Istun kotona, koska lähdin pois koulusta. En jaksa olla siellä. Ahdistaa ja masentaa. Pitäisi kai hakea jtn apua jostain, mutta tuntuu, että kaikki on niin helvetin vaikeeta. Pitäisi viiltää ranteet auki tai yrittää itsemurhaa ennenkun ihmiset tajuaa että ahditaa ja masentaa.. Kerroin kaverille, että ajattelin hakeutua johonkin juttelemaan niin se vaan tokasi että "mihin sä sellasta muka tarttisit??" Pahinta on että en ole itsekkään varma oonko tarpeeksi masentunut sillä vanhemmat on jankuttanu niin kauan kun muistan että olen vaan "täälä hyvinvoinnin keskellä kasvanut laiska kiittämätön kakara". Vanhemmat ovat eronneet (jo neljättä kertaa) ja sadisti isä ei vieläkään jätä meitä rauhaan. Äidillä on töitä ja muuta huollettavaa eikä se jaksa olla kiinnostunut. Aloitin lukion tänä (ihme että mun ka sisään pääsin) ja jo nyt kursseista on tullu nelosia ja vitosia. En jaksa kiinnostua. Istun tunnilla, mutta en jaksa kuunnella. Välillä meinaan purskahtaa itkuun. Kaikki päivät on ihan samanlaisia. Koulun jälkeen tuun suoraan kotiin nyhjöttämään. Pelkään ihmisiä. Oon vaan joku kävelevä kuori, tyhjä sisältä. En tiedä mitä tehdä. Ahdistaa. Tekisi mieli vaan hakea unilääkkeitä ja nukkua kokoajan.
turhaa ruikutusta??
leni
7618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mitään turhaa ruikutusta. kuulostat masentuneelta ja tarvitset ehdottomasti apua. Suosittelen sua menemaan kouluterveydenhoitajan luokse tai ihan tavallisen yleislääkärin luokse juttelemaan ja sieltä sinut varmasti laitetaan eteenpäin, pääset juttelemaan ammattihenkilön kanssa. Lääkkeistä voisi myös olla sinulle hyötyä.
Rohkaistu hakemaan apua, koska sitä sinä tarvitset. Asdiat järjestyy kyllä ajan myötä.. siihen voi mennä aikaa mutta koita jaksaa uskoa tulevaisuuteen, sillä on varmasti sinullekin vielä paljon hyvää tarjottavaa. Opiskelut tulee aina vasta terveyden jälkeen.
On se minustakin ruikutusta. Ja neuvo mennä hakemaan jotain pillereitä välittömästi tuntuu oudolta.
Oletko seurannut mitä olet syönyt?
Sitä mitä syöt, vaikuttaa tietenkin sinun aivojen kemiaan.
Oletko saanuit kaikki vitamiinit ja hivenaineet?
Entä toimiiko ruuansulatuksesi niin että elimistösi saa kaiken tarvitsemansa?
Jos esim B-vitamminit on vähissä niin
kuvaamasi tilanne on täysin mahdollinen.
Itkettää ja kaikki kaatuu päälle.
Ja B-vitamiinit vähenee jos syöt sokeria paljon, muodossa tai toisessa.
Nuoret tytöt laihduttavat ja syövät epäterveellisesti. Ei ole ihme että kemiat menee sekaisin.
Jos tarvitset lisäneuvoja niin kysy pois.
Vanhempien ero on lapselle ja nuorelle yleensä todella vaikea ja traumaattinen kokemus, vaikka siitä ei nykyään puhutakaan, kun avioerot ovat niin yleisiä. Masennuksesta ei hivenaineilla parane! Alkuperäinen kirjoittaja kuulostaa vaikeasti masentuneelta, eikä todellakaan tarvitse tuollaista syyllistämistä ja täyttä paskaa jota hänelle tarjosit!
Päivän selvää on se, että nyt menet välittömästi tilaamaan ajan vaikka yleislääkärille. Olen selkeästi masentunut. Puhun kokemuksen äänellä. Sinun olisi pitänyt tehdä se lääkärireissu jo aikoja sitten jos kerran nyt puhut itsemurhasta. Lääkitys alkaa tehota noin 3 viikon kuluttua. Joskus on vaikea löytää sopivaa mielialalääkettä, mutta toivasti sinulle löytyy apu nopeasti. (Ps. naurettavia puheita nuo vitamiini ym. puheet)
mömmöt auttaa, mutta kevyempi vaihtoehto
on hoitaa elimistölle sen tarvitsemat vitamiinit ja hivenaineet.
Yhtään vähättelemättä teinien ongelmia, olen kuitenkin sitä mieltä että kaikki keinot ennen
myrkkyjä kannattaa kokeilla.
Jos ei tilanne muutu 2-3 vkon kuluttua yhtään valoisemmaksi, niin katsotaan uudelleen.
Neuvon myös Liisaa, jos apua tarvitset.
Voimahaleja sulle! Äläkä välitä näistä TYPERISTÄ vastauksista,joissa kehoitetaan syömään paremmin,ottamaan mömmöjä ymym. Hitto,että voisin pistää moisen puhujat vastaamaan kunnolla sanoistaan!!!Oikeen seinää vasten.
Lukion alku on rankkaa aikaa,se voi olla vielä rankempaa,jos tuntuu siltä,että ei ole tarpeeksi tukea elämässä.Et ole mikään teini enää - oli loukkava kommentti joltain persläveltä sanoa,että olet teini.
Noh.Elämähän on aika vaikeeta välillä,joskus masennus saa yliotteen syystä tai toisesta. Mullakin on ihan karmean vaikeeta vaik oon 52v ja 4 ihmisen ainoa huoltaja,15-29v.Enkä tahdo jaksaa yhtikäs mitään.Jollain lailla vaan ajattelen,että katson vielä huomisen jne. Ja että en kenellekään jätä sitä sotkua,joka mun itsemurhasta aiheuisi=syyllisyyttä.Ja vihaa mua kohtaan - se on se,joka jää muille mieleen,jos tekisin itsarin. Paras kaverini teki sen,enkä voi millään hyväksyä sitä.Niin epäreilua se oli.
Mieti näitä ja koita kestää. Hae apua 1. kouluterveydenhoitajalta 2.omasta terveyskeskuksesta 3.soita MLL:n nuorten puhelimeen 4. soita SOS-puhelimeen 5.hesassa kävele vaikka hesperian polille,muualla jollekin psykiatriselle polille jutteleen. Koita jaksaa!!
Sinulle kysymys:
Jos ihminen on lukion alussa, siis noin
16-17, niin onko hän sinusta aikuinen?
Hän on teini. Ja teinillä on teinin vastuu
elämässä, ei aikuisen.
Aikuisen vastuu tulee vasta myöhemmin, tai ei ollenkaan. Aikuisen vastuuseen kuuluu myös
aikuismainen kirjoittelu ilman nimittelyitä.
Kuin myös vastuunottaminen teoistaan. Aikuinen
tietää tekojensa seuraukset.