Legenda
[Eino Leino. Yökehrääjä.]
Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
Ne merta, maata muinoin matkasi,
Niin kerrotaan, he kesä-illan tullen
Myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
He alle istahtivat koivupuun,
Mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
Ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
He joutuivat. Sen Pietar' alkoi tälleen:
"Oi Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik' kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
Ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!"
Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
"Voi olla, maa on karu, kylmäki,
Ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin,
Mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin."
Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
Suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
Ja vainiolta roudan valta raukes.
Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
Sa istut koivun alla, on kuin täällä
Viel' liikkuis Herran hymy vetten päällä.
(Eino Leino Yökehrääjä.)
[Eino Leino. Yökehrääjä.]
Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
Ne merta, maata muinoin matkasi,
Niin kerrotaan, he kesä-illan tullen
Myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
He alle istahtivat koivupuun,
Mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
Ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
He joutuivat. Sen Pietar' alkoi tälleen:
"Oi Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik' kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
Ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!"
Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
"Voi olla, maa on karu, kylmäki,
Ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin,
Mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin."
Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
Suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
Ja vainiolta roudan valta raukes.
Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
Sa istut koivun alla, on kuin täällä
Viel' liikkuis Herran hymy vetten päällä.
(Eino Leino Yökehrääjä.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eino Leinon kirjoittama hyvin tuttu runo minulle, olen sitä usein lukenut, aina tykännyt sen rauhallisesta , kauniista tunnelmasta.
Samoin tästäkin:
Nocturne,
Ruislinnun laulu korvissani ,
tähkäpäiden päällä täysikuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen , mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan, neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
omani on Hiiden vuoren kulta,
pienentyy mun ympär elonpiiri;
aika seisoo nukkuu tuuliviiri;
edessäsi hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Tämä kaunis Eino Leinon kirjoittama runo tuo lämpimiä tunteita menneeltä ajalta, puhutaan taaksejääneistä vuosista kymmenestä-kahdesta. Olimme kaksi leskeä viettämässä juhannusta luonnonkauniin veden rannalla, hieman siinä Proseccoa maistelimme----hellyyttäkin riitti puolin ja toisin.
Kauniita lintujen kiitoja veden pintaa hipaisten, luonto oli kukkeimmillaan. Lohdutusta menetyksistämme kaipasimme puolin ja toisin, jotka meitä yhdisti. Vene lipui hiljalleen kohti rannnan saunaa. Miellyttävästi juuri miltei täyteen lehteen puhjenneet saunavihdat jättivät ihollemme uuden suven tuoksuiset jäljet---lehtineen päivineen
Aamulla vene lipui hiljalleen kohti ranta valkamaa, vain vana jäi muistoksi yhteisestä ajastamme.
Kauniit muistot pysyvät mielessä aina vain vuosien takaa juhannusta odotellessa, syksyn tuulien tuivertaissa hänen vene irtautui maan laiturilta kohti uutta kaunista satamaa.
"..... Pienentyy mun ympär` elonpiiri;
aika seisoo nukkuu tuuliviiri;
edessä hämäräinen tie
tuntemattomaan tupaan vie,
vain vana hetkeksi rannalle jää! "
Kontiosaapaat rantaveessä
sammakko kauhuissaan saappaan eessä.
Kuiville loikkaa jättäen kuran, kontiosaapaan märän uran.
Selvisin, onnea oli, sammakko tuumas.
kivelle nousi onnensa huumas.
Lokki katseli kaislikosta,
sammakko kivien kaivannosta.
Saapas painuu kuraveteen,
lokki jo ehtinyt sammakon eteen.
Kirkaisu, mäiskis ja ilmalento,
lokin nokassa roikkuu sammakko rento.
Saapaat jatkavat kuraista matkaa.
Mandi 27.4.2019
Eino Leinon runon hiljaisen suloinen polku
pitää vielä kerran kulkea, nauttien illan rauhasta.
Eino Leinon runon hiljaisen suloinen polku
pitää vielä kerran kulkea, nauttien illan rauhasta.
Aamurukous
Rakas Jeesus, tämä päivä on mennyt toistaiseksi hyvin. En ole juorunnut, en menettänyt malttiani, en ole ollut ahne, häijy, itsekäs, tyytymätön, enkä koppava.
Mutta kohta aion nousta vuoteesta, ja sitten tarvitsenkin kovasti apua!
Amen