Jos vituttaa olla äiti

kaikki eivät saa vaikka haluaisivat, mutta ehkä asiat eivät ole niin mustaa& valkoista..

Jehovantodisjien keskuudessa ehkäisy ei ole kiellettyä, en tiedä onko tästä poikkeuksia, kun taas vanhoillislestadiolaisuudessa ehkäisy torjutaan, koska sitä pidetään jumalan luomistyöhön puuttumisena ja siten syntinä.

onhan niillä, asioilla aina monta katsonta kulmaa..

mistä kukaan voi etukäteen tietää, mitä äitiys ja isyys on? Joillain se voi olla tosi helppoa, jos on saanut terveet lapset ja joillain voiki olla enempi kuormaa kannettavana, vaikka lapsen sairauden takia. Eihän sellasia juttuja voi etukäteen ennustaa. Vaikka joskus valittaakin oman vanhemmuuden olevan perseestä, niin ei se tarkoita, että ei rakastaisi omaa lastansa.

Vaikka joskus on lasten kanssa rankkaa, ei niitä yhtäkään vaihtaisi pois ♥️ Rakkaita ne on silti!

Mä oon tullut siihen tulokseen että osa panee menemään ilman ehkäisyä välittämättä seuraamuksista. Ovat ns. hetken lapsia eikä ole huolta huomisesta heillä kunnes raskaustesti näyttä pos.tiiv.

Toiset taas elää pilvilinnoissa ja irrallaan pahasti todellisuudesta. Heillä on ruusunpunainen kuvitelma parisuhde-elämästä ja lapsiperheen arjesta ja sitten kun totuus iskee vasten kasvoja eikä se olekaan sitä mitä haaveissaan oletti tulee se pettymys.


Itse sanon 8 vuotta avoliitossa seksiä 3-4 kertaa viikossa ilman kondomia harrastaneena pelkillä e-pillereiden varassa että kyllä se ehkäisy pitää ja se estää raskaudet jos siitä huolehtii eikä ole asian kanssa välinpitämätön ja honkkeli.

Jos vahinkoja sattuu ei ole vain oikeasti kiinnostunut huolehtiiin asiasta vaan laiminlyönyt sen tai salaa raskautta toivoen.

Itselle kävi muutamia kertoja sellaisia että olin unohtanut ottaa yhden pillerin jostain kohtaa laattaa ja seuraavaa ottaessa huomasin sen jäätyen heti että ei helvetin helvetti. Säännöllinen seksielämä kuitenkin lähes joka toinen päivä niin yksikin pilleri väärästä kohtaa unohtuneena voi olla paha juttu. Mähän sanoin heti ex-avolle et nyt apteekkiin jos et halua alkaa isäksi. mä unohdin ottaa pillerin eilen. Pitää ostaa jälkiehkäisyt

Se joka hyvin asioista huolehtii ja vastuun ottaa aikuisen lailla ei vahinkoja saa aikaan. Jos niitä saa joku välinpitämättömyys, tarkoituksellisuus tai muu honkkeli epäkypsyys löytyy taustalta syynä

Mua ei ole koskaan vituttanut olla äiti. Hankin lapsen, koska hmm enpä ole tarkemmin miettinyt ehkäpä näen sen elämäni jatkumona eikä kaikki valu valtiolle kuolemani jälkeen. Tiesin jo 14 vuotiaana saavani lapsen ja sen sain enpä voisi kiitollisempi olla.
Tosin olisin halunnut enemmän lapsia, mutta yhdessäkin on tekemistä 20 vuodeksi. Niih, ja ikä painaa. Pidän itseäni liian vanhana äidiksi ja erillaiset fyysiset vaivat toimivat melkovarmana ehkäsy keinona. Toki käytän hormonaalista ehkäsyä. Mutta vastuu ehkäsystä kuuluu myös miehelle. Valittettavasti tämäkään asia ei ole muuttunut miksikään, vaikka tiedossa on kuinka taudit tarttuu. Mikä inhottavinta eletään pellossa ja harhamaailmassa eikä välitetä siitä että juuri itse voi olla levittäjä.

Oma lapsi on onni.., parhaita asioita elämässä..

On niitäkin, jotka katuvat lasten hankkimista (ainakin hetkellisesti). Se on myös aihe, josta pitäisi pystyä ja saada puhua avoimesti. Usein on kuitenkin niin, että kaikista kasvatukseen liittyvistä vaikeuksista huolimatta, vanhemmat eivät silti olisi jättäneet hankkimatta lapsia, jos saisivat valita uudestaan. Ei se aina myöskään ole asennekysymys; elämäntilanne (yksinhuoltajuus, taloudellinen tilanne, parisuhteen tila ja/tai ongelmat, lapsen sairaudet/ongelmat/tilanne/persoona yms) vaikuttaa siihen, kuinka vanhemmuuden kokee.

Onhan niitäkin, jotka ovat tietoisesti tehneet sen ratkaisun, etteivät halua hankkia lapsia. On totta, että lapset vievät aikaa, vaivaa ja rahaa jne. Sehän on ihan selvä. Uusperhekuvioissakin uusien kumppaneiden entisistä suhteista tai liitoista syntyneet lapset voidaan kokea ongelmalliseksi. Siitäkin pitäisi voida ja saada keskustella avoimesti. On myös totta, että biologisilla vanhemmilla on ensi sijainen huolto- ja kasvatusvastuu uusperhekuvioissakin eikä sitä saa sälyttää uusien kumppaneiden hartioille. Vaikka itse ajattelen niin, että kasvatusvastuu uusperhekuviossa voi kuulua osittain myös uusille kumppaneille, ei kenestäkään voi yrittää tehdä uutta äitiä tai uutta isää omille lapsilleen. Keneltäkään ei voi myöskään odottaa samanlaista tunnesidettä lapseen kuin biologisilta (tai adoptio)vanhemmilta.