Kumman valitsisit?

Harva suhde on edes noista kumpaakaan ja ihannesuhde noista kumpaakin.

Minä valitsen kaverillisen suhteen, jossa ei käytetä yhteisiä rahoja eli siis ystävyyden.
Me emme mieheni kanssa muuten juuri puhu rahoista. Olemme molemmat säästäväisiä eikä koskaan ole esim tarvinnut lainata vanhemmilta. Hyvin on rahat riittäneet. Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän raha merkitsee. Tietenkin jos sitä olisi liian vähän, olisi tukalaa.

Jos joutuu jatkuvasti tappelemaan rahoista, on kurjaa. Jos toinen on esim. Työttömänä, voi tulla riitaa siitä, kumpi maksaa. Toiselle voi tulla hyväksikäytetty tunne jos aina maksaa.

Ehdottomasti 2.

1 jos se olis luotettavaa kaverillista suhdetta.

Kyllä ämmällä pitää sen verran olla rahaa, että mies voi olla kokopäiväinen Uuno Turhapuro.

Omaa rahaa on sen verran etten tarvitse miestä elättämään. Kaikissa suhteissa on aina ollut omat rahat. Ei arjen tarvitse olla koko ajan luxusta ollakseen hyvää. En myöskään koe saavani kaverillisesti kulissista mitään.

Ässän valinta on siis ehdottomasti rakkaus.

rakkautta osoittava huomioiva ja jaksava vaimo oli sitten kotiäiti tai mikätahansa

Rakkaudellisen suhteen, jossa ollaan toistemme kavereita ja puhalletaan yhteen hiileen.

Rakkautta pitää olla muutenhan se toinen voi lähteä minkä tahansa perään.. Jos toinen on luotettava niin sitten vasta ottaisin vastaan rahaa ja matkoja, nehän kun voivat korreloida siihen että toisella on vähän huono omatuntoa ja ostaa vaanitselleen hyvää omaatuntoa. Että suhde voi silloin olla lyhytkin. Se tietty vaan yksi pointti mutta voi pitää joidenkin kohdalla paikkansa..

Vaikea sanoa.

1)>Keskinäinen sopuisuus,on pareja jotka sanovat, että heidän välillään ei ole rakkautta, mutta he pystyvät hyvin selviytymään arjesta.

https://youtu.be/pKKgI9pbiig

Tällä hetkellä on kaverillinen suhde eikä ole sitä rahaakaan. Puuttui vaihtoehtolistalta.

Mitähän se kaverillinen suhde pitää sisällä, eikö suhde voi olla kaverillinen missä on myös rakkaudellista syvyyttä oli rahaa tai ei.

Sosialistisessa suomessa on aika vähissä keinot sille että voisi saada palkkana "paljon rahaa". Rahaa on lähinnä perintöinä ja joinain veikkausvoittoina, mutta ei juuri omina ansioina kenelläkään.
Sosialismissa on verotukselle keksitty kyllä niin huolella verotettavia kohtia, että verratessamme vaikka esim. ruotsalaisten varalisuustasoon, Suomi on kuin joku itäblokin maa länsimaahan verrattuna.
Varallisuutta on lähinnä joillakin jotka ovat osanneet tehdä paljon pimeää työtä.
Edes korkeasti kouluttautuneilla ei automaattisesti ole "paljon rahaa".

Mahdollisuudet suurempaan rahaan ovat siis

- Tehdä pimeää tai rikollista toimintaa
- Periä rikkauksia
- Naisille hankkiutua "rikkaisiin naimisiisn" ja tehdä hyvä tili eroamalla

5 miljoonaisesta kansasta suhdeluku on erittäin pieni "varakkaille"
Siksi päästä rikkaisiin naimisiin on murto osa mahdollisuus Suomessa
Suurin osa on köyhää paskahoususakkia. Syy on Demareiden sekä kepu-Kokkareiden.
Yksikään puolue Suomen historiassa ei ole tukenut yritteliäisyyttä ja sitä että tekemällä työtä henkilökohtainen varallisuus voisi kohentua.

Jokaisella poliittisella toimijalla on ollut vain ja aina käsi toisten taskuilla.
Asia johtaa pitkän päälle siihen, että ketään ei enää kiinnosta edes mitään yrittää.
Kunhan maataan sitten vain kaikki siellä sosiaaliluukulla saamassa rahaa tekemättä mitään.
Tekeminen on nykysuomessa rangaistavaa.

kaveRillinen suhde eli kumppanillasi on silmälasit ja pidät siitä?
- Onko monitehoRillit päässä ja silmien päällä hänellä?

Lapseni, elämä ei ole noin mustavalkoista


t. nimim. köyhän ystävän kanssa avioliitossa vuosikymmeniä ollut

Ehdottomasti nro 1! Ei selittelyjä.

En valitsisi kumpaakaan. Saatana.

2 tietenkin.. <3

Ainoastaan 2.