Olisin rakkauttani sinulle antanut

et sinä sanallakaan koskaan rakkaudestasi hiiskunut, puhumattakaan että olisit näyttänyt sitä :/

Hän ei halunnut / uskaltanut rakastaa minua vaikka annoin itseni hänelle sellaisena kuin olin. Alastomana ja rehellisenä vailla valheita tai ehtoja.

Hän tiesi kyllä tunteistani. Oli tiennyt pienestä pitäen. Rakkauteni häneen oli syvää ja aitoa. Hän teki minusta kokonaisen.

En ole hänen jälkeen rakastanut ketään. Olen kyllä mieltynyt mutta en rakastanut.

Nykyään hän vihaa minua, hänen silmissään olen syyllinen. Ja kyllä, ansaitsen hänen vihansa.

Elämä on joskus julma. Toisilleen tarkoitetut vastakappaleet elämä repii erilleen jättäen vihan, joka ajan kanssa muuttuu katkeruudeksi.

Kykenen enää tuntemaan surua. On tyhjä olo, kuin olisi sydän revitty rinnasta ja jätetty yksin pimeään kuihtumaan.

Satutamme heistä eniten niitä joita eniten rakastamme.

Millä tavalla olisit antanut?

Jos hän olisit niin ei siitä ole kyse ettet kelpaa.

Kelpaa edelleen tiedät että olen vanhanaikainen ja toivon; sinä otat yhteyttä
Mutta martyyristi sanon takaisin saman "olisin rakkauttani sinulle antanut Mutta kun ei kelvannut......"
N-M

Kaikkeni olen yrittänyt mutta mikä oli se juttu kun et usko mitä kerron? Sen haluaisin totuudella tietää? Kai kuitenkin ymmärrät että oli pakko keksiä hätävale sinusta. En kuitenkaan olisi halunnut tämän menevän näin. Pyysin anteeksi sinulta ja tein kuten tahdoit. Siitä huolimatta epäilet jotain muuta. Sanoisit edes onko se suoraan kertonut sinulle? Koska nyt jos puhun itseni pahemmin pussiin ei tämä ole kuin kostosi mulle eikö totta. No nauti nyt jos kerta saat jotain tästä yhteydestä vieläkin kerta vastaat. Inhottaa olla tämän traaman keskellä. Et tunnu hyvältä enään mitenkään. Tee loppu tästä ja sano jos olet yhteyttä pitänyt siihen. En jaksa enään olla sätkynukkesi.

Itsekirjoitteluketju

Näkymätöntä rakkautta.😍

"Lamput sammuu, koko ky(y)lä nuokkuu...." ;)

Joskus sekään ei riitä, on totta.

Luulin, että olit superkohtelias. Miehet ovat usein vain kohteliaita, ei sen enempää.

Hetken minäkin luulin niin.
Mutta annoitkin vain ilkeyttä ja pahaa mieltä.

No niin just, antanut olisit rakkautta, nostamatta persettä penkistä naputellessasi, muutahan et viitsinyt etkä uskaltanut tehdä ja nyt käänsit senkin asian hänen syykseen ettei muka kelvannut. Huh.

Huom! Oli tiennyt pienestä pitäen. Jommankumman on oltava vanha.

Vain raukkamainen mies kehtaa kaataa kaiken aina toisen niskaan ja syyllistää kaikesta.
Siitäkin että itsestä ei ole mihinkään muuhun kuin yön tunteina veivaamaan tämmöistä paskaa tänne.
Olisinhan minä mutta ... stana.

se on pienestä kiinni.

Annoitko mitään? Puhuitko edes?