Tiesitkö että hyvä itsetunto ei tarkoita huomionhakuisuutta, ihailuksi tulemisen tarvetta tai suuria luuloja itsestä? Eikä sillä ole itseasiassa mitään tekemistä oman itsen ulkopuolisiin ihmisiin, vaan se tarkoittaa että ihminen on tyytyväinen omassa itsessään. Ei ole tarvetta saada muilta minkäänlaista nostetta omalle itselle. Eikä kenenkään alentamisellakaan ole silloin vaikutusta.
Ymmärrätkö eron?
Ymmärrätkö eron?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä olo ei ole sama kuin tekaistu hyvä olo. Jokainen tietää millaista on olla oma itsensä. Keksityt tunteet ja olotilat väärentävät ihmisen alkuperäistä tietoutta tunteista ja sekoittaa ajatusmaailman. Se voi olla todella vaarallista kokea tunteita joita ei ole olemassa. Vääränlaiset olotilat aiheuttavat umpikujan rakkauteen itseään ja muita kohtaan. Tämä tila muuttuu pian katkeruudeksi ja vihaksi. Oman itsensä löytäminen löytyy aina vain silloin oikein ja oikeanlaiseksi kun se lähtee ainoastaan itsestään. Toisten tuki ja väliintulo aiheuttaa etsijässä paineita ja näkökantoja väärille reiteille ja silloin itseään ei voi enää rakastaa kun olet luotu muiden mielipiteiden mukaan. Se ei ole aitoa eikä johda mihinkään.
Kuulostaa ihan mun "nuoruudelta", jos sellaista nyt olikaan koskaan. Niin meitä ohjaillaan ja manipuloidaan muiden päämääriä kohti...
Mä oon myös sellainen ihminen että saatan heittää läppää asioista jotka ei ole ollenkaan mua, koska mulla on varaa tehdä niin. Pitää kuitenki pitää mielessä että jotkut saattaa ottaa (niinkin absurdit) läpät ihan todesta, jos ei tunne ihmistä ja huumorintajua. Tuli näistä täällä näkyvistä viesteistä tämäkin mieleen.
Tämä oli siis aloittajalta.
"... koska mulla on varaa tehdä niin.." On melkoisen ristiriidassa kirjoittamasi hyvän itsetunnon kanssa. Olet selkeästi ylemmyyden tuntoinen suhteessa muihin ihmisiin, mikä kielii narsistisista piirteistä.
kyllä itserakas voi olla, kunhan ei liikaa mene itsensä ihailu sinne narsismin puolelle. mun mielestä joskus ero on häilyvä, ( en siis nyt tarkoita itseäni) persoonallisuushäiriöihin, niiden syntyyn, esiintyvyyteen on mielenkiintoista.
toisen alistaminen tai mitätöiminen sillä oman egon nosto, ei kuulu terveeseen itserakkauteen.
Olenkohan minä ihan oito hyypiö, koska en minä ainakaan mieti ikinä, onko mulla hyvä vai huono itsetunto, tai rakastanko minä itseäni vai en tai että huomaako kukaan minua vai ei tai mitään muutakaan. Toki näitä asioita olen pohtinut ja lukenut, mutta en mieti sitä niin, "että minulla on tai ei ole" Mietin, pohdin ja analysoin lukemaani "ihmisen kehitys jne. Ihmisen henkinen kehitys jne. jne. Eli passiivi muodossa, en subjektimuodossa tai objekti muodossa.
En minä ole koskaan pidä itseäni esimerkkinä, kun pohdin tai luen alan kirjallisuutta, mietin aika lailla universaalisti näitä asioita. Tavallaan minua ei kiinnost "minä", koska jphan olisi aika kapea-alaista pohdintaa, toki tunteita tunnistan ja reaktioita isessäni, kun luen vaikka tunne-elämän kehittymisestä jne. jne.
Jep, yksi on air ja toinen yir. Sir on erikseen, hih.