https://www.is.fi/viihde/art-2000006084208.html
On se jännä, jos sitä voimaa ja energiaa, jota kateus syö pistettäisiin tuottavaan työhän, menestykseen oman onnellisuuteen, niin Suomi räjähtäisi menestyksestä, hyvästä olosta ja onnesta. Suomalainen kansantauti on kateus, siitä ei pääse mihinkään. Eikö ihmiset tajua, kuinka se on niin niin hyvän hukkaamista, keskittyä toisten ihmisten elämään, ja siten myrkyttää omaa elämää ja ympäristöään kunnes ympäristö katoaa ja kateellinen jää yksin oman pahan olonsa kanssa, ja hyvä niin. Ja sitä paitsi kateus tyhmistää, sama on ahneudella. Seuratkaa joskus analysoiden jonkun kateellisen ihmisen aivoituksia ja tekosia, ne on täysin vähäjärkisen ihmisen toimia. Tottakai sillä vaikuttaa myös ympäristöön, mutta toivon kaikille kadehdituille voimia ja osata ottaa kasvun paikkana se kateuden paska, koska ajan kanssa sitä ei enää pahoita mieltä toisten ihmisten kadehtimisesta, päinvastoin saa voimaa, koska se on sama kuin aivoit rekistöröisi, "että muista muista olla onnellinen elämästäsi, sitähän se kateus aina kertoo kadehtijalle.
Tanja Karpela on fiksu, kaunis ja tehnyt hienon uran. Ei ole vanhentunut päivääkään, erona on vain se, että selvästi Tanja Karpela ei halua vain enää hirveästi meikata. Jos olisi käynyt ammattimeikkaajalla ja kampaajallla, niin oih ja voi kun kateelliset olisivat huutaneet, että "onpas yhtä turhamainen vieläkin" :D Näin se olisi mennyt. Todennäköisesti Tanja karpela on niin kyllästynyt katseisiin eikä vähiten miesten katseisiin ja huomioon, että tekee kaikkensa, että häntä ei enää kukaan ikinä katsoisi :D Tämä on totta. Voi tulla sellainen olo, että "antakaa minut olla rauhassa, mitä toljotat siinä :D"
Tanja Karpela on siinä ajassa tervetullut uudistus, joka on avannut polkua monelle muulle naiselle. Tarja Halonen teki saman, mutta vielä leveämmällä akselilla. Kiitos hienot naiset Tanja ja Tarja! Suomen naiset kiittää ja kumartaa, nyt meillä muilla on helpompi latuaura kohti miesten maailmaa!
On se jännä, jos sitä voimaa ja energiaa, jota kateus syö pistettäisiin tuottavaan työhän, menestykseen oman onnellisuuteen, niin Suomi räjähtäisi menestyksestä, hyvästä olosta ja onnesta. Suomalainen kansantauti on kateus, siitä ei pääse mihinkään. Eikö ihmiset tajua, kuinka se on niin niin hyvän hukkaamista, keskittyä toisten ihmisten elämään, ja siten myrkyttää omaa elämää ja ympäristöään kunnes ympäristö katoaa ja kateellinen jää yksin oman pahan olonsa kanssa, ja hyvä niin. Ja sitä paitsi kateus tyhmistää, sama on ahneudella. Seuratkaa joskus analysoiden jonkun kateellisen ihmisen aivoituksia ja tekosia, ne on täysin vähäjärkisen ihmisen toimia. Tottakai sillä vaikuttaa myös ympäristöön, mutta toivon kaikille kadehdituille voimia ja osata ottaa kasvun paikkana se kateuden paska, koska ajan kanssa sitä ei enää pahoita mieltä toisten ihmisten kadehtimisesta, päinvastoin saa voimaa, koska se on sama kuin aivoit rekistöröisi, "että muista muista olla onnellinen elämästäsi, sitähän se kateus aina kertoo kadehtijalle.
Tanja Karpela on fiksu, kaunis ja tehnyt hienon uran. Ei ole vanhentunut päivääkään, erona on vain se, että selvästi Tanja Karpela ei halua vain enää hirveästi meikata. Jos olisi käynyt ammattimeikkaajalla ja kampaajallla, niin oih ja voi kun kateelliset olisivat huutaneet, että "onpas yhtä turhamainen vieläkin" :D Näin se olisi mennyt. Todennäköisesti Tanja karpela on niin kyllästynyt katseisiin eikä vähiten miesten katseisiin ja huomioon, että tekee kaikkensa, että häntä ei enää kukaan ikinä katsoisi :D Tämä on totta. Voi tulla sellainen olo, että "antakaa minut olla rauhassa, mitä toljotat siinä :D"
Tanja Karpela on siinä ajassa tervetullut uudistus, joka on avannut polkua monelle muulle naiselle. Tarja Halonen teki saman, mutta vielä leveämmällä akselilla. Kiitos hienot naiset Tanja ja Tarja! Suomen naiset kiittää ja kumartaa, nyt meillä muilla on helpompi latuaura kohti miesten maailmaa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä, samaa mieltä ihmiset löytää niitä kahdehtimisen aiheita vaikka sitten tyhjästä... tietämättä esim. mitä ihmisen elämä, tai taustat saattavat sisällään pitää.
Nimenomaan. Ja loppujen lopuksi jokaisella on omat risukasansa ja auringonpaisteensa, se on sitä elämää, ihka aitoa todellista elämää. Risukasat ja auringonpaiste ovat vain toisilla erilaisia, kirkkaampia, pienempiä tai suurempia, mutta yhtä kaikki, ei se risukasan suuruus tai auringonpaisteen kirkkaus sanele vaan se asenne, ollako tyytyväinen vai ei, haluaako narista vai tehdä asioittensa eteen töitä vai pelkästään marista ja määkiä :D Määä Bääää
Jospa kaikki ymmärtäisein elämän realiteetit, yhdessä kaikki vahvempia, kukaan ei ole yksinkään yhtikäs mitään, koska kaikki yli 7 miljardia ihmistä on vain pieni piste tässä maailmankaikkeudessa, puhumattakaan yhdestä määkijästä.
Totta, ja kun on erilaisia määkijöitä, toiset määkii vähemmästäkin, sit taas toiset eivät juuri valita tai mieti toisten tekemisiä tai toisten elämää ollenkaan.
Kateus on turhaa, aina löytyy heitä, joille olla kateellinen, on asia eri antaako asioiden vaikuttaa tai haitata sitä omaa elämää, täytyis vaan elää!
Mun mielestä suomessa on kateudessa, sen määrässä, voimakkuudessa riippuen paikkakunnasta ja alueesta täällä suomessa. voi, voi eikä se lopu koskaan...
"Tanja Karpela ei halua enää vain hirveästi meikata"?
Miks pitäiskään? Ei se meikkaaminen kenestäkään ainakaan fiksumpas tee.
Toki kateellinen voi olla, vaikka ois ne meikatut hirvetki jo valmiina jonkun lasipurkissa. ;)
Mä en kyl ihannoi noista naisista kumpaakaan. Toinen seurusteli Niinistön kanssa, ja miehet vaihtunu muutenkin tiuhaan tahtiin. ja toinen oli jakamassa Teemu Mäelle, taiteen nimissä,siis sille kissantapoajalle, palkintoa.
Ja ne Totinkin "saavutukset" Tanjan kanssa viel Kirsikkana siinä kakun päällä. ;)
Tanja Karpela: Tunnettu iltapuvustaan Linnan kutsuilla. Siitä leningistä, missä oli ruusu takapuolen kohdalla. Onko tehnyt muutakin?
Onhan se ihan kaunis ollut aina Karpelan Tanja, eihän siinä mitään. En oo hänen tekemisiään tai tekemättä jättämisiään nykyään seuraillut.
Mitä pakkelointiin tulee, ja myös esim. kropan tatuiointeihin jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu ja parhaakseen näkee, mitä kenellekään kuuluu tai ei pitäis kuulua.