Eli kuinka voi valmistua tohtoriksi? Monet lopettavat maisterin tutkintoon, mutta minua kiinnostaisi ylemmät virat. Eli kuinka saavuttaa lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Kertokaa vähän (etenkin humanistisilla aloilla) etenemisestä ja miten tuo vaikuttaa työnsaantiin yms. Onko tohtoriudesta konkreettista hyötyä?
Kuinka tohtoriksi?
korkeamman tiedon tavoittelija
81639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse tohtorin tutkinnolla tuskin töitä saat. Eli jos olet tohtori vailla mitään työkokemusta, niin heikolta näyttää. Olen itse tämän tajunnut jo aloitettuani opinnot ja nyt onkin työnhaku päällä.
Tohtoriudesta on varmasti konkreettistä hyötyä silloin, jos pyrit yliopistouralle. Itse asiassa se taitaa olla ainoa paikka, jossa tohtorin hattua todella arvostetaan. Mutta yo:ssa palkat ovat tohtoreillakin surkeat. Proffilla tosin on jo kohtuulliset palkat.
Eli mieti ensin, mihin haluat työurallasi suuntautua. Jos se on yo, niin sitten ei muuta kun jatko-opintoja tekemään. Jos ei, niin sitten kannattaa hankkia muuta työkokemusta ja tehdä vaikka siinä sivussa niitä jatko-opintoja.
Tähän voisikin sitten lisätä, että kuinka pääsee professoriksi. (On näemmä vähän hakusessa nämä koulutusreitit ja työkokemusvaatimukset ja muut...) Yliopistoura nimittäin kiinnostaa. Tiedän, ettei se sisällä pelkkää luentojen pitoa, mutta yliopistomaailma kiehtoo kovin paljon ja jos jotenkin sillä voisi kunnollisen elannon ansaita, niin mieluusti sen piiriin jäisin.
Ei se välttämättä ensimmäinen asia pitäisi mielessä olla, että haluaa professoriksi. Voisi ensin miettiä vaikka, kiinnostaako tutkijan työ ylipäätään.
Monet pätevätkään tyypit eivät pääse koskaan professoriksi. Paikkoja on vähän. Toisaalta, tietyillä aloilla ja hyvällä tuurilla voi suhteellisen nuorikin tohtori päästä professoriksi. Väitöskirja ja (alasta riippuen) jonkinlainen tutkijan ura ovat perusvaatimuksia. Lisäksi pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ja tuurit muutenkin kohdallaan.
Eikä professorin työ niin herkkua taida olla. Lähinnä opiskelijoiden ja jatko-opiskelijoiden ohjaamista, rahoituksen hankkimista, byrokratiaa. Professori on enemmän hallinnollinen virkamies kuin varsinaisesti tutkija. Ja virkamieheksi pääsee helpomminkin.
lisensiaatin tutkinto saavutetaan tekemällä lisensiaatin työ, ja tohtorin tutkinto väsäämällä väitöskirja (joka ei sitte ookkaan mikään pikkujuttu...) ei sillä tohtorin tutkinnolla joka paikassa oo väliä, mut onhan se mukava kirjottaa työhakemukseen...
Kuka enää tarvitsee lisensiaatintutkintoa? Miksi tuo resurssihaitta on yleensä olemassa? Aikoinaan sanoivat jotkut, että suomalainen lisensiaatin tutkinto vastaa muiden maiden tohtoria. Mitään perusteluja tuollaiselle väitteelle ei tietenkään koskaan esitetty ja luulempa että ne muiden maiden tohtorit ovat kyllä eri mieltä. Nykyisin lisensiaatit ilmeisesti häpeävät asemaansa kun nuoret tohtorit nippuväikkäreineen suorittavat tohtoriuksia urakalla. Ei se mikään ihme olle että keski-ikäinen lisensiaatti katkeroituu ja alkoholisoituu. Tai jotain.
Muuten olen sitä mieltä, että nippuväikkärit ovat tieteen syöpä ja niillä ei ole tohtoritutkimuksen kanssa mitään tekemistä.
Etsi laitokselta pari kokeneempaa tyyppiä, joiden kanssa voi yhdessä sorvata ns. tieteellisiä artikkeleita. Kun on muutama löyhästi yhteen liittyvä artikkeli kasassa, niin sitten vain panet ne yksiin kansiin ja kirjoitat siihen alkuun jonkinlaisen johdannon. Ja sitten vain frakkia sovittamaan.
Niin, ja varaa siihen aikaa 6-10 vuotta maisteritutkinnon jälkeen kunnes väitöskirjaasi tarvittavat tiedot on kasassa...
En ole hum.alalla, mutta tässä jotain.
Jatkotutkinnon tarkoitus on tutustuttaa tieteellisen tutkimuksen käytäntöihin. Se on tutkijan ammattikoulun alkeiskurssi, ensimmäinen osa. Esim. tohtorin tutkintoon kuuluu väitöskirja laajuudeltaan 120 ov ja lisäksi jatko-opintoja 40 ov (meillä suoritukseksi käyvät kurssit, esseet, seminaarit, tutkimusraportit... sovitaan ohjaajan kanssa).
Gradu on vasta eräänlainen pääsykoe. Jos sen selvittää kunnialla, saa aikaan edes pienen järkevän tutkimustuloksen (harvassa gradussa niitä tuloksia on, tai että niitä ylipäätään vaadittaisiin) ja huomaa vieläpä pitäneensä hommasta, on ehkä syytä harkita jatkoa.
Älä ota tavoitteeksi titteliä äläkä parempia työllistymismahdollisuuksia. Ne ovat täysi kupla. Sen sijaan, jos sinulla on oikeasti kiinnostusta ja intoa kyseiseen aihepiiriin, niin mistä sen tietää miten pitkälle pääsee - aina kannattaa yrittää. Itselläni on se onnellinen tilanne, että kyseessä on uusi ja konkreettinen ilmiö. Siitä on ilo ryhtyä keräämään aineistoa ja kirjoittamaan.