Mitä teen?

No voi voi.

Ala miettimään, miten selviät ilman autoa. Mieheni käytti lähes päivittäin alkoholia, ajeli lievissä promilleissa, törvelsi kerran samoin kuin sinä ja oli 3 kk ilman korttia ja sakkoa muistaakseni n. 3000. Hän haki ärrältä kuukausikortin ja kulki yleisillä töihin, piti vaihtaa kaksi kertaa bussi-juna, joten aikaa paloi. Myöhemmin hän kertoi sen olevan mukava kokemus. Luki paljon matkalla ja jutteli ihmisen kanssa, eli pieni pala elämää oli ihan erilaista kuin ennen, jolloin ajoi omalla autolla kaikki matkat. Loppujen lopuksi julkisilla ja minun ajo-avustuksella selvisi kohtuullisen hyvin ajasta. Mutta otti opiksi, nyt käyttää minimaalisesti alkoholia.
Aluksi harmitti kovasti kun naapurin rouva hänet käräytti, mutta nyrkkeilijä Eva W:n sanoin: paskamaisinkin juttu voi kääntyä hyväksi. Voimia! Ehkä kertoisin vaimolle heti, mutta kun en yhtään häntä tunne, niin mieti itse mikä on paras ratkaisu. Me ei kerrottu kenellekään muulle ihmiselle koko tilannetta, jotain hätävalhetta keksittiin niinä harvoine kertoina kun jotain piti selittää

En toivota sinulle "voimia" sillä käytät ne kuitenkin uuden juomisen aloittamiseen. Niinhän alkoholisti tekee, ja niinhän alkoholistin kuuluukin tehdä. Ja alkoholistihan sinä olet.

Usein kysytään, että mikä olisi paras hetki ottaa alkoholistin kanssa puheeksi tämän liiallinen juominen. Ja vastaan että paras hetki on juuri tuo, kun juoppo on töpeksinyt (taas kerran) kunnolla kännissä, ja on sekä krapula että morkkis. Silloin alkoholistin puolustus on heikoimmillaan, eivätkä valheet mene läpi edes itselle.
Se että juot jo "itkuviinaa" ja vihdoinkin tiedostat olevasi kyvytön juomaan kohtuudella, on hyvä merkki. Jos hyväksyt sen tosiasian, että et yksin pysty jättämään alkoholia, niin silloin sinun on haettava itsellesi apua.
Suomessa alkoholismiin saa monelaista apua, ja olisi erittäin tärkeätä että haet heti oikeanlaista apua. Useimmiten se kunnallinen päihdeneuvonta on huono vaihtoehto, sillä siellä kuvittellaan että olet mielisairas ja kaipaat psykiatrista terapiaa, tai rauhoittavia lääkkeitä. Ja näitä kumpaakaahan sinä et tarvitse.
Sinä tarvitset sellaisen hoitolaitoksen antamaa apua, jossa tunnetaan sairaus nimeltä alkoholismi, ja siksi osataan parantaa juoppo alkoholismista.
Nyt sinä olet todella raa'an tosiasian edessä. Pelkäät että puolisosi jättää sinut, ja jättäähän se ihan varmasti, ennemmin tai myöhemmin. Alkoholistilta lähtee aina ne kolme asiaa: puoliso, työpaikka ja ajokortti. Lähtöjärjestys voi hiukan vaihdella mutta lähtee ne silti.
Pallo on nyt sinulla.

Alkoholin suurkulutus, aiheuttaa masennusta. Jätin ystäväni koska joi joka päivä ja ajeli kännissä. Onneksi jäi kiinni, ei tajunnut olevansa vaarallinen muille. Uuvuin jo muutamassa kuukaudessa juopon ystävän kanssa.

Seuraavaksi saat potkut duunista, juopon kohtalo.

Totuus on , että nyt on sulle paskaa luvassa. Joka tapauksessa. Ja emäntäsi näkökulmasta jos salaat niin olet juopon lisäksi valehtelija.

Paska on se hinta minkä maksat töppäilyistä. Jos hintaa ei olisi, jatkaisit. Ja voi olla, että unohdat tämänkin taas puolen vuoden päästä ja sama toistuu. Varmaan 9/10 alkoholisteista käy noin. Ku eihän se yks kerta venettä kaada... Niin just...

Puhun kokemuksesta ja kerron tarinani, koska ehkä se inspiroi tai sitten ei.

Mä en yleensä juonut pitkiä putkia, max viikonlopun pe-la, mutta kontrolli katosi tietyssä humalan pisteessä ja melkein mitä vaan päähän sai saattoi tapahtua. Ei näin käyny ku harvoin, josta syystä luulin että pystyn kohtuukäyttöön. Mut sit aina välillä lähti mopo käsistä... Nuorempana useemmin, vanhempana harvemmin, mutta sitäkin pahemmin.

Aika kauan yritin lopettaa, mutta kaveripiiri ja ennen kaikkea oma heikkous yms. ajoi aina vanhaan kuvioon. Soittelin ensin muutaman kerran johonkin auttavaan puhelimeen ja ne lähinnä kuunteli. Mut kai se auttoi sekin että sai itkeä pois pahaa oloa. Hävetti niin vitusti. Mut ei siitä saanut voimaa lopettaa.

Viina muka helpotti häpeään ja ahdistukseenkin. Paitsi että oikeastihan se pahentaa sitä. Alko olla aika paska kierre päällä. Varsinkin häpeä aiheutti paniikkikohtauksia, joita lähdin helpottamaan yöllisillä naukuilla. Alkoholismin tiellä selvästi ja tajusin sen.

Eli paska tilanne, jossa mukamas keinot vähissä... Aloin myös pelätä, että kohta varmaan kännissä hyppään jostain sillalta. Aloin nähdä jopa sellaisia painajaisia.

Sitten tulee klisee, mutta toimiva sellainen: rukoilin apua. Ajattelin, että miksi en kokeilisi. Kukaan ei tiedä ja kenellekään en kerro.

Naurattaa oikein, mutta se alkoi toimimaan. Ensin sain nukuttua taas, ja jossain vaiheessa en enää edes halunnut juoda. (Tähän hommaan meni ehkä vuosi aikaa aloituksesta, eli mikään enkelikuoro ja valonvälähdys ei homma ollut. Vaan sellainen vahva rakkauden tunne, että se on väärin mitä teen ja pystyn olemaan ilman.)

Absolutismi kyllä tarkoitti sitä, että vanhat kaverit jäi. Eikä musta mitään uskovaista tullut silleen kuin se nähdään normaalisti. Koitan tehdä oikein, rukoilla kun muistan ja olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä sen jälkeen on tapahtunut.

Nyt olen ollut juomatta melkein 10 vuotta ja naimisissa naisen kanssa, joka ei käytä myöskään alkoholia. Nollatoleranssi meillä talossa.

En jaksa jossittelua, mutta aikaisemmin olisi pitänyt lopettaa ja mennä vaikka AA-kerhoon.

Tsemppiä sulle. Hae ja rukoile apua on mun vinkit. Tarvitset sitä.