Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Miksi elämän merkitys oikein on?

    Olen ollut koko elämäni ajan jo lapsesta lähtien erilainen. Minua on kiusattu etilaisuuteni vuoksi koulussa ja opiskelupaikoissa sekä oppilaiden että opettajien toimesta. Minun tekemisiäni on väheksytty ym. En halua mennä liikaa yksityiskohtiin, mutta sanon vain lyhyesti, että kovin moni ei olisi kestänyt sitä, mitä minä olen elämässäni saanut kestää. Eikä tämä tähän lopu. Se kaikki kärsimyksen ja tuskan määrä, mitä olen saanut lapsuudesta lähtien kokea on absurdi. Miten minusta olisi kaiken tämän kokemani jälkeen mikään normaali tullutkaan? Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että tulen hyvin todennäköisesti olemaan koko loppuelämäni yksin. Ei kukaan ymmärtäisi kokemaani kuitenkaan. En ole normaali minkään mittapuun mukaan. En nyt, enkä koskaan. Mietin usein, mikä elämän tarkoitus on? Miksi kaikki tämä tuska on sallittu minun kokea? Mitä hyötyä tästä on minulle ollut? En tiedä ketään toista, joka olisi kokenut samaa, mitä itse olen.
    2<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Kuulostaa tutulta. Minäkin olin lapsena erinlainen kuin muut. Se johtui uskonnollisesta perheestä. En saanut lapsena ja nuorena tehdä mitään nuorten juttuja. Olin koulussa aina yksin . Muut luokkalaiset järjestivät bileitä ja minä en saanut mennä mukaan. Opettaja oli ilkeä minua kohtaan ja otti minut silmätikuksi. Voimia sinulle.

    Terveisin: Eero

    Äänestä

    • Kiitos samoin sinne. Oma taustani on myöskin uskonnollinen koti ja tiukka kotikasvatus, josta on myös ollut hyötyä. Ei pelkkää negatiivisuutta siis, mutta on tässä saanut kovan koulun käydä.

      Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi kirjoitti:

    Olen ollut koko elämäni ajan jo lapsesta lähtien erilainen. Minua on kiusattu etilaisuuteni vuoksi koulussa ja opiskelupaikoissa sekä oppilaiden että opettajien toimesta. Minun tekemisiäni on väheksytty ym. En halua mennä liikaa yksityiskohtiin, mutta sanon vain lyhyesti, että kovin moni ei olisi kestänyt sitä, mitä minä olen elämässäni saanut kestää. Eikä tämä tähän lopu. Se kaikki kärsimyksen ja tuskan määrä, mitä olen saanut lapsuudesta lähtien kokea on absurdi. Miten minusta olisi kaiken tämän kokemani jälkeen mikään normaali tullutkaan? Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että tulen hyvin todennäköisesti olemaan koko loppuelämäni yksin. Ei kukaan ymmärtäisi kokemaani kuitenkaan. En ole normaali minkään mittapuun mukaan. En nyt, enkä koskaan. Mietin usein, mikä elämän tarkoitus on? Miksi kaikki tämä tuska on sallittu minun kokea? Mitä hyötyä tästä on minulle ollut? En tiedä ketään toista, joka olisi kokenut samaa, mitä itse olen.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu