Neljäs opinkohta (Paavius)
Paavi ei ole jure divino eli Jumalan sanan perusteella koko kristikunnan pää, sillä tämä arvo kuuluu yhdelle ainoalle, nimittäin Jeesukselle Kristukselle. Paavi on ainoastaan Rooman seurakunnan piispa ja kirkkoherra ja lisäksi niiden, jotka vapaaehtoisesti tai ihmisten toimenpitein eli maallisen esivallan päätöksin ovat häneen liittyneet. Tarkoituksena ei ollut alistua jonkun herran alamaisiksi vaan elää hänen rinnallaan kristittyinä kuten veljet ja kumppanukset. Näin todistavat vanhat kirkolliskokoukset ja pyhän Cyprianuksen aikakausi. 11 Mutta nykyään ei yksikään piispa tohdi puhutella paavia "veljeksi" niin kuin silloin. Nyt on kuninkaan ja keisarinkin kutsuttava häntä "kaikkien armollisimmaksi herrakseen". Semmoista me emme tahdo, emme saa emmekä voi ottaa tunnollemme. Ken sen tahtoo tehdä, tehköön ilman meitä.
Tästä seuraa, että kaikki mitä paavi on tuon väärän, herjaavan, rienaavan ja anastetun vallan nojalla tehnyt ja pannut alulle, se on ollut ja on yhä pelkkää Perkeleen touhua ja peuhua. Näin hän on voimiensa mukaan turmellut koko pyhää kristillistä kirkkoa ja tehnyt tyhjäksi ensimmäistä eli pääopinkohtaa, joka puhuu Jeesuksen Kristuksen suorittamasta lunastuksesta. Poikkeuksena on hänen poliittinen valtansa, sillä sen puitteissa Jumala antaa kansalle tapahtua paljon hyvää myös tyrannin ja konnan toimesta.
Todisteena ovat kaikki hänen bullansa ja kirjansa. Niissä hän Ilmestyskirjan 12. luvussa kuvatun (Ilm. 10:3) enkelin tavoin ärjyy kuin leijona. Kukaan kristitty ei muka voi pelastua, ellei ole hänelle kuuliainen ja alistu kaikkeen, mitä ikinä hän tahtoo, mitä hän sanoo ja mitä hän tekee. Siten hän itse asiassa väittää: "Vaikka uskotkin Kristukseen ja sinulla on hänessä kaikki, mitä tarvitaan autuuteen, se on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, jollet pidä minua jumalanasi, ole alamaiseni ja minulle kuuliainen." Kuitenkin on ilmeistä, että pyhä kirkko on ollut ilman paavia ainakin yli viisisataa vuotta. 12 Tähän päivään asti ei kreikkalainen kirkko eivätkä monet muunkielisetkään kirkot ole milloinkaan olleet paavin alaisina. Paavin valta on siis, kuten on usein sanottu, ihmisten keksimä, sitä ei Jumala ole käskenyt, se on tarpeeton ja turha. Pyhä kristillinen kirkko säilyy ilman tuommoista päätäkin ja olisi säilynyt vielä paremmin, jollei Perkele olisi moista päätä keksinyt pystyttää. Paaviudesta ei kirkolle ole hyötyä, sillä se ei hoida mitään kristillistä virkaa. Kirkko siis varmasti pysyy voimassa ilman paavia.
Oletanpa, että paavi lakkaisi väittämistä, että hän on ylin jure divino eli Jumalan käskyn perusteella. Pää, johon kaikki muut liittyvät, olisi tarpeen varjelemaan mahdollisimman hyvin kristikunnan ykseyttä lahkoja ja kerettiläisyyttä vastaan. Sellaisen pään vaihtaminen ja poistaminen. Juuri niinhän Konstanzin kirkolliskokous menettelikin. 13 Se pani viralta kolme paavia ja valitsi neljännen. Mitä jos paavi ja Rooman istuin suostuisivat tähän? Mutta mahdotontahan se on, sillä siinä tapauksessa paavin täytyisi sallia, että koko hänen hallituksensa ja asemansa kumotaan ja tuhotaan oikeuksineen ja asiakirjoineen. Siihen hänestä ei kerta kaikkiaan ole.
Mutta vaikka näin tapahtuisikin, siitä ei olisi mitään hyötyä kristikunnalle. Päinvastoin, lahkojen määrä lisääntyisi entisestään. Kun tuommoisen pään johdettavaksi alistuminen ei perustuisi Jumalan käskyyn vaan ihmisten hyvään tahtoon, sitä helposti ruvettaisiin halveksimaan eikä sillä lopulta olisi yhtään jäsentä. Sellaisen pään ei tarvitsisi aina olla Roomassa tai muussa määräpaikassa, vaan se voisi olla siellä ja siinä seurakunnassa, mihin Jumala kulloinkin antaisi sopivan miehen. Siitä kyllä syntyisi siivoton sotku.
Siksi ei kirkkoa voi ikinä paremmin hallita ja varjella kuin siten, että me kaikki elämme yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisina ja että kaikki piispat virkansa puolesta yhdenvertaisina, joskin lahjoiltaan erilaisina, pitävät kiinteästi yhtä ja pysyvät yksimielisinä opissa, uskossa, sakramenteissa, rukouksessa ja rakkauden teoissa. Pyhä Hieronymuskin kirjoittaa, että Aleksandrian papit kaikki yhdessä johtivat seurakuntia, niin kuin jo apostolit olivat tehneet ja sitten kaikki piispat koko kristikunnassa, kunnes paavi korotti päänsä kaikkia ylemmäksi.
Tämä opinkohta osoittaa väkevästi, että paavi on varsinainen Antikristus, 14 joka on asettanut ja korottanut itsensä Kristuksen yläpuolelle ja häntä vastaan. Paavihan ei salli kristittyjen pelastua ilman hänen valtaansa, mikä ei kuitenkaan ole yhtään mitään, koska Jumala ei ole sitä säätänyt eikä käskenyt. Tämä juuri on, pyhää Paavali lainataksemme, "itsensä asettamista Jumalan yläpuolelle ja häntä vastaan". Sellaista ei tee edes turkki eikä tattari, 15 kuinka kauheita kristittyjen vihollisia he sitten ovatkin, vaan he sallivat jokaisen uskoa Kristukseen, jos haluaa, ja tyytyvät, kun saavat kristityiltä maallisen veron ja ulkonaisen kuuliaisuuden.
Mutta paavi ei salli kenenkään uskoa Kristukseen vaan vaatii kuuliaisuutta itseään kohtaan, jos on määrä pelastua. 16 Siihen emme suostu, vaikka sen tähden olisi kuoltava Jumalan nimeen. Tuo kaikki johtuu siitä paavin vaatimuksesta, että hänet on tunnustettava kristillisen kirkon pääksi jure divino. Sen tähden hänen on ollut pakko asettua Kristuksen rinnalle ja yläpuolelle sekä vaatia, että häntä ylistetään ensin kirkon pääksi, sitten sen herraksi ja lopulta koko maailman herraksi, jopa maanpäälliseksi jumalaksi, kunnes hän viimein otti komennellakseen myös taivaan enkeleitä. 17
Jos tehdään ero paavin opin ja pyhän Raamatun välillä ja pannaan ne vastakkain, käy ilmi, että paavin oppi parhaimmillaan on peräisin Rooman keisarien pakanallisesta oikeudesta. Se säätelee poliittista toimintaa ja oikeuden käyttöä, kuten hänen dekretaalinsa osoittavat. Sitten se antaa ohjeita kirkkoja, vaatteita, ruokaa ja ihmisiä koskevista seremonioista sekä loppumattomista lapsellisuuksista ja naamiaisista, mutta ei kaiken keskelläkään puhu mitään Kristuksesta, uskosta eikä Jumalan käskyistä. Pelkkänä Perkeleenä hän vihdoin Jumalan yläpuolelle ja häntä vastaan asettuen latelee valheitaan messuista, kiirastulesta, luostarielämästä sekä itse keksityistä teoista ja jumalanpalveluksesta. Sitä juuri aito paavilaisuus on. Paavi tuomitsee, tappaa ja rääkkää kaikkia kristittyjä, jotka eivät yli kaiken ylistä ja kunnioita hänen iljettävyyttään. Näin ollen, yhtä vähän kuin me pystymme palvomaan Perkelettä itseään herrana tai jumalana, yhtä vähän me siedämme päänä tai herrana hänen apostoliaan paavia eli Antikristusta, kun tämä käyttää valtaansa. Sillä hänen paavillinen vallankäyttönsä on itse asiassa valehtelemista ja murhaamista, ruumiin ja sielun syöksemistä iankaikkiseen turmioon. Sen olen monissa kirjoissani selkeästi osoittanut.
Näissä neljässä opinkohdassa heille riittää tuomitsemista kirkolliskokouksessa. He eivät näet kykene eivätkä suostu antamaan meille periksi yhdenkään opinkohdan vähäisimmässäkään yksityiskohdassa. Meidän tulee olla varmoja siitä ja panna toivomme siihen, että meidän Herramme Kristus on käynyt vastustajansa kimppuun ja on vievä asiansa voittoon, sekä nyt Hengellään että kerran tulemuksessaan. Aamen.
Sillä kirkolliskokouksessa emme seiso keisarin emmekä maallisen esivallan edessä, niin kuin Augsburgin valtiopäivillä, jonne keisari kutsui aivan armollisella kirjeellä ja jossa hän suopeasti antoi tutkia asiaa. Nyt me tulemme seisomaan paavin ja itsensä Perkeleen edessä, joka ei aio alkuunkaan kuunnella, vaan tahtoo oikopäätä meidän tuomita, murhata ja pakottaa epäjumalanpalvelukseen. Siksi emme saa ruveta suutelemaan hänen jalkojaan ja sanomaan: "Te olette armollinen herrani", vaan meidän tulee sanoa niin kuin enkeli sanoo Perkeleelle Sakarjan kirjassa: (Sak. 3:2) "Jumala rangaiskoon sinua, Saatana".
_________________________________________________
Enpä huomaa hirveästi eroja Paavin ja vanhoillislestadiolaisuuden välillä.
Paavi ei ole jure divino eli Jumalan sanan perusteella koko kristikunnan pää, sillä tämä arvo kuuluu yhdelle ainoalle, nimittäin Jeesukselle Kristukselle. Paavi on ainoastaan Rooman seurakunnan piispa ja kirkkoherra ja lisäksi niiden, jotka vapaaehtoisesti tai ihmisten toimenpitein eli maallisen esivallan päätöksin ovat häneen liittyneet. Tarkoituksena ei ollut alistua jonkun herran alamaisiksi vaan elää hänen rinnallaan kristittyinä kuten veljet ja kumppanukset. Näin todistavat vanhat kirkolliskokoukset ja pyhän Cyprianuksen aikakausi. 11 Mutta nykyään ei yksikään piispa tohdi puhutella paavia "veljeksi" niin kuin silloin. Nyt on kuninkaan ja keisarinkin kutsuttava häntä "kaikkien armollisimmaksi herrakseen". Semmoista me emme tahdo, emme saa emmekä voi ottaa tunnollemme. Ken sen tahtoo tehdä, tehköön ilman meitä.
Tästä seuraa, että kaikki mitä paavi on tuon väärän, herjaavan, rienaavan ja anastetun vallan nojalla tehnyt ja pannut alulle, se on ollut ja on yhä pelkkää Perkeleen touhua ja peuhua. Näin hän on voimiensa mukaan turmellut koko pyhää kristillistä kirkkoa ja tehnyt tyhjäksi ensimmäistä eli pääopinkohtaa, joka puhuu Jeesuksen Kristuksen suorittamasta lunastuksesta. Poikkeuksena on hänen poliittinen valtansa, sillä sen puitteissa Jumala antaa kansalle tapahtua paljon hyvää myös tyrannin ja konnan toimesta.
Todisteena ovat kaikki hänen bullansa ja kirjansa. Niissä hän Ilmestyskirjan 12. luvussa kuvatun (Ilm. 10:3) enkelin tavoin ärjyy kuin leijona. Kukaan kristitty ei muka voi pelastua, ellei ole hänelle kuuliainen ja alistu kaikkeen, mitä ikinä hän tahtoo, mitä hän sanoo ja mitä hän tekee. Siten hän itse asiassa väittää: "Vaikka uskotkin Kristukseen ja sinulla on hänessä kaikki, mitä tarvitaan autuuteen, se on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, jollet pidä minua jumalanasi, ole alamaiseni ja minulle kuuliainen." Kuitenkin on ilmeistä, että pyhä kirkko on ollut ilman paavia ainakin yli viisisataa vuotta. 12 Tähän päivään asti ei kreikkalainen kirkko eivätkä monet muunkielisetkään kirkot ole milloinkaan olleet paavin alaisina. Paavin valta on siis, kuten on usein sanottu, ihmisten keksimä, sitä ei Jumala ole käskenyt, se on tarpeeton ja turha. Pyhä kristillinen kirkko säilyy ilman tuommoista päätäkin ja olisi säilynyt vielä paremmin, jollei Perkele olisi moista päätä keksinyt pystyttää. Paaviudesta ei kirkolle ole hyötyä, sillä se ei hoida mitään kristillistä virkaa. Kirkko siis varmasti pysyy voimassa ilman paavia.
Oletanpa, että paavi lakkaisi väittämistä, että hän on ylin jure divino eli Jumalan käskyn perusteella. Pää, johon kaikki muut liittyvät, olisi tarpeen varjelemaan mahdollisimman hyvin kristikunnan ykseyttä lahkoja ja kerettiläisyyttä vastaan. Sellaisen pään vaihtaminen ja poistaminen. Juuri niinhän Konstanzin kirkolliskokous menettelikin. 13 Se pani viralta kolme paavia ja valitsi neljännen. Mitä jos paavi ja Rooman istuin suostuisivat tähän? Mutta mahdotontahan se on, sillä siinä tapauksessa paavin täytyisi sallia, että koko hänen hallituksensa ja asemansa kumotaan ja tuhotaan oikeuksineen ja asiakirjoineen. Siihen hänestä ei kerta kaikkiaan ole.
Mutta vaikka näin tapahtuisikin, siitä ei olisi mitään hyötyä kristikunnalle. Päinvastoin, lahkojen määrä lisääntyisi entisestään. Kun tuommoisen pään johdettavaksi alistuminen ei perustuisi Jumalan käskyyn vaan ihmisten hyvään tahtoon, sitä helposti ruvettaisiin halveksimaan eikä sillä lopulta olisi yhtään jäsentä. Sellaisen pään ei tarvitsisi aina olla Roomassa tai muussa määräpaikassa, vaan se voisi olla siellä ja siinä seurakunnassa, mihin Jumala kulloinkin antaisi sopivan miehen. Siitä kyllä syntyisi siivoton sotku.
Siksi ei kirkkoa voi ikinä paremmin hallita ja varjella kuin siten, että me kaikki elämme yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisina ja että kaikki piispat virkansa puolesta yhdenvertaisina, joskin lahjoiltaan erilaisina, pitävät kiinteästi yhtä ja pysyvät yksimielisinä opissa, uskossa, sakramenteissa, rukouksessa ja rakkauden teoissa. Pyhä Hieronymuskin kirjoittaa, että Aleksandrian papit kaikki yhdessä johtivat seurakuntia, niin kuin jo apostolit olivat tehneet ja sitten kaikki piispat koko kristikunnassa, kunnes paavi korotti päänsä kaikkia ylemmäksi.
Tämä opinkohta osoittaa väkevästi, että paavi on varsinainen Antikristus, 14 joka on asettanut ja korottanut itsensä Kristuksen yläpuolelle ja häntä vastaan. Paavihan ei salli kristittyjen pelastua ilman hänen valtaansa, mikä ei kuitenkaan ole yhtään mitään, koska Jumala ei ole sitä säätänyt eikä käskenyt. Tämä juuri on, pyhää Paavali lainataksemme, "itsensä asettamista Jumalan yläpuolelle ja häntä vastaan". Sellaista ei tee edes turkki eikä tattari, 15 kuinka kauheita kristittyjen vihollisia he sitten ovatkin, vaan he sallivat jokaisen uskoa Kristukseen, jos haluaa, ja tyytyvät, kun saavat kristityiltä maallisen veron ja ulkonaisen kuuliaisuuden.
Mutta paavi ei salli kenenkään uskoa Kristukseen vaan vaatii kuuliaisuutta itseään kohtaan, jos on määrä pelastua. 16 Siihen emme suostu, vaikka sen tähden olisi kuoltava Jumalan nimeen. Tuo kaikki johtuu siitä paavin vaatimuksesta, että hänet on tunnustettava kristillisen kirkon pääksi jure divino. Sen tähden hänen on ollut pakko asettua Kristuksen rinnalle ja yläpuolelle sekä vaatia, että häntä ylistetään ensin kirkon pääksi, sitten sen herraksi ja lopulta koko maailman herraksi, jopa maanpäälliseksi jumalaksi, kunnes hän viimein otti komennellakseen myös taivaan enkeleitä. 17
Jos tehdään ero paavin opin ja pyhän Raamatun välillä ja pannaan ne vastakkain, käy ilmi, että paavin oppi parhaimmillaan on peräisin Rooman keisarien pakanallisesta oikeudesta. Se säätelee poliittista toimintaa ja oikeuden käyttöä, kuten hänen dekretaalinsa osoittavat. Sitten se antaa ohjeita kirkkoja, vaatteita, ruokaa ja ihmisiä koskevista seremonioista sekä loppumattomista lapsellisuuksista ja naamiaisista, mutta ei kaiken keskelläkään puhu mitään Kristuksesta, uskosta eikä Jumalan käskyistä. Pelkkänä Perkeleenä hän vihdoin Jumalan yläpuolelle ja häntä vastaan asettuen latelee valheitaan messuista, kiirastulesta, luostarielämästä sekä itse keksityistä teoista ja jumalanpalveluksesta. Sitä juuri aito paavilaisuus on. Paavi tuomitsee, tappaa ja rääkkää kaikkia kristittyjä, jotka eivät yli kaiken ylistä ja kunnioita hänen iljettävyyttään. Näin ollen, yhtä vähän kuin me pystymme palvomaan Perkelettä itseään herrana tai jumalana, yhtä vähän me siedämme päänä tai herrana hänen apostoliaan paavia eli Antikristusta, kun tämä käyttää valtaansa. Sillä hänen paavillinen vallankäyttönsä on itse asiassa valehtelemista ja murhaamista, ruumiin ja sielun syöksemistä iankaikkiseen turmioon. Sen olen monissa kirjoissani selkeästi osoittanut.
Näissä neljässä opinkohdassa heille riittää tuomitsemista kirkolliskokouksessa. He eivät näet kykene eivätkä suostu antamaan meille periksi yhdenkään opinkohdan vähäisimmässäkään yksityiskohdassa. Meidän tulee olla varmoja siitä ja panna toivomme siihen, että meidän Herramme Kristus on käynyt vastustajansa kimppuun ja on vievä asiansa voittoon, sekä nyt Hengellään että kerran tulemuksessaan. Aamen.
Sillä kirkolliskokouksessa emme seiso keisarin emmekä maallisen esivallan edessä, niin kuin Augsburgin valtiopäivillä, jonne keisari kutsui aivan armollisella kirjeellä ja jossa hän suopeasti antoi tutkia asiaa. Nyt me tulemme seisomaan paavin ja itsensä Perkeleen edessä, joka ei aio alkuunkaan kuunnella, vaan tahtoo oikopäätä meidän tuomita, murhata ja pakottaa epäjumalanpalvelukseen. Siksi emme saa ruveta suutelemaan hänen jalkojaan ja sanomaan: "Te olette armollinen herrani", vaan meidän tulee sanoa niin kuin enkeli sanoo Perkeleelle Sakarjan kirjassa: (Sak. 3:2) "Jumala rangaiskoon sinua, Saatana".
_________________________________________________
Enpä huomaa hirveästi eroja Paavin ja vanhoillislestadiolaisuuden välillä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.