Luottavainen lauma

Suviseurojen päättyessä on usein haikea olo. Odotettu tapahtuma ja ehkäpä kesän kohokohta on päättymässä. Jokainen lähtee suuntaamaan kohti arkea. Yhteen kokoontunut Jumalan kansa hajaantuu kukin omille tahoilleen.
Jeesus lähetti seuraajansa viemään evankeliumia kaikkeen maailmaan. Seuraajat ovat tuolle käskylle kuuliaisena kertoneet ilosanomaa ylösnousseesta Vapahtajasta kaikkialla, minne ovat kulkeneet.

Jumalan lapset asuvat eri puolilla maailmaa. Jumala yhdistää eri puolilla elävät uskovaiset Pyhän Henkensä kautta seurakunnaksi. Sen seurakunnan yhteyttä voi kokea kaikkialla, missä Jumalan lapset ovat koolla.

Jumala kokoaa laumansa Siionin vuorelle, missä hänen lapsensa saavat levätä ja käyskennellä rehevillä laidunmailla. Vieraalla paikkakunnallakin voi kokea olevansa kotona, kun pääsee seuroihin kuuntelemaan tuttua Hyvän Paimenen ääntä.

Jokainen maailmaan syntyvä ihminen syntyy Jumalan lapseksi. Monet kuitenkin joutuvat Jumalan vastustajan pettäminä eroon Jumalasta.

Jumala on luvannut etsiä eksyneitä ja tuoda takaisin laumasta harhautuneita. Hän sitoo murtuneen jalan ja hoitaa valtakuntansa evankeliumilla uupunutta. (Hes. 34:16.) Suurin riemu on silloin, kun eksynyt palaa takaisin Jumalan lasten joukkoon.

Uskossa on viime kädessä kyse luottamuksesta siihen, että Jumala pitää huolta, hoitaa ja kaitsee. Tämä luottamus on koetuksella erilaisissa elämäntilanteissa. Jumalan sanan lupaukset ovat vahvat ja varmat, hän on luvannut pitää omistaan huolen: “Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen” (Hes. 34:11).

Jumala on kaikkivaltias. Hänen tiedossaan ja kädessään on elämämme jokainen hetki, mutta myös kansojen ja maailman vaiheet. Tämänkin ajan keskellä saa luottaa siihen, että Jumala hallitsee kaikkea oman tahtonsa mukaisesti.

Usko luo kestävän perustuksen myös ajalliselle elämälle. Kun perustus on kunnossa, voi turvallisin mielin suorittaa niitä tehtäviä ja elää sillä paikalla, johon Jumala on itse kunkin lähettänyt.

Sielunvihollinen tekee työtään Jumalan valtakunnan keskellä. Ajoittain kuuluu epäilyksen ja epäuskon sanomaa. Jumalan seurakunta on taisteleva seurakunta. Näin on ollut kaikkina aikoina. Emme kuitenkaan taistele ihmisiä vastaan, vaan Jumalan vastustajaa vastaan.

Taistelua ei käydä omin voimin ja keinoin. Käytössä on Jumalan taisteluvarustus: totuuden vyö, vanhurskauden haarniska, uskon kilpi, pelastuksen kypärä, hengen miekka ja jalkineina alttius julistaa rauhan evankeliumia.

Tuosta evankeliumista väsyneinkin saa voimaa. Voi luottaa, että niissäkin tilanteissa Jumala pitää laumastaan huolen. Hän hoitaa lammaslaumaansa, mutta “vahvat ja lihavat minä pidän kurissa” (Hes. 34:16).

Aikojen lopussa Jumala kokoaa laumansa yhteen. Kaikkina aikoina eläneet uskovaiset ovat yhdessä, ja silloin alkavat Karitsan häät.

Niistä suviseuroista ei palata arkeen. Jumalan kansa viettää juhlaa ikuisesti, ja siihen juhlaan pääsee uskomalla. Siksi kannattaa uskoa. Vielä tänäänkin.

Teksti: Sampo Sandell