää. Niiden tiedostaminen vaatii rohkeutta ja sen jälkeen vaatii lisää rohkeutta otta ne todesta ja elää niiden vaatimalla tavalla. Hitot siitä, vaikka ihmiset pitävät "outona"! Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin todella on!

Iso kiitos Breda myötäelävistä ja fiksuista kommenteistasi. Jäin miettimään tuota stressin osuutta kevään ongelmiin ja luulempa että tämä 'huhtikuun-lähes-meltdown' juontaa juurensa juuri sinne. Normaalioloissa pärjäilen, kun on sopivasti haastavaa tekemistä mutta ei mitään pahempaa ylimääräistä stressiä. Kaistale, jolla voin hyvin, on melko kaita. Jokin kynnys nyt ylittyi ja kun aloin miettimään niin onhan näitä 'sulamisia' ollut pari joskus aikaisemminkin.

Parisuhdeasiassa on olen päätynyt pitkälti samaan lopputulokseen. Ihastumisia on ollut, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään koska en uskalla ottaa ratkaisevia askelia. Voin nauttia mielenkiintoisten ihmisten (ja varsinkin omankaltaisteni) seurasta sopivassa määrin mutta parhaiten pärjään arjessa yksin. Tämän hyväksyminen on ottanut aikansa.

Kenties tässä rohkaistun lähtemään työterveyslääkärin pakeille. Luulen että muistiasian kulmasta pääsisin nopeiten tutkimuksiin. Lähinnä pelkään sitä, että muistiongelmat ja ahdistus menevät esim. vaihdevuosien piikkiin ja tokihan se voi olla että niillä jokin rooli oireiden pahenemisessa onkin. Alkoholiasiaa emmin ottaa esille koska se on niin hurjan leimaava. Mutta katsotaan miten eukon käy : )

Juu, ei alkoholia missään nimessä ahdistukseen. Sen jälkeen oikean hoidon saaminen varmasti tuhottu. Kokemusta on.
Jos englanti taittuu, hyviä kirjoja löytyy esim. kirjakauppa adlibrikseen hauksi naisten asperger esim.
Rudy Simonelta voin suositella:
Aspergirls
The A to Z of ASDs
Aspergers on the job
22 things a woman with asperger's syndrome wants her partner to know

Samoin Elaine Day, Aspies alone together

Liane Holliday Willey, Safety Skills for asperger women

Tracy Cohen, Six word lessons on female asperger syndrome

M.Tinsley- S. Hendricks ,Asperger syndrome and alcohol, drinking to cope

Myös Naisia joltain muulta planeetalta- kirja sopii (aika pitkä ja vaikea), se on suomennetukin, muita valitettavasti ei....vielä ainakaan.
Paula Tillin Toisin kirjasta kaikki meillä alkoi...

Nuo kaikki olen itse lukenut ja kylläpä elämä, mennyt ja nykyinen, selkisi paljon, ihan kokonaan kaikki mitä en ennen tajunnut. Helpotti ja ikää on liki 70v.!!

Tsemppiä muille aspies naisille, itse diagnosoiduille ja muille. Mitä sillä diagnoosilla, pääasia että elämä sujuu.

Se oikea paikka näihinhän on psykiatrin poli, koska aikuisesta kyse.
Ja kyllä ne asiat sieltä lähtee sitten eteenpäin menemään.
Itse oikein yllätyin, miten paljon resursseja käyttivätkään asian tutkimiseen.
Mutta se varmaan siksi, että asialla on melkoisesti merkitystä työkyvyn kannalta.
Tai itsellä lähinnä sen puutteen.

Nyt pieni toivo, että josko ADHD-lääkityksellä saisi siihen liittyviä oireita sen verran kuriin että edes osa-aikatyö onnistuisi. Aspergeriin nyt tietenkään ei lääkitystä ole.
Mutta itse keksisin paljonkin yksin tehtävää duunia, niissä vain kaikissa tarttee ajokortin.
Ja itse en autoa pysty ajamaan, mutta ehkä jos tuo ADHD saataisiin kuriin, niin sitten.

Pari uutta kirjaa lisää jotka luin tai luen..just

Philip Wylie, Very late diagnosis of asperger syndrome ( autism spectrum disorder)

Tiago Henriques, Autism and asperger's syndrome, the easy- to -understand and practical guide

Ylempi kertoo hyvin diagnoosin saamisesta vasta vanhempana, ehkä n 40- 50 vuotiaana mutta tykkäsin kyllä vaikka jo liki seitsemänkymmentä olen.
Alempi auttaa ymmärtämään autistista tunteiden käsittelyn vaikeutta ja antaa hyvin konkreettisia neuvoja kuinka parantaa tunteiden tunnistamista. Olisi ihan hyvä opas kelle tahansa, ns neurotyyppillisille myös.
Voin suositella. Koskahan näitä saataisiin suomeksi ja kuka siitä ottaisi vastuun ja asian hoitaakseen?

Olen myös yli 50, ja jossain 40. ikävuoden jälkeen rupesin ajattelemaan itseäni asperger-piirteisenä. Kosketusherkkyys, ääniyliherkkyys, oman tilan tarve ym piirteet lisääntyivät ja vahvistuivat. Myös lähimuistini heikkeni, kuten aloittajalla, vähitellen, ja paheni erityisesti 2010-luvulla.

Paha sairastuminen jokunen vuosi sitten sai minut etsimään ja käyttämään kaikki keinot parantuakseni, ja minulta poistettiin lopulta amalgaamit hampaista! Lähimuistini alkoi palautua kolmen kuukauden kuluttua, ääniherkkyys on vähentynyt, jaksan sosiaalisia tilanteita (työssä) paremmin kuin ennen. Vaikka amalgaamisaneerauksesta ollaan montaa mieltä, pidän sitä oman paranemiseni alkukohtana. Useamman oudon oireen kanssa olen paremmassa tilanteessa kuin ennen, mutta useita invalidisoivia oireita on myös jäljellä.

Asiallista tietoa on vaikea löytää, ja ymmärtäviä kohtalotovereita vielä vaikeampi, kun meillä kaikilla on yksilölliset oireet. Elohopean mahdollisista vaikutuksista kertoo esim http://mercurytalk.com/articles/What-Mercury-Does-To-You.html . Seuraava mielenkiintoinen kysymys olisi, mitkä muut ympäristömyrkyt (muut raskasmetallit tai muovit) vaikuttavat terveyteemme.

Joku vaihtoehtolääketieteen kannattajista on sanonut mielestäni hyvin, että jos ihmisellä on useita selittämättömiä pahenevia oireita, kannattaa miettiä amalgaamien poistoa.

Olen yhteyksissä erään autisti, asperger henkilön kanssa. Joka näkee itsemurhan ratkaisu ongelmaan että, maailma toimii niin eritavalla kuin hänen logiikkansa. Seuraa paljon yhteiskunnallisia asioita, on jokseenkin kansallismielinen maahaanmuuttokriitikkoakin löytyy. Vaalien tuloksista ajattelee, ettei halua olla osa tälläistä yhteiskuntaa jossa mennään eri suuntaan. Kokee ettei äänestämällä pysty riittävästi vaikuttamaan. Puhuu paljon tästä elämästä poistumisesta ja innokkaasti selvittää erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa elämänsä lopettaminen, voisi sanoa olevan oikea kävelevä tietosanakirja aiheesta. Voiko olla niin, että vielä toteuttaa suunnitelmansa lopulta? Vai onko vain yleistä mielenkiintoa itsemurhaa ja sen toteutustapoja kohtaan. Hänellä ongelmana että, kuntouttavien toimintojen osalta pomputeltu vastuuta taholta toiselle. Ja jos joku asia jää hänelle hoidettavaksi uuden tahon kanssa niin se tuottaa vaikeuksia olla yhteydessä uuteen tahoon kun se kohta taas muuttuu.

Pitää ilmastonmuutos ja kierrätys vastaavia juttuja huuhaana koska odottaa maailman tuhoutumista joka vääjäämättä tulee ihmiset vain keinotekoisesti yrittävät jatkaa eri vouhotuksilla ja touhotuksilla maailmaa vaikka tuhoutuu kuitenkin.

Elohopeamyrkytys ( oma tai äidin ) yhdistettynä huonoihin myrkynpoistomekanismeihin (geenivirheet) syy tähän ja lukemattomiin sairauksiin.

Mutta miten voisi olla mahdollista, että elohopeamyrkytyksen kautta ihminen voisi saada aspergerille tyypillisiä vahvuuksia, esim. huippukykyjä musikaalisuuden, matemaattisuuden, visuaalisuuden tai verbaalisuuden alalla?

Elohopea-teoria ontuu pahasti.