Voisiko paistinpannulla mielestänne olla jonkinlainen asema tanssinopetusvälinereperuárissa? Jos niin millainen asema? Ja kelpuuttaisitteko tarkoitukseen tällöin myös teflonpaistinpannut vai vaatisitteko ehdottomasti valurautaiset paistinpannut silloin?
Paistinpannun asema tanssinopetusvälinereperuarissa?
Anonyymi
885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo.
Olen 50 -vuotias tanssimies. Voisin kumauttaa jokaista ylipainoista tansseissa käyvää yli 45 - vuotiasta naista päähän kun he kuvittelevat olevansa "entitled" to dance anyone they want.
Itse ajattelin näin kesäkeittiökauden ollessa jo ovella avausta kirjoittaessani, että voisiko paistinpannulla saada tanssikurssihaluttomassa miehessä aikaiseksi samankaltaisen efektin, jollaisen Pavlov sai koirissaan aikaiseksi standardilla ovikellolla? Eli Pavlovin ovikellon soitua Pavlovin koirat vaistosivat, että tehtyään Pavlovin mielestä jotain järkevää, ne saisivat jotain herkullista syötävää. Tästäpä juolahti mieleeni, että kesäkeittiöstä kantautuva paistinpannun kolinahan voisi olla tanssikurssihaluttomalle miehelle merkki siitä, että tehtyään sitä paistinpannua kesäkeittiössä kolistelevan naisen mielestä siinä mielessä jotain järkevää, että lähtisi tanssikurssille, luvassa olisi taas aivan siis käsittämättömänkin uskomattoman makoisia kesäherkkuja.
Niin mutta jos nainen tarjoaa kesäkeittiön läheisyydessä aina onnistuneen sukupuoliaktin jälkeen kupposellisen kuumaa kahvia, niin onko sen miehen siihen kahvikupposelliseen ehdollistunut aistimus siitä, että se oli siinä, välttämättä oikea, vaikka lopputulos oli himoittu? Nimittäin joka kerta kupposellisen kuumaa kahvia tarjoava nainenhan on saattanut epähuomiossa ehdollistaa sillä kupposellisellaan itsensä siten, että aina sen kupposellisen jälkeen kuvittelee sitä olevan luvassa lisää.
Minusta tuo idea paistinpannun käyttämisestä tanssinopetuksen yhtenä välineenä tuntui aluksi NIIN pöllöåäiseltä idealta kuin olla ja voi, mutta sitten kun tätä paistinpannua perusteltiin miehen hyvinvoinnin ja yleisemmänkin viihtyvyyden sekä ravitsemuksen kannalta katsoen, aloin ymmärtää idean hienoutta. Eli kannatan ehdottomasti paistinpannun aseman varmistamista ja jopa sementoimista tanssinopetusvälinerepertuariin.
Kyllä tämä osoittaa jälleen kerran sen, kuinka monimutkaista tanssista saadaan, kun tanssi-nimistä kokonaisuutta aletaan paloittelemaan eli pienimään helpommin ymmärrettäviin osiinsa. Että tähän astihan on tanssi-nimisen kokonaisuuden pienimisessä totuttu siihen, että niitä pieniä osia mainittujen osien selostajan hirmuisella työllä ja kauhealla tuskalla sisäistäneet ihmiset lakkaavat osaamasta kävelemästä.
Mutta nyt ollaan tultu jo siihenkin, että enää ei tiedetä, mikä on tässä tanssi-nimisessä kokonaisuudessa onnistumista ja palkitsemista oletusta onnistumisesta.
Mistähän tuohonkin nyt tuo sukupuoliaktikin tuohon pöllähti, kun siinä piti olla tanssikurssi? Eli kyllä siellä kesäkeittiössäkin ollaan katsantokannasta riippuen ihan vaan joko valmistautumassa tanssikurssiin tai palautumassa tanssikurssista!
Aivan mutta jos on vaan niin levottomat jalat, että lähtee niitä rauhoitellakseen jopa tanssikurssille ja kesälavakiertueelle, niin ei kai se levottomuus jaloista johdu vaan aivoista, jossa tuokin sekaannus sen takia sattui?
Kesäkeittiössä todennäköisesti valu rauta pannua käytettävä on koska paistolämpötila yleendä korkeampi on?