Aihe

Olenko itse narsisti sittenkin

Anonyymi

Mitä jos olenkin itse narsisti, vaikka olen aina syyttelemässä muita sellaiseksi? Takana on pitkä suhde alkoholistin kanssa ja siinä sinnitellessäni muutuin itsekin ihmisenä erilaiseksi. Minustakin tuli kettuileva ja vaikea ihminen, jonka voin nyt vasta tunnistaa ja tunnustaa, siis katkera. Katkeruudessani syytin aina kaikkia toisia tilanteestani ja en päässyt irti tavasta edes uusissa suhteissa.

Aluksi keskityin eron alkuvuosien aikana vain lapsiini. Olin heissä kiinni kuin takiainen ja pakko näin jälkikäteen on sanoa, että olin sellainen martyyri ja halusin näyttää koko maailmalle, että selviän lasteni kanssa yksin, en tarvitse muita. Olinkin yllättäen riippuvainen lapsistani, jotka yrittivät aloittaa omaa elämää, ilmeisesti olin niin kiinni heissä, että ottivat kunnolla etäisyyttä minusta.

Samaan aikaan liehittelin useita miehiä, miellytin heitä toivomustensa mukaan, jotta olisin kelvannut. Kyllä, minulla oli monia, jotka halusivat päästä elämääni, mutta epäonnekseni, vain halusivat hameeni alle. Menin ilmeisesti sekaisin, koska ensimmäistä kertaa minua kehuttiin ja useiden suunnalta, nälkä kasvoi syödessä ja yritin miellyttää luomalla toivotun ulkokuoren. Rehellisesti on tunnustettava, että olin myös sairaan riippuvainen noista kehuista ja nautin, kun niin moni oli minusta kiinnostunut. Se oli niin ihanaa, että en välittänyt, vaikka tempuillani sain joidenkin elämään pahoinvointia, siis kelpasinkin vain ukkomiehille. Minussa heräsi joku kumma kilpailija eli minun piti kilpailla näiden petettyjen kanssa, tunsin sairasta tyydytystä kun sain koukutettua miehen itseeni, että yhdellä viestillä sain hänet luokseni. Tunnustan, että joskus käytin dramatiikkaa tehosteena saadakseni jonkun luokseni, mutta se sisäinen katkeruus vain ajoi minua näihin temppuihin.

Kun sitten kävi niin, että en saanutkaan enää kehuja, vaan tuntui, että minusta haluttiin päästä eroon. Jokin taas napsahti sisälläni ja aloin kostamaan jättäjälleni ja jopa hänen lähimmäisilleen. Sisälläni pääsi joku piru irti, että kun en minä saanut onneani, niin muutkaan eivät saa olla onnellisia. Käytin kostamistarpeeseeni ihmisiä, jotka uskoivat tarinani, jonka olin kehitellyt. Hullu ja suivaantunut petetty halusi muka vahingoittaa minua. Sain siis tietyn ihmisryhmän myös kääntymään täysin syyttömän kimppuun. Näin jäkikäteen ajateltuna, oliko tuo huijaamani ihmisryhmä siis sitä ns. hoviväkeä.

Melko sekaisin olin ja suurimmat sotkut aiheutin itse. Katkeruuteen, joka sisälläni jyllää ei auta unohtaminen, sillä hiljaisina hetkinä kaikki vyöryy mieleen. Ehkä tämä tunnustus auttaa enemmän, kun tuntuu, että olen kai itse narsisti, ei ne muut.

276

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Toivon, että rehellinen itsetutkistelusi antoi sinulle perspektiiviä tapahtumiin.
      Minusta on aika ymmärrettävää, että kun mies asettaa pullon huomionsa keskipisteeksi ja elää sumussa ja humussa, niin nälkiintyhän sitä huomion puutteesta!
      Alkoholisti pakottaa koko perheen tanssimaan oman pillinsä mukaan, valehtelemaan, puolustelemaan, kieroutumaan, tekemään vastoin omaatuntoaan...
      Harva nainen kykenee ajattelemaan, miten vaikuttaa lapsiinsa pakottamalla heidät elämään alkoholistisen esikuvan kanssa. Heistä tulee kuivahumalaisia eli käyttäytyvät kuten alkoholisti, vaikka eivät ole juoneet.

      Olen nähnyt naisen myyvän itsensä miehelle ranskanleipä voileivästä pakottavasta nälästään.
      Sama asia, kun nälkiintyy huomion puutteesta. Tottahan miehet sen haistavat ja pitävät sadistisesti pilkkanaan paisuttaakseen egoaan. Kuinka moni häpeää menettelyään sen jälken?
      Lapset tällaisesta perheestä etsivät huomiota kadulta.
      Joutuvat huumevälittäjien uhreiksi, prostitutioiksi, vankilakundeiksi ja tulevat merkityksi.
      Siitä on tilastotietoa riittämiin.

      Minä tulin tänne katsomaan, miten paljon minulla on narsistisia piirteitä?

    • Anonyymi

      Onko al-Anon tuttu? Ryhmissä puhutaan siitä mitä vahinkoa alkoholistin kanssa eläminen voi aiheuttaa sekä varsinkin miten selvitään.
      Yksi ajatus sieltä on, että kun näkee oman osuutensa, näkee mihin ei ole syyllinen.

      • "Onko al-Anon tuttu?"

        Hyvä kommentti tämä, tavallaan alusta, sieltä pohjaltahan se perkaaminen pitää aloittaa jos mielii päästä sinuiksi asioiden kanssa. Joillekkin se tarkoittaa jopa sinne lapsuuteen asti menemistä.

        Tässä ilm. asiat /oma itse lähti vinoon pitkän suhteen johdosta.

        Tuo lapsiin liittyvä kohtakin tuntui ikävältä. Mutta ehkä ajan kanssa suhteet voi parantua jos pystyy keskustelemaan, että miksi ja mistä syystä se meni niin.

        Lopussa oli myös paljon ikävän kuuloista asiaa, kun sivullisetkin sotkettiin asiaan. En tiedä tehtyähän ei saa tekemättömäksi, mutta anteeksi voi pyytää ja anteeksi antaa, myös itselleen.

        Että hyvinkin tosiaan voisi ehkä lähteä purkamaan sitä katkeruutta tuon ed. kommentoijan esittämän al-Anonin pohjalta.


    • Anonyymi

      Kun lapsi kasvaa alkoholistin vaikutuksen alaisena, sitä on aika vaikeaa tietää muita mahdollisuuksia.
      Omia oikeuksia ei ole, mutta velvollisuuksia ja sitäkin enemmän. On masentunut ja voimaton.
      Ei kykene edes apua hakemaan, eikä yhteiskuntakaan tunnu aina onnistuvan suojelemaan.
      Rakkaus vanhempiin, halu ymmärtää ja antaa anteeksi on lapsille ominaista.
      Se valehtelu ja mielikuvitusmaailmaan pakeneminen tulee normaaliksi tavaksi selviytyä.
      Vanhemmat hakevat usein tukea lapsiltaan! Siinä on nuorille hartioille taakkaa!

      • No edellinen kommentti ny vaikutti kovin masentavalta. Tiedä sitten kuuluuko siinä se oman kokemuksen rintaääni.

        En tiedä, ehkä joissain tapauksissa voi niinkin käydä, että masentuu eikä löydä paikkaansa maailmassa aikuisenakaan. Mutta moni asia riippuu paljon siitä, että puhutaanko asiasta vai lakaistaanko se maton alle, ollaan niinkuin ongelmaa ei olisikaan jolloin ei sitä apuakaan osata hakea.

        Kyllähän lapset kärsivät, mutta harvoin lasten elämä sentäs on kokoaikaista helvettiä. Nää on niin tapauskohtaisia, se miten itselle on käynyt ei tarkoita ettei kaikille olisi käynyt niin.

        Riippuu paljon siitäkin millainen se juova vanhempi on selvinpäin.

        Toinen juttu on se, että miten yhteiskunta/ympäristö/muut ihmiset, "ei juova" vanhempi, koulu, kaverit, muut sukulaiset, naapurit yms. tukevat selvitymistä.

        Itse tunnen kyllä moniakin ihmisiä jotka ovat ponnistaneet sieltä vanhemman alkoholismista ihan ns. normaaleiksi ihmisiksi ja ovat kyenneet kääntämään lapsuutensa traumat voimavaroiksi.

        "Toisaalta monille kehittyy lapsuuden koettelemuksissa myös vahvuuksia: hyvä sosiaalinen ennakointikyky, ongelmanratkaisutaitoja ja toisten tarpeiden huomioiminen. Nämä ominaisuudet voivat olla valtteja työelämässä ja muissakin suorituksissa."

        Toivoa sopii, ettei ainakaan ympäristö/muut ihmiset ala leimaaman alkoholistin lapsia tietynlaisiksi vaan enemmänkin tukisivat ja kannustaisivat

        https://www.aamulehti.fi/kotimaa/koitko-lapsuuden-alkoholistiperheessa-nama-ominaisuudet-sait-mukaasi-aikuisuuteen-24071573


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        No edellinen kommentti ny vaikutti kovin masentavalta. Tiedä sitten kuuluuko siinä se oman kokemuksen rintaääni.

        En tiedä, ehkä joissain tapauksissa voi niinkin käydä, että masentuu eikä löydä paikkaansa maailmassa aikuisenakaan. Mutta moni asia riippuu paljon siitä, että puhutaanko asiasta vai lakaistaanko se maton alle, ollaan niinkuin ongelmaa ei olisikaan jolloin ei sitä apuakaan osata hakea.

        Kyllähän lapset kärsivät, mutta harvoin lasten elämä sentäs on kokoaikaista helvettiä. Nää on niin tapauskohtaisia, se miten itselle on käynyt ei tarkoita ettei kaikille olisi käynyt niin.

        Riippuu paljon siitäkin millainen se juova vanhempi on selvinpäin.

        Toinen juttu on se, että miten yhteiskunta/ympäristö/muut ihmiset, "ei juova" vanhempi, koulu, kaverit, muut sukulaiset, naapurit yms. tukevat selvitymistä.

        Itse tunnen kyllä moniakin ihmisiä jotka ovat ponnistaneet sieltä vanhemman alkoholismista ihan ns. normaaleiksi ihmisiksi ja ovat kyenneet kääntämään lapsuutensa traumat voimavaroiksi.

        "Toisaalta monille kehittyy lapsuuden koettelemuksissa myös vahvuuksia: hyvä sosiaalinen ennakointikyky, ongelmanratkaisutaitoja ja toisten tarpeiden huomioiminen. Nämä ominaisuudet voivat olla valtteja työelämässä ja muissakin suorituksissa."

        Toivoa sopii, ettei ainakaan ympäristö/muut ihmiset ala leimaaman alkoholistin lapsia tietynlaisiksi vaan enemmänkin tukisivat ja kannustaisivat

        https://www.aamulehti.fi/kotimaa/koitko-lapsuuden-alkoholistiperheessa-nama-ominaisuudet-sait-mukaasi-aikuisuuteen-24071573

        Voi luoja, että ihminen pystyy olemaan omahyväinen ja mitätöimään kaikkien muiden kokemukset ja näkemykset! Sinusta huokuu sellainen moukkamaisuus ja itsetitoisuus, että ällöttää, oksettaa!
        Tänne ei näköjään voi tulla esittämään mitään ilman että se käy sinun tohtorointisi läpi!
        Hyi olkoon, mikä fariseus! sinä se sitten ylimmäisenä jumalana päätät, mikä on hyväksyttävää ja miten asenteiden tulisi olla. Saispa sinunlaisesi sosiaalityöntekijän ja tietaisi olevansa maan matonen! Hyi olkoon!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi luoja, että ihminen pystyy olemaan omahyväinen ja mitätöimään kaikkien muiden kokemukset ja näkemykset! Sinusta huokuu sellainen moukkamaisuus ja itsetitoisuus, että ällöttää, oksettaa!
        Tänne ei näköjään voi tulla esittämään mitään ilman että se käy sinun tohtorointisi läpi!
        Hyi olkoon, mikä fariseus! sinä se sitten ylimmäisenä jumalana päätät, mikä on hyväksyttävää ja miten asenteiden tulisi olla. Saispa sinunlaisesi sosiaalityöntekijän ja tietaisi olevansa maan matonen! Hyi olkoon!

        Näin on ja on valitettavaa, että omahyväisyys sulkee silmät, jolloin ei kykene tai edes halua nähdä yhtään mitään. Mitätöinti, tuo sana, eikö se juuri liitetä narsisteihin eli narsisti osaa mitätöidä toisen?

        Vaikka sieltä kaikkien traumojen keskeltä on ponnisteltu ylös, niin osa on kyllä eräänaista sumeudessa/sumutuksessa elämistäkin - ympäristö komppaa kuorossa sitä hyveellisyyttä. Ei liene tavatonta, että alkoholistin lapsi työskentelee erikoisilla aloilla, joilla antaa psykoterapiaa, empatiaa ja ymmärrystä minkä tahansa kriisin kohteeksi joutuneille ihmisille. Maailmaa syleilevä empatia ja auttaminen, ja auttaja on itse ns. rikkinäinen ihminen, sieltä sisältä ja syvältä. Ajatus voi olla sellainenkin, että kun itselläni oli niin rankat kokemukset, haluan siloittaa muiden polkuja. Kai kaikki menee hyvin, niin kauan kun auttaja on eräänlaisessa euforiassa ja tuntee olevansa lähes korvaamaton auttamistyössään.

        Valehtelu ja mielikuvitusmaailmaan pakeneminen on aika tavallista, jos kokee, että sellaisessa "maailmassa" on hyvä olla. Pakopaikkoja on vain keksittävä tuon kaltaisessa tilanteessa ja mielenkiintoista on, että kun pääsee ns. eroon kasvatusvanhemmistaan, niin jatkuuko tuo mielikuvitusmaailmaan pako yhä. Elämän raadollisuus lyö silmille, vaikka kuinka olisi kuvitellut, sitten kun minä olen iso, niin en ainakaan noin tai noin tee, vaan koetan olla itse hyvyys. Jossain kohtaa sitä voi herätä todellisuuteen, että on itse pahuus, eikä yhtään sen kummempi kuin vanhempansa, erityisesti silloin, kun arvaamaton kriisi nostaa pintaan ne haudatut asiat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin on ja on valitettavaa, että omahyväisyys sulkee silmät, jolloin ei kykene tai edes halua nähdä yhtään mitään. Mitätöinti, tuo sana, eikö se juuri liitetä narsisteihin eli narsisti osaa mitätöidä toisen?

        Vaikka sieltä kaikkien traumojen keskeltä on ponnisteltu ylös, niin osa on kyllä eräänaista sumeudessa/sumutuksessa elämistäkin - ympäristö komppaa kuorossa sitä hyveellisyyttä. Ei liene tavatonta, että alkoholistin lapsi työskentelee erikoisilla aloilla, joilla antaa psykoterapiaa, empatiaa ja ymmärrystä minkä tahansa kriisin kohteeksi joutuneille ihmisille. Maailmaa syleilevä empatia ja auttaminen, ja auttaja on itse ns. rikkinäinen ihminen, sieltä sisältä ja syvältä. Ajatus voi olla sellainenkin, että kun itselläni oli niin rankat kokemukset, haluan siloittaa muiden polkuja. Kai kaikki menee hyvin, niin kauan kun auttaja on eräänlaisessa euforiassa ja tuntee olevansa lähes korvaamaton auttamistyössään.

        Valehtelu ja mielikuvitusmaailmaan pakeneminen on aika tavallista, jos kokee, että sellaisessa "maailmassa" on hyvä olla. Pakopaikkoja on vain keksittävä tuon kaltaisessa tilanteessa ja mielenkiintoista on, että kun pääsee ns. eroon kasvatusvanhemmistaan, niin jatkuuko tuo mielikuvitusmaailmaan pako yhä. Elämän raadollisuus lyö silmille, vaikka kuinka olisi kuvitellut, sitten kun minä olen iso, niin en ainakaan noin tai noin tee, vaan koetan olla itse hyvyys. Jossain kohtaa sitä voi herätä todellisuuteen, että on itse pahuus, eikä yhtään sen kummempi kuin vanhempansa, erityisesti silloin, kun arvaamaton kriisi nostaa pintaan ne haudatut asiat.

        Näin on kuin mietiskelet! Kun äiti on nöyrryytetty isän kylväessä villikauraa ja ollessa kotona vain viikonloppuisin ja silloin tietysti pulloa pussaamassa, niin minä opin monenlaista parisuhteesta.
        Siinä sitä sai kuulla äidiltä aamusta iltaan, että isä jättää meidät ja sinun on mentävä työhön ja autettava minua nuorempien sisarusten kasvatuksessa. Olla äidin ystävätär 9-vuotiaasta ja lohduttaa häntä ja isän ilona, kun tämä istuu tyttären sängynlaidalla ja turisee humalassa, eikä vaimonsa vieressä...
        Kun 9-vuotiaana isä myösi minut pelivelkojen peitteeksi kavereilleen ja minun tulisi olla kiitollinen siitä!
        Kun saa suojella pikkusisariaan vanhempien tapellessa ja isän potkiessa raskaana olevaa vaimoaan lattialla, niin mitä oikeuksia 9-vuotiaalla on?
        Kuinka rauhallisella mielellä istuu koulussa ja opiskelee, kun tietää, että leipä on lopussa?
        Nuoruuden voimassa ja naiviudessa sitä luuli kykenevänsä muutamaan kaiken kohdalleen, mutta
        eivät siihen pystyneet nekään, joiden tehtävänä se oli.
        Sisaruksilla epämääräisiä suhteita, sairauksia, vankilassaoloa, jossa moni vastaavassa tilanteessa oleva sai ensi kerran säännöllisesti ruokaa, lämpöä, ja KOULUTUSTA! Hyvänen aika! Kotona ei ollut rauhaa.
        Entä sisarusteni lapset? Joo, sosiaalityöntekijöiksi he haluavat auttaakseen, kun tietävät millaista se elämä on. Minusta tuli diakonissa, koska en koskaan kykene pääsemään eroon huonosta omastatunnosta, että en kyennyt auttamaan sisaruksiani harmonisiin olosuhteisiin.
        Aina huono omatunto puutteellisuudestaan ja riittämättömyydestään.
        Sitä huolsi ensin sisaruksiaan ja sitten heidän lapsiaan - siinä se elämä menikin.
        Sitten joku ylimmäinen tuomari "Roikkuvat Tissit" tulee vielä tuomitsemaan huonosti hoidetuista leivisköistä! Ei sitä apua ja tietoa ollut siihen aikaan käsillä ja miten olisi ehtinyt koulun, työn, ja kodin velvoitteiden välissä edes hakemaan.
        En ole itsesäälissä, enkä marttyyri, vaan katson sen olleen elämäni tarkoitus - auttaa toisia, missä kykenin. Kaikki perheenjäseneni ovat minulle rakkaita ja heillä oli oma polkunsa.
        Kuka katuu lapsiansa? Minun sisarukseni pitävät omiaan lahjoina, kuten minä pidin heitä lahjoina elämältä minulle. Mutta minä elin lapsena valheiden maailmassa ja kesti kauan ennenkuin kykenin tulemaan rehelliseksi edes itselleni.
        Tänne ei tarvita jumala "Roikkuvat Tissit" rääpimään ja tuomitsemaan!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin on ja on valitettavaa, että omahyväisyys sulkee silmät, jolloin ei kykene tai edes halua nähdä yhtään mitään. Mitätöinti, tuo sana, eikö se juuri liitetä narsisteihin eli narsisti osaa mitätöidä toisen?

        Vaikka sieltä kaikkien traumojen keskeltä on ponnisteltu ylös, niin osa on kyllä eräänaista sumeudessa/sumutuksessa elämistäkin - ympäristö komppaa kuorossa sitä hyveellisyyttä. Ei liene tavatonta, että alkoholistin lapsi työskentelee erikoisilla aloilla, joilla antaa psykoterapiaa, empatiaa ja ymmärrystä minkä tahansa kriisin kohteeksi joutuneille ihmisille. Maailmaa syleilevä empatia ja auttaminen, ja auttaja on itse ns. rikkinäinen ihminen, sieltä sisältä ja syvältä. Ajatus voi olla sellainenkin, että kun itselläni oli niin rankat kokemukset, haluan siloittaa muiden polkuja. Kai kaikki menee hyvin, niin kauan kun auttaja on eräänlaisessa euforiassa ja tuntee olevansa lähes korvaamaton auttamistyössään.

        Valehtelu ja mielikuvitusmaailmaan pakeneminen on aika tavallista, jos kokee, että sellaisessa "maailmassa" on hyvä olla. Pakopaikkoja on vain keksittävä tuon kaltaisessa tilanteessa ja mielenkiintoista on, että kun pääsee ns. eroon kasvatusvanhemmistaan, niin jatkuuko tuo mielikuvitusmaailmaan pako yhä. Elämän raadollisuus lyö silmille, vaikka kuinka olisi kuvitellut, sitten kun minä olen iso, niin en ainakaan noin tai noin tee, vaan koetan olla itse hyvyys. Jossain kohtaa sitä voi herätä todellisuuteen, että on itse pahuus, eikä yhtään sen kummempi kuin vanhempansa, erityisesti silloin, kun arvaamaton kriisi nostaa pintaan ne haudatut asiat.

        Kun isä ja hänen kanssaan sisarukset ryyppäsivät ja minä hoidin pikkulapsia, niin
        ei tehnyt mieli mennä juominkeihin. He joivat minun puolestani.
        Tilanne muuttui, kun kaikki muuttivat eri paikkoihin ja minä jäin yksin.
        Silloin sain alkaa puimaan omia ongelmiani, masennuslääkkeiden ja leikkausten
        jälkeen saatujen särkylääkkeiden aikaansaamaa riippuvaisuutta.
        Ne, valkotakki-välittäjien antamat särkylääkkeet ovat paljon voimakkaampia
        kuin silloiset kadulta hankitut samaan sorttiin kuuluvat huumeet.
        M inä tulin riippuvaiseksi - kiitos setä tohtorin!
        Kesti kauan ennenkuin pääsin selville vesille 12-ohjelman kautta.
        Sitäkin on taas tänä kesänä kerrattava, kun itsesääli alkaa heikentämään.
        Mielenterveys ja liikunta, dieetit vaativat tahdonvoimaa ja työtä joka päivä!
        Minulle on sanottu monta kertaa työpaikoillakin:"Sinä olet enkeli!"
        Tapaan vastata: Niin olenkin- musta!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voi luoja, että ihminen pystyy olemaan omahyväinen ja mitätöimään kaikkien muiden kokemukset ja näkemykset! Sinusta huokuu sellainen moukkamaisuus ja itsetitoisuus, että ällöttää, oksettaa!
        Tänne ei näköjään voi tulla esittämään mitään ilman että se käy sinun tohtorointisi läpi!
        Hyi olkoon, mikä fariseus! sinä se sitten ylimmäisenä jumalana päätät, mikä on hyväksyttävää ja miten asenteiden tulisi olla. Saispa sinunlaisesi sosiaalityöntekijän ja tietaisi olevansa maan matonen! Hyi olkoon!

        Niin, itsekukin kertoo omista kokemuksistaan tähän aiheseen liittyen, ettei tässä sen kummemmasta ole kyse.

        En nyt mielestäni sen kummemmin mitätöinyt kenenkään kokemuksia, kun en niistä sen kummempaa edes tiennyt tuossa vaiheessa.

        Kunhan kommentoin edellisen kommentoijan kirjoitusta, jota pidin siltä osin ikävänä koska itse olen sitä mieltä, että myös alkoholistiperheissä kasvaneista voi tulla myös ihan ns. normaaleja ihmisiä.

        Oli sen postaukseni pointtina

        No luin noita rankkoja kuvauksia jonkun kirjoittajan perheoloista. En tiedä oletteko yksi ja sama kun nykyään kaikki on anonyymeja.

        Jotenkin niistä jäi kuitenkin päällimmäiseksi se ihmetys, ettei kukaan puuttunut/tullut auttamaan. Edelleen tekee mieli kysyä, että oletteko hakeneet apua aikuisena.

        Oma "lasinen lapsuuteni" liittyy 60-luvulle ja kyllä silloin jo nää asiat jo hoidettiin.

        Tosiaan sossusta sai ruokalappuja, keskikoulun opinnot, kirjat ym. maksettiin sieltä. Pelastakaa lapset ry;n kautta pääsin kesiksi pois kotoa. Naapurit ja kavereiden vanhemmat tukivat, kyselivät onko läksyt tehty, kutsuivat syömään, kutoivat pipot ja lapaset minulle siinä kuin omilleen.

        Että näitä tarinoita on joka lähtöön, mutta oman kokemukseni kautta kannustan aina hakemaan apua ja jokainen voi auttaa, kuten tuossa artikkelissakin sanotaan.

        "Jos naapurissa tai lähisuvussa on perheitä, joissa vanhemmat juovat, miten voi tukea lapsia?

        – Lapsesta voi joskus huomata, että kotona mättää jokin. Usein on vaikea sanoa mikä. Tutkimusten mukaan turvallisen aikuisten olemassaolo on lapsen tulevaisuudelle tärkeää, ja sellainen turvallinen ihminen voi olla vaikka harrastusohjaaja tai naapuri. Naapurustossa voi olla se aikuinen, joka hymyilee ja tervehtii, kysyy kuulumisia. Voi jopa sanoa, että jos sinulla joskus on jokin hätänä, niin ovikelloa saa soittaa. Eräs ihminen kirjoitti meille, kuinka lapsena naapuri oli joskus kutsunut syömään, kun tuli ”vahingossa” tehtyä ihan liikaa ruokaa.

        Sukulaiset ovat monesti se keskeinen avun lähde. Yleensä riittää, kun tarjoaa paikan, johon voi tulla matalalla kynnyksellä kyläilemään. Ongelmaa ei tarvitse aina tai edes useimmiten ottaa puheeksi. Tarjotaan lapsille ja nuorille rauhallisia ja turvallisia hetkiä"

        https://www.aamulehti.fi/kotimaa/koitko-lapsuuden-alkoholistiperheessa-nama-ominaisuudet-sait-mukaasi-aikuisuuteen-24071573

        Mitä tulee roikkuviin tisseihin, niin valitettavasti kun ikää alkaa tulla niin maa vetää puoleensa, että totta se on et vanhoilla naisilla tuppaa tissit roikkumaan. Mutta haitanneeko tuo, elämään kuuluva normaali asia se on.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Niin, itsekukin kertoo omista kokemuksistaan tähän aiheseen liittyen, ettei tässä sen kummemmasta ole kyse.

        En nyt mielestäni sen kummemmin mitätöinyt kenenkään kokemuksia, kun en niistä sen kummempaa edes tiennyt tuossa vaiheessa.

        Kunhan kommentoin edellisen kommentoijan kirjoitusta, jota pidin siltä osin ikävänä koska itse olen sitä mieltä, että myös alkoholistiperheissä kasvaneista voi tulla myös ihan ns. normaaleja ihmisiä.

        Oli sen postaukseni pointtina

        No luin noita rankkoja kuvauksia jonkun kirjoittajan perheoloista. En tiedä oletteko yksi ja sama kun nykyään kaikki on anonyymeja.

        Jotenkin niistä jäi kuitenkin päällimmäiseksi se ihmetys, ettei kukaan puuttunut/tullut auttamaan. Edelleen tekee mieli kysyä, että oletteko hakeneet apua aikuisena.

        Oma "lasinen lapsuuteni" liittyy 60-luvulle ja kyllä silloin jo nää asiat jo hoidettiin.

        Tosiaan sossusta sai ruokalappuja, keskikoulun opinnot, kirjat ym. maksettiin sieltä. Pelastakaa lapset ry;n kautta pääsin kesiksi pois kotoa. Naapurit ja kavereiden vanhemmat tukivat, kyselivät onko läksyt tehty, kutsuivat syömään, kutoivat pipot ja lapaset minulle siinä kuin omilleen.

        Että näitä tarinoita on joka lähtöön, mutta oman kokemukseni kautta kannustan aina hakemaan apua ja jokainen voi auttaa, kuten tuossa artikkelissakin sanotaan.

        "Jos naapurissa tai lähisuvussa on perheitä, joissa vanhemmat juovat, miten voi tukea lapsia?

        – Lapsesta voi joskus huomata, että kotona mättää jokin. Usein on vaikea sanoa mikä. Tutkimusten mukaan turvallisen aikuisten olemassaolo on lapsen tulevaisuudelle tärkeää, ja sellainen turvallinen ihminen voi olla vaikka harrastusohjaaja tai naapuri. Naapurustossa voi olla se aikuinen, joka hymyilee ja tervehtii, kysyy kuulumisia. Voi jopa sanoa, että jos sinulla joskus on jokin hätänä, niin ovikelloa saa soittaa. Eräs ihminen kirjoitti meille, kuinka lapsena naapuri oli joskus kutsunut syömään, kun tuli ”vahingossa” tehtyä ihan liikaa ruokaa.

        Sukulaiset ovat monesti se keskeinen avun lähde. Yleensä riittää, kun tarjoaa paikan, johon voi tulla matalalla kynnyksellä kyläilemään. Ongelmaa ei tarvitse aina tai edes useimmiten ottaa puheeksi. Tarjotaan lapsille ja nuorille rauhallisia ja turvallisia hetkiä"

        https://www.aamulehti.fi/kotimaa/koitko-lapsuuden-alkoholistiperheessa-nama-ominaisuudet-sait-mukaasi-aikuisuuteen-24071573

        Mitä tulee roikkuviin tisseihin, niin valitettavasti kun ikää alkaa tulla niin maa vetää puoleensa, että totta se on et vanhoilla naisilla tuppaa tissit roikkumaan. Mutta haitanneeko tuo, elämään kuuluva normaali asia se on.

        Siis on aivan pakko kysyä, onko oma kokemuksesi lasisesta lapsuudestasi kehäkolmosen sisä- vai ulkopuolelta? Se kun on niin, että aika monesti paikkakunta ja lähiö vaikuttaa. Hienoa, että oma lasinen lapsuutesi kaikilla tukitoimilla toimi niin, ettet itse omassa aikuisen elämässäsi sitten myöhemmin enää ongelmiin törmännyt ja kaikki sujui ihanasti. Kaikilla ei kuitenkaan mene yhtä hyvin, vaan ne vaikutukset lasisesta lapsuudesta näkyy jopa omissa lapsissa vielä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siis on aivan pakko kysyä, onko oma kokemuksesi lasisesta lapsuudestasi kehäkolmosen sisä- vai ulkopuolelta? Se kun on niin, että aika monesti paikkakunta ja lähiö vaikuttaa. Hienoa, että oma lasinen lapsuutesi kaikilla tukitoimilla toimi niin, ettet itse omassa aikuisen elämässäsi sitten myöhemmin enää ongelmiin törmännyt ja kaikki sujui ihanasti. Kaikilla ei kuitenkaan mene yhtä hyvin, vaan ne vaikutukset lasisesta lapsuudesta näkyy jopa omissa lapsissa vielä.

        Ns. lasisen lapsuuteni olen viettänyt ns. keskisuuressa kaupungissa, kehäkolmosen ulkopuolella.

        Toki asiaan osaksi vaikutti varmaan sekin, ku isäni kuoli ollessani n. puoli vuotias, niin sen aikaisen tavan mukaan piti nimetä joku toinen holhooja, joka meidän tapauksessamme tarkoitti kaupungin lastensuojelua, kun sellaisia sukulaisia ei ollut.

        Se taas miten lapsuus on minuun ihmisenä vaikuttanut on taas toinen juttu.

        Minusta kasvoi jonkin sortin perfektionisti, suorittaja, harvemmin osaan olla tyytyväinen itseeni, tekemisiini. Että olen itse itseni pahin tuomari ja ylivastuullinen, on vaikea sanoa ei, silloinkaan kun ei jaksaisi.

        Mutta kaikenlaista on tullut luettu ja pohdittua, että muutostakin on tapahtunut, toki ikäkin tuo armollisuutta, että sen myötä ny on pikkusen oppinut rentoutumaan, eikä tehdyt virheet enää tunnu maailmanlopulta.

        Että kyllähän se lapsuus on merkittävä tekijä siinä suhteessa millaisia aikuisia meistä kasvaa. Mutta tosiaan vielä aikuisenakin on mahdollisuus hakea apua niiden lapsuustraumojen tiimoilta.

        Hiukan jopa kavahdinkin tuota rivien välistä tihkuvaa vihaa, jonka sain aikaan kirjoituksellani Tosi surullista, että huiskitaan sitten jopa ventovieraita ihmisiä netin keskustelupalstoilla , kun lapsuudessa kohdatut ikävät ja rankat asiat ovat jääneet käsittelemättä.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Ns. lasisen lapsuuteni olen viettänyt ns. keskisuuressa kaupungissa, kehäkolmosen ulkopuolella.

        Toki asiaan osaksi vaikutti varmaan sekin, ku isäni kuoli ollessani n. puoli vuotias, niin sen aikaisen tavan mukaan piti nimetä joku toinen holhooja, joka meidän tapauksessamme tarkoitti kaupungin lastensuojelua, kun sellaisia sukulaisia ei ollut.

        Se taas miten lapsuus on minuun ihmisenä vaikuttanut on taas toinen juttu.

        Minusta kasvoi jonkin sortin perfektionisti, suorittaja, harvemmin osaan olla tyytyväinen itseeni, tekemisiini. Että olen itse itseni pahin tuomari ja ylivastuullinen, on vaikea sanoa ei, silloinkaan kun ei jaksaisi.

        Mutta kaikenlaista on tullut luettu ja pohdittua, että muutostakin on tapahtunut, toki ikäkin tuo armollisuutta, että sen myötä ny on pikkusen oppinut rentoutumaan, eikä tehdyt virheet enää tunnu maailmanlopulta.

        Että kyllähän se lapsuus on merkittävä tekijä siinä suhteessa millaisia aikuisia meistä kasvaa. Mutta tosiaan vielä aikuisenakin on mahdollisuus hakea apua niiden lapsuustraumojen tiimoilta.

        Hiukan jopa kavahdinkin tuota rivien välistä tihkuvaa vihaa, jonka sain aikaan kirjoituksellani Tosi surullista, että huiskitaan sitten jopa ventovieraita ihmisiä netin keskustelupalstoilla , kun lapsuudessa kohdatut ikävät ja rankat asiat ovat jääneet käsittelemättä.

        Jokainen meistä jättää jäljen kohtaamaansa ihmiseen. Se on tosiasia, joka pitää hyväksyä, tahtoi tai ei. Selitellä voi aina mustaa valkoiseksi ja toiset tekeekin sitä melkoisella menestyksellä aikansa, ovat ikäänkuin selittelyn mestareita. Että ei ole syytä kavahtaa rivien välistä tihkuvia tunteita, jos omat asiansa on jo täydellisesti hyväksynyt, mutta ehkä tuokin väitteesi huiskinnasta kuvaa sitä, että sinuun on nyt nyt osunut jollakin tavalla, mutta sitä on vielä vaikea myöntää. Jäljen jättämä arpi voi joskus hankautua kipeäksi ja jopa tulehtua uudestaan.

        Näitä jäljenjättäjiä ihmisellä riittää lähtien omista vanhemmista ja sukulaisista, kerho ja tarhatäteihin, seurustelukumppaneista heidän petoskavereihin ja työ- ja harrastuskavereista hoitohenkilökuntaan jne. Millainen se kunkin jättämä jälki sitten on ja millaisia tunteita vielä vuosienkin jälkeen aiheuttaa, kun vaikkapa tapaa myöhemmin samankaltaisen ihmisen. Tunteet voivat ryöpsähtää pintaan: viha, kauna, kateus ja kosto yhtälailla kuin rakkaus, välittäminen, yhteinen lämmin hetki ja kunnioitus, arvostaminen ja luottamus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen meistä jättää jäljen kohtaamaansa ihmiseen. Se on tosiasia, joka pitää hyväksyä, tahtoi tai ei. Selitellä voi aina mustaa valkoiseksi ja toiset tekeekin sitä melkoisella menestyksellä aikansa, ovat ikäänkuin selittelyn mestareita. Että ei ole syytä kavahtaa rivien välistä tihkuvia tunteita, jos omat asiansa on jo täydellisesti hyväksynyt, mutta ehkä tuokin väitteesi huiskinnasta kuvaa sitä, että sinuun on nyt nyt osunut jollakin tavalla, mutta sitä on vielä vaikea myöntää. Jäljen jättämä arpi voi joskus hankautua kipeäksi ja jopa tulehtua uudestaan.

        Näitä jäljenjättäjiä ihmisellä riittää lähtien omista vanhemmista ja sukulaisista, kerho ja tarhatäteihin, seurustelukumppaneista heidän petoskavereihin ja työ- ja harrastuskavereista hoitohenkilökuntaan jne. Millainen se kunkin jättämä jälki sitten on ja millaisia tunteita vielä vuosienkin jälkeen aiheuttaa, kun vaikkapa tapaa myöhemmin samankaltaisen ihmisen. Tunteet voivat ryöpsähtää pintaan: viha, kauna, kateus ja kosto yhtälailla kuin rakkaus, välittäminen, yhteinen lämmin hetki ja kunnioitus, arvostaminen ja luottamus.

        Sorry, että tuli "vedeltyä tuntemattomia korville". Tässä ihmettelen päällimmäisenä sitä, että miten erilaisia tunteita sinä, Anonyymi, ja Hmm, Päällikkö "Roikkuvat Tissit" minussa herättävät.

        Hänestä on tosiaan tullut "Suorittaja Perfektionisti", jonka tunnen myös omaksi tavakseni ilahduttaakseni ja nostaakseni äitiäni hänen vihansekaiseen masennukseen vaivuttuaan.
        Sinut haluaisin mielelläni "Sossutädiksi", koska olet kuin "Lohduttava Nenäpeitto"-
        selllainen oma pehmoliina, jota ei saanut koskaan pestä, vaan jota sisarukseni tapasivat pitää nenänsä alla tunteakseen oman turvallisen tuoksunsa, kun makoinen peukalo oli suussa, hiukset pörrössä ja viattomat silmät hämmästyksestä suurina, varsinkin arkipäisten perhemyrskyjen aikana.

        Niin kaikki me painamme peukalollamme toisiimme hetkeksi jäljen, mutta se häviää "pesussa".
        Päällikkö "Roikkuvat Tissit" omaa samoja ominaisuuksia kuin minä, siinä että alan aina besserwisserimäisesti osoittamaan, koko kädellä, miten tämä asia tulisi hoitaa, eikä marista, vaikka avantoon olisi pudonnut ja jäihin hukkunut. Ylös siitä, saamarin vätys, ja vauhtia kinttuihin, niin kyllä se veri alkaa kiertämään ja jäsenet lämpiämään. Olen vaan vanhuuttani tullut niin hitaaksi, etten jaksa enää vauhdittaa toisia itse-opas-kirjoillani ja muilla omaa hyvinvointia edistävillä "laastareillani".

        Ensiksi olemme kaikki erilaisia omissa mahdollisuuksissa, joita toinen ei voi ymmärtää.
        Kaikilla ei ollut sossua ja avuliaita sukulaisia kulman takana ojentamassa lapasia ja ruokaa.
        Minä sain itse maksaa keskikouluni ruuan, kirjat, matkat, lukukausimaksut lapsenlikkana.
        Sitten työssä ravintoloissa iltaisin ja viikonloppuisin. Vei terveyden, kun kantoi kakaraa ja raskasta tavaraa kasvavana 5-vuotiaasta asti.
        Tänäänkin, kun pitäisi mennä hakemaan apua reuman murtamille jäsenille, niin kavahdan aiheuttaa yhteiskunnalle menoja. Luen netistä, miten sitä tulee hoitaa.
        Samoin epäilemääni sokeritaudin oireita hoidan: syö oikein ja liiku enemmän!

        Niitä on kirjoja: "Ravinto ja liikunta lääkkeinä!" hyllyt notkuen. Apteekin myrkkyjä en enää halua.
        Lääkäreillä ei ole aikaa, vaan heillä on omat etunsa mielessään saadakseen lääketehtäilta rahaa.
        Vanhaoja ihmisiä pidetään koekaniineina ja heille syötetään useita vahingollisia lääkkeitä;
        eilen oli juuri lehtien otsikoissa, kun kävin kaupassa.
        Se ylimielinen tapa: "Tämä nopeasti pois alta, ja toinen potilas!" ei houkuttele häiritsemään akateemisen koulutuksen saaneita omilla vähäpätöisillä vaivoillaan.
        Tästä täytyy mennä keräämään uusia nokkosia ja voikukanlehteä, että keholla on rakennusaineita.

        Voitte olla rauhassa siitä, että olen koko ikäni elänyt "Hätävarana" toisille, kieltäytyen suhteista tai omista lapsista, sillä tunnen itseni sisäisesti särkyneeltä, ulkoisesti "Kolhitulta Tavaralta".
        Olen oma "Herrani ja Rouvani", minkä äiti näki jo taaperosta asti. "Perheen Nöyrä Plvelija".
        Minulle uskonto ja nunne-elämä oli se oopiumi, jolla minulla oli varaa huumata itseäni.
        No, syntini on "2.8% olut" rauhoittavana lääkkeenä silloin tällöin ja haluan lopettaa sen.
        Kaksi purkkia saa virnistämään tyhmästi ja keinumaan kuin laineilla.

        Kun naiset tulivat petetyiksi miesten välityksellä, niin minä tulin petetyksi fariseusten kautta.
        Eikä se diakoniatyö ollut ilmaista. Talous koheni, kun jouduin sen jättämään iän mukana.
        Elelen yksin "Kodissani, joka on Luostarini", naapurien arvostamana "Hissukkana".
        Minulla on harrastukseni, joiden parissa toinen olento häiritsisi.

        Minua loukkaa nuo "Puumat" leyhymässä koko kansalle kuin myisi omia sulojaan.
        Minun kehoni on aina ollut "Henkeni Pyhä Temppeli", jota toiset eivät käpälöi!
        Kiitos Päällikkö "Roikkuvat Tissit" niistä hyvistä viitteistä, joita hän niin anteliaasti aina jakaa, kun uskoo lähimmäisensä niistä hyötyvän.
        Se on sellaista henkistä diakoniatyötä, josta Enkelit iloitsevat Taivaissa.
        Taivaan Isä maksaa meille itsekullekin ansiomme mukaan.

        Hyvää päivän jatkoa kaikille.
        "Tulikiviä Heittelevä Huiskija"


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Niin, itsekukin kertoo omista kokemuksistaan tähän aiheseen liittyen, ettei tässä sen kummemmasta ole kyse.

        En nyt mielestäni sen kummemmin mitätöinyt kenenkään kokemuksia, kun en niistä sen kummempaa edes tiennyt tuossa vaiheessa.

        Kunhan kommentoin edellisen kommentoijan kirjoitusta, jota pidin siltä osin ikävänä koska itse olen sitä mieltä, että myös alkoholistiperheissä kasvaneista voi tulla myös ihan ns. normaaleja ihmisiä.

        Oli sen postaukseni pointtina

        No luin noita rankkoja kuvauksia jonkun kirjoittajan perheoloista. En tiedä oletteko yksi ja sama kun nykyään kaikki on anonyymeja.

        Jotenkin niistä jäi kuitenkin päällimmäiseksi se ihmetys, ettei kukaan puuttunut/tullut auttamaan. Edelleen tekee mieli kysyä, että oletteko hakeneet apua aikuisena.

        Oma "lasinen lapsuuteni" liittyy 60-luvulle ja kyllä silloin jo nää asiat jo hoidettiin.

        Tosiaan sossusta sai ruokalappuja, keskikoulun opinnot, kirjat ym. maksettiin sieltä. Pelastakaa lapset ry;n kautta pääsin kesiksi pois kotoa. Naapurit ja kavereiden vanhemmat tukivat, kyselivät onko läksyt tehty, kutsuivat syömään, kutoivat pipot ja lapaset minulle siinä kuin omilleen.

        Että näitä tarinoita on joka lähtöön, mutta oman kokemukseni kautta kannustan aina hakemaan apua ja jokainen voi auttaa, kuten tuossa artikkelissakin sanotaan.

        "Jos naapurissa tai lähisuvussa on perheitä, joissa vanhemmat juovat, miten voi tukea lapsia?

        – Lapsesta voi joskus huomata, että kotona mättää jokin. Usein on vaikea sanoa mikä. Tutkimusten mukaan turvallisen aikuisten olemassaolo on lapsen tulevaisuudelle tärkeää, ja sellainen turvallinen ihminen voi olla vaikka harrastusohjaaja tai naapuri. Naapurustossa voi olla se aikuinen, joka hymyilee ja tervehtii, kysyy kuulumisia. Voi jopa sanoa, että jos sinulla joskus on jokin hätänä, niin ovikelloa saa soittaa. Eräs ihminen kirjoitti meille, kuinka lapsena naapuri oli joskus kutsunut syömään, kun tuli ”vahingossa” tehtyä ihan liikaa ruokaa.

        Sukulaiset ovat monesti se keskeinen avun lähde. Yleensä riittää, kun tarjoaa paikan, johon voi tulla matalalla kynnyksellä kyläilemään. Ongelmaa ei tarvitse aina tai edes useimmiten ottaa puheeksi. Tarjotaan lapsille ja nuorille rauhallisia ja turvallisia hetkiä"

        https://www.aamulehti.fi/kotimaa/koitko-lapsuuden-alkoholistiperheessa-nama-ominaisuudet-sait-mukaasi-aikuisuuteen-24071573

        Mitä tulee roikkuviin tisseihin, niin valitettavasti kun ikää alkaa tulla niin maa vetää puoleensa, että totta se on et vanhoilla naisilla tuppaa tissit roikkumaan. Mutta haitanneeko tuo, elämään kuuluva normaali asia se on.

        "En nyt mielestäni sen kummemmin mitätöinyt kenenkään kokemuksia, kun en niistä sen kummempaa edes tiennyt tuossa vaiheessa."

        Niin usea narsistihan siis kuvittelee, että jos se toinen ei osaa lukea sinun ajatuksiasi, niin sen on oltava narsisti. Sitä tavallaan ei tajuta, että itsensäkin pitäisi kommentoida jotta juttu ikäänkuin tulee ymmärretyksi oikein. Jos yhden kanssa ollaan tehty jotain, ei se tarkoita, että joku toinen ihminen olisi samoja ajatuksia kantava ja tietää saman historian.

        Et sellaisen narsistin joka ottaa niitä uusia uhreja, niin on aika turhaa huudella muiden ongelmista, kun itse ei osannut edellisienkään kera kommentoida oikein.

        Sen verran tuohon alkoholiongelmaisiin, että he juovat usein perheestä johtuvista syistä. Jos se ongelma selviää joka siis johtuu siitä keskustelun puutteesta, niin alkoholisoituneella ei ole enää mitään syytä jatkaa juomista vaan sillä alkaa ne keskeneräiset asiat pikkuhiljaa selkiintymään. Itse en alkaisi syyttelemään häntä kaikesta,sillä osa syystä voi olla toisella/toisilla osapuolilla.

        Omassa perheessä asia selkeni, nyt edelleenkin saattaisin kuollutta vanhempaani puolustaa kynsin hampain niiltä narsisteilta jotka aiheuttivat tilanteen. Osa siis täysin perheen ulkopuolisia "asiantuntioita" jotkut työkaverinsa jopa vetelivät taidokkaasti menneitä "oikein ymmärtämiään" asioita vuosikymmenten jälkeen esille. Toki sellaisten sanojen saattelemana, että kuinka paljon parempia ihmisiä he olivat olleet siihen aikaan ja suosittuja nuortenkin keskuudessa.

        Toisten seurakunnissa, eli perheissähän on kiva olla suosittu, ihminen joka on kaikenikää osannut muiden energioita anastaa,näitä ja näiden elämää vähättelemällä. Asianomainen ei välttämättä tajua hyväksikäyttöä. Luulee, että se henkilö on hänen ystävänsä.

        Voi veljet minkälaisia häiriintyneitä ihmisiä saattaa vuosikymmeniä olla joissain perheissä energianimijöinä. Ehkä aina ei niinkään ole perheenjäsenissä se alkoholiongelma, voihan se tulla näiltä ullopuolisilta energiaimureiltakin. Eli uskoisin, että aina ei ole perhe syynä alkoholiongelmiin tai johonkin muuhun pulmaan. Eihän siinä aina tarvita alkoholia jos joku terapiapuuma vainoaa toisten perhettä, sillein salakavalasti. Ehkei teekkään mitään, mutta herättää vääränlaisia tunnekuohuja muiden perheessä. Kun ei osaa selvittää niitä omia rajojaan omassa perheessään.

        Tää kenen kanssa oon vanhemmastani keskustellut, ei edes ollut perheen sisäinen uhka, hän tykkäsi vaan kertoa, minulle, kuinka hyvän elämän on itse viettänyt miehensä,lapsiensa ja työkaveritkin pitivät hänestä ja samalla nielaisulla aloitti vanhempani arvostelun, että hänellä ei kyllä mennyt niin hyvin. Sitten vedettiin jotain vanhaa syytöstä, itselleen kuulumattomista aiheista joka taas juonsi minun nuoruuden töpeksintöihin vanhempani kanssa, onneksi hän ei ihan täysin mennyt suosikkiaiheeseensa, osasi vaieta sopivasti, ettei joudu vastuuseen puheistaan. Niin ja juu sellaista hienoista syytöstä minua kohtaan, miten hän ymmärsi puhumani.

        Et voihan veljet minkälaisia suvakkitätejä sitä maailma kantaa. Se herätti melkoisen puolustuskannan vanhempaani kohtaan, kun tajusin mitenkä häntä oli kohdeltu "parempiensa avustamana" Ja kyse siis oli satunnaisesta tuuraajasta työpaikallaan. Se työkaveri jolle hän oli tärkein, käy haudalla kukkia vaimonsa kanssa tuomassa, ei vastaanota minultakaan mitään poikkipuolista ajatelmaa hänestä. Hänet olen hyväksynyt seurakuntaanikin. Aina mennessään veneellään nykyisen kotini ohitse hän on jakamassa tännekin kalasaalistaan. Tai siis silloin oli kun vanhempani eli.

        Aivan täydellinen vanhempani, vaikka ulosanti ei aina ollut "kivointa" niin sisällä asui mielettömän hieno värikäs ihminen. Joka oli ehkä varattujen narsistien viihdyttäjä työpaikallaan, niin täydellisten, että jopa hänen lapselleen piti totuuksia laukoa hänen viallisuudestaan. Ilokseni en tuntenut sisälläni agressiiviota, olisi ehkä ollut nautinnollista vetää vanhaa eukkoa nenille törkeestä käyttäytymisestään, mutta hän sai säilyttää kasvonsa ja luulla edelleenkin olevansa suosituista suosituin kaikkialla.

        Onko teillä monella mennyt noin, kun tajuatte perheessänne olevan ulkopuolisia energiaimureita?

        Eka virke oli sinun tekstistäsi mieleentuleva juttu, yhteenlaskutoimitus ja loput ihan yleisesti.

        Oma perhe/seurakunta


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Ns. lasisen lapsuuteni olen viettänyt ns. keskisuuressa kaupungissa, kehäkolmosen ulkopuolella.

        Toki asiaan osaksi vaikutti varmaan sekin, ku isäni kuoli ollessani n. puoli vuotias, niin sen aikaisen tavan mukaan piti nimetä joku toinen holhooja, joka meidän tapauksessamme tarkoitti kaupungin lastensuojelua, kun sellaisia sukulaisia ei ollut.

        Se taas miten lapsuus on minuun ihmisenä vaikuttanut on taas toinen juttu.

        Minusta kasvoi jonkin sortin perfektionisti, suorittaja, harvemmin osaan olla tyytyväinen itseeni, tekemisiini. Että olen itse itseni pahin tuomari ja ylivastuullinen, on vaikea sanoa ei, silloinkaan kun ei jaksaisi.

        Mutta kaikenlaista on tullut luettu ja pohdittua, että muutostakin on tapahtunut, toki ikäkin tuo armollisuutta, että sen myötä ny on pikkusen oppinut rentoutumaan, eikä tehdyt virheet enää tunnu maailmanlopulta.

        Että kyllähän se lapsuus on merkittävä tekijä siinä suhteessa millaisia aikuisia meistä kasvaa. Mutta tosiaan vielä aikuisenakin on mahdollisuus hakea apua niiden lapsuustraumojen tiimoilta.

        Hiukan jopa kavahdinkin tuota rivien välistä tihkuvaa vihaa, jonka sain aikaan kirjoituksellani Tosi surullista, että huiskitaan sitten jopa ventovieraita ihmisiä netin keskustelupalstoilla , kun lapsuudessa kohdatut ikävät ja rankat asiat ovat jääneet käsittelemättä.

        Yhteenlaskutoimitus saanko sanoa ja anteeksi jos en saanut ja tämä pätee aivan kaikkiin ihmisiin.

        Anna anteeksi itsellesi ja heille jotka ikäviä tunteita ajatuksiisi laittaneet, päästä irti, sillä ei niinkään sen kohteen takia, vaan omien tunteiden takia, itsellä on parempi olla, kun ei kantaisi enää ylimääräistä lastia.

        Itselleni se on miltei mahdotonta, sillä minua lähti täältä seuraamaan oikeaan elämään laittomasti mielenterveysongelmaisia ihmisiä jotka esiintyivät tämän alan ammattilaisina ja ahdistelivat henkilökohtaisella tasolla nimitellen narsistiksi täysin tuntematonta ihmistä. Ja puhumme siis ihmisistä joilla on ollut useita parisuhteita,aina vain uusia. Yksi seuraajista kokee olevansa päihdealan ammattilainen, hänen kanssaan en jaksanut edes ajatella mennä minnekään treffeille, koska häne ei halunnut minnekkään muualle kuin baariin juomaan. Parisuhdemaailmansakin oli aivan sekaisin, mikä ehkä on selvää jos ei saa siellä ensimmäisessä suhteessaan apua, niin siitä jää arvet ja alkaa toimimaan oudosti uusia uhreja kohtaan. Päiväkirjaa oikein kirjoitti kaikista netistä "treffaamistaan" kohteista. En nyt muista monenko vuoden ajan yks tai kolme, välillä oli useampia viikossakin. Ja siitä mitenkä sitä keksiä oli harrastettu ja missä asennoissa. Siis mitä hittoa se minulle olisi kuulunut, ihme tyyppi. Jos haluaa olla päihdeongelmainen päihdealantyöntekijä jolla on ihmissuhde ongelmia, niin pitäisi hakea itselleen mielummin apua, kun vainota uusia lukemattomia ihmisiä netistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "En nyt mielestäni sen kummemmin mitätöinyt kenenkään kokemuksia, kun en niistä sen kummempaa edes tiennyt tuossa vaiheessa."

        Niin usea narsistihan siis kuvittelee, että jos se toinen ei osaa lukea sinun ajatuksiasi, niin sen on oltava narsisti. Sitä tavallaan ei tajuta, että itsensäkin pitäisi kommentoida jotta juttu ikäänkuin tulee ymmärretyksi oikein. Jos yhden kanssa ollaan tehty jotain, ei se tarkoita, että joku toinen ihminen olisi samoja ajatuksia kantava ja tietää saman historian.

        Et sellaisen narsistin joka ottaa niitä uusia uhreja, niin on aika turhaa huudella muiden ongelmista, kun itse ei osannut edellisienkään kera kommentoida oikein.

        Sen verran tuohon alkoholiongelmaisiin, että he juovat usein perheestä johtuvista syistä. Jos se ongelma selviää joka siis johtuu siitä keskustelun puutteesta, niin alkoholisoituneella ei ole enää mitään syytä jatkaa juomista vaan sillä alkaa ne keskeneräiset asiat pikkuhiljaa selkiintymään. Itse en alkaisi syyttelemään häntä kaikesta,sillä osa syystä voi olla toisella/toisilla osapuolilla.

        Omassa perheessä asia selkeni, nyt edelleenkin saattaisin kuollutta vanhempaani puolustaa kynsin hampain niiltä narsisteilta jotka aiheuttivat tilanteen. Osa siis täysin perheen ulkopuolisia "asiantuntioita" jotkut työkaverinsa jopa vetelivät taidokkaasti menneitä "oikein ymmärtämiään" asioita vuosikymmenten jälkeen esille. Toki sellaisten sanojen saattelemana, että kuinka paljon parempia ihmisiä he olivat olleet siihen aikaan ja suosittuja nuortenkin keskuudessa.

        Toisten seurakunnissa, eli perheissähän on kiva olla suosittu, ihminen joka on kaikenikää osannut muiden energioita anastaa,näitä ja näiden elämää vähättelemällä. Asianomainen ei välttämättä tajua hyväksikäyttöä. Luulee, että se henkilö on hänen ystävänsä.

        Voi veljet minkälaisia häiriintyneitä ihmisiä saattaa vuosikymmeniä olla joissain perheissä energianimijöinä. Ehkä aina ei niinkään ole perheenjäsenissä se alkoholiongelma, voihan se tulla näiltä ullopuolisilta energiaimureiltakin. Eli uskoisin, että aina ei ole perhe syynä alkoholiongelmiin tai johonkin muuhun pulmaan. Eihän siinä aina tarvita alkoholia jos joku terapiapuuma vainoaa toisten perhettä, sillein salakavalasti. Ehkei teekkään mitään, mutta herättää vääränlaisia tunnekuohuja muiden perheessä. Kun ei osaa selvittää niitä omia rajojaan omassa perheessään.

        Tää kenen kanssa oon vanhemmastani keskustellut, ei edes ollut perheen sisäinen uhka, hän tykkäsi vaan kertoa, minulle, kuinka hyvän elämän on itse viettänyt miehensä,lapsiensa ja työkaveritkin pitivät hänestä ja samalla nielaisulla aloitti vanhempani arvostelun, että hänellä ei kyllä mennyt niin hyvin. Sitten vedettiin jotain vanhaa syytöstä, itselleen kuulumattomista aiheista joka taas juonsi minun nuoruuden töpeksintöihin vanhempani kanssa, onneksi hän ei ihan täysin mennyt suosikkiaiheeseensa, osasi vaieta sopivasti, ettei joudu vastuuseen puheistaan. Niin ja juu sellaista hienoista syytöstä minua kohtaan, miten hän ymmärsi puhumani.

        Et voihan veljet minkälaisia suvakkitätejä sitä maailma kantaa. Se herätti melkoisen puolustuskannan vanhempaani kohtaan, kun tajusin mitenkä häntä oli kohdeltu "parempiensa avustamana" Ja kyse siis oli satunnaisesta tuuraajasta työpaikallaan. Se työkaveri jolle hän oli tärkein, käy haudalla kukkia vaimonsa kanssa tuomassa, ei vastaanota minultakaan mitään poikkipuolista ajatelmaa hänestä. Hänet olen hyväksynyt seurakuntaanikin. Aina mennessään veneellään nykyisen kotini ohitse hän on jakamassa tännekin kalasaalistaan. Tai siis silloin oli kun vanhempani eli.

        Aivan täydellinen vanhempani, vaikka ulosanti ei aina ollut "kivointa" niin sisällä asui mielettömän hieno värikäs ihminen. Joka oli ehkä varattujen narsistien viihdyttäjä työpaikallaan, niin täydellisten, että jopa hänen lapselleen piti totuuksia laukoa hänen viallisuudestaan. Ilokseni en tuntenut sisälläni agressiiviota, olisi ehkä ollut nautinnollista vetää vanhaa eukkoa nenille törkeestä käyttäytymisestään, mutta hän sai säilyttää kasvonsa ja luulla edelleenkin olevansa suosituista suosituin kaikkialla.

        Onko teillä monella mennyt noin, kun tajuatte perheessänne olevan ulkopuolisia energiaimureita?

        Eka virke oli sinun tekstistäsi mieleentuleva juttu, yhteenlaskutoimitus ja loput ihan yleisesti.

        Oma perhe/seurakunta

        Sanonpa vain tämän kommentin "Oma perhe/ seurakunta" jälkeen, että Amen!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen meistä jättää jäljen kohtaamaansa ihmiseen. Se on tosiasia, joka pitää hyväksyä, tahtoi tai ei. Selitellä voi aina mustaa valkoiseksi ja toiset tekeekin sitä melkoisella menestyksellä aikansa, ovat ikäänkuin selittelyn mestareita. Että ei ole syytä kavahtaa rivien välistä tihkuvia tunteita, jos omat asiansa on jo täydellisesti hyväksynyt, mutta ehkä tuokin väitteesi huiskinnasta kuvaa sitä, että sinuun on nyt nyt osunut jollakin tavalla, mutta sitä on vielä vaikea myöntää. Jäljen jättämä arpi voi joskus hankautua kipeäksi ja jopa tulehtua uudestaan.

        Näitä jäljenjättäjiä ihmisellä riittää lähtien omista vanhemmista ja sukulaisista, kerho ja tarhatäteihin, seurustelukumppaneista heidän petoskavereihin ja työ- ja harrastuskavereista hoitohenkilökuntaan jne. Millainen se kunkin jättämä jälki sitten on ja millaisia tunteita vielä vuosienkin jälkeen aiheuttaa, kun vaikkapa tapaa myöhemmin samankaltaisen ihmisen. Tunteet voivat ryöpsähtää pintaan: viha, kauna, kateus ja kosto yhtälailla kuin rakkaus, välittäminen, yhteinen lämmin hetki ja kunnioitus, arvostaminen ja luottamus.

        " Että ei ole syytä kavahtaa rivien välistä tihkuvia tunteita, jos omat asiansa on jo täydellisesti hyväksynyt, mutta ehkä tuokin väitteesi huiskinnasta kuvaa sitä, että sinuun on nyt nyt osunut jollakin tavalla, mutta sitä on vielä vaikea myöntää."

        En tiedä osumasta, mutta pakostakin laittaa miettimään, että kun pelkästään jonkun toisen kokemuksen lukeminen aiheuttaa tälläisen reaktion.

        No jälkeenpäin sitten toki on tullut kaikenlaista tietoa sen toisenkin kokemuksesta , jonka pohjalta jotenkin voi yrittää ymmärtää.

        Siellä taustallahan ne vaikuttaa ne rankat lapsuudenkokemukset, jotka mitä ilmeisemmin ovat jääneet käsittelemättä ja sitten huiskitaan sitä omaa pahaa oloa, että kun tuo " riipputissikin tuli tuohon elvistelemään" miten on saanut apua ja kukaan ei ole auttanut raskaan työn raatajaa.

        Surullista


      • Anonyymi kirjoitti:

        Yhteenlaskutoimitus saanko sanoa ja anteeksi jos en saanut ja tämä pätee aivan kaikkiin ihmisiin.

        Anna anteeksi itsellesi ja heille jotka ikäviä tunteita ajatuksiisi laittaneet, päästä irti, sillä ei niinkään sen kohteen takia, vaan omien tunteiden takia, itsellä on parempi olla, kun ei kantaisi enää ylimääräistä lastia.

        Itselleni se on miltei mahdotonta, sillä minua lähti täältä seuraamaan oikeaan elämään laittomasti mielenterveysongelmaisia ihmisiä jotka esiintyivät tämän alan ammattilaisina ja ahdistelivat henkilökohtaisella tasolla nimitellen narsistiksi täysin tuntematonta ihmistä. Ja puhumme siis ihmisistä joilla on ollut useita parisuhteita,aina vain uusia. Yksi seuraajista kokee olevansa päihdealan ammattilainen, hänen kanssaan en jaksanut edes ajatella mennä minnekään treffeille, koska häne ei halunnut minnekkään muualle kuin baariin juomaan. Parisuhdemaailmansakin oli aivan sekaisin, mikä ehkä on selvää jos ei saa siellä ensimmäisessä suhteessaan apua, niin siitä jää arvet ja alkaa toimimaan oudosti uusia uhreja kohtaan. Päiväkirjaa oikein kirjoitti kaikista netistä "treffaamistaan" kohteista. En nyt muista monenko vuoden ajan yks tai kolme, välillä oli useampia viikossakin. Ja siitä mitenkä sitä keksiä oli harrastettu ja missä asennoissa. Siis mitä hittoa se minulle olisi kuulunut, ihme tyyppi. Jos haluaa olla päihdeongelmainen päihdealantyöntekijä jolla on ihmissuhde ongelmia, niin pitäisi hakea itselleen mielummin apua, kun vainota uusia lukemattomia ihmisiä netistä.

        "Anna anteeksi itsellesi ja heille jotka ikäviä tunteita ajatuksiisi laittaneet, päästä irti, sillä ei niinkään sen kohteen takia, vaan omien tunteiden takia, itsellä on parempi olla, kun ei kantaisi enää ylimääräistä lastia"

        No ei tässä mitään hätää sen kummemmin, vaikka aina välillä sen hiljaisen huokauksen sinne jonnekkin lähettääkin, että miksi tän elämän pitää olla aina välillä niin raadollista ja epäoikeudenmukaista.

        Joillakin ilmeisesti sitten elämän alusta loppuun, kun ne lapsuuden pahat kokemukset ovat pilanneet sen aikuisen elämänkin.

        Mutta asiaa puhut, täällä netin keskustelupalstoilla ei voi koskaan tietää millaisen ihmisen kanssa sitä keskustelee, ettei kannata alkaa kenenkään kanssa sen kummemmin kaveeraamaan


      • Anonyymi

        niinpä, hyvä tuo loppulause, juuri niin

        "poiugfvbn"


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Anna anteeksi itsellesi ja heille jotka ikäviä tunteita ajatuksiisi laittaneet, päästä irti, sillä ei niinkään sen kohteen takia, vaan omien tunteiden takia, itsellä on parempi olla, kun ei kantaisi enää ylimääräistä lastia"

        No ei tässä mitään hätää sen kummemmin, vaikka aina välillä sen hiljaisen huokauksen sinne jonnekkin lähettääkin, että miksi tän elämän pitää olla aina välillä niin raadollista ja epäoikeudenmukaista.

        Joillakin ilmeisesti sitten elämän alusta loppuun, kun ne lapsuuden pahat kokemukset ovat pilanneet sen aikuisen elämänkin.

        Mutta asiaa puhut, täällä netin keskustelupalstoilla ei voi koskaan tietää millaisen ihmisen kanssa sitä keskustelee, ettei kannata alkaa kenenkään kanssa sen kummemmin kaveeraamaan

        Hassu sinällään, että täällä netissä voi keskustella vaikka minkälaisen mörön kanssa. Mut se, ettei ihminen tajua koko elämässään, minkäläisten ihmishirviöiden kanssa sitä on elänyt reaalielämässä.

        Kun sen tajusin, en enää viitsi viihdyttää ketään joista tulee negatiivista tuntemusta. Tai jotakuta joka peilaa omaa ajatusmaailmaansa minulle. Minun elämäni ei tarvitse olla mitään hänen kokemusmaailmansa kaltainen. Puhuisi sille omalle perheelle ja seurakunnalleen omat asiansa pakkoko sitä avioliittoaan ja siihen liittyviä asioita on pakko tyrkyttää muille väärään osoitteeseen. Ihme lorttoja jotkut narsistit. Työpaikoilla näiden käyttäytyminen on todella törkeää. Ei siis minua kohtaan vaan yleisesti. Kun muut vaikenevat, niin he jaksavat teorioitaan paukuttaa. Kaikki haluavat varatun narsistin mielestä keskustella perheiden yksityis asioista yleisesti. No omaa elämäänsä häpäisevät. Kaikkien kuullen. Omaa kuvaa maalaavat.

        Aina kun saadaan taas joku vaikenemaan, nousee uusi fariseus kukkulalleen loistamaan. Kunnes löytyy taas yksi joka saa hänet työyhteisössä hiljennettyä. Etenemme tässä vaikenemis leikissä aina vain pahimpiin yksilöihin. Tosin ei hajua ketkä tai kutka aina edellisestä valittaa. Katselen vain kuin teeveetä. Nyt varoitin yhtä, kun toinen tuli kertomaan hänen kiukutelleen koko päivän, olin vieressä, enkä kuullut kiukuttelua. Minun ymmärryksellä sen käytöksen olisi voinut luokitella hätääntymiseksi, mut Mitäpä minäkään toisten aivoituksista tiedän, muuta, kun sen, ettei se minua häirinnyt. Oli mitä oli. Enkä edes jaksa udella, hänellä on oma perhe / seurakunta.

        Hassu ilmiö sinällään tämän leikin häiriintyneen työpaikka terrorisoinnin aloitti joku alan ammattilainen jonka toimesta yllytettiin ihmisiä valittamaan muista, eikä keskittymään omaan työntekoonsa. Rahanahneusko vai kateusko yhteisöllisistä ihmisistä , pistää
        Mielipuolen ammattilaisen häiriköimään.

        Mut kun seuraa tätä soppaa, niin sieltä pompsahtelee mielenkiintoisia narsisteja esille. Opetus filmiä on kun katsoisi.

        Oma seurakunta


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        " Että ei ole syytä kavahtaa rivien välistä tihkuvia tunteita, jos omat asiansa on jo täydellisesti hyväksynyt, mutta ehkä tuokin väitteesi huiskinnasta kuvaa sitä, että sinuun on nyt nyt osunut jollakin tavalla, mutta sitä on vielä vaikea myöntää."

        En tiedä osumasta, mutta pakostakin laittaa miettimään, että kun pelkästään jonkun toisen kokemuksen lukeminen aiheuttaa tälläisen reaktion.

        No jälkeenpäin sitten toki on tullut kaikenlaista tietoa sen toisenkin kokemuksesta , jonka pohjalta jotenkin voi yrittää ymmärtää.

        Siellä taustallahan ne vaikuttaa ne rankat lapsuudenkokemukset, jotka mitä ilmeisemmin ovat jääneet käsittelemättä ja sitten huiskitaan sitä omaa pahaa oloa, että kun tuo " riipputissikin tuli tuohon elvistelemään" miten on saanut apua ja kukaan ei ole auttanut raskaan työn raatajaa.

        Surullista

        Niin, minkä menetetyn elämän sitä sai, kun oli apuna lapsena kotona, auttoi myöhemmin omia sisaruksiaan heidän lapsiensa kanssa, auttoi isovanhempiaan ja heidän vanhoja ystäviään.
        Ei päässyt leikkimään ja myöhemmin diskoihin. Ei makaamaan kaikkien kanssa ristiin j rastiin.
        Sai tyytyä erinäisiin harrastuksiin kirjallisuuden, musiikin ja taidemaalausten parissa.
        Sai oppia ompelemaan vaatteita ja muita käsitöitä vanhempien ihmisten kanssa.
        Sai tilauksia kutomisista, virkkauksista jopa suurissa kaupungeissa, kun näkivät työt.
        Ei tarvinnut kuin huokaista, niin sai apua sisaruksiltaan, koska tahansa!
        Saa harrastaa, mitä haluaa, milloin haluaa ja kenen kanssa haluaa.
        Juuri eilen kotini ohi oli työpaikkaansa menevä sairaanhoitaja, joka oli huomioinut minut ja
        tuli luokseni keskustelemaan; joimme puutarhassa kahvit ja menimme rannalle kasveja keräämään.
        Se ei olisi ollut mahdollista oman perheen ja vakituisessa suhteessa - siis tarttua yllättäviin tilanteisiin.
        Kyllä olen tehnyt huonoja valintoja elämässäni. Koko elämäni on pilalla!
        Kadehdin teitä! Yhyyyy!!!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, minkä menetetyn elämän sitä sai, kun oli apuna lapsena kotona, auttoi myöhemmin omia sisaruksiaan heidän lapsiensa kanssa, auttoi isovanhempiaan ja heidän vanhoja ystäviään.
        Ei päässyt leikkimään ja myöhemmin diskoihin. Ei makaamaan kaikkien kanssa ristiin j rastiin.
        Sai tyytyä erinäisiin harrastuksiin kirjallisuuden, musiikin ja taidemaalausten parissa.
        Sai oppia ompelemaan vaatteita ja muita käsitöitä vanhempien ihmisten kanssa.
        Sai tilauksia kutomisista, virkkauksista jopa suurissa kaupungeissa, kun näkivät työt.
        Ei tarvinnut kuin huokaista, niin sai apua sisaruksiltaan, koska tahansa!
        Saa harrastaa, mitä haluaa, milloin haluaa ja kenen kanssa haluaa.
        Juuri eilen kotini ohi oli työpaikkaansa menevä sairaanhoitaja, joka oli huomioinut minut ja
        tuli luokseni keskustelemaan; joimme puutarhassa kahvit ja menimme rannalle kasveja keräämään.
        Se ei olisi ollut mahdollista oman perheen ja vakituisessa suhteessa - siis tarttua yllättäviin tilanteisiin.
        Kyllä olen tehnyt huonoja valintoja elämässäni. Koko elämäni on pilalla!
        Kadehdin teitä! Yhyyyy!!!!!

        Mietin tässä, että olenko tullut vain ihmisten hyväksikäyttämäksi?
        Minkö tässä olen se suuri hyväntekijä, jota ilman toisten elämä ei suju?

        Kummasti vain apua järjestyy elämän kaikissa käänteissä, kun sitä tarvitsee.
        Sitä on rikastunut aineelisesti, henkisesti, tunneperäisesti, hengellisesti.
        Kaikkea on yltäkylläisesti ja toisille on voinut jakaa liiastaan.

        Monesta vahingosta ja surusta on myös säästynyt.
        Niistä i kykene ede kiittämään!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, minkä menetetyn elämän sitä sai, kun oli apuna lapsena kotona, auttoi myöhemmin omia sisaruksiaan heidän lapsiensa kanssa, auttoi isovanhempiaan ja heidän vanhoja ystäviään.
        Ei päässyt leikkimään ja myöhemmin diskoihin. Ei makaamaan kaikkien kanssa ristiin j rastiin.
        Sai tyytyä erinäisiin harrastuksiin kirjallisuuden, musiikin ja taidemaalausten parissa.
        Sai oppia ompelemaan vaatteita ja muita käsitöitä vanhempien ihmisten kanssa.
        Sai tilauksia kutomisista, virkkauksista jopa suurissa kaupungeissa, kun näkivät työt.
        Ei tarvinnut kuin huokaista, niin sai apua sisaruksiltaan, koska tahansa!
        Saa harrastaa, mitä haluaa, milloin haluaa ja kenen kanssa haluaa.
        Juuri eilen kotini ohi oli työpaikkaansa menevä sairaanhoitaja, joka oli huomioinut minut ja
        tuli luokseni keskustelemaan; joimme puutarhassa kahvit ja menimme rannalle kasveja keräämään.
        Se ei olisi ollut mahdollista oman perheen ja vakituisessa suhteessa - siis tarttua yllättäviin tilanteisiin.
        Kyllä olen tehnyt huonoja valintoja elämässäni. Koko elämäni on pilalla!
        Kadehdin teitä! Yhyyyy!!!!!

        Niin, itsekullakin oma elämäntarinansa. Toisten on rujompi ja toisten kauniimpi.

        Kaikesta päätellen sinä olet tyytyväinen kaikkeen saamaasi niin lapsuuteesi kuin menneeseen ja nykyiseen elämääsi

        Sen vuoksi en ny oikein ymmärtänyt mitä halusit ilmaista tuolla loppukaneetillasi huonoista valinnoista, pilalle menneestä elämästä ja kateudesta.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Niin, itsekullakin oma elämäntarinansa. Toisten on rujompi ja toisten kauniimpi.

        Kaikesta päätellen sinä olet tyytyväinen kaikkeen saamaasi niin lapsuuteesi kuin menneeseen ja nykyiseen elämääsi

        Sen vuoksi en ny oikein ymmärtänyt mitä halusit ilmaista tuolla loppukaneetillasi huonoista valinnoista, pilalle menneestä elämästä ja kateudesta.

        Minkalaista työtä olet tehnyt, kun vaikutat olevasi kuin kala vedessä probleemi-ihmisien kanssa?
        Löydät narsismistakin niin monenlaista asiaa koskevaa viitettä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minkalaista työtä olet tehnyt, kun vaikutat olevasi kuin kala vedessä probleemi-ihmisien kanssa?
        Löydät narsismistakin niin monenlaista asiaa koskevaa viitettä.

        Pakkoa sanoa, et mietin et mikähän koira tähänkin kysymykseen on haudattu(johtuu tästä palstasta), mut vastaan silti niin kuin asia on, kun kerran suoraan kysytään

        Oon ihan tavallinen naisihminen, mummokin jo, lapsenlapsiakin on, töitä teen tällä hetkellä dementikkojen parissa.

        Elämää on eletty, siihen mahtuu sekä hyvää että huonoa, niinkuin ihmisillä yleensä.

        Lapsuudenkoti oli risainen, mutta tosiaan apuakin sain, kuten aiemmista kommenteista käy ilmi. Aikuistuin varhain, menin nuorena naimisiin, mutta avioliitto päättyi reilu 20 vuoden jälkeen puolison alkoholisoitumiseen.

        Siinä yhteydessä joutui tosiaan pohtimaan syntyjä syviä itseen liittyen. kuka, millainen minä olen, miksi ns. annan kohdella itseäni huonosti.

        Luettua tuli paljon kaikenlaista ihmisenä olemisesta. Voisko sanoa, että olen kiinnostunut ihmisistä ja heidän käyttätymisestään.

        No kymmenisen vuotta siinä meni eron jälkeen, töitä tehdessä, rahaa haaliessa, että sai lapset koulutettua. Lapset kasvoivat ja muuttivat omilleen. Haksahdin luomaan suomi24 treffipalstalle ja sieltä sitten löytyi se henkilö, joka tän aiheen pariin toi.

        Oon ns. asiatyyppi, että tietoa on haettu ja luettu on paljon tästäkin asiasta.

        Mitä tulee viitteisiin, niin en ole todellakaan keksinyt ns. "pyörää uudestaan," että useimmat mielipiteeni pohjautuvat muualta luettuun tietoon, että siksi usein linkitän kaikenlaista itseäni viisaampien kirjoituksia sanomani tueksi.

        Että tämmöstä.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Pakkoa sanoa, et mietin et mikähän koira tähänkin kysymykseen on haudattu(johtuu tästä palstasta), mut vastaan silti niin kuin asia on, kun kerran suoraan kysytään

        Oon ihan tavallinen naisihminen, mummokin jo, lapsenlapsiakin on, töitä teen tällä hetkellä dementikkojen parissa.

        Elämää on eletty, siihen mahtuu sekä hyvää että huonoa, niinkuin ihmisillä yleensä.

        Lapsuudenkoti oli risainen, mutta tosiaan apuakin sain, kuten aiemmista kommenteista käy ilmi. Aikuistuin varhain, menin nuorena naimisiin, mutta avioliitto päättyi reilu 20 vuoden jälkeen puolison alkoholisoitumiseen.

        Siinä yhteydessä joutui tosiaan pohtimaan syntyjä syviä itseen liittyen. kuka, millainen minä olen, miksi ns. annan kohdella itseäni huonosti.

        Luettua tuli paljon kaikenlaista ihmisenä olemisesta. Voisko sanoa, että olen kiinnostunut ihmisistä ja heidän käyttätymisestään.

        No kymmenisen vuotta siinä meni eron jälkeen, töitä tehdessä, rahaa haaliessa, että sai lapset koulutettua. Lapset kasvoivat ja muuttivat omilleen. Haksahdin luomaan suomi24 treffipalstalle ja sieltä sitten löytyi se henkilö, joka tän aiheen pariin toi.

        Oon ns. asiatyyppi, että tietoa on haettu ja luettu on paljon tästäkin asiasta.

        Mitä tulee viitteisiin, niin en ole todellakaan keksinyt ns. "pyörää uudestaan," että useimmat mielipiteeni pohjautuvat muualta luettuun tietoon, että siksi usein linkitän kaikenlaista itseäni viisaampien kirjoituksia sanomani tueksi.

        Että tämmöstä.

        Kiitos vastauksestasi. Ihailen sinua siinä mielessä, että itse en kykenisi dementoituneiden kanssa työskentelemään. Se vaatii kärsivällisyyttä, kestävyyttä. Olen liian itsekäs-narsisti.

        Sinä olet oppinut myös luottamaan paljon vaistoosi dementoitujen kanssa. Koira oli haudattuna.
        Olen Päällikkö "Riippuvat Tissit", joka kysyy. Miksi kysyn? Koska halusin tietää mikä sinussa ärsyttää!

        Hyvänen aika, kun on valinnut avioliiton ja saanut vastuulleen miehen ja lapset, niin ei sitä paljon itselleen jää aikaa! Saa koko ajan asettaa toisten edut ensiksi ja vaimo/äiti jää kaikessa viimeksi.

        Sen tajusin lapsena, kun äitini kuudetta kuopusta kylvettäessään sanoi minulle 10-vuotiaalle:
        "Jos teitä ei olisi, niin tämä huone olisi minun!" Syvässä katkeruudessa ja pettymyksessä.
        Se oli vanhempieni makuuhuone ja vauva sai kylvyn vaaleanpunaisessa ammeessa.
        Niin se oli siihen aikaan ilman kylpyhuonetta ja lämmitettävän veden kanssa.

        Silloin päätin, että en ikinä lapsia hanki kuuntelemaan, minkälaisia esteitä he ovat!
        On parempi elää sitä itsekästä elämää ilman katkeruutta; nyt minulla on 4 omaa huonetta!

        Kiitos äidin rehellisyyden! Hän oli kyvykäs, kätevä, älykäs taiteilija, eikä mikään - äiti!
        Niin minusta tehtiin se keittiöpiika armon rouvalle, että hän sai olla kaveri lapsilleen.

        Kuitenkin minua on kutsuttu hemmotelluksi, kreivittäreksi niin työpaikoilla kuin kouluissa!
        Niin kotonakin, kun he katsovat valokuvia sanovat: "Sinä olet kuin kreivitär!"
        Itse koen itseni tynnyrissä kasvatetuksi tytöksi, joka ei koskaan saanut kehittyä.

        Mutta nyt lakkaan nimittämästä sinua Päällikkö "Riippuvat Tissit".
        Sitä on saanut hiukan sympatiaa, sillä kuten sanottua: en ikinä kykenisi samaan kuin sinä olet!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos vastauksestasi. Ihailen sinua siinä mielessä, että itse en kykenisi dementoituneiden kanssa työskentelemään. Se vaatii kärsivällisyyttä, kestävyyttä. Olen liian itsekäs-narsisti.

        Sinä olet oppinut myös luottamaan paljon vaistoosi dementoitujen kanssa. Koira oli haudattuna.
        Olen Päällikkö "Riippuvat Tissit", joka kysyy. Miksi kysyn? Koska halusin tietää mikä sinussa ärsyttää!

        Hyvänen aika, kun on valinnut avioliiton ja saanut vastuulleen miehen ja lapset, niin ei sitä paljon itselleen jää aikaa! Saa koko ajan asettaa toisten edut ensiksi ja vaimo/äiti jää kaikessa viimeksi.

        Sen tajusin lapsena, kun äitini kuudetta kuopusta kylvettäessään sanoi minulle 10-vuotiaalle:
        "Jos teitä ei olisi, niin tämä huone olisi minun!" Syvässä katkeruudessa ja pettymyksessä.
        Se oli vanhempieni makuuhuone ja vauva sai kylvyn vaaleanpunaisessa ammeessa.
        Niin se oli siihen aikaan ilman kylpyhuonetta ja lämmitettävän veden kanssa.

        Silloin päätin, että en ikinä lapsia hanki kuuntelemaan, minkälaisia esteitä he ovat!
        On parempi elää sitä itsekästä elämää ilman katkeruutta; nyt minulla on 4 omaa huonetta!

        Kiitos äidin rehellisyyden! Hän oli kyvykäs, kätevä, älykäs taiteilija, eikä mikään - äiti!
        Niin minusta tehtiin se keittiöpiika armon rouvalle, että hän sai olla kaveri lapsilleen.

        Kuitenkin minua on kutsuttu hemmotelluksi, kreivittäreksi niin työpaikoilla kuin kouluissa!
        Niin kotonakin, kun he katsovat valokuvia sanovat: "Sinä olet kuin kreivitär!"
        Itse koen itseni tynnyrissä kasvatetuksi tytöksi, joka ei koskaan saanut kehittyä.

        Mutta nyt lakkaan nimittämästä sinua Päällikkö "Riippuvat Tissit".
        Sitä on saanut hiukan sympatiaa, sillä kuten sanottua: en ikinä kykenisi samaan kuin sinä olet!

        "Miksi kysyn? Koska halusin tietää mikä sinussa ärsyttää!"

        No jonkun verran olen tietoinen tuosta ärsytyksestä.

        Sitä esiintyy ihan reality elämässäkin usein alkuun ihmisillä ensireaktoina, ennenkuin paremmin tutustutaan. Mutta aikas pian ihmiset sitte ikäänkuin tottuvat minuun, et ai, se on aidosti tollanen, eikä yritä esittää mitään, olla olevinaan jotain. Yhtä avoimesti se puhuu heikkouksistaan kuin latelee noita "viisauksistaan", joita kaikkia ny toki ei aina jaksa ees kukaan kuunnella.

        Mutta joo, sinun tarinaasi liittyen, niin kyllähän sitä jos on perhe ja useita lapsia niin se on useinkin se äiti joka jää viimesijalle ja on toki äitejä jotka kokevat uhrautuvansa lastensa vuoksi.

        Mikä sitten pitkässä juoksussa johtaa katkeuuteen, että ikäänkuin lapset olivat olleet este elämälle, syyllisiä siihen ettei elämä ollutkaan sitä mistä nuorena haaveili.

        Äidin statukseenhan liittyy valtavasti odotuksia ja hyvän ihmisen määreitä ja jos jokin menee lapsen elämässä pieleen niin syyttävä sormi osoittaa useinkin juuri äitiä.

        Tavallaan se huolehtiminen voi toki olla joku sisään rakennettu mekanismikin, "en tarvitse mitään" muut ensin. Mikä sitten kielii jostain sellaisesta ettei koe ansaitsevansa "mitään" ja kaikella huolehtimisella ja suorittamisella yrittää ikäänkuin ansaita paikkansa tässä maailmassa.

        Tuohoon ei sinällään liity katkeruutta, mutta raskasta toki sekin on, kun tuntuu ettei koskaan ole tehnyt tarpeeksi hyvin. Sitten kun ne huolehdittavat itsenäistyvät niin sitä sitten joutuu ajattelemaan oman elämänsä ikäänkuin uusiksi. Minäkin ihan olen ihan tietoisesti joutunut opettelemaan antamaan myös itselleni.

        Mutta ihan fiksusti sinä olet valinnut, jos ja kun olet vapaaehtoisesti valinnut lapsettomuuden , ettet ole jäänyt toistamaan samaa traumaa, että naisen pitää tulla äidiksi ja lapsia pitää hankkia, kun muillakin on vaikka ei oikeasti haluaisikaan.

        Meitä ihmisiä on täällä monenlaisia ja on monenlaista elämää. Parasta kai se on silloin jos kokee suurinpiirtein olevansa tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Miksi kysyn? Koska halusin tietää mikä sinussa ärsyttää!"

        No jonkun verran olen tietoinen tuosta ärsytyksestä.

        Sitä esiintyy ihan reality elämässäkin usein alkuun ihmisillä ensireaktoina, ennenkuin paremmin tutustutaan. Mutta aikas pian ihmiset sitte ikäänkuin tottuvat minuun, et ai, se on aidosti tollanen, eikä yritä esittää mitään, olla olevinaan jotain. Yhtä avoimesti se puhuu heikkouksistaan kuin latelee noita "viisauksistaan", joita kaikkia ny toki ei aina jaksa ees kukaan kuunnella.

        Mutta joo, sinun tarinaasi liittyen, niin kyllähän sitä jos on perhe ja useita lapsia niin se on useinkin se äiti joka jää viimesijalle ja on toki äitejä jotka kokevat uhrautuvansa lastensa vuoksi.

        Mikä sitten pitkässä juoksussa johtaa katkeuuteen, että ikäänkuin lapset olivat olleet este elämälle, syyllisiä siihen ettei elämä ollutkaan sitä mistä nuorena haaveili.

        Äidin statukseenhan liittyy valtavasti odotuksia ja hyvän ihmisen määreitä ja jos jokin menee lapsen elämässä pieleen niin syyttävä sormi osoittaa useinkin juuri äitiä.

        Tavallaan se huolehtiminen voi toki olla joku sisään rakennettu mekanismikin, "en tarvitse mitään" muut ensin. Mikä sitten kielii jostain sellaisesta ettei koe ansaitsevansa "mitään" ja kaikella huolehtimisella ja suorittamisella yrittää ikäänkuin ansaita paikkansa tässä maailmassa.

        Tuohoon ei sinällään liity katkeruutta, mutta raskasta toki sekin on, kun tuntuu ettei koskaan ole tehnyt tarpeeksi hyvin. Sitten kun ne huolehdittavat itsenäistyvät niin sitä sitten joutuu ajattelemaan oman elämänsä ikäänkuin uusiksi. Minäkin ihan olen ihan tietoisesti joutunut opettelemaan antamaan myös itselleni.

        Mutta ihan fiksusti sinä olet valinnut, jos ja kun olet vapaaehtoisesti valinnut lapsettomuuden , ettet ole jäänyt toistamaan samaa traumaa, että naisen pitää tulla äidiksi ja lapsia pitää hankkia, kun muillakin on vaikka ei oikeasti haluaisikaan.

        Meitä ihmisiä on täällä monenlaisia ja on monenlaista elämää. Parasta kai se on silloin jos kokee suurinpiirtein olevansa tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä.

        Niin, olin myös tietoinen "heikoista hermoistani" jo lapsena. Mutta psykiatri on sanonut, että minun olsosuhteissani oli terveyden merkki, että sairastuin ;-D Jos ihminen olisi hyväksynyt kaiken, niin
        se olisi ollut osoitus pahemmasta sairaudesta. Hän antoi minulle listan kirjoja luettavaksi, kuten Viktor Franklin "Elämällä täytyy olla merkitystä"-sarjan. Ostin kaikki 3 hyllyyni. Luen niitä joskus.
        Hänestä ongelmani olivat existentiella. Ymmärsi, että näen vastuuni, mutten kykene niitä täyttämään.
        Sairaalaan en koskaan joutunut, koska pakenin olosuhteista, kun en enää niitä kestänyt.
        Mutta en halunnut tehdä partneristani "sairaanhoitaja" seurustellessamme.

        Sinusta huokuu halu auttaa, mm. niiden viitteiden hakeminen ja jakaminen.
        Olet tehnyt täällä paljon hyvää työtä jakamalla omaa elämänkokemustasi ja -näkemystäsi.

        Ne narulla olevat rintaliivit herättävät minussa samoja pelkoja kuin ollessani sairaanhoitajan kanssa hänen vapaina tunteinaan työpaikkojen välissä. Kahvin jälkeen menimme rannalle kävelemään, sillä hän haluaisi muuttaa tähän kylään ja pyysi minua esittelemään asuinpaikkaani paremmin.
        Hän on musliimi Kurdistaniasta. Sairaanhoitajasta huokui petetyn naisen tunteita.
        Minullahan on kokemusta, miten miehen "villikauran kylvö" vaikuttaa vaimoon ja äitiin.
        Kerroin hänelle rantaravintolasta, sillä hänen miehensä on lakimies, joten ei ole rahan puutetta.
        Menimme sinne rannalle ja hän halusi ravintolaan sisälle, koska halusi tarjota minulle aterian.
        Omistaja oli ylimielinen ja henkilökunta kopeana samassa hengessä.
        Pari miestä katsoi tätä naista röyhkeästi, kuin hän olisi vapaata saalista.
        Kieltäydyin istumasta sellaisessa paikasta ja halusin ulos.

        Ensiksi tunsin olevani vastuussa naisen hyvinvoinnista. Mitä olisin sanonut hänen miehelleen?
        Jos joku olisi ottanut vapauksia, niin tietäähän sen, mitä tunteita se herättää muslimi-patriarkassa!
        Toisekseen, pelkään, että täm nainen ei ole saanut mieheltään huomiota naisena ja hänen esiintymisensä oli itsevarman uhmakasta ja seksuaalisesti provosoivaa.
        Ne pari röyhkeää miestä olisivat nopeasti tarttuneet tarjottuun tilaisuuteen.

        En koskaan lähde toistamiseen sellaisten naisten kanssa, sillä sisareni on samaa tyyppiä.
        Joka kerta, kun olen hänen kanssaan kyseenalaisia miehiä tunkeutuu seuraamme.
        Kerran iltasella, kun kävelimme kotiin tansseista, sisareni hyppäsi miehiä täynnä olevaan autoon ja minun oli seurattava perässä, sillä en uskaltanut mennä kotiin ilman pikkusisartani.
        Olimme 17, 18- vuotiaita ja sen jälkeen en hänen kanssaan enää mennyt iltaa viettämään.
        Sama tyyli jatkuvasti, oli hän naimisissa tai ei, niin miesten huomio on elintärkeää.

        Siksi olen jäykkä, hillitty, kylmä ja siitä tämä sairaanhoitaja ehti minua kritisoimaan.
        Sanoin hänelle, että minulla on harrastuksia, joissa toinen henkilö olisi häiriö.
        Mutta halusin auttaa häntä kuten asunnon välittäjän kanssa. Siis hän etsii vuokra-asuntoa.
        Taas yksi, joka haluaa muuttaa luokseni! Minä kuulema tarvitsen apua vanhetessani!
        Hän laittaisi ruokaa ja siivoaisi! Tällaisia miehiä ja naisia takertuu minuun kaikkialla.

        Kerjäläiset maitokaupan edessä luulivat, että olen niin miehen puutteessa, että otan heidät kotiini!
        Rannoilla paperittomat pojat pudottavat housunsa näyttääkseen, mitä on tarjolla.
        Sitä on niin kurkkuaan täynnä tällaista "oman kehon syöttinä pitäjää", miestä ja naista.
        "Luistele" siinä sitten kanssaihmisenä yrittäen auttaa pitäen oman koskemattomuutensa!
        Samalla minun tulee tuntea kaikki yhteiskunnan lait, joita muutetaan koko ajan!
        Sellaiset ihmiset ovat valehdelleet tiensä Eurooppaan rikkoen kaikkia lakeja.

        Tällaisista syistä tulistuin niistä "Puumista". Enkä kykene pyytämään edes aanteeksi.
        Mutta tarkoitukseni ei ollut loukata, vaan osoittaa omat rajani.
        Hyvää päivän jatkoa sinulle. :-)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, olin myös tietoinen "heikoista hermoistani" jo lapsena. Mutta psykiatri on sanonut, että minun olsosuhteissani oli terveyden merkki, että sairastuin ;-D Jos ihminen olisi hyväksynyt kaiken, niin
        se olisi ollut osoitus pahemmasta sairaudesta. Hän antoi minulle listan kirjoja luettavaksi, kuten Viktor Franklin "Elämällä täytyy olla merkitystä"-sarjan. Ostin kaikki 3 hyllyyni. Luen niitä joskus.
        Hänestä ongelmani olivat existentiella. Ymmärsi, että näen vastuuni, mutten kykene niitä täyttämään.
        Sairaalaan en koskaan joutunut, koska pakenin olosuhteista, kun en enää niitä kestänyt.
        Mutta en halunnut tehdä partneristani "sairaanhoitaja" seurustellessamme.

        Sinusta huokuu halu auttaa, mm. niiden viitteiden hakeminen ja jakaminen.
        Olet tehnyt täällä paljon hyvää työtä jakamalla omaa elämänkokemustasi ja -näkemystäsi.

        Ne narulla olevat rintaliivit herättävät minussa samoja pelkoja kuin ollessani sairaanhoitajan kanssa hänen vapaina tunteinaan työpaikkojen välissä. Kahvin jälkeen menimme rannalle kävelemään, sillä hän haluaisi muuttaa tähän kylään ja pyysi minua esittelemään asuinpaikkaani paremmin.
        Hän on musliimi Kurdistaniasta. Sairaanhoitajasta huokui petetyn naisen tunteita.
        Minullahan on kokemusta, miten miehen "villikauran kylvö" vaikuttaa vaimoon ja äitiin.
        Kerroin hänelle rantaravintolasta, sillä hänen miehensä on lakimies, joten ei ole rahan puutetta.
        Menimme sinne rannalle ja hän halusi ravintolaan sisälle, koska halusi tarjota minulle aterian.
        Omistaja oli ylimielinen ja henkilökunta kopeana samassa hengessä.
        Pari miestä katsoi tätä naista röyhkeästi, kuin hän olisi vapaata saalista.
        Kieltäydyin istumasta sellaisessa paikasta ja halusin ulos.

        Ensiksi tunsin olevani vastuussa naisen hyvinvoinnista. Mitä olisin sanonut hänen miehelleen?
        Jos joku olisi ottanut vapauksia, niin tietäähän sen, mitä tunteita se herättää muslimi-patriarkassa!
        Toisekseen, pelkään, että täm nainen ei ole saanut mieheltään huomiota naisena ja hänen esiintymisensä oli itsevarman uhmakasta ja seksuaalisesti provosoivaa.
        Ne pari röyhkeää miestä olisivat nopeasti tarttuneet tarjottuun tilaisuuteen.

        En koskaan lähde toistamiseen sellaisten naisten kanssa, sillä sisareni on samaa tyyppiä.
        Joka kerta, kun olen hänen kanssaan kyseenalaisia miehiä tunkeutuu seuraamme.
        Kerran iltasella, kun kävelimme kotiin tansseista, sisareni hyppäsi miehiä täynnä olevaan autoon ja minun oli seurattava perässä, sillä en uskaltanut mennä kotiin ilman pikkusisartani.
        Olimme 17, 18- vuotiaita ja sen jälkeen en hänen kanssaan enää mennyt iltaa viettämään.
        Sama tyyli jatkuvasti, oli hän naimisissa tai ei, niin miesten huomio on elintärkeää.

        Siksi olen jäykkä, hillitty, kylmä ja siitä tämä sairaanhoitaja ehti minua kritisoimaan.
        Sanoin hänelle, että minulla on harrastuksia, joissa toinen henkilö olisi häiriö.
        Mutta halusin auttaa häntä kuten asunnon välittäjän kanssa. Siis hän etsii vuokra-asuntoa.
        Taas yksi, joka haluaa muuttaa luokseni! Minä kuulema tarvitsen apua vanhetessani!
        Hän laittaisi ruokaa ja siivoaisi! Tällaisia miehiä ja naisia takertuu minuun kaikkialla.

        Kerjäläiset maitokaupan edessä luulivat, että olen niin miehen puutteessa, että otan heidät kotiini!
        Rannoilla paperittomat pojat pudottavat housunsa näyttääkseen, mitä on tarjolla.
        Sitä on niin kurkkuaan täynnä tällaista "oman kehon syöttinä pitäjää", miestä ja naista.
        "Luistele" siinä sitten kanssaihmisenä yrittäen auttaa pitäen oman koskemattomuutensa!
        Samalla minun tulee tuntea kaikki yhteiskunnan lait, joita muutetaan koko ajan!
        Sellaiset ihmiset ovat valehdelleet tiensä Eurooppaan rikkoen kaikkia lakeja.

        Tällaisista syistä tulistuin niistä "Puumista". Enkä kykene pyytämään edes aanteeksi.
        Mutta tarkoitukseni ei ollut loukata, vaan osoittaa omat rajani.
        Hyvää päivän jatkoa sinulle. :-)

        Kyllä joo, on ihan normaalia, että "sairastuu" vaikeissa olosuhteissa tavalla tai toisella, jos ei ole poispääsyä. Se on terveen merkki reagoida.

        Kuten aiemmin kerroin, minua autettiin lapsena ja pääsin välillä pois, kun koulusta oli lomaa. Toisaalta taas koulu omalta osaltaan piti ruodussa, oli paikka mihin mennä. Myös itse pyrin olemaan kotona mahdollisimman vähän, kun siellä oli asiat huonosti.

        Mitä tulee Viktor Franklinin kirjoihin, niin olen ne lukenut, osaa varmaan kahteenkin kertaan ja sieltä on jäänyt perinnöksi ajatus, että jos ei voi vaikuttaa sen hetkiseen tilanteeseensa niin voi kuitenkin valita miten siihen asennoituu.

        Mitä tulee nimimerkkini kuvaan.
        Niin se on yhden kirjan kansikuva ja tosiaan kirjan nimi on hiirestä puumaksi.

        Se ei tässä tapauksessa tarkoita mitään miehen metsästystä, vaikka keski-ikäistä naista joka havittelee kumppanikseen nuoria miehiä nimitetäänkin puumaksi. Kevyestä kerronnasta huolimatta kirjassa on paljon hyvää ihmisille, jotka elävät elämäänsä hiirenä, eivät ole tyytyväisiä itseensä ja omaan elämäntilanteeseensa.

        https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hiiresta-puumaksi/

        Minäkin olen ollut sellainen, tutkaillut toisten tunteita ja yrittänyt olla kaikin tavoin sellainen ettei vaan kenellekkään tulisi paha olo. Omat oloni ja tunteeni sivuutin täysin, jos joku kysyi minulta mitä minulle kuuluu tai mitä minä haluan, en osannut useinkaan vastata, mutta osasin hyvinkin kertoa mitä toiset minun mielestäni tarvitsisivat.

        Noihin ulkomaalaisiin ja heidän käytökseensä liittyen en kovin osaa ottaa kantaa. Nyt kun paikkakuntani vastaanottokeskuskin on lakkautettu niin heitä on kovin vähän. Olen kyllä tietoinen muualla tapahtuneista raiskauksista yms. ja toki ne kauhistuttaa. Toivottavasti tuohon ikävään asiaan löytyy joku ratkaisu.

        Lähistölläni elää kyllä pakolaisleireiltä tulleita kongolaisia ja myanmarilaisia kiintiöpakolaisia, mutta he elävät enimmäksen perhekunnittain ja heistä ei ole kellään paha sanottavaa. Lisäksi on aika paljon venäläisiä ja niitä thaimaasta haettuja vaimoja yms.

        Pikkuhiljaa tosiaan Suomikin kansainvälistyy ja se näkyy työpaikoillakin. Ihan kaikki eivät minunkaan työpaikassani ole täysin suomalaisia.

        Mutta näyttää, että sinun kohdallasi nuo maahanmuuttajat tuntuvat olevan ongelma. En osaa sanoa, mutta itse ehkä sinun tapauksessasi välttelisin sillä tavoin, ettei ottaisi katsekontaktia ja sitä myöden lähtisi juttelemaan tuntemattomien kanssa.

        Eihän Suomessa muutenkaan hevin lähestytä tuntemattomia ihmisiä. Jos et tunne noita ulkomaalaisia, eivätkä ole ystäviäsi, niin mielestäni voit vaan kävellä ohitse, ilman että sen kummemmin kiinnittäisit heihin huomiota.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Kyllä joo, on ihan normaalia, että "sairastuu" vaikeissa olosuhteissa tavalla tai toisella, jos ei ole poispääsyä. Se on terveen merkki reagoida.

        Kuten aiemmin kerroin, minua autettiin lapsena ja pääsin välillä pois, kun koulusta oli lomaa. Toisaalta taas koulu omalta osaltaan piti ruodussa, oli paikka mihin mennä. Myös itse pyrin olemaan kotona mahdollisimman vähän, kun siellä oli asiat huonosti.

        Mitä tulee Viktor Franklinin kirjoihin, niin olen ne lukenut, osaa varmaan kahteenkin kertaan ja sieltä on jäänyt perinnöksi ajatus, että jos ei voi vaikuttaa sen hetkiseen tilanteeseensa niin voi kuitenkin valita miten siihen asennoituu.

        Mitä tulee nimimerkkini kuvaan.
        Niin se on yhden kirjan kansikuva ja tosiaan kirjan nimi on hiirestä puumaksi.

        Se ei tässä tapauksessa tarkoita mitään miehen metsästystä, vaikka keski-ikäistä naista joka havittelee kumppanikseen nuoria miehiä nimitetäänkin puumaksi. Kevyestä kerronnasta huolimatta kirjassa on paljon hyvää ihmisille, jotka elävät elämäänsä hiirenä, eivät ole tyytyväisiä itseensä ja omaan elämäntilanteeseensa.

        https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hiiresta-puumaksi/

        Minäkin olen ollut sellainen, tutkaillut toisten tunteita ja yrittänyt olla kaikin tavoin sellainen ettei vaan kenellekkään tulisi paha olo. Omat oloni ja tunteeni sivuutin täysin, jos joku kysyi minulta mitä minulle kuuluu tai mitä minä haluan, en osannut useinkaan vastata, mutta osasin hyvinkin kertoa mitä toiset minun mielestäni tarvitsisivat.

        Noihin ulkomaalaisiin ja heidän käytökseensä liittyen en kovin osaa ottaa kantaa. Nyt kun paikkakuntani vastaanottokeskuskin on lakkautettu niin heitä on kovin vähän. Olen kyllä tietoinen muualla tapahtuneista raiskauksista yms. ja toki ne kauhistuttaa. Toivottavasti tuohon ikävään asiaan löytyy joku ratkaisu.

        Lähistölläni elää kyllä pakolaisleireiltä tulleita kongolaisia ja myanmarilaisia kiintiöpakolaisia, mutta he elävät enimmäksen perhekunnittain ja heistä ei ole kellään paha sanottavaa. Lisäksi on aika paljon venäläisiä ja niitä thaimaasta haettuja vaimoja yms.

        Pikkuhiljaa tosiaan Suomikin kansainvälistyy ja se näkyy työpaikoillakin. Ihan kaikki eivät minunkaan työpaikassani ole täysin suomalaisia.

        Mutta näyttää, että sinun kohdallasi nuo maahanmuuttajat tuntuvat olevan ongelma. En osaa sanoa, mutta itse ehkä sinun tapauksessasi välttelisin sillä tavoin, ettei ottaisi katsekontaktia ja sitä myöden lähtisi juttelemaan tuntemattomien kanssa.

        Eihän Suomessa muutenkaan hevin lähestytä tuntemattomia ihmisiä. Jos et tunne noita ulkomaalaisia, eivätkä ole ystäviäsi, niin mielestäni voit vaan kävellä ohitse, ilman että sen kummemmin kiinnittäisit heihin huomiota.

        Kiitos taas hyvästä kirjavinkistä! Minä olen hiiri; olisin suuremmaksi hyödyksi puumana.
        Tuo oli todella tärkeää, että välttää katsekontaktia! Siitähän se alkaa ja sillä sitä "koukuttaa".

        Kerran, kun menin linja-auto pysäkin ohi, sieltä erkani tuntematon nainen, joka tuli luokseni katsoen minua silmiin pohjatonta surua täynnä. Hänen miehensä pahoinpiteli häntä ja hän haki apua minulta.
        Puhuimme molemmat huonoa englantia, mutta yritin auttaa häntä oikeaan paikkaan huolineen.
        Hyvin se meni, kun hän meni naimisiin myöhemmin norjalaisen kanssa saatuaan eron miehestään.
        Luulen tällaisten "risaisten sielujen" näkevän minun kokeneen samanlaista.
        Jokainen nainen, joka on katsonut minua silmät täynnä kauhua, on ollut pahoinpidelty.
        Niitä on paljon, kun heikot pohjoismaalaiset miehet eivät löydä heikompaa naista täältä.
        Sitten haetaan slaavilaisia eri maista ja niitä ahkeria ja "halpoja käytössä" mainostettuja.

        Mutta tiedät varmaan sen opetuksen, että rehellinen ihminen katsoo silmiin!
        Tai on loukkaus toista kohtaan, jos katsoo pois. Olen yrittänyt katsoa otsaan.
        Näin saksalaisen TV-sarjan "Taivas berliinin yllä" tai jotain sellaista.
        Se käsitteli miten mies vakooja otti yhteyttä tiettyyn naiseen, jonka kautta kykeni onkimaan tietoa ja hänelle opetettiin katsoa naista vasempaan silmään, koska vasemman silmän kautta kykenee vaikuttamaan naisen tunne-elämään.
        Sen jälkeen olen yrittänyt "suojella" vasenta silmääni, mutta se pitäisi varmaan kouraista pois ;-D
        Kiinnostavaa muuten, että en kykene käyttämään kuin oikeaa silmääni. Vasen on kuin halvaantunut.
        Suurissa tunnekuohuissa , kun oikea silmä ei "näe" niin silloin katson vain vasemmalla silmällä.

        Täällä on tosiaan maahan muuttajia kaikista maanosista ja eräs opettaja sanoi, että he ovat laskeneet koulussa puhuttavan 60 eri kieltä! Olen käynyt kursseja kai koko ikäni. Olen 70-vuotias pian.

        Sinäkin olet varmaan lukenut koulussa sekä Raamattua, että rippikoulussa Katekismusta.
        Niiden kautta sain itselleni sen pakotien "toiseen maailmaan" ja parempiin olosuhteisiin.

        Joka joulu saan muistutuksen, että Jeesus oli jo lapsena pakolainen Egybtissä.
        Samoin Israelilaiset esim. Joosefin kautta ja monena muuna vaikeana aikana.
        Mooseksen laki on täynnä varoituksia muukalaisen sydämettömästä kohtelusta.
        Samoin Raamatussa on lakeja, jotka suojelevat naisia ja muukalaisia. Helppo soveltaa nykyaikana.

        Kansainvaellus jatkuu historian läpi. Se painaa mieltä, kun pohjoismaalaiset sotilaat lähetetään täällä valmistettujen aseiden kanssa sotimaan etelään ja aiheuttamaan siten niiden pakolaisten tänne virtaamisen. Sitä tuntee osasyyllisyyttä, häpeää ja yrittää soveltaa "laupiaan samarialaisen" toimintaa.

        En kykenisi itse elämään niissä raunoitetuissa soraläjissä, joiksi kaupungit ovat hajotettu.
        Seuraava vaihe on, että pohjoismaat lähettävät sinne apua niitä rakentamaan ja liike-elämä pyörii!
        Koulussa opettaja sanoi, että sotia järjestetään periaatteella: "hajoita ja rakenna".
        Oma yhteiskunta vaurastuu ja totta se on, että sotien kautta on keksitty paljon,
        mikä hyödyttää rauhan aikana koko yhteiskuntaa.

        Asun vielä koulujen vieressä, joten on monenlaista lasta, äitiä ja isää, joka yrittää saada kosketusta.
        Kaikkien meidän tulisi olla yhteistyössä, mutta olen tajunnut sen jo kauan sitten, että yksinäistä naista yritetään aina käyttää hyväksi. Jos tulee ongelmia heillä on aina useampi takanaan ja "sana sanaa vastaan", joten minä tulen aina häviämään oikeusasioissa.

        Asun vanhainkodin kupeella. Tässä menee ohi monenlaista hoitajaa vuorokauden ympäri.
        Tämä nainen tuli juttelemaan kanssani, eikä minun parane muuta kuin vastata, koska parin vuoden päästä voin tarvita juuri heidän apuaan! Jos sairastun tai tarvitsen ruokaa tuosta vanhusten ravintolasta. Sitähän hänkin kättelyssä minulle muistutti.

        Ensin hän kysyi, jos voisin vuokrata hänelle huoneen? Mitä minä 4:llä huoneella teen?
        Kun istuttiin pauutarhassani kahvilla, niin paljastui, että hän on tuntipalkalla oleva sairaanhoitaja.
        Sitten että hän on naimisissa. Jaha! Sitten, että hänellä on kaksi lasta!
        Silloin kysyin, että rapuilleniko te sitten aiotte minut poistaa, kun tänne tulette asumaan?
        Sanoin, että hänen lakimiesmiehensä kykenisi sen kyllä helposti järjestämään.
        Sitten hän ehdotti taloni ostoa, mutta siinä vaiheessa otin hänet kylälle asunnonvälittäjien ikkunoihin katsomaan vapaita taloja. 4 huonetta täytyi olla kuten minulla on.

        Kysyin, miksi hän ei itse hae asuntoa tai hänen miehensä, joka on lakimies? Heillä ei ole aikaa!
        Vein hänet kirjastoon ja aloin siellä näyttämään, miten netin kautta voi hakea myytäviä taloja.
        Mutta hän ei ollut lainkaan kiinnostunut, vaan alkoi soittelemaan ja puhumaan omaa kieltään.
        Nopeasti ja vihaisesti.
        Vaikuttaa siltä, että tarkoitus oli saada minut pois kodistani halvalla.
        Sillä moni on halunnut ostaa tämän talon ja tontin. Radiosta tulee joka päivä, miten vanhukset asuvat suurissa taloissa ja lapsiperheet kaksioissa. Siten herätetään kateutta ja aletaan vainoamaan avoimesti vanhuksia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos taas hyvästä kirjavinkistä! Minä olen hiiri; olisin suuremmaksi hyödyksi puumana.
        Tuo oli todella tärkeää, että välttää katsekontaktia! Siitähän se alkaa ja sillä sitä "koukuttaa".

        Kerran, kun menin linja-auto pysäkin ohi, sieltä erkani tuntematon nainen, joka tuli luokseni katsoen minua silmiin pohjatonta surua täynnä. Hänen miehensä pahoinpiteli häntä ja hän haki apua minulta.
        Puhuimme molemmat huonoa englantia, mutta yritin auttaa häntä oikeaan paikkaan huolineen.
        Hyvin se meni, kun hän meni naimisiin myöhemmin norjalaisen kanssa saatuaan eron miehestään.
        Luulen tällaisten "risaisten sielujen" näkevän minun kokeneen samanlaista.
        Jokainen nainen, joka on katsonut minua silmät täynnä kauhua, on ollut pahoinpidelty.
        Niitä on paljon, kun heikot pohjoismaalaiset miehet eivät löydä heikompaa naista täältä.
        Sitten haetaan slaavilaisia eri maista ja niitä ahkeria ja "halpoja käytössä" mainostettuja.

        Mutta tiedät varmaan sen opetuksen, että rehellinen ihminen katsoo silmiin!
        Tai on loukkaus toista kohtaan, jos katsoo pois. Olen yrittänyt katsoa otsaan.
        Näin saksalaisen TV-sarjan "Taivas berliinin yllä" tai jotain sellaista.
        Se käsitteli miten mies vakooja otti yhteyttä tiettyyn naiseen, jonka kautta kykeni onkimaan tietoa ja hänelle opetettiin katsoa naista vasempaan silmään, koska vasemman silmän kautta kykenee vaikuttamaan naisen tunne-elämään.
        Sen jälkeen olen yrittänyt "suojella" vasenta silmääni, mutta se pitäisi varmaan kouraista pois ;-D
        Kiinnostavaa muuten, että en kykene käyttämään kuin oikeaa silmääni. Vasen on kuin halvaantunut.
        Suurissa tunnekuohuissa , kun oikea silmä ei "näe" niin silloin katson vain vasemmalla silmällä.

        Täällä on tosiaan maahan muuttajia kaikista maanosista ja eräs opettaja sanoi, että he ovat laskeneet koulussa puhuttavan 60 eri kieltä! Olen käynyt kursseja kai koko ikäni. Olen 70-vuotias pian.

        Sinäkin olet varmaan lukenut koulussa sekä Raamattua, että rippikoulussa Katekismusta.
        Niiden kautta sain itselleni sen pakotien "toiseen maailmaan" ja parempiin olosuhteisiin.

        Joka joulu saan muistutuksen, että Jeesus oli jo lapsena pakolainen Egybtissä.
        Samoin Israelilaiset esim. Joosefin kautta ja monena muuna vaikeana aikana.
        Mooseksen laki on täynnä varoituksia muukalaisen sydämettömästä kohtelusta.
        Samoin Raamatussa on lakeja, jotka suojelevat naisia ja muukalaisia. Helppo soveltaa nykyaikana.

        Kansainvaellus jatkuu historian läpi. Se painaa mieltä, kun pohjoismaalaiset sotilaat lähetetään täällä valmistettujen aseiden kanssa sotimaan etelään ja aiheuttamaan siten niiden pakolaisten tänne virtaamisen. Sitä tuntee osasyyllisyyttä, häpeää ja yrittää soveltaa "laupiaan samarialaisen" toimintaa.

        En kykenisi itse elämään niissä raunoitetuissa soraläjissä, joiksi kaupungit ovat hajotettu.
        Seuraava vaihe on, että pohjoismaat lähettävät sinne apua niitä rakentamaan ja liike-elämä pyörii!
        Koulussa opettaja sanoi, että sotia järjestetään periaatteella: "hajoita ja rakenna".
        Oma yhteiskunta vaurastuu ja totta se on, että sotien kautta on keksitty paljon,
        mikä hyödyttää rauhan aikana koko yhteiskuntaa.

        Asun vielä koulujen vieressä, joten on monenlaista lasta, äitiä ja isää, joka yrittää saada kosketusta.
        Kaikkien meidän tulisi olla yhteistyössä, mutta olen tajunnut sen jo kauan sitten, että yksinäistä naista yritetään aina käyttää hyväksi. Jos tulee ongelmia heillä on aina useampi takanaan ja "sana sanaa vastaan", joten minä tulen aina häviämään oikeusasioissa.

        Asun vanhainkodin kupeella. Tässä menee ohi monenlaista hoitajaa vuorokauden ympäri.
        Tämä nainen tuli juttelemaan kanssani, eikä minun parane muuta kuin vastata, koska parin vuoden päästä voin tarvita juuri heidän apuaan! Jos sairastun tai tarvitsen ruokaa tuosta vanhusten ravintolasta. Sitähän hänkin kättelyssä minulle muistutti.

        Ensin hän kysyi, jos voisin vuokrata hänelle huoneen? Mitä minä 4:llä huoneella teen?
        Kun istuttiin pauutarhassani kahvilla, niin paljastui, että hän on tuntipalkalla oleva sairaanhoitaja.
        Sitten että hän on naimisissa. Jaha! Sitten, että hänellä on kaksi lasta!
        Silloin kysyin, että rapuilleniko te sitten aiotte minut poistaa, kun tänne tulette asumaan?
        Sanoin, että hänen lakimiesmiehensä kykenisi sen kyllä helposti järjestämään.
        Sitten hän ehdotti taloni ostoa, mutta siinä vaiheessa otin hänet kylälle asunnonvälittäjien ikkunoihin katsomaan vapaita taloja. 4 huonetta täytyi olla kuten minulla on.

        Kysyin, miksi hän ei itse hae asuntoa tai hänen miehensä, joka on lakimies? Heillä ei ole aikaa!
        Vein hänet kirjastoon ja aloin siellä näyttämään, miten netin kautta voi hakea myytäviä taloja.
        Mutta hän ei ollut lainkaan kiinnostunut, vaan alkoi soittelemaan ja puhumaan omaa kieltään.
        Nopeasti ja vihaisesti.
        Vaikuttaa siltä, että tarkoitus oli saada minut pois kodistani halvalla.
        Sillä moni on halunnut ostaa tämän talon ja tontin. Radiosta tulee joka päivä, miten vanhukset asuvat suurissa taloissa ja lapsiperheet kaksioissa. Siten herätetään kateutta ja aletaan vainoamaan avoimesti vanhuksia.

        Kyllä rehellinen ihminen katsoo silmiin, mutta niin ei ole tarpeen tehdä jokaisen tuntemattomankin kohdalla, jos haluaa elää rauhassa eikä halua itselleen vaikeuksia.

        Yhden ihmisen on mahdotonta auttaa kaikkia ja tosiaan yksinäistä ihmistä saatetaan yrittää helpommin käyttää hyväkseen. Että mieluusti noin kuin teitkin, ohjasit hakemaan apua oikeasta paikasta ja ohjasit hakemaan asuntoa netin kautta.

        Mitä tulee kansainvaelluksiin, niin nekin liian isoja asioita yhden naisihmisen käsiteltäväksi, siinä kuin muukin maailmantilanne. Sitä vaan joutuu elämään elämänsä miten parhaiten taitaa ja toivoa parasta.

        Raamattuakin on tullut luettua ja olen ollut lapsena ahkera pyhäkoululainen, käynyt niin ev.lut kuin pelastusarmeijankin pyhäkoulua, myös uskonnollispohjaisissa tyttökerhoissa yms.

        Että Sana on kyllä tutuksi, pidän hengellisyydestä vaikka en ihan perinteisen uskovan kaapuun sovikkaan, mutta raamattu on hyvin käytännönläheinen elämänopas, vaikka sen kieli hieman vanhahtavaa onkin. Ainut mistä en siinä pidä liittyy naisen asemaan, en usko, että Jumala loi ihmiset eriarvoisiksi.

        Tässä kun luin vastaustasi, jäin vielä miettimään, onko sinulla ketään joka kaipaisi sinua ja huolestuisi jos sinusta ei pitkään aikaan kuuluisi mitään. Edelleen käytkö sinä harrastustesi tiimoilta missään yhteisissä jutuissa. Onko sinulla sukulaisia/ystäviä, ns. tavallisia , rehellisiä ihmisiä, joita tapaat säännöllisesti, jotka tuntevat sinut ja sinä heidät pidemmältä aikaa.

        Sinun ei tarvitse vastata, minä vaan sen takia, kun lukemani perusteella pääsin käsitykseen, että jotkut saattavat havitella asuntoasi. Olisi hyvä että sinulla olisi tuttuja, läheisiä ihmisiä tukenasi joiden kanssa voisit jutella näistä tämän kaltaista asioista.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Kyllä rehellinen ihminen katsoo silmiin, mutta niin ei ole tarpeen tehdä jokaisen tuntemattomankin kohdalla, jos haluaa elää rauhassa eikä halua itselleen vaikeuksia.

        Yhden ihmisen on mahdotonta auttaa kaikkia ja tosiaan yksinäistä ihmistä saatetaan yrittää helpommin käyttää hyväkseen. Että mieluusti noin kuin teitkin, ohjasit hakemaan apua oikeasta paikasta ja ohjasit hakemaan asuntoa netin kautta.

        Mitä tulee kansainvaelluksiin, niin nekin liian isoja asioita yhden naisihmisen käsiteltäväksi, siinä kuin muukin maailmantilanne. Sitä vaan joutuu elämään elämänsä miten parhaiten taitaa ja toivoa parasta.

        Raamattuakin on tullut luettua ja olen ollut lapsena ahkera pyhäkoululainen, käynyt niin ev.lut kuin pelastusarmeijankin pyhäkoulua, myös uskonnollispohjaisissa tyttökerhoissa yms.

        Että Sana on kyllä tutuksi, pidän hengellisyydestä vaikka en ihan perinteisen uskovan kaapuun sovikkaan, mutta raamattu on hyvin käytännönläheinen elämänopas, vaikka sen kieli hieman vanhahtavaa onkin. Ainut mistä en siinä pidä liittyy naisen asemaan, en usko, että Jumala loi ihmiset eriarvoisiksi.

        Tässä kun luin vastaustasi, jäin vielä miettimään, onko sinulla ketään joka kaipaisi sinua ja huolestuisi jos sinusta ei pitkään aikaan kuuluisi mitään. Edelleen käytkö sinä harrastustesi tiimoilta missään yhteisissä jutuissa. Onko sinulla sukulaisia/ystäviä, ns. tavallisia , rehellisiä ihmisiä, joita tapaat säännöllisesti, jotka tuntevat sinut ja sinä heidät pidemmältä aikaa.

        Sinun ei tarvitse vastata, minä vaan sen takia, kun lukemani perusteella pääsin käsitykseen, että jotkut saattavat havitella asuntoasi. Olisi hyvä että sinulla olisi tuttuja, läheisiä ihmisiä tukenasi joiden kanssa voisit jutella näistä tämän kaltaista asioista.

        Sinulla on todellakin sellaista käytännön viisautta ja järkeä! Kiitos oikein paljon neuvoistasi :-)

        Olen miettinyt vähän samoja asioita. Kuuluin vuosia uskonnolliseen ryhmään, mutta tulin petetyksi "fariseusten" kautta ja jätin ne "uskontoverit". Nyt on sitten yksin. En liiku missään seuroissa.
        Mutta pelastusarmeijalaisia arvostan täysin tietoisena omasta turhamaisuudestani.
        En kykenisi vieläkään elämään siinä kurinalaisuudessa ja uniformussa.

        Tiedäthän, että tässä iässä on voimat ja varat vain tarpeellisen täyttävät. Opiskelen netin kautta.
        Se tulee halvemmaksi ja saa aikaseksi enemmän, mitä tarvitsee. Luen, kirjoitan, maalailen, musisoin, teen käsitöitä. Tänä kesänä kunnostelen talon ikkunoita jne.

        Mutta ajattelin tuota samaa, että alan mainostaa vastaavissa kommelluksissa, että on sisaruksia ja heidän keski-ikäisiä, akateemisesti koulutettuja lapsiaan, niin eiköhän ymmärrä, että en ihan lainsuojaton ole. Se on sitäpaitsi totta. Minulla ei vain enää aikoihin ole tullut vieraita.

        Kiitos sinulle näistä juttutuokioista. Kanssaihmisiltä olen saanut terveimmät neuvot.
        Olen varma, että jos ihmiset olisivat saaneet apua lääkäreiltä ja terapeuteilta,
        niin ei tällaisia foorumeita tarvittaisi. Nämä foorumit ovat kuin varaventtiileitä,
        liikojen paineiden poistamiseksi vaarattomammin.

        Luulen että vetäydyn pois tältä palstalta, kun juttu riistäytyi narsismista.
        Voi hyvin, äläkä muistele pahalla! :-)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on todellakin sellaista käytännön viisautta ja järkeä! Kiitos oikein paljon neuvoistasi :-)

        Olen miettinyt vähän samoja asioita. Kuuluin vuosia uskonnolliseen ryhmään, mutta tulin petetyksi "fariseusten" kautta ja jätin ne "uskontoverit". Nyt on sitten yksin. En liiku missään seuroissa.
        Mutta pelastusarmeijalaisia arvostan täysin tietoisena omasta turhamaisuudestani.
        En kykenisi vieläkään elämään siinä kurinalaisuudessa ja uniformussa.

        Tiedäthän, että tässä iässä on voimat ja varat vain tarpeellisen täyttävät. Opiskelen netin kautta.
        Se tulee halvemmaksi ja saa aikaseksi enemmän, mitä tarvitsee. Luen, kirjoitan, maalailen, musisoin, teen käsitöitä. Tänä kesänä kunnostelen talon ikkunoita jne.

        Mutta ajattelin tuota samaa, että alan mainostaa vastaavissa kommelluksissa, että on sisaruksia ja heidän keski-ikäisiä, akateemisesti koulutettuja lapsiaan, niin eiköhän ymmärrä, että en ihan lainsuojaton ole. Se on sitäpaitsi totta. Minulla ei vain enää aikoihin ole tullut vieraita.

        Kiitos sinulle näistä juttutuokioista. Kanssaihmisiltä olen saanut terveimmät neuvot.
        Olen varma, että jos ihmiset olisivat saaneet apua lääkäreiltä ja terapeuteilta,
        niin ei tällaisia foorumeita tarvittaisi. Nämä foorumit ovat kuin varaventtiileitä,
        liikojen paineiden poistamiseksi vaarattomammin.

        Luulen että vetäydyn pois tältä palstalta, kun juttu riistäytyi narsismista.
        Voi hyvin, äläkä muistele pahalla! :-)

        No en minäkään ole sen kummemmin mikään vihkiytynyt pelastusarmeijalainen, mutta lapsuudessa kävin paljon niissä tilaisuuksissa, kunnes tätini joka oli siinä aktiivi kuoli.

        Jäljelle on jäänyt arvostus heidän tekemäänsä työtä kohtaan ja lahjoitan sille joka joulu vähän rahaa. Nykyään nettipataan, kun paikkakunnallani ei ole ko. järjestön toimintaa. Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa, nimenomaan tässä järjestyksessä.

        Niin kuullostat aktiiviselta toiminnan ihmiseltä ja jonkin sortin auttamishaluakin sinulla tuntuu olevan. Yleensähän eläkeläiset ovat ahkerimpia vapaaehtoistyöntekijöitä.

        En tiedä asuinpaikkasi mahdollisuuksia, mutta oletan ettei ihan syrjäseutua kuitenkaan, kun on terveyskeskus ja noita maahanmuuttajiakin.

        Monilla järjestöillä on kaikenlaista toimintaa, yhteisiä harrastepiirejä, joissa voi tavata ihmisiä ja löytää ehkä ystävänkin, jonka kanssa kahvitella silloin tällöin. On paikkoja johon voi vaan mennä sellaisena kuin olet. Kahvittelemaan tai syömään yhdessä ja samalla tavata ihmisiä, jotka useammin käydessä sitte tulevat tutuiksi.

        Jos kokee haluavansa olla avuksi niin esim. ruuan jakeluun ja kirppareille tarvitaan vapaaehtoisia. Myös laitosvapaaehtoisia tarvitaan, ulkoiluseuraksi, syöttämään tai vaikkapa vaan lukemaan päivänlehtiä.

        Mutta no itsehän sinä päätät ja elät niinkuin haluat.

        Minä olen vielä työelämässä, mutta jonkin verran olen ottanut jo jalansijaa lähistöllä olevan järjestötalon toimintaan. Käyn silloin tällöin siellä syömässä omakustanne hintaan ja aina löytyy juttuseuraa. Joihinkin tapahtumiinkin osallistun ja olen ajatellut, että kun eläkepäivät koittaa niin alan tehdä jonkinlaista vapaaehtoistyötä jos terveys vaan sallii.

        Tämä netti sitten, netissä on kyllä paljon hyvääkin, mutta on paljon pahaakin. Eikä minun mielestäni netti kuitenkaan voi korvata aitoja ihmissuhteita.

        Liian usein ihmiset jäävät yksin ja hyvin helposti sitten joku ikäänkuin lyöttäytyy seuraan vähemmän hyvin aikein kun huomaa, että ihmisellä on jotain hyödynnettävää. Enenevissä määrinhän näistäkin on uutisia.

        Mitä tulee tähän palstaan, niin useinhan täällä nykyään keskustellaan vallan muusta kuin varsinaisesta aiheesta, ettei tässä ny mitään "pilalle" ole mennyt.


    • Anonyymi

      Toimittajat ovat narsisteja, joiden väkivaltainen kohtelu olisi muutaman kohdalla erittäin ansaittua.

      • Anonyymi

        Oletko ollut otsikoissa?


      • Anonyymi

        Juuri näin,tosin ei mulla esimerkkiä oo antaa omasta takaa, mut ihmettelen noin yleisesti tota touhua.

        Hulluinta oli toi temppariohjelma, sielä kuvataan, mitenkä nuoret mokaa viettelyksissä ja sitten sellainen monen kaadon setä leikkii asiantuntijaa extra ohjelmasta, itse asiassa se voi olla vaikka se ohjelman hulluin osuus,kuinka moni usealle jakanut setä siis kehtaa myöntää telkkarissa julkisesti olevansa usealle jaannut jakotöpseli. Ei jatkoon.


    • Anonyymi

      Narsisminsa myöntäminen on tervehtymisen ensioire.

      • Jos on kyse narsismista, on kyse aivoista puuttuvista hermoradoista. Varaosia ei ole saatavilla. Parantumista ei tule.

        Sen sijaan ikävien kokemusten aiheuttamia käytöshäiriöitä selitetään nykyisin narsismiksi. Lepo ja aika saattaa keventää oloa. N.s. terapia taas vaikeuttaa palauttamalla ikävia asioita mieleen ja vahvistamalla niiden vaikutusta. Jos nimenomaan haluaa säilyttää ikävät kokemukset muistissaan, on syytä noudattaa sananlaskua: Kertaus on opintojen äiti.


      • Anonyymi

        Joo mä traumatisoiduin satakertaisesti keskusteluavusta,
        Sit vielä kun kerroin sinne luuriin tutkimuksesta, ettei trauman toisto tieteellisestikään välttämättä tee hyvää, niin tosi nihkeänä ja nyreänä vastattiin jotain semmosta, että no se on tutkimus, mutta käytännössä eri.
        Mun kokemuksen mukaan ei oo mitenkään käytännössä eri.
        Ihan kauheaa kitumusta oli toistaa traumaa 50 kertaa, suoranaista kidutusta mitä en ollut ennen sitä kokenu.


      • Anonyymi

        Sit ku selittelin että se pahenee kun moninkertaisesti satutetaan. Pyydetään avautumaan traumastaan ja sit loukataan jollain "en usko" kommentilla tai syyllistyksellä tai muulla.
        Niin vaan mutiistiin: " Niin joo niinhän siin varmaan käy." Mut silti samaa vaan jatkettiin. Mä en tajua miks mulle on tehty tommosta,


      • Anonyymi

        Vielä ku oon tosi herkkä ihminen emotionaalisesti.
        Ja kun sanoin että ei semmosta, niin ei haluttu kuulla millään että ei.


      • Anonyymi

        Nyt mulle on sitte seurannu vaikka mitä muita vaikeuksia yrittäessäni siitä kidutuksesta selvitä.


      • Anonyymi

        Sellasella keskusteluavulla ei ole mitään virkaa jossa sitä puhujaa ei oikeesti kuunnella.
        On pari kertaa kokemus muualla, että joku on kuunnellut ja se on ihan erilaista,


      • Anonyymi

        Sitte oli vielä perään se suomi 24 rääkki jossa moderointi poisti tyyliin joka toisen viestini jossa asiaa koitin selittää ja lisärasitus vielä siitä kunnes nyt tänne on tullu asiallinen moderointi viimein. Kiitoksia. (tosin kerkesin saada uusia vaikeuksia tällävälin. )


      • Anonyymi

        Nyt tää suomi24 viimeinkin on ihan asiallinen sivusto. Vaikka oli tossa menneen vuoden aika kummallinen sivusto. Mutta sivustoa on ilmeisesti tosiaan kehitetty lähiaikoina.

        "poiuytfvbn"


      • Anonyymi

        Mä jouduin sillä välin kiertämään maailman ympäri. Nyt oon ikäänkuin palannut Suomeen ja ajatellu hiukan kotiutua.

        "poiuytrdfgh"


      • Anonyymi

        Oon ensimmäisiä suomalaisia pakolaisia toiseen suuntaan. Mut hurjaa se on tuolla maailmallakin pakolaisena hermostovauriossa ollu olla. Tosin en ole fyysisesti poistunut Suomesta missään vaiheessa.

        "poiuygtfdvbn"


      • Anonyymi

        Mut siis henkisesti elin vuosia semmosessa tilassa millasta olis jos olis Suomesta pakolaisena ulkomailla. Pakoilin vieraiden ihmisten sähköposteissa jne.


      • Anonyymi

        ja järkkäsin ton 3500 kansainvälisen nettiseuraajan joukon ittelleni sillävälin. Se on niitä harvoja myönteisia puolia ollu tuossa pakolaisuudessa ja se että oon saanu nähdä että mut otettaisiin mukaan monenlaisiin taiteilijaseuroihin siellä ulkomailla .
        Mutta muutaman kerran eksyin pahan kerran "maailmankierrosreissullani"...vaikka enemmän oli ihan myönteisiä nuo kokemukset. Mut silti en jaksa seikkailla niin hirveesti enää. Alko vähän pelottaa niin kauheesti seikkailla.


      • Anonyymi

        Niin voisin ny palailla tännä Suomeen kun virtuaalinen Suomi on rauhoittunu sen verran ettei tarvi pakolaiseksi ulkomaille lähteä .


      • Anonyymi

        Mä olen pakoillu ulkomailla nuoresta tytöstä asti kun ei ole kestänyt tuota vanhempien emotionaalista ongelmaa. Lennätin aina sisimpäni ulkomaille. Siksi minusta tuli vähän kehosta irronnut henkiolento, ku sisin olemus ei ole koskaan voinut olla samassa paikassa tai samassa maailmassa kuin keho. Tuo sitten lisäsi sitä että minusta tuli niin "epäsuomalainen" kun sisin aina pakoili maailmalla.


      • Anonyymi

        Mä kestin sen "trauman " tolleen, pitämällä sisimpäni ulkomailla.
        Mutta sen trauman toistohokeminen suomalaisessa luurissa oli helvettiä. Mutisin sillon itselleni moneen kertaan: "Tää täytyy olla se mitä sanotaan helvetiksi". Ja sit alko nää uudet pakolaismatkat. Ihmisistä tuntuu ettei mun elämäntarina voi olla tossa kun siinä on tollaset kaksi eri ulottuvuutta. Mutta kyllä se totta on molempine ulottuvuuksineen.


      • Anonyymi

        Mulle jopa Suomessa torilla puhuttiin englantia. Ja jos nuorena lentomatkustin jonnei niin kun kaikille muille lentoemäntä puhui Suomea, niin mun kohdalla kieli vaihtui englanniksi ja mua puhuteltiin englanniksi. Kerran olin nuorena discossa ja siellä joku suomalainen juopunut nuorimies väänsi minulle englantia.


      • Anonyymi

        Ni oli niin vaikeeta siksikin soittaa sinne luuriin kun en mä ole koskaan eläny semmosta elämää kun ihmiset siellä. Eikö he olis millää uskonu sitä. Mö en ole koskaan ollut missään saunalenkkimakkarakaljallakaan.


      • Anonyymi

        Ku en mä voi muuttaa henkisesti Suomeen niin kauan kuin mä en voi kertoa täällä elämäntarinaani niinkuin se on tapahtunut, ni mä olen sitte kertoillu sitä ympäri maailmaa.


      • Anonyymi

        Mut kai tulen kertomaan kun vanhemmat on tulossa sen verran vanhoiksi ettei varmaan kauaa jaksa kauheesti sitä omaa juttuaan enää pyörittää.


      • Anonyymi

        Mulla on kaks elämäntarinaa: Tää mun vanhempien tytär ja sit se maailmankiertolainen suomalainen pakolainen


      • Anonyymi

        En ole uskaltanut kertoa tuosta toisesta luuriin enkä mihinkään paljoakaan koska pelkään rasismia Suomessa.


      • Anonyymi

        Heti jos kertoo jotain toiskulttuurisempaa kokemusta se kuulostaa suomalaisille tosi oudolle.
        Niin en viiti sitte outouttani lisätä vielä niillä kertomuksilla.


      • Anonyymi

        Minua ei olis varmaan ikinä lopetettu kiduttamasta sillä traumatoistolla (joka alkoi tuntua jo vaaralliselle), jos en olis paennut ulkomaille virtuaalisesti ja laittanut täällä pystyyn kunnon hölinät.


      • Anonyymi

        Tuli tuosta maailmankierroksestakin stressiä jne. mutta silleen sai edes jotenkin katkaistua edes hetkeksi sen traumatoiston aivoista ku repästään ihan toiseen maailmaan. .


      • Anonyymi

        Tässä se tulee mun ja jonkun muun suomalaisen kansainvälisyyden ero. Mä koen sen kansainvälisyyden ikäänkuin suomalaisena pakolaisena ja se on ihan erilaista kuin suomalaisena hyväosaisena olla kansainvälisissä yhteyksissä. Mä ikäänkuin oon hakenu heiltä turvaa.
        Mut on kerran majoitettukin kolmannen maailman kansalaisen alehinnoilla ulkomailla nuorena. Oon siis ollut henkinen pakolainen narsismia paossa.


      • Anonyymi

        Henkistä sisältöä jouduin hakeen sielulleni muualta. En ois voinu elää vanhempieni kanssa narsistina.


      • Anonyymi

        Mitä Suomesta voi joutua lähtemään pakoon ?
        Mä sanoisin henkistä ja emotionaalista puutetta.


      • Anonyymi

        En täällä mun kokemuksen mukaan meinaa saada edes pappia puhumaan mitään henkistä.
        Mulla oli kerran nuorena emailvaihtokaverina ortodoksipappi ulkomailta. Olin laittanu ilmoituksen selibaatin harjoittajien nettipalstalle, ni pappi vastasi.


      • Anonyymi

        Kerran Suomessa hätäni keskellä puhuin papille ku toivoin keskustelua Jumalasta, mutta ei pappi puhunu Jumalasta mitään vaan ihan maallisia asioita pelkästään. Olin aika ihmeissäni. Myös eräässä kirkon auttavassa puhelimessa minulle sanottiin ettei siellä saa keskustelua Jumalasta.
        Missäs sitten ?


      • Anonyymi

        Mut joo. Oon kipee. Joten heippa.

        "poiuytfghj"


      • Anonyymi

        Mut kuten henkilö kirjoitti, mistä intouduin kirjoittamaan, varmasti puutttuu vanjemmiltani jotain minulla olevia hermoratoja, Ei heille ole sellasta emotionaalisuutta laisinkaan mitä minulla on.


      • Anonyymi

        Kun tässä on niinku se että oon ollut niin pahasti fyysisesti hermostovaurioitunut, etten ole pystynyt siinä kunnossa kertomaan mitä mulle tarkemmin ottaen on tapahtunut, Ja tuota paranemista on hidastettu alkuun vähäisellä ravinnonsaannilla jne. Joten tavallaan soittelin luuriin voittaakseni aikaa, että paranen fyysisesti tarpeeksi puhuakseni muuten siitä mitä mulle on käyny.
        Koska siis siinä on se riski juurikin, että jos olen kauhean hermostovaurioitunut ja samalla kerron vähän erikoisempaa elämäntarinaa sitä ei uskota. Kun en edes näytä itseltäni. Mutta kun oon paremmassa kunnossa niin pystyn kertoon sen ymmärrettävästi. Siksi mun on ensimmäisenä pitänyt odottaa fyysistä paranemista miksi toivojn luurissakin keskityttävän vain siihen, mutta jouduinkin siihen emotionaaliseen rääkkiin, joka haittasi paranemista tosi paljon. Aluksi tapahtumat tuntui myös niin traumaattisille etten pystynyt puhumaan niistä saamatta sairauskohtauksia. Ja sit taas nuo sairauskohtaukset kääntää kaiken mun syyksi käänkuin. ..että eihän mua kukaan jaksa jos mulla on semmosia sairauskohtauksia, Ja sit on vielä semmonen että mun on pitänyt mielistellä minun äitiäni sekä salata hermostovaurioni vakavuutta taatakseni joidenkin muiden asioiden menevän asianmukaisesti. Sen takia tähän tapauksen ei päde selitys: "Jos sulla olis oikeesti ollut niin vakava hermostovaurio niin olisithan sä sitä ja tätä ...". Asia ei ole niin koska olen muusta syystä joutunut salaamaan miten vakava se oli , koska olen pelännyt että jos en salaa, tapahtuu vielä vakavampia asioita, ja tuolle huolelleni on järkevät loogiset selitykset olemassa, joita en voi kirjoittaa.

        "poiuytrdfgh"


      • Anonyymi

        Minä en ehkä Aspergerista huolimatta ole ihan niin autistinen kuin miltä näyttää, vaan jjoudun lisäksi käyttätymään ylimääräisen "autistisesti" turvatakseni joitakin eettisesti välttämättömiä asioita monimutkaisen kuvion keskellä. Muutenkin en itseasiassa oikeastaan usko että Aspergerissa olisi kyse sosiaalisesta tajuamattomuudesta. Tajuan yhtä hyvin kuin muutkin. Siinä on kyse siitä ettei asioita pysty fyysisesti käsittelmään ympäristössä jossa on paljon aistiärsykkeitä, hermosto kuormittunut jne. Joten asiat voi käsitellä vasta poistuttuaan tilanteesta , mutta sitten ne tajuaa hieman myöhemmin yhtä hyvin kuin muutkin. Täten nähdäkseni Asperger ei ole mikään uskottavutta vähentävä vaiva koska siihen ei kuulu mitään erityistä epärehellisyyttä vaan enemmänkin päinvastoin ja lisäksi se ei vähennä kognitiivisia kykyjä ja minun näkemykseni mukaan ei ajatuksellisesti vähennä edes sosiaalisten tilanteiden ymmärtämistä vaan vain fyysisesti vaikeuttaa niiden käsittelyä hermoston kuormittuessa niin että koko hermosto menee tukkoon. Mutta kun se tukko lähtee, ymmärrys sinällään on normaali tapahtumien kulusta jne..


      • Anonyymi

        Mutta että jos vaikka joku psykopaatti on manipuloinu 20 henkeä ympärilläsi, niin ei hermosto fyysisesti jaksa sitä taakkaa mitä niille kahdellekymmenelle selittäminen vaatisi, niin mieluummin sitten vaikka tänne kirjoitan kaiken kerralla. Tai käytän jotain muuta kanavaa missä yhdellä kertomalla saa kerrottua asiansa tai tarinansa samantien suuremmalle joukolle, niin kuormittaa fyysisesti vähemmän.
        "poiuytrdfgh"


      • Anonyymi

        Itseasiassa yhdessä asiassa olenkin psykopaattiani vahvemmilla sosiaalisesti: julkisessa esiintymisessä. Mun on aika vaikee kuvitella psykopaattini jonnei näyttämölle, mutta jos en ole aivan halvaantunut tai aivovaurioitunut itselleni ei tee heikkoakaan olla näyttämöllä vaikka tuhansienkaan edessä tai vaikka TV:ssä, vaikka esiintymisessäni onkin se vika että hieman silmät pyörii päässä hassusti.


      • Anonyymi

        Mä kyl jännitään miten selviän vaurioituneen hermoston kanssa, mutta varsinaisesta esiintymisjännityksestä en ole koskaan kärsinyt oikeestaan sen enempää kuin että pikkusormeni alkaa vapattaa, mutta siitä selviää sillä että puristaa sen nimetöntä sormea vasten.


      • Anonyymi

        Ja selviin jopa siitäkin ilman kohtuutonta stressiä, jos se yleisö alkuun töllistelee minua ennakkoluuloisen näköisenä, koska sellastakin oon joutunut harjottelemaan, että osaan olla pokkana siitäkin huolimatta yleisön edessä jos mun täytyy. Joskus käy sitten niinkin että lopulta se yleisö pehmiää hieman kun jaksaa vaan olla nornaalisti oudoista ilmeistä huolimatta...


      • Anonyymi

        Mun äiti on niinku se verhojen takainen näyttämö "avustaja" ja minä sit se esiintyjä.


      • Anonyymi

        Hän avustaa minua niin että näyttäisin mahdollisimman hassulle siellä "näyttämöllä" asiani kanssa. Olen tottunu siihen etten piittaa siitä jos vaikutan hassulle jos kuitenkin tiedän asiani olevan pohjimmiltaan asiallinen.


      • Anonyymi

        Itseasiassa äitini otti minusta viime keväänä toivomuksestani hassun valokuvan jossa vaikutan hieman höpsähtäneelle . Laitoin nettiinkin, kukaan ei siitä tykännyt erityisemmin.
        Mutta lopulta päätin pokkana laittaa juuri tuon kuvan edustuskuvakseni 3500:lle nettiseuraajalleni. Se ei loppuenlopuksi ole seuraajia vähentänyt.


      • Anonyymi

        Ja siis tää hermostovaurio. Sain kymmeniä niin noloja vaivoja ilman omaa syytäni, että on ollut pakko tottua vaikuttamaan päällepäin ihan miltä vain. Jotku vieläkin muistaa mm. nähnensä minut ulkoma kauttaaltaan tärisevänä. Ja sehän näyttää oudolle jos ei tiedä mistä johtuu.
        Ja nolompiakin vaivoja tuli. Että en tiedä onko enää olemassa mitään niin noloa mitä en vois periaatteessa mennä yhtä hyvin selittään vaikka TV seen . Olin ujo ennen tätä.


      • Anonyymi

        Ne ihmiset ei tiedä ollenkaan miten huonossa hermostollisessa kunnossa oon sinnetellyt koska olen tavallista sitkeempi luultavasti, mikä voi olla sukuominaisuus
        Mummokin sinnitteli ison syöpäkasvaimen kanssa ihan itse vain, piilotellen kasvainta lääkäriltä.


      • Anonyymi

        Ja siis tän kaiken huijauspelintakia ympärilläni en voinu kertoa ku nyt vasta ku näytän niin fiksulle (lukuisista sairauksistani huolimatta )että useimmat teitittelee kun liikun jossain, (varmaan useammin kuin vanhempiani). Ja jotekin olen sosiaalistunut, kun semmonen hauska ilmiö jatkuu että minua moikkailee ihmisiä, joita en ollenkaan tunnista, joskus jopa päivittäin.
        En ymmärrä miksi joku tätikin liikennevaloissa päätti sanoa minulle päivää vaikka en kylläkään tunne häntä.


      • Anonyymi

        Koska siis tosiaan jos ihan henkihieverissä selittää jollein ihmisille jotain vaikka esiintymisestään, niin he pitää kahelina joka kuvittelee itseään joksikin esiintyjäksi.
        Ja pitkä matka mulla nyt onkin siihen esiintymiseen mikä mulla oli suunniteilla ennen hermostovammaan.
        Mutta siis mun esiintymishaluni ei ole mitään narsismia, vaan ainoa ammattini , jossa mulla mitään ammattitaitoa on koskaan ollut vaikka esiintymiseni on ollut pienimuotoista, mut oon minä jossain festivaaleilla ja semmosissa esiintynyt missä on aika paljonkin yleisöä ollut vaikka en ole mikään nimekäs esiintyjä ollut, mutta oon kansainvälisillä festivaaleilla Suomessakin esiintynyt useamman kerran nuorempana. .


      • Anonyymi

        Että siis mulle ei ole mitään erikoista jossain kansainvälisillä festivaaleilla tai näyttelyissä tms. esiintymisessä sinällään, jos vain en olis aivan vammautunut ulkoisista syistä. En ole syntyjään niin vammainen, vaan syntyjään kykenevä esiintyjä. Esitykseni vielä on olleet enimmäkseen itseni suunnittelemia, joten en ole ollut riippuvainen esiintymisessäni muusta tahosta, Tuosta syystä esiintymismahdollisuuksia on ollut ennen vammautumista vaikka en olekaan kilpailukykyinen tekniikoissa, vaan minun esitykseni kyky on aina perustunut emotionaaliseen sisältöön. Joten olen siten voinut päästä oikeaaksi taiteilijaksi hieman heikommasta tekniikasta huolimatta koska minulla on aina ollut sitä emotionaalista sisältöä. Ei ole mahdollista että minä olisin narsisti, jolla erityisesti on herkkää emotionaalista sisöltöä erityiskykynä. Mutta emootiot halvautuu halvauksesta ja aivovauriosta. Ne vaatii erittäin herkän herkän kehon jonka kautta herkkiä emootioita voi ilmaista taiteena, mikä on mun taidettani, vaikkakin nykyään laadultaan harvinaisempaa, mutta siksi mullakin on paikkani taiteessa. Tosin nyt vaikeeta näiden vammojen ja sairauksien kanssa.


      • Anonyymi

        Mutta siis tää herkkätunteinen taiteilija olen syntyjään ja aina ollut ja tulen aina olemaan ja se on mun oikea olemukseni joka peittyy vammojen, sosiaalisten pelien ja valeiden alle.

        "poiuytrdvbhnj"


      • Anonyymi

        Ja tää kaikki mulle tapahtunut on yritetty ikäänkuin peittää väittämällä etten muka edes olisi kuka olen, koska sitten ei ole minua jolle olis tapahtunut mitään. Jos ei minua ole koskaan ollutkaan niin eihän sitten minulle ole voinut mitään tapahtuakaan. Ja kun minua ei ole olemassakaan mukamas, niin sittenhän minua voi loukata miten vain kun luokataan jotain mitä ei uskota sosiaalisesti edes olevan tai olleen olemassa. Mutta toi on tosi raakaa ja julmaa. Tällätavoin alistettu ihminen ei voi olla mikään narsisti.


      • Anonyymi

        Mutta jos on ammatiltaan esiintyjä, niin kyllä siinä pitää pitää suurinpiirtein selkä suorana ja ok hymy naamalla vaikka olis kuinka kipeä tai sorrettu. (jos ei ole halvaantunut), mutta se ei tarkota että henkilö olisi ylimielinen vaan se on välttämättömyys esim jossain näyttämöllä osata olla jokseenkin itsevarman näköinen. Se on just sitä esiintyjän ammattotaitoa ettö osaa näyttää jopa onnelliselle suurissakin tuskissa., Sitä olen treenannut lapsesta asti, että vaikka jalat veressä hymyillään niin ettei mitään kipua kasvoilta näy. Tämä voi vaikuttaa jopa siihen, että fyysisen oireeni vakavuutta ei välttämättä lääkärikään näe äkkivilaisulla,..koska olen erittäin erittäin kipukestävä sekä kynevä onnellisesti hymyilemään tuskissa. Tämä on mulle lapsesta treenattu kyky.


      • Anonyymi

        Mutta että siksi luurissakaan ei kuulla mitään kauhean tuskaista tai masentunutta ääntä oli kärsimykseni mikä hyvänsä. Pystyisin oletettavasti jopa kuolemaan hymyillen (jos ei kasvot ole halvaantuneet) . (jollaisista mystikoistakin muistan lukeneeni)

        "poiuytfdvbn"


      • Anonyymi

        Multa on kerran aikoinaan ennen vammautumista toimittaja kysynyt esitykseni jäljeen että mistä minun "autuas" ilmeeni johtuu ja että kuuluko se esitykseeni ?


      • Anonyymi

        Mutta siis ihmisen on mahdollista jopa kuolla autuas ilme naamalla, ei siitä voi päätellä vamman vakavuutta mikä ilme on naamalla. Jollain on ruikutusilme jo pienestä kolhusta. Ja halvaantuneella naamalla ei ole sitten juuri millastakaan ilmettä. Kaikin voimin jouduin vääntään kasvilihaksiani hymyilläkseni mitä treenasinkin monta vuotta,.
        Nyt hymyilen jo aika luonnollisesti noin kasvolihasten toiminnan kannalta.


      • Anonyymi

        Mutta siis oon treenannut koko nuoruuden esiintymistä sekä joogan kaltaisia hengenharjoituksia joissa myös pyritään siihen ettei henkilö rävähdäkään vaikka tulisi tiikeri paikalle.
        Ja sit narsistit vanhemmat joille ei saa aitoja tunteitaan ilmaista.,
        Ja sit sosiaalinen valehtelijajoukko joka täysin valehtee todelliset tunteeni. Rakastunutkin olin muka mustasukkeisesti miehiin, ja moneenkin sellaiseen, josta en henkilökohtaisesti ollut kiinnostunut mitenkään. Tämä aiheuttikin sen, että oli täysin mahdotonta muodostaa aitoa ihmissuhdetta, jossa saisi ilmaista aidot tunteensa, kun kauhea sosiaalinen peli menossa jossa olen mukamas kokonaan joku muu muine tunteine kuin kuka olen ja minkä tunteiden kanssa oikeasti. Vain tuota aitoa minua voi kiinnostaa oikeasti mikään ihmissuhde. Ei sitä muiden mielikuvitusminua kiinnosta edes maailman komein mies tietenkään kun ei sitä minua ole edes oikeasti olemassa joten hän ei voi mitään tuntea. ..tai kenestäkään kiinnostua. ..ei edes auttavan puhelimen vastaajasta.


      • Anonyymi

        Mielikuvitusminä siten voi kyllä vaikuttaa vaikka miten epäempaattiselle , ylimieliselle , autistille tai narsistille tai ihan mille vain koska ei häntä ole olemassa joten ei hänellä voi mitään tunteitakaan olla ketään kohtaan eikä hän voi kenenkään kanssa kommunikoida koska häntä ei ole olemassa. Sitten tuosta mielikuvitusolennosta juorutaan, sitä kiustaan ja arvostellaan ehkä jopa netti- tai luuridiagnosoidaan. jne.
        Ja oikeen mun hermosto siinä vaan fyysisesti rasittuu kuoliaaksi, ei paljon muuta. ..ja yrittää analysoida kummallista menoa, joka ei varsinaisesti tunnu liittyvän minuun tai siihen millaisia tunteita tunnen mitenkään. Kuten olen koko aika sanonut, vain minä itse voin kertoa mitä oikea minä tuntee ja jos sen haluaa tietää saa selville vain kysymällä minulta suoraan, niin voin kertoa vilpittömästi, jos kysyjä ei ole niin uhkaava, että hänestä on pakkotykätä kuin ajoittain tapahtuu.

        Mutta nyt oon kipeä jotenkin muuten, oisko flunssa.


      • Anonyymi

        Olen joutunu tosi paljon elämässäni pakkotykkäämään uhkaavista ihmisistä.
        Ulkopuoliset tekevät siitä sitten parhaimmillaan romanssiskenaarioita tms. mikä on sitten niin kaukana totuudesta kuin olla ja voi, Mutta siis en mä niille pakkotykättäville mitään pahaa tai huonoa halua enkä mitään ylimääräistä negatiivista juorua halua koskaan kenestäkään tehdä. Ainoo vaan että itse haluisin saada elää aidoin tuntein oman elämäni. Siitähän se autistisuuskin lievenisi.


      • Anonyymi

        Niin, ja jos minä johonkin mieheen koskaan itse oikeesti ihastun, niin olen valmis tuomaan tunteeni esiin myös julkisesti jopa kuvaillen tunteitani vaikka videolla. ..voin kertoo miksi ihastuin jne. Mulla ei ole tommosissa mitään salattavaa.


      • Anonyymi

        Olenkin suunnitellut, että mikäli selviän tästä kaikesta hengissä ja elävänä ja saan minäkin edes kerran elämässäni ihastua, mikä tuntuu suorastaan utopiselle haaveelle ja luksukselle jota mietin voisko mitenkään tässä maailmassa tapahtua, niin mielelläni siitä kertoisikin sitten julkisesti .


      • Anonyymi

        Jos en saa koskaan tässä maailmassa ihastua, siinä tapauksessa elän rakkauteni vain mystikon rakkautena Jumalalle mihin tunteeni suuntaan , joille tässä maailmassa ei sijaa löytynyt.

        "poiuyfdvbn"


      • Anonyymi

        Mä kirjotan tän tänne kaiken koska muuten minun tunteista valehdellaan niin hillittömästi.
        Esim. luureihin soittelu (jotain henkilöitä lukuunottamatta) johtaa vain ja ainoastaan tunteistani valehteluun, joten sinne on turha tunteistaan avautua ainakaan minun missään salatuissa paikoissa, joissa niistä voidaan helpommin valehdella kuin näin jos kirjotan nettiin omaa ajatusvirtaa .


      • Anonyymi

        Salatusti joutuu myös ihan liikaa pakkotykkäämistilanteisiin.
        Siis minun tunteista valehdellaan sekä itse joudun pakkotykkäämään tuntien oloni uhatuksi, jos en tykkää. Semmonen tunnekeskustelu ei auta mitään.
        Siksi haluan vältellä nyt muita kuin julkisia tunnekeskusteluja.

        "poiuytfdvbn"


      • Anonyymi

        Sekin jos soittaa johonkin hätäapupuhelimeen henkihieverissä ja siellä joku ottaa puheeksi emootiot vaikka itse ei ole valinnut sitä keaskustelunaihetta ja sitten vielä tulee painostava olo että keskustelusta on hädässään pakkotykättävä, tuntuu minulle emotionaaliselle väärinkäytölle.

        "poiuytfdvbn"


      • Anonyymi

        Olen jokusesta puhelusta aidosti tykännyt, koska ne ei ole tuntuneet emotionaalisesti kauheille.


      • Anonyymi

        Mutta tosiaan hengenhädässä joutuminen soittamaan jollekin joka äkäilee siitä tykätäkäänkö hänen keskustelustaan emotionaalisesti, on siis aika kauheeta.


      • Anonyymi

        Mitä vakavampi henkihieveri sitä hölömpää ja turhempaa hölöä joutuu hädissään kiittelemään-. mikä on emotionaalisesti todella nöyryyttävää...


      • Anonyymi

        Jos et kiiittele , he voi asettua sua vastaan vaikka vetäisit viimeistä hengenvetoa. Julmaa menoa.


      • Anonyymi

        He joko toisteluttaa traumaa tai haluaa puhua kivaa hölöä-
        Minä en ole kannattanut koko aikana enkä kannata kumpaakaan.
        Henkilökohtaisesti kannatan synkistelemätöntä emotionaalisesti valoisasti suoritettua vakavaa keskustelua tilanteesta mahdollisimman tarkkaan tilanteen mukaisesti ilman ylimääräistä hölöä-


      • Anonyymi

        Mut kun puhun noin, se ei joidenkin mielestä kuulosta oikealle ongelmalle.
        Oikea ongelma on ilmeisesti vain joku sellainen että kuulostaa niin tietämättömälle ja emotionaalisesti huonokuntoiselle että tarvii neuvoja kuinka voi hankkia masennuslääkettä ja että sitä saa terveyskeskuksesta. (ihankuin ei joku tietäis)


      • Anonyymi

        Mutta se ei ole "oikea ongelma", jos on vammautunu yhtäkkiä päästä varpaisiin, kaikki valehtee sun emootiosta ja olet monella tapaa hyvin riskaapelissa tilanteessa oikeesti. Mut se ei ole oikee ongelma vaikka kävis mitä kun on tavallaan emotionaalisesti vahva ihminen jonka ei tarvi masentua mistään. .


      • Anonyymi

        Emotionaalista herkkyyttä pilkataan ja kaikki kiusaa.
        Mutta emotionaalinen hätähän se on yhteiskunnassa kovanahkaisemmillakin, kun just niitä masennuspillereitä haetaan lisääntyvässä määrin.


      • Anonyymi

        oikeestaanhan se vähän kuin he sanoisikin luurissa että emotionaalinen hätä se on ainoo oikee hätä, ei se jos oot vammautunut päästä varpaisiin etkä pysty liikkuun eikä elintoiminnot toimi eikä mikään, jos pystyt puhuun iloisella äänellä...
        Oon kuitenkin eri mieltä tuosta, koska emootiot ei lopulta toimi kunnolla ilman kehoa...


      • Anonyymi

        Ja kyllä mullakin pitäisi olla mahdollisuus johonkin emotionaalisesti omaan juttuun vaikkapa omista tunteistani käsin ihastumiseen eikä pelkästään näihin muiden tunnejuttuihin.

        "poiuytrdfgh"


      • Anonyymi

        Mä en ole mitään omaa juttua päässyt edes koskaan aloittaan tai kokeileen niin en nyt kauhean itsekkäänä siinä mielessä itseäni pitäisi.


      • Anonyymi

        Nykyinen taideprojektinikin oli itseaasiassa alunalkaen hengenpelastustarpeisiin tehty.


      • Anonyymi

        Ilman tuota projektiani olis tosiaan voitu väittää ettei mua ole ollut koskaan olemassakaan oikeesti. Tai että vain luulen olevani taiteilija tms. koska mut on niin alistettu etten ole ajoittain kunnolla voinut osoittaa olevani. Niin sitten henkihieverissä maalasin todisteeksi itsestäni ja olemassaolostani. Koska enhän mä olis voinu osata jos olisin valehdellu. Väitän ettei mun taideprojektia olisi osannut mitenkään tehdä ilman jotain aitoa ydintä siinä-


      • Anonyymi

        Tuo oli hassu tuo minun taideprojektini aluksi ennenkuin sain sen julki.
        Se oli aluksi niin salainen. Nyt naurattaa taideprojektini alun salamyhkäisyys kun se ei enää ole yhtään salainen. Jotta sain varmistettua että olen OIKEA taiteilija todistettavasti kärräsin aamuhämärissä puolihalvaantuneena ostamillani kärryillä kenellekään kertomatta taulupaketti postiin ulkomaille näytille tuhansille. Kun ne on siellä tuhansien edessä riippuneet kukaan ei voi väittää etten oo oikee taiteilija vaikka vammautunut oonkin.
        Tää on hassu tää oikee taiteilija juttu.
        Entinen tuttu sanoi: "Mitä hullua sinä teet !"
        Ja vastasin noin lähinnä intuitiivisesti: "Ei tämä ole hullua, minusta vain on tulossa OIKEA taiteilija."
        Ja en tiennytkään että niinhän siinä sitten kävikin.


      • Anonyymi

        Toiset taiteilijat sen selvästikin huomasivat kun nimenomaan taiteilijaseuraajia alkoi tulla tihenevään tahtiin somessa silloin.


      • Anonyymi

        Mutta nyt oon tosi kipee, joten heippa.


      • Anonyymi

        Mutta siis vaikka taideprojektini onkin mm. hengenpelastustarkoituksiin tehty, niin se ei ole pelkästään sitä suinkaan.

        "poiuytfdvb"


      • Anonyymi

        Sitten vielä sellainen juttu. Sillointällöin ihmiset epäilevät minun vakoilleen heitä.
        Epäilyssä ei ole vähäisintäkään todellisuuspohjaa. Olen ihmetellyt mistä luulo johtuu ja oletan sen ihan johtuvan herkästä intuitiostani jolla ihan huomaamattani vaistoan asioita joita minun ei kuuluisi tietää. En ole koskaan vakoillut ketään, siis hakkinut tietoa millään sopimattomalla metodilla tai reitillä tms. Eikä minulla ole vähäisintäkään kiinnostusta sellaiseen vaan enemmänkin normaalia vähäisempi kiinnostus toisten asioihin. Mutta en voi sille mitään että tunneherkkyyteni johdosta tietynlaisia asioita paljastuu minulle itsestään. Mutta se on hyvin pelottavan tuntuista kun ihmiset sitten epäilevät minun vakoilleen heitä ja voivat olla vihaisiakin epäluulossaan. Minua on elämässäni useita kertoja uhkailtukin koska minun on täysin perusteettomasti epäilty vakoilleen . Kaikki "tietoni" on ihan kertynyt omista emotionaalisista tuntemuksistani eikä niillä ole sen kummenpaa käyttötarkoitusta minulla kuin tavallisten ihmiset tavallisilla emootioilla ylipäätäänkään, Ihan vaan ohjatakseen minua omassa elämässäni kohti jotain itselleni sopivaa välttääkseni sellaista mikä ei ole sellaista minulle sopivaa ja semmosta. Ja siis tietoni muodostuu ihan esim. katsomalla henkilön julkisen valokuvan ilmettä tai kuuntelemalla tunteella hänen julkisia tai minulle osoitettuja sanojaan. tai ihan vain meditoimalla omaa tajuntaani yksinäni. Ja tuollaista mitä minä yksinäni omassa tajunnassani teen ei oikeen voi kukaan muu rajoittaa että mitä koen. Ei sille voi mitään mitä tolleen kokee ja jos vahingossa saattaa hoksatakin toisesta jotain asioita mitä hän ei ole missään kertonut. Ilmeisesti jos puhun olettaen jotain tollaista tuntemusta ja se sattuu osumaan oikeaan, ihmiset alkaa kuvitella ettö olen jotenkin erityisesti vakoillut heitä jossain tarkoituksessa. Se ei ole totta. Minulla vaan joskus iskee sellaisia pälkähdyksiä selittää jollein ihmiselle jotain tiettyä asiaa. Kerran jopa teini-iässä kirjoitin junassa kummalliselle ventovieraalle pelottavalle matkamiehelle kirjeen johon kirjoitin hänelle elämänohjeita ja sujautin sen hänelle ja juoksin täyttä vauhtia matkalaukkuineni pakoon toiseen junaan. Noh en tuommoista ole sen koomin tehnyt. Mutta tuli tunne että se mies tarvii niitä ohjeita.
        "poiuygfvbn"


      • Anonyymi

        Mut siis nää ihmiset saattaa alkaa kuvitella että oikeesti tiedän heistä jotain vaikka en minä oikeesti tiedollisesti tiedä heistä yhtään mitään...se on ihan vaan tunnetila mikä mulle jostain tulee ja sieltä kumpuaa mitä mä sanon tms. mutta en mä tiedä miksi sanon niin. Ihan vahingossa

        Arvaan jotain asioita esim. valokuvan perusteella.

        "poiuytfdcvbn"


      • Anonyymi

        sit mulle tulee itselle vaikea vaivautunut olo siitä-

        "poiuytfgh"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mut siis nää ihmiset saattaa alkaa kuvitella että oikeesti tiedän heistä jotain vaikka en minä oikeesti tiedollisesti tiedä heistä yhtään mitään...se on ihan vaan tunnetila mikä mulle jostain tulee ja sieltä kumpuaa mitä mä sanon tms. mutta en mä tiedä miksi sanon niin. Ihan vahingossa

        Arvaan jotain asioita esim. valokuvan perusteella.

        "poiuytfdcvbn"

        Kumpiko täällä nyt hölöttää, sun todellinen, vai se virtuaalimaailman minä?


      • Anonyymi

        Tämä on silleen siltä väliltä, koitan tehdä mahdolliseksi sosiaalisesti siirtymän muiden ihmisten mielikuvitusitsestäni aidoksi itsekseni niin ettei mua pakoteta olemaan mukana näytelmässä jossa on se mielikuvitusminä.
        Ongelmani on oikeastaan tasan tarkkaan käänteinen siitä mitä narsistilla,
        Olen nähnyt Youtube videoita joissa kuvataan kuinka narsistien uhrille voidaan myös muodostaa ikäänkuin valepersoona mutta se ei ole sellainen narsistin valepersoona. ..eikä itsellä ole tarvetta siihen.


      • Anonyymi

        Ei oikeestaan mun virtuaalimaailman minä sinällään ole mitenkään epätodellisempi kuin kävelevä minä. Ne limittyykin paljon.


      • Anonyymi

        ainoastaan kävelevä versio on fyysisempi mutta ei sen todellisempi kuin nyt vaikka taidenettisivuni minä vaikka toki olen valinnut sinne parhaat kuvat 200 otoksesta. :)


      • Anonyymi

        Koska olen nimenomaan virtuaaliseen pjojektiini pyrkinyt tuomaan esiin siitä piilotettua aitoa itseä pelastaakseni sen valeilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei oikeestaan mun virtuaalimaailman minä sinällään ole mitenkään epätodellisempi kuin kävelevä minä. Ne limittyykin paljon.

        Kummallako minällä on tämä "henkihievaritila" nyt meneillään?


      • Anonyymi

        Mut siis olin vielä sanomassa että mua on tosi helppoa huijata tietyllä tavalla mutta mun emootiota lähes mahdoton huijata lopulta...tunnen sen väistämättä jos joku huijaa mua lopulta. .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kummallako minällä on tämä "henkihievaritila" nyt meneillään?

        Oikea minä on henkihieverissä ollut samalla kun on pitänyt näytellä sitä joka ei ole....


      • Anonyymi

        on nimittäin tiettyjä syitä miks en ole aiemmin voinu paljastaa olleeni henkihieverissä.

        "poiuygfvbn"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        on nimittäin tiettyjä syitä miks en ole aiemmin voinu paljastaa olleeni henkihieverissä.

        "poiuygfvbn"

        Kyllä sä olet siitä "henkihievaristasi" kertonut täällä jo monta vuotta useampaankin kertaan.


      • Anonyymi

        Minulle nimittäin tietyt etiikat on tärkeämpiä kuin sekään että pysyn hengissä.
        Niin siksi oon voinu ottaa tommosen riskin tärkempien asioiden hoitamiseksi.

        "poiuygfvb"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sä olet siitä "henkihievaristasi" kertonut täällä jo monta vuotta useampaankin kertaan.

        Kyllä mutta siis en peljastanut siinä ollessani pahimmillaan. Jotain kirjotin siitä salaa ulkomaille.


      • Anonyymi

        Mut siis mulla siis oli siis ihan tosi tosi tosi tosi heikko sydän ja tajunta yms.


      • Anonyymi

        pitkään sydämen just ja just tunsi että vielä lyö...aamusin sai aina jännittää lyökö vielä. Tosi hissukseen olin sen vuoden en edes minneen luuriin soittanut.


      • Anonyymi

        Mut siinä on se että niin pitkään niin huonolla verenkierrolla ja hengityksellä on voinu tehdä lisää sitä aivovauriota sitten jatkoksi luulisin.


      • Anonyymi

        Mut en nyt jaksa kun oon nyt muuten kipee, siis jotain kuumetta ja semmosta...


      • Anonyymi

        Hyvää jatkoa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        pitkään sydämen just ja just tunsi että vielä lyö...aamusin sai aina jännittää lyökö vielä. Tosi hissukseen olin sen vuoden en edes minneen luuriin soittanut.

        Eikös se sydämesi nykyään jo lyö kunnolla ja verikin kierrä, niin miksi persoonasi jakautuu vieläkin kahteen osaan?


      • Anonyymi

        Minä ihmettelen vähän sitä miksi ihmisten henkihievereistä puhutaan halveksivaan sävyyn. Ihmiselämät on kaikki tosi arvokkaita. Tai oikeestaan ihmettelen tosi paljon,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös se sydämesi nykyään jo lyö kunnolla ja verikin kierrä, niin miksi persoonasi jakautuu vieläkin kahteen osaan?

        No ensinnäkin nuo ei olleet ainoat vaivat vaan ne oleellisimmat siinä akuutimmassa hengissäpysymisessä, jotka oli siinä alkuun ne oleellisimmat. ...
        tuon vuoden vietinkin lähinnä ylläpitäen sydäntä ja hengitystä joten juuri muuhun en voinutkaan keskittyä. Niin se oli yksinkertaista tavallaan. Asiat tuli monimutkaisemmaksi sitten kun käsiteltävät asiatkin mutkistui


      • Anonyymi

        Tuossa vaiheessa ei niin persoonaakaan tullut edes mietittyä että siloin oli suunnilleem yks hailee mikä persoona on kunhan se sydän jatkaa,,,


      • Anonyymi

        Persoonaongelma akuutistui siellä luurissa. ..kun siellä oltiin kiinnostuttu ensisijaisesti persoonastani mitä kritisoin...
        En soittanu sitä varten...


      • Anonyymi

        Kun siellä ekaa kertaa elämässäni kyseenalaistettiin koko persoonani ja sen olemassaolo.
        Enkä voi käsittää miten semmosta voi edes tapahtua. Se oli yllättävintä kenties koko elämässäni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä ihmettelen vähän sitä miksi ihmisten henkihievereistä puhutaan halveksivaan sävyyn. Ihmiselämät on kaikki tosi arvokkaita. Tai oikeestaan ihmettelen tosi paljon,

        Sinun kohdallasi tämä "henkihieveri" tuntuu todella liioittelulta. Eikös tästä vaurioitumisesta ole jo 8 vuotta aikaa ja vieläkin se on kaiken aikaa puheen aiheenasi. Et ilmeisesti saanut aikoinaan mielestäsi tarpeeksi tapahtuneesta myötätuntoa, niin se jäi kaivelemaan vuosikausiksi mieltäsi. Mielikin alkoi jakautumanaan ja pakenet virtuaalimaailmaan todellisuutta.


      • Anonyymi

        ihan pari päivää sitten persoona on alkanu taas tuntua omemmalle, vaikka nyt oon taas muutoin huonossa kunnossa ja on ollut hirvesti stressiä asioista...
        Mutta persoona tuntuu omemmalle. ..kun en oo puhunut sen kyseenalaistajien kanssa hetkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinun kohdallasi tämä "henkihieveri" tuntuu todella liioittelulta. Eikös tästä vaurioitumisesta ole jo 8 vuotta aikaa ja vieläkin se on kaiken aikaa puheen aiheenasi. Et ilmeisesti saanut aikoinaan mielestäsi tarpeeksi tapahtuneesta myötätuntoa, niin se jäi kaivelemaan vuosikausiksi mieltäsi. Mielikin alkoi jakautumanaan ja pakenet virtuaalimaailmaan todellisuutta.

        Kiitoksia kohteliaisuudesta. Mitäs jos joku sanoisi omaa henkihieveriäsi liioitteluksi ? Rukoilen Jumalaa ettei niin koskaan käy ja toivon koko sydämestäni sitä.

        "poiuhgfdsxcvbn"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mut kuten henkilö kirjoitti, mistä intouduin kirjoittamaan, varmasti puutttuu vanjemmiltani jotain minulla olevia hermoratoja, Ei heille ole sellasta emotionaalisuutta laisinkaan mitä minulla on.

        Poijut on ainakin oikealla palstalla: MINÄ, MINÄ ,MINÄ, MINÄ....


      • Anonyymi

        Mutta MINÄ en koskaan tule sanomaan yhdenkään olennon henkihieveriä liioitteluksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitoksia kohteliaisuudesta. Mitäs jos joku sanoisi omaa henkihieveriäsi liioitteluksi ? Rukoilen Jumalaa ettei niin koskaan käy ja toivon koko sydämestäni sitä.

        "poiuhgfdsxcvbn"

        Älä nyt vaan ala huolta kantamaan minun "henkihievereistäni", koska jokainen saa täällä Suomessa apua näihin hievereihinsä" lääketieteellisesti vaippaa heti ensi alkuun terveyskeskuksen kautta, josta sitten tarpeen tullen ohjataan erikoislääketieteen pariin. Sinun ei tarvitse sitä ylenpalttista emotionaalisuuttasi kohdistaa täysin sinulle tuntemattomaan henkilöön terveyspalstalta.


      • Anonyymi

        Sitä paitsi pelkästään se että jotku ei usko joidenkin olevan henkihieverissä , voi johtaa oikeesti joidenkin kuolemaan, jos he kuitenkin oli henkihieverissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä nyt vaan ala huolta kantamaan minun "henkihievereistäni", koska jokainen saa täällä Suomessa apua näihin hievereihinsä" lääketieteellisesti vaippaa heti ensi alkuun terveyskeskuksen kautta, josta sitten tarpeen tullen ohjataan erikoislääketieteen pariin. Sinun ei tarvitse sitä ylenpalttista emotionaalisuuttasi kohdistaa täysin sinulle tuntemattomaan henkilöön terveyspalstalta.

        Kuule ei edes suomalainen terveyskeskus kaikkien henkiä pysty pelastaan. Jos pystyisikin johan olis maailmassa asiat hyvin.
        En jaksa enempää typerää keskustelua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuule ei edes suomalainen terveyskeskus kaikkien henkiä pysty pelastaan. Jos pystyisikin johan olis maailmassa asiat hyvin.
        En jaksa enempää typerää keskustelua.

        Sinähän näyt olevan hengissä ilman terveyskeskustakin. Minkä uskot pelastaneen sinut henkiin siitä henkihieveristä?


      • Anonyymi

        Lisäksi myös terveydenhuollossa kuoleminen on melko yleinen kuolinsyy esim. hoitovirhe.
        Eli jotkut jossain tilanteissa pysyy paremminkin hengissä ilman terveyskeskusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinähän näyt olevan hengissä ilman terveyskeskustakin. Minkä uskot pelastaneen sinut henkiin siitä henkihieveristä?

        No kyllä se on fakta että moni olis selvinny myös hengissä ilman terveydenhuoltoa, vaikka olisikin vähemmistö mutta melko runsas sellainen.


      • Anonyymi

        Sotä tapahtuu molemmin päin eikä aina voi tietää kumminpäin olis varmempi pysyä hengissä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisäksi myös terveydenhuollossa kuoleminen on melko yleinen kuolinsyy esim. hoitovirhe.
        Eli jotkut jossain tilanteissa pysyy paremminkin hengissä ilman terveyskeskusta.

        `No kerro nyt se parantava tekijä, joka sinut pelasti henkihieveristä, vai pelastiko sittenkään.


      • Anonyymi

        Mut jos paperissa lukee jotain virheellistä riski on silloin normaalia suurempi terveydenhuollossa.


      • Anonyymi

        Mitä sä oikein tarkoitat ? oletko järjissäsi ?


      • Anonyymi

        Kuolla kyllä voi monella tapaa niin terveydenhuollossa kuin sen ulkopuolella. Ei kumpikaan lopulta pelasta ketään.


      • Anonyymi

        En jaksa jatkaa älytöntä keskustelua.
        Minun näkemykseni mukaan ei tarveyskeskus eikä sen ulkopuolella pysyminen ole mikään pelastus, lopullinen varsinkaan. Ei tietenkään.


      • Anonyymi

        Ei se ole mikään ratkasu suurimpaan osaan maailman ongelmia että menee terveyskeskukseen tai on menemättä

        "poiuygfghj"


      • Anonyymi

        Aika pieni paikka tässä maailmankaikkeudessa se on se terveyskeskuskin...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En jaksa jatkaa älytöntä keskustelua.
        Minun näkemykseni mukaan ei tarveyskeskus eikä sen ulkopuolella pysyminen ole mikään pelastus, lopullinen varsinkaan. Ei tietenkään.

        Se on viisainta sitten taas henkisesti siirtyä sinne virtuaalimaailmaan, missä voi todellisuuden pakolaisena sivuuttaa .


      • Anonyymi

        Tämänhetkisessä tilanteessa tilanteeni epätodennäköisesti muuttuisi miksikään menin tai en mennyt terveyskeskukseen.


      • Anonyymi

        Olen joitain kertoja käynytkin siellä taas. Mm. Hammaslääkärit on olleet hyviä-


      • Anonyymi

        Mulla ei ole enää erikoistilannetta joka rajoittaisi terveyskeskuksen käyttöä. Ja nyt köytän sitä tarvittaessa,

        "poiuygfvbn"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämänhetkisessä tilanteessa tilanteeni epätodennäköisesti muuttuisi miksikään menin tai en mennyt terveyskeskukseen.

        Eli oletko ollut tässä "henkihievarissa" 8 vuotta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla ei ole enää erikoistilannetta joka rajoittaisi terveyskeskuksen käyttöä. Ja nyt köytän sitä tarvittaessa,

        "poiuygfvbn"

        Terveyskeskukseen voi mennä vaivoineen ilman mitään erikoistilannettakin.


      • Anonyymi

        Ongelmana oli henkihieveri epätavallisesta syystä. Joten hoitovirheen riski oli hyvin suuri noissa olosuhteissa. .

        "poiuyfdfghj"


      • Anonyymi

        Itsellänikään ei ollut tuolloin nippua printattua infoa aiheesta kuten nyt on.


      • Anonyymi

        Samanlaista tilannetta tuskin toisten tulee,,,
        Maailmakin ehtinyt jo muuttua tällävälin
        "poiuygfdcvbn"


      • Anonyymi

        Nyt on muut murheet joita muodostuu osin ketjureaktiona osin muista syistä.

        "poiuhgfvbn"


      • Anonyymi

        Kerron nykyisetkin hätäni vasta jälkikäteen . Kuulemiin.

        "poiuhgfcvbn"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelmana oli henkihieveri epätavallisesta syystä. Joten hoitovirheen riski oli hyvin suuri noissa olosuhteissa. .

        "poiuyfdfghj"

        Ai niin, sinähän kerroitkin, kuinka tästä henkihieveristäsi ei suomalaiset lääkärit tienneet mitään. Ainoastaan sinun itseopiskelullasi englantilaisilta sivustoilta selvisi henkihieverisi syy. Nekö olet printannut itsellesi ja osannut parantaa itsesi ilman terveyskeskusta?


      • Anonyymi

        henkihieverin tietäminen on siksi yhä oleellista, että olen tehnyt joitain asioita aivain toisin kuin olisi jos en olisi ollut henkihieverissä, joten tuo on esim ihmissuhteiden kannalta oleellista, että jotkut asiat on ollut jotain pakon edessä ei mitään mun omaa juttua tai kiinnostusta toimia niin.,..


      • Anonyymi

        siis viimeisen kahdeksan vuoden toimintatapani eivät lainkaan vastaan terveen minun persoonallisuuden vapaavalintaisia toimintatapoja millään tavalla ihan näihin päiviin asti. Eli siis siksi voin muuttua toisenlaiseksi, eli enemmän omaksi itsekseni

        "poiuygfgbn"


      • Anonyymi

        MINÄ en ole sellainen kuin tuo sairaus oli. Se on tässä oleellista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        henkihieverin tietäminen on siksi yhä oleellista, että olen tehnyt joitain asioita aivain toisin kuin olisi jos en olisi ollut henkihieverissä, joten tuo on esim ihmissuhteiden kannalta oleellista, että jotkut asiat on ollut jotain pakon edessä ei mitään mun omaa juttua tai kiinnostusta toimia niin.,..

        Eikö tuon tietämyksesi johdosta jo sydän lyö ja veri kulje sekä henkihieverinkin luulisi jo helpottaneen sen verran, ettei ole aivan akuuttina mukana jokapäiväisessä elämässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        siis viimeisen kahdeksan vuoden toimintatapani eivät lainkaan vastaan terveen minun persoonallisuuden vapaavalintaisia toimintatapoja millään tavalla ihan näihin päiviin asti. Eli siis siksi voin muuttua toisenlaiseksi, eli enemmän omaksi itsekseni

        "poiuygfgbn"

        Kummassako "minässä" tämä sairaus nyt sitten loppujen lopuksi oikein onkaan?


      • Anonyymi

        on muuta akuuttia minulla nyt elämässä montakin asiaa..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kummassako "minässä" tämä sairaus nyt sitten loppujen lopuksi oikein onkaan?

        Tämä sairaus heikensi minut niin että tuntemieni narsistien manipulointi mahdollistui saaden minut osittain muuttumaan manipulaatiokseen tuon sairauden aikana. Oli hurjan pelottavaa olla heidän vallassaan tuollatavoin,


      • Anonyymi

        Oli mua ennenkin yritetty manipuloida muttei tolleen ollut kukaan onnistunut ennen hermostovauriota...koska olin aivan yllättävän vahva ilman sitä.


      • Anonyymi

        Mut sit alkoi kun tiedettiin ettei aivoni toimi normaaliin tapaan.


      • Anonyymi

        olin puhelimessa muutama vuotta koko ajan, ni sitä kautta manipuloitiin.

        "poiuygfcvbnm"


      • Anonyymi

        Nyt mulla ei ole pysyvää puhelinlinjaa JEE


      • mirkkuliisa
        Anonyymi kirjoitti:

        Mut sit alkoi kun tiedettiin ettei aivoni toimi normaaliin tapaan.

        Huomaat siis itsekin, etteivät aivosi toimi "normaaliin" tapaan.


      • Anonyymi

        Huomasin heti saatuani sen vaurion ja soittelin sairaalaan.
        Minä huomasin koko ajan mutta keskustelukumppanini eivät huomanneet, jopa tohtorin koulutuksen saaneen mielestä kuulostin ihan fiksulle siinä kauhiassa aivotilassa kun valittelin aivojeni toimimattomuutta.
        Hyvähän se jos puolilla aivoillani kuulostan fiksulle. Mutta mutta...
        Mutta siis se tuntui kuin aivoni olidi räjähtämässä ja minä lennossa tuuletushormeista...kauhea kiristys koko fyysisessä päässä ja paine.,... toinen korva melkein kuuro silloin jne.


      • Anonyymi

        Nyt ne toimivat huomattavasti normaalimmin...varsinkin ihan näinä päivinä. Vaikka nyt on muita vaikeuksia mulla.
        Sehän se onkin että minä huomasin kaikki ne oireet ihan selvästi ja yksityiskohtaisesti mutta ei muut.


      • Anonyymi

        Mut ne oli tosi rajuja ja yhtäkkisiä, ei niitä voinut itse olla mitenkään huomaamatta . Koko keho meni yhtäkkiä veteläksi ja minä vellinä lattialle. ..jaloissa ei ollut juuri mitään voimaa kantaa moneen vuoteen. ..jalkateriä ei tuntenu ollenkaan eikä varpaita ollu voimaa taivuttaa.
        Tajuissa pysyi juuri ja juuri...aina naama memi yhtäkkiä voimakkaan harmaaksi....


      • Anonyymi

        Siis alkuun oli tollasta se eka vuosi


      • Anonyymi

        Kädet ja ja jalat puutui kokonaan niin että niitä piti hädissään liikuttaa vähän väliä ettei halvaannu kokonaan. kauheeta leukojen kouristelua pari vuotta.


      • Anonyymi

        Mut siis se oli niin tuskallista ettei niistä pystyny puhuun . Tuntu että pää halkee jos meinaakaan sanoa miltä ne tuntuu. Niin päätin että kerron vasta ku ne on menny ohi. Ja koska ihmiset oli täysin säälimättömiä


      • Anonyymi

        Ni mä vaan hölisin hädissäni kaikkea mitä ihmiset halus tuon ajan hölistä ku ei he halunnu kuullakaan mua...
        Ni siksi mulla on paljon ny hölinää päässä sitten...


      • Anonyymi

        Mutta tosiaan pääni oli sitten räjähtää hölinästä.
        Vasta tänään se hölisee vähemmän tuo pääni...se seikka on ihanaa kyllä .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis alkuun oli tollasta se eka vuosi

        No johan on ihmeellistä, ettei vuoteen kukaan huomannut, että aivosi ovat halvaantuneet.


      • Anonyymi

        "poiiuytfgh"
        nimmari väliin...jos joku etsii viestejäni,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No johan on ihmeellistä, ettei vuoteen kukaan huomannut, että aivosi ovat halvaantuneet.

        No en ekana vuonna vielä puhunu, mutta sillon tokana vuonna eivät huomanneet ja ei mulla kai mitenkään kokonaan halvaantuneet aivot ollut missään vaiheessa. Se ei välttis ollut ihan tavallinen halvaus koska vaan sen aiheuttajan mukainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mut siis se oli niin tuskallista ettei niistä pystyny puhuun . Tuntu että pää halkee jos meinaakaan sanoa miltä ne tuntuu. Niin päätin että kerron vasta ku ne on menny ohi. Ja koska ihmiset oli täysin säälimättömiä

        Miten kukaan olisi voinut sinua sääliäkään, kun ulkoisesti eivät huomanneet sinussa mitään eroa entiseen ja itse et kertonut halvauksestasi.


      • Anonyymi

        Mutta joo se on kummallista että eivät huomanneet henkentynyttä aivotoimintaani vaikka sitä valittelin. . .

        ellei se sitte ollut manipulointia ja huomasivatkin...mutta sanoivat vain noin jotta manipulointi onnistuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten kukaan olisi voinut sinua sääliäkään, kun ulkoisesti eivät huomanneet sinussa mitään eroa entiseen ja itse et kertonut halvauksestasi.

        No kukaan ei nähnyt minut niin ulkoisia havaintoja ei voi olla ja kuka näki kuten naapurini huomasi kyllä....
        Sanoi esim että mun pitäs mennä ulos etten kuihdu asuntooni. ym-


      • Anonyymi

        Nämä jututhan tapahtui puhelimessa. siellä eivät huomatteet, mutta ei siellä näe.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kukaan ei nähnyt minut niin ulkoisia havaintoja ei voi olla ja kuka näki kuten naapurini huomasi kyllä....
        Sanoi esim että mun pitäs mennä ulos etten kuihdu asuntooni. ym-

        vaikuttanu naapurikin helpottuneelle että vaikutan nyt normaalille ja liikun normaalisti ulkona. ..ja juttelen normaalisti.


      • Anonyymi

        Hän muisti vielä tossa vähän saikaa sitte nähneensä mut sillon 8 vuotta sitten aivan tärisevänä.


      • Anonyymi

        Kyllä ne jotka mut näku havaitsi kummallista. Äiti havaitsi muuttuneen kkävelytyylin. Lapset sanoi mua zombieksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nämä jututhan tapahtui puhelimessa. siellä eivät huomatteet, mutta ei siellä näe.

        Minkä alan lääkärin kanssa olit puhelinyhteydessä tilastasi? En tunne, enkä tiedä ainuttakaan lääkärin puhelinpalvelua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne jotka mut näku havaitsi kummallista. Äiti havaitsi muuttuneen kkävelytyylin. Lapset sanoi mua zombieksi.

        Mut siis sitä ei huomannut puheestani kun se on se osa hermostoani joka vaurioitui vähiten.
        Mutta puhelimessa on jotkin auttajat huomanneet äänemikin nyt muuttuneen niin etteivät meinanneet tunnistaa.
        Miksi joku täällä yrittää vieläkin valehdella ja peitellä kaikkea tätä ?


      • Anonyymi

        Ettei mitään muutosta muka olisi ollut kun valtavia muutoksia on ollut suuntaan ja toiseen ?
        Miksi joku yrittää semmosta valehdelleen manipuloida ? kuka hän on ?
        Onko hän vain chattailija vai liittyykö tapaukseeni ?


      • Anonyymi

        Huomaan jo muutoksen siitä kun jos liikun jossain ihmiset reagoi muhun ihan eri tavalla.
        Oikeen kukaan ei tervehtinytkään asuinympäristössäni ja nyt tervehtii kaikki naapurit ja jopa ventovieraat, niin täytyy mun olla tosi eri oloinen.


      • Anonyymi

        Koska siis mä olin aiiiiiivan vammautunut puolet koko ihmistä....
        mut nyt en ole silleen....


      • Anonyymi

        Ei ehkä ole tavallista että niinkin vammautuneella pysyy äly niinkin hyvin tallella,,,


      • Anonyymi

        ja ku ehkä joillain on terveenäkin vähän hidas ja tajuamaton aivokapasiteetti. ..ni se vaikutti ikäänkuin ihan normaalille...heh


      • Anonyymi

        On myös olemas ihmisiä jotka normaalisti kävelee silleen tosi jäykästi.


      • Anonyymi

        Mut siis vaikka se näyttäis katukuvassa normaalille MINÄ en ole semmonen normaalisti vaan minusta tulee jähmeä vasta erittäin vammautuneena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta joo se on kummallista että eivät huomanneet henkentynyttä aivotoimintaani vaikka sitä valittelin. . .

        ellei se sitte ollut manipulointia ja huomasivatkin...mutta sanoivat vain noin jotta manipulointi onnistuu.

        Sanoit ettet ekaan vuoteen puhunut mitään sairaudestasi, joten miten siitä kukaan olisi mitään tiennyt, kun eivät nähneet ulkoisesti mitään poikkeavaa entisestä. Nyt menee juttusi vähän sekavaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ehkä ole tavallista että niinkin vammautuneella pysyy äly niinkin hyvin tallella,,,

        Johan mä ihmettelin miten se olisi ollut mahdollista halvaantuneilla aivoilla.


      • Anonyymi

        Mä oon tietyllä tapaa terveenä nyt 50 vuotisaanakin kehon liikkumistavalta kuin vilkas teinityttö.


      • Anonyymi

        Semmonen oon ilman aivovammaa.
        Jos ei kasvoja nää oon ku vilkas teinityttö. vaik oon 50


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mut siis vaikka se näyttäis katukuvassa normaalille MINÄ en ole semmonen normaalisti vaan minusta tulee jähmeä vasta erittäin vammautuneena.

        Etkös sä jo nykyään kulje korkokengillä helmat heiluen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Semmonen oon ilman aivovammaa.
        Jos ei kasvoja nää oon ku vilkas teinityttö. vaik oon 50

        Silloinhan sun ei enää tarvitse siitä halvauksestasi välittää, kun kerrot parantuneesi.


      • Anonyymi

        Tanssin huumoritansseja eteisen peilin edessä mielellään venkoillen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silloinhan sun ei enää tarvitse siitä halvauksestasi välittää, kun kerrot parantuneesi.

        Älä hoe en ole kokonaan parantunut.
        Miks sulle on niin tärkeetä ettei mun halvauksesta saa mitään välittää...miks en saa välittää lopun ikääni jos huvittaa ?


      • Anonyymi

        PERKULE MINUA EI KIINNOSTA OMASSA ELÄMÄSSÄNI JUURI MIKÄÄN NIIN PALJON KUIN LIIKERATANI KOSKA MÄ OON ITSEASIASSA ENNENKAIKKEA TANSSITAITEILIJA. Paljastin ton nyt kun en jaksa enää tota soopaa.

        "poiuytrdfgbnm"


      • Anonyymi

        Minö olen jösenten liikuttelun ammattilainen ja tiedän kyllä itse liikkuuko jäseneni normaalisti !!!!
        Ja näyttääkö mun liikkeet hyvälle vai ei.


      • Anonyymi

        Enhän mä pysy enää edes piruetissa pystyssä !!!

        "poiuhgfvbn"


      • Anonyymi

        Olen kolme vuotiaasta asti rakastanu tanssia lähes yli kaiken tässä maailmassa, Ja mä ajattelen tanssia lopun ikääni varmasti !!!!


      • Anonyymi

        koulussakin muita tympi kun en halunnut puhua kuin tanssimisesta. Rakkauteni ei tule muuttumaan ! MÄ RAKASTAN TANSSIA !!!!!!!!!!


      • Anonyymi

        Jos en pysty tanssimaan, niin ajattelen , puhun ja maalaan siitä koko ajan....!!!!!
        Oon syntyny tanssimaan !!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        PERKULE MINUA EI KIINNOSTA OMASSA ELÄMÄSSÄNI JUURI MIKÄÄN NIIN PALJON KUIN LIIKERATANI KOSKA MÄ OON ITSEASIASSA ENNENKAIKKEA TANSSITAITEILIJA. Paljastin ton nyt kun en jaksa enää tota soopaa.

        "poiuytrdfgbnm"

        Olisikohan sinun syytä olla kiinnostuneempi tuosta aivojesi toiminnasta ja hakea siihen apua, ettei tarvitsisi lennähdellä virtuaalisesti ulkomaille toisen minäsi avulla. Se sinun liikunnallisuus hupeni tuon kertomasi hermovaurion vuoksi, joka kaiken ymmärrykseni mukaan johtui tuosta aivojesi halvaantumisesta, josta kerroit. Aivot ne säätelee kaikkea toimintaan ihmisen kehossa.


      • Anonyymi

        "poiuytfvbn"

        En vaan viittiny kertoa teille tai missään luurissa kuin kerran koska tanssi on mulle niin pyhää !!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisikohan sinun syytä olla kiinnostuneempi tuosta aivojesi toiminnasta ja hakea siihen apua, ettei tarvitsisi lennähdellä virtuaalisesti ulkomaille toisen minäsi avulla. Se sinun liikunnallisuus hupeni tuon kertomasi hermovaurion vuoksi, joka kaiken ymmärrykseni mukaan johtui tuosta aivojesi halvaantumisesta, josta kerroit. Aivot ne säätelee kaikkea toimintaan ihmisen kehossa.

        Toki olenkin kiinnostunut juuri niistä aivoista....
        Mut jos liikertadat on oikein hyvät ei aivot voi olla ihan huonot,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä hoe en ole kokonaan parantunut.
        Miks sulle on niin tärkeetä ettei mun halvauksesta saa mitään välittää...miks en saa välittää lopun ikääni jos huvittaa ?

        Kello 17.30 kerrot olevasi kehon liikkumistavalta kuin teinityttö. Heti perään huudat, kuinka et olekaan parantunut. Mitä tässä pitäisi uskoa?


      • Anonyymi

        Siitä kärsin koko nuoruuden kun tanssijoita luullaan tyhmiksi, moraalittomiksi ja mitä kaikkea vaiks asia on juuri päinvastoin. Tanssiminen on nimenomaan erittäin aivoja kehittävää.


      • Anonyymi

        Ja erittäin tunne-elämää kehittävää on tanssiminen. En tiedä mitään mikä niin paljon kehittäis tunne-elämää kuin tanssi.


      • Anonyymi

        Tanssiesityksessä työskentelee tosi kokonaisvaltaisesti oman hermoston kanssa ja mä kyllä tunnen oman hermostoni millainen se on terveenä ja millainen sairaana. Helposti huomaan.


      • Anonyymi

        Kun oon just sen kaiken expertti mitä menetin...
        Mun erityisexpertimismiä oli miten tunteita ilmaistaan keholla.
        "poiuytfdfghj"


      • Anonyymi

        Ja siinä tarvii samaan aikaan kehon hienovaraisia liikkeitä ja sanaan aikaan sisäisten emootioiden liikkeitä, jotka pitää yhdistää....


      • Anonyymi

        Lupaan että pölötys loppuu heti jos vielä teen elämäni parhaimman tanssiesityksen...sitten puhetta ei enää edes tarvita...


      • Anonyymi

        Kaiken tärkeän voi esittää kolmessa minuutissa täysin puheetta....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lupaan että pölötys loppuu heti jos vielä teen elämäni parhaimman tanssiesityksen...sitten puhetta ei enää edes tarvita...

        Valitettavasti epäilen suuresti, että noin tulisi koskaan tapahtumaan.

        41neurologistavaivaa


      • Anonyymi

        Ja ne mainostamani hyvät opettajat on olleet tanssitaiteilijoita. Sillä alalla mulla on hyvätasoinen yksityinen koulutus. Mutta ei mitään tutkintoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti epäilen suuresti, että noin tulisi koskaan tapahtumaan.

        41neurologistavaivaa

        Kuka sä olet joka puhuu tätä kaikkea paskaa ?
        Pitäiskö poliisinkin lukea tätä palstaa ?


      • Anonyymi

        Tanssiammatti ei ole helppo. Moni tanssija jounutu kovasti puolustamaan ammattiaan. Ja käymään läpi myös syvällisiä eettisiä pohdintoja,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti epäilen suuresti, että noin tulisi koskaan tapahtumaan.

        41neurologistavaivaa

        Mut mikä motivoi ketään kirjottaan tommosta ?
        Sitä vain kysyn ?
        Mitä asia edes sulle kuuluu että tuut mitään mielipiteitäsi asiassa esittämään kuka oletkaan ?


      • Anonyymi

        Ootko kateellinen että itse et osaa tanssia edes terveenä ?
        Aika moni taitaa kadehtia sitä taitoa...
        ei oikeestaan ihme nimittäin tanssiminen on IHANAA, vaikka tanssijan elämä voikin olla vainotun elämä...ja siinä mielessä hirveää...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja ne mainostamani hyvät opettajat on olleet tanssitaiteilijoita. Sillä alalla mulla on hyvätasoinen yksityinen koulutus. Mutta ei mitään tutkintoa.

        Ne ulkomaiset kuuluisat opettajat aiemman kerrontasi mukaan opettivat myös maalaustaidetta.


      • Anonyymi

        En ole koskaan niin väittänyt. En ole saanu päivääkään maalaustaideoppia. :)


      • Anonyymi

        En mä oopperoissa ole käynytkään, anmoin ymmörtää vähän väärin...baleteissa koko lapsuuteni...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mut mikä motivoi ketään kirjottaan tommosta ?
        Sitä vain kysyn ?
        Mitä asia edes sulle kuuluu että tuut mitään mielipiteitäsi asiassa esittämään kuka oletkaan ?

        Pohjaan mielipiteeni sinun vuosia kestäneeseen hölötykseen, jota olen seurannut.

        41neurologistavaivaa


      • Anonyymi

        siks tykkäisin viuhahdella vaikka laahushameessa viuhkaa heilutellen....kunhan vähän kunto kohenisi....
        siinä ei tarvi jalka nousta niinku baletissa.
        "poiuytfdcvbn"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En mä oopperoissa ole käynytkään, anmoin ymmörtää vähän väärin...baleteissa koko lapsuuteni...

        Kyllähän se oli selvää valehtelua puoleltasi. Siitäkin oopperassa käynnistäsikin kinasit monen monituista viestiä'.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pohjaan mielipiteeni sinun vuosia kestäneeseen hölötykseen, jota olen seurannut.

        41neurologistavaivaa

        Miksi seuraat sitä. Kerropas kerrankin ?
        Muuten en kerro sinulle ikinä enää mitään !
        Joku lehmä sinulla on jossain ojassa . Kuka olet ja millainen on lehmäsi ?


      • Anonyymi

        Pidän sitä hiukan outona, että joku seuraa tämmöstä vuosia ???


      • Anonyymi

        Ehkä voisin jättää tän palstan sittenkin kun kuulostaa pikkusen vinksahtaneelle meno täällä-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pidän sitä hiukan outona, että joku seuraa tämmöstä vuosia ???

        Minusta taas on outoa, että joku kertoo halvaantuneen päänsä vinksahtaneita ajatuksia vuodesta toiseen.

        41......


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi seuraat sitä. Kerropas kerrankin ?
        Muuten en kerro sinulle ikinä enää mitään !
        Joku lehmä sinulla on jossain ojassa . Kuka olet ja millainen on lehmäsi ?

        Ei sinun minulle tarvitse kerto mitään. Kaikki outohan se kiinnostaa jokaista toistakin, ilman sen kummempia selityksiä'.

        41.....


      • Anonyymi

        Jos "auttajissa" on kaltaisiasi, pidän sitä vähän outona.
        Mutta joo ymmärrän oudon mielenkiinnon, itsellänikin se voi mennä ylettömyyksiin...
        en tosin juttele kohtaamilleni outouksille tuollaisia,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos "auttajissa" on kaltaisiasi, pidän sitä vähän outona.
        Mutta joo ymmärrän oudon mielenkiinnon, itsellänikin se voi mennä ylettömyyksiin...
        en tosin juttele kohtaamilleni outouksille tuollaisia,,

        En ole koskaan ollut " auttajasi", enkä sellaiseksi edes halua. Olen joskus kysynytkin, minkälaista apua oikein haet terveyspalstalta, mutta et ole vastannut. Siihen sun hermovaurioosi ei kukaan palstalta voi apua antaa. Jos se on myötätunnon ja säälin kerjäämistä, niin tuot sen esille väärällä tavalla.

        41.....


      • Anonyymi

        No ei ole tarkoitus kerjätä jotain sääliä tai varsinkaan alistumalla määrättyyn tapaan kerjätä sitä.
        Kuulostaa oudolle.
        Minä tunnen myötätuntoa luonnostaan kaikkia sairaita ja kärsiviä kohtaan ihan ilman että kerjäisivät sääliä oikealla taktiikalla.

        Mutta olen nyt muusta syystä erittäin hämmentynyt. Joten en tiedä miten jatkaa tästä kirjoittelua. Joten lopetan siksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta taas on outoa, että joku kertoo halvaantuneen päänsä vinksahtaneita ajatuksia vuodesta toiseen.

        41......

        Mitä itse tekisit jos olisit halvaantunut ? Kysäisen tähän loppuun ?


      • Anonyymi

        (Halvaantuminen ei mitenkään välttämättä tuota vinksahtaneita ajatuksia. )


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä itse tekisit jos olisit halvaantunut ? Kysäisen tähän loppuun ?

        Lisään vielä että maailmassa on hyvin hyvin hyvin paljon vaikka mitä outoa. Tämä nyt ei ole kovinkaan outoa. ..kirjottaa vaan vähän runsaammin viestejä kun kerran muut osat aivoja ei toiminu kunnolla.

        "poiyijhgfvbn"


      • Anonyymi

        Mähän olen kuin itse tavallisuus kun vertaa mitä kaikkea outoa olen itsekin nähny ja kuullu ....


      • Anonyymi

        Olen itseasiassa melko tavallisen oloinenkin noin vaikka kun käyn kaupassa .
        Ei kukaan minua ihmettele. Olen myös asiallisen oloinen ihminen. Ehkä jopa hieman keskivertoa asiallisemman oloinen.

        "poiuygtfvbn"


      • Anonyymi

        Nyt kun hermostovamma on lievempi, en vaikuta millään tavalla "hullulta" jos minut kohtaa.

        "poiuygfn"


      • Anonyymi

        Paljon hullumman oloisia kulkee päivittäin ympäriinsä- Minö oon loppuenlopuksi tavallinen

        "poiuhgfvbn"


      • Anonyymi

        Nytku sain ton pukeutumisenkin laitettua niin että oon melkein muodin mukainen ku sattu tuleen vanhojen vaatteideni mukainen muoti nyt enemmän. Ja olesta ostin tosi halvalla hienoja korkokenkiä ...toisetkin sain 12 e vaik normaali hinta oli 78 e,
        Ja jotain muutakin sain tolleen superhalvalla alunalkaen kalliita vaatteita ni näytän niis melkeen hienolle rouvalle. Vaikka laskin että koko asu kenkiä myöden yhteensä maksimi 30 e. Odottelin ruokakaupassa että ne tulee aleen ensin noi kengät oli alennettu 24 euroon. Ajattelin että liian kallis. Sit ajattelin yks päivä että nyt meen kattoon onko niitä laskettu lisää ja olihan ne 12 euroon laskettu, ni sit ostin.


      • Anonyymi

        Pieniä vaatteita saa aika hyvin alennusmyynneistä tommosia xs vaatteita ja niin kapeita kenkiä ettei muut oo juuri ostanu,


      • Anonyymi

        Puolet isommat ei aina tajua ettei heitä puolet pienempien keho kestä kaikkea mitä heidän, hermostokaan. ..siksi heidän hoidossaan voi pienemmillä olla vaarallista.

        "poiuytrfdfgh"


      • Anonyymi

        Jos on esim niin pienutekoinen ettei keho kestä samaa mitä muiden ei se tarkoita että olisi jotenkin kahelimpi.

        "poiuyfvbn"


      • Anonyymi

        Pitää sitte oppia pitämään itsestään suurempaa hölinää-


      • Anonyymi

        Se on ihan siitäkin se hölinä, ei jokun tosi suuren ja vahvan tartte. Tarvitaansuuri hölinä jos ei ole suurta kokoa.


      • Anonyymi

        Koko hermostovammaa ei olisi tapahtunut jos yksinkertaisesti olisin ollut riittävän suuri ja suuri ääninen. Se on ihan tommosista kiinni , eikä koko asia liity kaheliusaiheeseen mitenkään.


      • Anonyymi

        Siitä niin yllätyin miksi sellainen luureissa aiheeseen sotkettiin asiaankuulumaton aihe .
        Kysyinkin heiltä onko se joku hullujen puhelin. Kun minulle oli aluksi ikäänkuin huijattu että sinne voi soittaa muutkin kuin hullut. mutta sitten siellä pikkuhiljaa vedettiin aihetta aina vähän hullummaksi.


      • Anonyymi

        Se edistys tässä on nyt tapahtunut viime päivinä että olo ei tunnu enää niin hullulle. ..vaikka muutoin ei ole helpompaa.


      • Anonyymi

        Mulla on nyt muita murheitä niin monta, ettei riitä edes psykopaatilleni tunne-energiaa minulta kuten tavallisesti. Toivottavasti hän pärjää.


      • Anonyymi

        Oon niin tavallinen että olen alannut tykkäämään kaupanmyyjistä. Kivaa sosiaalisuutta kohdata heitä.

        "poiuygfm"


    • Anonyymi

      Ensimmäinen askel omanarvontunteen tutkistelun tiellä.

      Vinkiksi: niitä on kaksi, kehitysminän omanarvontunne ja kehittyvän minän omanarvontunne. Molemmat loukkaantuvat - työkalut loukkauksesta selviämiseen ovat kovin erilaisia.

    Ketjusta on poistettu 26 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisa Torpan raskausuutisesta...

      Maisa Torppa ilmoitti olevansa raskaana. Yksi asia ihmetyttää ja on ihmetyttänyt aikaisemminkin: Maisa Torpan Instagramissa tykkääjissä/kommentoijiss
      Kotimaiset julkkisjuorut
      213
      13978
    2. Stefun Sofialle tarjoamat luxuskyydit maksamatta, velkaa niistä jo yli 17 000 euroa.

      Seiskan mukaan limusiinikyyteihin erikoistunut yritys hakee Stefun yritykseltä oikeusteitse yli 17 000 € maksamattomista kyydeistä. Useat ajoista ova
      Kotimaiset julkkisjuorut
      223
      3681
    3. Maisa otti raskauskirtin esille

      Viimeinen oljenkorsi.... Miten "yllättävää".. .. :D
      Kotimaiset julkkisjuorut
      151
      2359