Satu yksinäisistä 1. osa

Anonyymi kirjoitti:

Lepään aurinkotuolissa. Leppeä tuuli vilvoittelee kasvojani, laineet liplattavat kevyesti laituriin. Mietin, että saunassa olisi vielä lämmintä vettä ja pitäisi käydä huuhtomassa itsensä kun kädet ovat vielä vähän multaiset puutarhan kitkemisestä.

Säpsähdän, kun joku huikkaa vieressä hiljaisella äänellä hei. Vastaan ja kerron säikähtäneeni, koska vieras tuli niin hiljaisin askelin paikalle. Vieras pyytää anteeksi säikyttelyään, ja kertoo tapoihinsa kuuluvan kulkea hiljaisin askelin.

Katson vierasta ihmeissäni. Lyhyt vanttera partainen mies. Tämä näyttää siltä, että on paljon ulkoilmassa. Iho vaikuttaa karhealta, korvat ja nenä hieman liian suurilta. Suu on hymyilee vaalean parran seasta. Asu on vähän hassu. Villapusero kesäisenä päivänä näyttää liian lämpimältä. Mies on paljain jaloin. Päässään hänellä on kulmistaan sidottu liina. Harmaat housut ulottuvat nilkkoihin asti, ja ne on sidottu punotulla vyöllä ylös.

”Tunnetko sinä minut,” kysyn. Vieras nyökkää. Hän sanoo käyneensä kaupungin rivitaloasunnollani. Ihmettelen: ”Sisälläkö”. Jälleen hän nyökkää. Vaadin selitystä. Vieras kertoo olevansa nyt lomailemassa. Hänen työnsä keskittyy syksyyn ja jouluun ja se sisältää tutustumista ihmisiin ja heidän elämäänsä.

Olen hämilläni: ”Siis ilman lupaaniko?” Nyt sinun pitää esittäytyä kyllä.

Vieras kertoo olevansa nimeltään Teijo. Hän on ammatiltaan tonttu. Tonttuna hänellä on tiettyjä taitoja ja vanhan kulttuuritavan luvalla hän voi käyttää niitä.

Teijo kertoo havainneensa, että olen yksinäinen ja miettineensä, että voisiko tulla ilahduttamaan minua. Hän kertoo ihailleensa minun olemustani jo pitkään ja sanoo: ”Olet vielä kauniimpi kuin luulinkaan, kun sinulla on vain nuo shortsit ja teepaita.

Punastun. Kukaan ei koskaan kehu minua. Tunnen Teijon ihailevan katseen. Tunnen vatsaani hiipivän väreilevän tunteen. Tunnen pienen jännityksen rinnassani. Tunnen, että tänään on erityinen päivä.

Kysyn, mitä hän haluaisi kanssani tehdä. Teijo hymyilee ujon oloisesti: ”Pääsisinkö kanssasi saunaan?” Punastun yhä enemmän: ”En ole koskaan ollut miehen kanssa saunassa.” ”En minäkään naisen kanssa,” vastaa Teijo ja jatkaa: ”luotatko minuun?”

Sydämeni sanoo vastauksen ja huokaisen: ”Voi luotan.” Teijo tarjoutuu lämmittämään saunan. Katselen kun hän touhuaa tottuneesti polttopuiden kimpussa ja eipä kauaakaan, kun sauna on lämmin.

Teijon katse seuraa uteliaana liikkeitäni. Kaihtamatta hän katsoo, kun otan vaatteet pois. Katseessa on ihailua, silmät suurena hän suorastaan tuijottaa ja suusta pääsee huokaus. Poskeni punottavat.

Teijo ehdottaa, että riisuisin hänetkin, koska hänen mielestään sormeni ovat niin näppärät. En ole koskaan riisunut miestä ennen, joten ei se niin näppärästi käy. Sormeni vapisevat. Villapaidan yläosassa on napit, joita en meinaa saada auki jännitykseltäni. Kun ne suostuvat aukeamaan, vedän paidan hänen päänsä ylitse. Jäntevät käsivarret ja lihaksikas rinta paljastuvat ja nyt on minun vuoroni huokaista. Yritän aukaista vyön solmua. Sormeni vapisevat yhä enemmän. Lopulta solmu aukeaa ja housut valahtavat alemma, mutta jäävät hauskasti kuin naulaan, koska Teijon etumus on hieman koholla. Nostan housunkaulusta ja housut valahtavat nilkkoihin. Niiden alla ei ole mitään, joten näen Teijon miehisyyden. Se on samalla tavoin muuhun olemukseen nähden suurikokoinen kuin nenä ja korvat.

Otan sen käteeni varoen. Ei se näytä ollenkaan särkyvältä, mutta tuntuu, ettei sitä voi käsitellä kovakouraisesti. Kädessäni se kohoaa lisää, suoristuu ja alkaa sojottaa suoraan eteenpäin. Se on iso ja jämäkkä. Hymyilen. Teijo on sulkenut silmänsä. Silitän varovasti sojottavaa elintä sormenpäilläni. Tunnustelen sen suonien ryhmyisyyttä. Ihmettelen luumulta näyttävää päätä, mutta en uskalla koskea siihen. Pisara kimaltaa sen päässä auringon valossa.

Tekisi mieli nuolaista mahlalta näyttävä pisara ja maistaa onko se yhtä makeaa. Uskaltaisinko. Teijo seisoo hiljaa silmät kiinni. Ilmiselvästi hän nauttii sormieni kosketuksesta. Kyykistyn ja kumarrun painamaan huuleni luumuun. Maistan mahlapisaraa, joka ei olekaan makea, vaan hieman suolainen. Mutta se saa sydämeni hypähtämään. Olen varma, että tämä päivä tulee olemaan kaunis.

Teijo avaa ihmeissään silmänsä tuntiessaan kosteat huulet herkkääkin herkemmässä paikassa. Hymyilemme toisillemme. Mieli rauhoittuu hieman ja siirrymme saunaan. Sekoitan meille molemmille sopivan lämmintä vettä pesuvatiin. Pesemme toistemme selät, mutta muuten emme rohkene vielä kaikkialta pestä. Veden loiske peittää vilkkaana liikkuvat ajatukset. Mieli rauhoittuu.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä