Miten on maailma ennen toiminut

kun ei ollut somea eikä kännykameroita.
Sananvapaudesta ei taidettu nauttia niinä aikoina lainkaan, kun ei ollut paikkaa minne ladata julkisilla paikoilla erilaisissa tilanteissa ottamiansa kuvia?
Vai olisko maailma ollut huomattavasti paljon parempi paikka asua ja elää?

Eräillä somen kolkilla on taas tämän viikon lopussa mietitty sananvapautta ja yksityisyyttä ja henkilötiedon suojaa sekä rikoslakia.
Ahkerat kännykuvaajat vetoavat sananvapauteensa ja siihen että julkisella paikalla saa kuvata. Sananvapauteen kuuluu oikeus saada tietoa.
Perusoikeuksiin kuuluu sananvapaus. Mutta niihin perusoikeuksiin kuuluu myös oikeus yksityisyyteen sekä oikeus tulla arvioiduksi oikein tiedoin. Ja mikä sitten on näiden erilaisten oikeuksien keskinäinen suhde, mikä on tärkeämpää - sananvapaus vai yksityisyys ja oikeus tulla arvioiduksi oikein tiedoin? Kas siinä dilemma.

Henkilötieto. No, sitäkin pitää miettiä. Jos valokuva esittää tunnistettavaa henkilöä, niin se on henkilötieto. Mutta mitä on tunnistettavuus?
Ja kannattaako tätä tunnistettavuutta pohtia, kun tekniikan edetessä kasvotunnistus on entistä tavallisempaa... siis vaikka yhdessä netin kuvassa sun nimeäs ei olis kuvaan liitetty, mutta jos se kuva pystytään hauilla yhdistämään sellaiseen netissä toisaalla olevaan kuvaan, joss sun nimes on myös mukana... eikö tällainen ominaisuus lisää sen toisenkin kuvan tunnistettavuutta esittämäänsä henkilöön nähden. Ja riittääkö loppujen lopuksi se, että yleensä joku sinut siitä yhdestä kuvasta tunnistaa, ja hän voi jakaa tunnistuksensa eteenpäin....
Tarvitseeko nettiin ladattavaksi aiotulle kuvalle hankkia kuvassa olevan henkilön lupa?

Ikuisuusongelma. Ja omat erityiset seikkansa asiaan tuovat alaikäisen oikeuksiin liittyvät asiat, alaikäisellä kun on täysi-ikäistä vahvempi yksityisyyden suoja. Tämä on todettu mm. EU:n tietosuoja-asetuksessa.