Elän helvetissä: asun naisen kanssa, jonka olen vasta nyt viime aikoina havainnut olevan jotain aivan muuta, kuin se nainen, johon rakastuin. En olisi ikinä voinut kuvitella, että tämä viehättävä ja älykäs, nokkela ja hauska, kaunis nainen voi olla pimeältä puoleltaan täysin kylmä ja julma.
Mikään negatiivinen ei kohdistu minuun hänen käytöksessään, vaan kissaani, joka minulla on ollut jo kaksi vuotta ennen kuin ryhdyimme seurustelemaan.
Nainen kyllä sanoi jo seurustelumme alkuvaiheessa, ettei hän ole mikään kissaihminen, mutta käsitin, että eläinrakas hän ainakin on, onhan hänellä ollut koira ja lapsuudenkodissa on ollut kissojakin.
Aloin huomata jotain outoa vasta ihan hiljattain, nimittäin kissani alkoi enenevässä määrin väistää "emäntää", luikkia pakosalle tämän tieltä ja mennä johonkin sohvan alle piiloon vaimoa, vaikka tämä ei olisi tehnyt muuta kuin kävellyt kohti.
Kissa ei mene koskaan naiseni syliin, eikä nainenkaan kyllä sitä koskaan helli, komentaa vaan pois ruokapöydästä ja tiskien sekä pyykkien kimpusta.
Nainen ei kyllä tietääkseni ole koskaan lyönyt kissaa, mutta enhän minä ole aina näkemässä, mitä meillä tapahtuu, kun en ole kotona. Nainen kun on päivätyössä ja minä teen 3-vuorotyötä.
Tunnen syyllisyyttä kyllä siltä osin, että kissa on ollut hirveän paljon yksin aikaisemmin, enkä ole oikein tullut opettaneeksi sitä tavoille. Nyt vaimo on varmaan kouluttanut sitä aika kovallakin kädellä, tai siltähän se varmasti kissasta tuntuu.
Ymmärrän kyllä, että kissan tavoissa on ollut paljonkin parantamisen varaa, mutta en olisi halunnut, että tämä minulle niin rakas eläin alkaa pelkäämään ihmistä, joka on minulle niin ikään rakas.
Kun yritin puhua kissan arastelusta hänen suhteensa, vaimo sanoi vain, että kissalla pitää olla kuria ja tavat ja että hänen huushollissaan eivät kissat revi tapetteja ja tuhoa omaisuutta.
Niiltä pitää ottaa luonto pois, jotta niiden kanssa voi elää, vaimo sanoi.
Nyt sitten vaimo ilmoitti aika suorasukaiseen sävyyn, että jos hän tulee raskaaksi (yritämme lasta), kissa saa lähteä välittömästi. Hän pelkää saavansa toksoplasmoosin kissasta.
Niin kai se sitten on, vastasin. Onneksi minulla on jo paikka katsottuna kissalle sitä ajatellen, että vaimon pää ei asiassa käänny, mitä en usko.
Parisuhteemme voi muuten todella hyvin ja olemme hyvin onnellisia. Toivoisin vain, että myös kissa ja vaimo tulisivat paremmin toimeen keskenään.
Mutta jos joudun valitsemaan, pidänkö vaimon, jota rakastan ja mahdolliset yhteiset lapset, vai kissan, joka on sekin minulle tietysti tärkeä, valintani on sanomattakin selvä. Panen kuitenkin ihmiset etusijalle.
Olisi kuitenkin mukava kuulla mahdollisesti samaa kokeneilta neuvoja, jos vielä saisin pidettyä molemmat. Onhan kissakin perheenjäsen, niin kuin kaikki lemmikkieläimet.
Kiitos.
Mikään negatiivinen ei kohdistu minuun hänen käytöksessään, vaan kissaani, joka minulla on ollut jo kaksi vuotta ennen kuin ryhdyimme seurustelemaan.
Nainen kyllä sanoi jo seurustelumme alkuvaiheessa, ettei hän ole mikään kissaihminen, mutta käsitin, että eläinrakas hän ainakin on, onhan hänellä ollut koira ja lapsuudenkodissa on ollut kissojakin.
Aloin huomata jotain outoa vasta ihan hiljattain, nimittäin kissani alkoi enenevässä määrin väistää "emäntää", luikkia pakosalle tämän tieltä ja mennä johonkin sohvan alle piiloon vaimoa, vaikka tämä ei olisi tehnyt muuta kuin kävellyt kohti.
Kissa ei mene koskaan naiseni syliin, eikä nainenkaan kyllä sitä koskaan helli, komentaa vaan pois ruokapöydästä ja tiskien sekä pyykkien kimpusta.
Nainen ei kyllä tietääkseni ole koskaan lyönyt kissaa, mutta enhän minä ole aina näkemässä, mitä meillä tapahtuu, kun en ole kotona. Nainen kun on päivätyössä ja minä teen 3-vuorotyötä.
Tunnen syyllisyyttä kyllä siltä osin, että kissa on ollut hirveän paljon yksin aikaisemmin, enkä ole oikein tullut opettaneeksi sitä tavoille. Nyt vaimo on varmaan kouluttanut sitä aika kovallakin kädellä, tai siltähän se varmasti kissasta tuntuu.
Ymmärrän kyllä, että kissan tavoissa on ollut paljonkin parantamisen varaa, mutta en olisi halunnut, että tämä minulle niin rakas eläin alkaa pelkäämään ihmistä, joka on minulle niin ikään rakas.
Kun yritin puhua kissan arastelusta hänen suhteensa, vaimo sanoi vain, että kissalla pitää olla kuria ja tavat ja että hänen huushollissaan eivät kissat revi tapetteja ja tuhoa omaisuutta.
Niiltä pitää ottaa luonto pois, jotta niiden kanssa voi elää, vaimo sanoi.
Nyt sitten vaimo ilmoitti aika suorasukaiseen sävyyn, että jos hän tulee raskaaksi (yritämme lasta), kissa saa lähteä välittömästi. Hän pelkää saavansa toksoplasmoosin kissasta.
Niin kai se sitten on, vastasin. Onneksi minulla on jo paikka katsottuna kissalle sitä ajatellen, että vaimon pää ei asiassa käänny, mitä en usko.
Parisuhteemme voi muuten todella hyvin ja olemme hyvin onnellisia. Toivoisin vain, että myös kissa ja vaimo tulisivat paremmin toimeen keskenään.
Mutta jos joudun valitsemaan, pidänkö vaimon, jota rakastan ja mahdolliset yhteiset lapset, vai kissan, joka on sekin minulle tietysti tärkeä, valintani on sanomattakin selvä. Panen kuitenkin ihmiset etusijalle.
Olisi kuitenkin mukava kuulla mahdollisesti samaa kokeneilta neuvoja, jos vielä saisin pidettyä molemmat. Onhan kissakin perheenjäsen, niin kuin kaikki lemmikkieläimet.
Kiitos.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Meillä kävi niin,että jätkä lähti ja kissa jäi..En voinut elää ihmisen kanssa joka voi olla niin kylmä eläimiä kohtaan.Ei ollut enää se ihminen johon rakastuin.En voi sille mitään että olen niin eläinrakas.
jeps mä tein myös ratkaisun >> koirat jäi ja jätkä lähti.
Ehdotan,että annat kissan heti jollekkin joka tykkää kissoista!! Tai lopetutat sen,jos aiot pitää vaimosi,sillä he eivät kirjoituksesi perusteella koskaan sovi samaan kotiin!! Kuinka voit olla,kun et tiedä,mitä kissalle tapahtuu,kun et ole kotona???? Minäkin pidän meillä kissan kurissa,mies ei siihen pysty,mutta kissa ei pelkää minua vaikka tottelee,en ole sille paha!Se tulee syliin ja "nukuttaa" minut iltaisin pää samalla tyynyllä!
Sanoisin, että kissa ei ole perheenjäsen, jota voi olla vain ihminen. Todennäköisesti et ole onnistunut luomaan biologista ihmettä, ihmisen ja kissan risteytystä. Kissa on siis lemmikki, mutta ei perheenjäsen. Jos todella olet sitä mieltä, että se on perheenjäsen, on parempi, että pidät vain kissan, yksi jos toinenkin nainen on sinut silloin valmis ja oikeutettu jättämään.
Uskon kyllä, että vähän järkevämmällä kissaan suhtautumisellasi sopu syntyy ja mahdutte kaikki kolme samojen seinien sisälle. Kissasi on ehkä kuriton, ja naisesi on sitä läksyttänyt, syystäkin.
On näköjään huijareita tälläkin palstalla. Ilmiselvästi tämän jutun kirjoitti sama ihminen, joka kirjoitti aiemmin jutun "inhoan miesystäväni kissaa".
... mies ja vaimo ovat osuneet samalle palstalle saman ongelman kanssa?
niin jännä yhteensattuma, että 'inhoan miesystäväni kissaa' olisikin kyseisen vaimokkeen kirjoittama...??
Näkeehän tuon jo tekstistä, että asialla on ollut sama kirjoittaja! Ihan sama tyyli molemmissa.
Luepa viestit uudelleen, niin huomaat miten samankaltaisia ne ovat. Ei ole epäilystäkään, etteikö asialla olisi sama pilailijakirjoittaja.
joku viitsisi pilailumielessä kirjoittaa noin pitkää juttua...
kai toi kirjottaja voi olla pitkästynyt duunissa tai jotain.. huvinsa kullakin.. pitänee olla melko pehmee päästään jos moista tekee.
Sympatiani ovat kissan, viattoman luontokappaleen, puolella. Kyllä on vaimo kissaasi kurittanut pahemman kerran, jos pelkästään hänen näkemisensä ajaa kissan piiloon. Ymmärrän toki että ihminen on tärkeämpi, vaikkakin itse en koskaan ryhtyisi suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei eläimiä kunnioita.
Vaikka haluaisit pitää sekä kissan että vaimon, on minusta parempi antaa kissa uuteen kotiin. Jos kerran lähtö on edessä joka tapauksessa vauvan tulon myötä, miksi kiusata kaikkia osapuolia sitä odotellessa? Sinä tiedät ettei vaimosi siedä kissaa, kissa pelkää vaimoasi, tilanne tuskin muuttuu paremmaksi. Kissalle olisi parempi saada uusi rakastava koti, jossa sen ei tarvitse pelätä ja luikkia pakon.
Minun käsittääkseni toksoplasmoonin riski on mitättömän pieni, kunhan hygieniasta huolehditaan normaalisti. Eli ei hiekkalaatikon tyhjennyksen jälkeen suoraan keittiöhommiin pesemättä käsiä jne. Lukemattomat ihmiset ovat hoidelleet kissoja ja vauvoja samassa taloudessa ilman sairastumista.
Toivottavasti asia ratkeaa parhain päin kaikkien kannalta.
Tuosta toksoplasmoosista sanoisin sen verran, että sen saaminen kissasta on erittäin harvinaista. Suomessa ei ole pysytty kertaakaan osoittamaan, että keskenmeno olisi siitä (kissasta) peräisin. Useimmiten toksoplasmoosin saa huonosti kypsennetystä/raa´asta lihasta. Jos ihminen huolehtii normaalisti hygieeniastaan, mm. pesee kädet hiekan puhdistuksen jälkeen/ ei koske paljain käsin ulostekikkaroita ja suurinpiirtein laita sormiaan suuhun, niin tartuntariski on mitätön. Ja vielä: kissa yleensä saa toksoplasmoosin pentuna/nuorena, jolloin se voi levittää sitä noin parin viikon ajan. Sen jälkeen kissa ei infektoi toksoplasmoosia koko elinikänsä aikana kertaakaan. Eli siis yksittäinen kissa voi levitää toksoplasmoosia ainoastaan parin viikon aikana elinaikanaan. Niin, että kukin voi päätellä, miten iso riski on raskaus ja kissa-yhdistelmä...
on lisäksi lääke. Eli kissan ulostenäyte lääkärille ja sitten vaan lääkitys siihen. Ongelma on poistunut.
Sorry, että pääsin vasta nyt katsomaan tänne saamaani palautetta. Täytyy heti kärkeen sanoa, että olen kovin kummissani joidenkin henkilöiden epäluulosta - esim. nimim. emäntä.
Ei kai se minun syytäni ole, jos joku muu on kirjoittanut samasta asiasta jollekin muulle palstalle. En minä lue tällaisia palstoja säännöllisesti ja en tiedä edes, mihin kirjoitukseen nyt viitataan.
Tulin tänne vilpittömin mielin pyytämään apua, eikä sellainen ole aina niin helppoa tällaiselle miehenköriläälle. Täytyy sanoa, että nyt kyllä petyin pahan kerran, enkä varmasti enää tule vaivaamaan tänne teidän ilmeisesti muihin tarkoituksiin tarkoitettuja keskusteluitanne.
Pyydän anteeksi, jos jotenkin olin vaivaksi ja häiriöksi ja aiheutin paranoidisuutta keskuuteenne.
Kiitos asiallisista vastauksista ja avusta niille, jotka eivät tuominneet minua jonkun muun íhmisen ongelman takia, vaan näkivät asiakseen auttaa minua tässä ihan koko pientä perhettämme koskevassa asiassa.
Sinulle, ns. emäntä, sanon vaan, että asiallisten kirjoittajien nimittäminen varsin kevyin perustein huijareiksi (eli lähinnä oman ennakkoluulosi perusteella) on aika ilkeää, tyylitöntäkin, mutta ennen muuta vain pahantahtoista ja ilkeää. Ei kai sinulla ole kissoja? Tuomitsetko muussakin elämässäsi ihmiset oman mu-tu -tietosi pohjalta? Sinulla on ilmeisesti niin korkea käsitys itsestäsi, että sinun langettamasi totuudet ovat erehtymättömiä.
No, welcome to the real world. Otin tänne yhteyttä alunperinkin yhden tuttavani suosituksesta ja hän on nytkin vieressäni. Hän on vieraillut tällä palstalla usein, kissaihminen kun on, eikä hän ainakaan osannut yhtään yhdistää meidän tekemäämme tekstiä johonkin aiempaan, josta puhuitte.
Mutta meillä on nyt muutakin tekemistä, joten hyvää jatkoa vaan kaikille ja aurinkoista kevättä.
P.S. Tiedoksi niille muutamille, joilta sain neuvoja, kiitos, vaimonkin mielestä me silti voimme mahtua samaan huusholliin. Hän ei äiti-ihmisenä kestänyt ajatusta kissan lopettamisesta. Nyt ne tuolla torkkuvat sohvalla miltei sylikkäin, vaimo ja kissa.
Että silleen. :-)
Heh heh tosiaan; on sulla varmaan hauskaa, kun yrität selitellä. Sen verran psykologiaa olen lukenut, ettei toi mee läpi. Oot ilmiselvästi nuori nainen, jolla ei oo mitään järkevää tekemistä, vaan pitää kirjoitella olemattomia juttuja näille palstoille.
nimim. emäntä, mä oon sun kanssas täysin samaa mieltä, vaikken ole sitä "ekaa" kirjoitusta lukenutkaan (enkä kyllä oikeastaan psykkaakaan:), mutta aika hassu oli toi viimeinen viesti tältä "jaakolta"... Monestakin syystä, mutta samaa mieltä olen.
Ei siinä vielä kaikki. Vaimo ottaa luonnon pois vielä sinultakin. On jo sitä osittain tehnytkin.
käsittääkseni toksoplasmoosia ei ole Suomessa juurikaan kissan levittämänä havaittu, englantilaisten vitsaus. Kannattaa kuitenkin ottaa selvää asiasta, meillä kolme kissaa joiden aikana tehty kaksi lasta.
Voih... aina niitä kissoja heitetän pihalle heti kun jotain sattuu... kun asuin vielä äidin ja isän kanssa, meillä oli kaks kissaa.. yksi oli vielä aivan pentu, eikä paljonkaan tiennyt mitä hiekkalaatikon kanssa tehdään, vaan luuli isän kenkiä hiekkalaatikoksi.. Isä ei muutenkaan tykkä hirveesti eläimistä, mutta sietää niitä kun oltiin vielä äidin kanssa samassa talossa asuneet.
Mutta kun kerran kesällä lähdettiin äidin kanssa lomalle pariksi viikoksi, ja sen pienemmän kisun annettiin naapureille hoitoon, ja sen isomman jätettiin kotiin (se oli ihan kiltti, ei revinnyt mitään, tiennyt mitä hiekkalaatikolla tehdään ja kaikkee) Mutta kun tultiin lomalta, kissaamme ei näkynyt missään. Isä sanoi että se muka karkasi.. asuttiin silloin kymmennessä kerroksessa.. ikkunastako se muka karkas... no, sitte muutama päivä myöhemmin näin kissamme ulkona kävelemässä, mutta en saanut sitä kiini, ja se olikin viime kerta kun näin sitä.. No sitä pentua isä ei sitten enää halunnut ottaa takaisin naapureilta, ja se jäi sitten niille..
Äiti ja isä erosivat vuoden päästä sen tapahtuman jälkeen, ja niillä kissoilla, tai pikemminkin niiden ulos heittämisessä oli erossa paljon syytä... Äiti ja minä kun ollaan sen verran eläinrakkaita, ettei voida asua samassa talossa sen kanssa, joka heittää eläimet pihalle muuten vaan..
No, onneksi nyt asun jo poikaystäväni kanssa, joka on todellakin eläinrakas :) Ja ollaan nyt kohta hankkimassa koiraa, ja ehkä sitten vähän myöhemmin kissaakin :)
Inhoan misystäväni kissaa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=102&conference=627&posting=3000000000022925
Voivat kaikki verrata tekstejä ja Jaakollekin sitten ne "vaimon mietteet".
mä en jaksanut edes lukea koko juttua loppuun(kävi tylsistyttään), mutta kirjoitustyyli oli yllättävän sama, ja kummasti löytyi samoja yksityiskohtiakin... sitäpaitsi kummallinen ajatus, että joku antaisi kissan raapia tapetteja 12 tuntia putkeen... riippuen tietysti tapetista :)
no ei voi muuta sanoa kuin että ole onnellinen jos naises ja kissas nyt tulee toimeen.meillä akka myrkytti mun kissan.mä en voi todistaa sitä mutta mä vaan jotenki tiedän sen ja mä näin sen silmistä että se valehteli mulle.enpä mäkään ollut kauheasti paikalla himassa joten mistä mä olisin voinu tietää mitä siellä tapahtuu.
mä olen muuten lukenu myös näitä kirjotuksia ja mun mielestä täällä on aina yritetty suunnilleen tukkia turpa äijiltä jotka on yrittäny ettii jotain apuu tai neuvoo.mä opiskelen alaa ja siks mua huvittaa kattoo näiden joidenki paranoidisii tekstei.
ja koska kirjotustyylistä tulee kuitenki asiatonta kommenttii mä voin kertoo et mä vaan oon semmonen.niinku kaikki me nykynuoret.tai kissat.
Ootko sä vai edelleen kimpassa naisen kanssa jonka uskot myrkyttäneen kissasi?!
Mä en luopuisi kissastani yhdenkään ihmisen, enkä kyllä sen puoleen muunkaan olennon takia. Onko sinulla muuten (btw) jokin selkeä perustelu sille, miksi ihmisen etusijalle laittaminen on itsestäänselvää?
hyvää jatkoa