HOITAJA TEE TYÖSI ILOLLA

No joo itseasiassa hyvä pointti. En ole tavannut sairaanhoitajaa joka ei korjaisi potilaan erehtyessä häntä lääkäriksi olevansa vain sairaanhoitaja.Lääkäreistä on totuttu näkemään totisia , hyvinkin vakava katseisia . Mutta "hoitajat" oli paikka mikä tahansa , Potilailla on painikenappulat ja nippulat joihin painaessa odotellaan avun saapuvan mahdollisimman pian. Työntekijästä riippuen apu tulee välittömästi tai viivästyen . Vanhustyöstä on puhuttu paljon ja kyllähän se totta on että työntekijöiden istuessa toimistotiloissa piip hälytys tulee "pitäisi päästä vessaan". Me terveet vain menemme samantien mutta toimistossa ei aina haluttaisi nostaa peppuaan , jokainen odottaa että joku muu nousee. keskustelu on kesken uusi hälytys, on heitä jotka lähtevät hymy kasvoillaan väsyneinäkin mutisematta, mutta ikäväkseni on sanottava että on myös heitä jotka moittii vanhusta tuohtuneena heti lähtiessään. Tälläisen ihmisen en haluaisi hoitavan läheisiäni.
En myöskään halunnut koskaan ravintolassa kuunnella humalaisen työntekijän valitusta kuinka vit.....aa mennä töihin. Samaan hengenvetoon lisäten "minä olen hoitaja" Teen raskasta työtä,!
Jokainen tekee sen työn mihin kykenee , ei hoitoala ole ainoa joita pitäisi kiittää ja kumartaa.
Meillä on moniin muihin maihin sairaalan asiat aika hyvällä mallilla.Mutta vanhustyön ongelmista ei turhaan puhuta. Moni siellä työskentelevä on aivan väärällä alalla..Onko se oppikirja ja todistus tärkeämpi kuin osaavat kädet ja rakastava syrän

Yli puolet vanhuspalvelujen "hoitajista" tulisi olla edellisessä ammatissaan, hitsarina, leipurina , siivoojana, vaihetyöntekijänä, taksirenkinä jne. Ei vanhustenhoidossa.

Mun mielestä sairaaloissa hoitajilla pitäsi olla pakollinen asuste, lyhyt mekko josta kuultaa läpi stringit, hyvin avoin kaula-aukko, tällainen asuste vetävän näköisen blondihoitsun yllä saisi kuolemansairaankin jäämään eloon.

Työvuoron jälkeen, reppu täyteen kaljaa ja tupakille kaupan nurkalle (uudelleen koulutettu lähihoitaja). Nähty on, tämmösiä on varmaan suurin osa uudelleen koulutettavista lähihoitajista. En haluaisi tuollaista hoitamaan itseäni. Ei pitäisi ottaa koulutukseen, jos on vähänkään epäilyttävää taustaa. Hyvä, että testit otettiin takaisin.

On käsittämätöntä kuinka ihmisen arvo muuttuu. Vanhaksi tultua ihmiset jotka ovat raataneet enemmän kuin tänäpäivänä on tarve raataa. Tehneet aamusta iltaan työtä , usein käsin ilman kodinkoneita ja maatalouskoneita niska hiessä. Kun koittaa aika että voimat loppuvat , missä heidän arvonsa on ? Heidät useimmiten unohdetaan erilaisiin laitoksiin, joissa osalla on onni saada rakastavia vieraita usein lähelleen, hirvittävä määrä löytyy miltei kokonaan unohdettuja ja sitten on se kolmas joukko joilla ei käy kukaan. Tälläisiäkö me ihmiset olemme. Näinkö meillekkin käy sitten kun meistä ei ole enää hyötyä . Vanhuksilta häviää perheet, kaikilla on kiire. Niin kiire ei ole etteikö ehdi vierailemaan ,se on keksitty syy. Hoitajat ovat sen jälkeen ainoat ihmiset muiden vanhusten lisäksi. Vanhustyö on antoisaa ja palkitsevaa hoitajalle joka tekee sitä mielellään.
Olkoonkin raskasta he ovat sen arvoisiakin. Muistutan että meidän työmme on moninverroin kevyempää ja helpompaa . Sieppaa työntekijät jotka valittavat yhtenään! Vanhusten palkka oli mitätön meidän palkkoihimme verrattuna joista väännetään ja vaaditaan lisää rahaa.
Sama asia koskee sairaanhoitajia. Meidän vanhat ihmiset tekivät hoitotyöt sotien aikana ilmaiseksi.
Olen suivaantunut katselemaan sellaisia hoitotyöntekijöitä jotka mielellään nostattavat itseänsä kertomalla .= olen hoitaja olen hoitoalalla palkkani on aivan liian pieni siihen työhön verrattuna miten joudun taas huomenna raatamaan= Hoitaja tee työtäsi ilolla !!!!! Muitakin ammatteja erittäin epämukavia löytyy , joissa tehdään tuplasti raskaampaa työtä olosuhteissa missä hiki virtaa tai sade kastelee . Jonkun ne on tehtävä ja arvokkuusasteiltaan ovat aivan yhtä arvokkaita kuin muutkin. Raksatyöt ovat raskaita ja olosuhteet epämukavat. Ei uusia sairaaloita nouse itsestään. Oli sadekeli,helle tai pakkanen, töihin mennään. Tämä on vain yksi ammatti sadoista muista . Me saamme palkkamme ja itse olemme työmme valinneet eikö niin.

Ilmaiset omaishoitajat jos sillä nimellä voi kutsua . Hoitaja kuitenkin ilman palkkaa
Ei käydä illanistujaisissa tai rentoutumassa. Kaikki mahdollinen työ on yhden vastuulla ja voimavaroilla.
Samat työt ovat tehtävä kuin laitoksessa, ottaen huomioon henkisen tunne elämän kun kyse on
hyvin läheisestä sairaasta ihmisestä.

-lääkeasiat
-hoitotyöt
-kylvetykset
-piikitykset
-ei 8h päiviä
-ympärivuorokautinen työvuoro
-henkinen tuki
-fyysisten voimien sietokyvyn ylittyminen
-unettomat yöt
-stressi läheisen menettämisestä
-paperi asiat
-lääkärikäyntien kontrollointi ja asioiden sisäistäminen
-uusien hoitomuotojen opettelu
-vaipanvaihdot
-alapääpesut
-haavahoito
.näitä olisi loputtomiin ja jokainen tapaus on erilainen !
Kuinka moni hoitaa itse vuodesta toiseen lapsensa, puolisonsa, tai vanhempansa vetämättä Marttyyrin pukua ylleen.

Omaishoitaja tekee oman valintansa ryhtyessään tehtävään. Yleensä kyseessä on läheinen suhde hoidettavaan, velvollisuudentunne tai itsepäisyys. Laitoshoidossa suhde asiakkaan ja hoitajan välillä on etäinen ja usein pelkästään tekninen. Tilannetta voisi verrata yrittäjään joka hoitaa huolellisesti omaansa ja tietenkin kaikki hyötykin jää hänelle, toisaalla vieraalla palkan vuoksi työssä käyvään joka tekee vain sen mistä hänelle maksetaan. Talkoita ei tunneta kun työtä tekee elääkseen.

Kuka noita pitkiä jaaritteluja tänne suoltaa, kukaan noita viitsi lukea!

Minä esimerkiksi ! En sano jaaritteluiksi kenenkään kirjoitusta ! Mukavaahan se on kuulla mielipiteitä ja lueskelella näitä eri aiheista kertovia viestiketjuja jotka koskevat Jkl:ssä tapahtuneita asioita.
Joskus herne menee jonkun nekkuunkin. kun asia kolahtaa .

Menee puurot ja vellit taas sekaisin kun kiihtyneinä kirjoitellaan. Hoitolaitoksessa hoitaja, oli se nimike mikä hyvänsä, on palkkatyötä elääkseen tekevä henkilö, yleensä nainen. Hänen tavoitteensa on saada leipä itselleen ja mahdollisesti perheelleen tekemällä työnsä asiallisesti. Hän tekee sitä työpaikallaan valvonnan alaisena, ei tutussa kotiympäristössä Hänen on lähdettävä työpaikalleen sovitusti olisi sitten pakkanen tai myrsky, vi...taisi tai ei. Hoidettavat laitoksissa osaavat vaatia paljon enemmän kuin mitä hoitajan työnkuva edellyttää, joten hoitajan on luovittava siinä välimaastossa kykyjensä ja voimiensa mukaan. Laitoksen hoitajalla saattaa olla kymmeniä erilunteisia hoidettavia, ei yhtään sellaista jonka kanssa olisi ollut 40 vuotta naimisissa!
Joten on sairasta verrata palkkatyötä ja perheenkeskeistä huolehtimista keskenään.
Moni tuntuu jakavan mitaleja omaishoitajille mutta tekisikö itse saman ratkaisun pakon edessä.

Voidaanhan toki säätää laki joka velvoittaa omaiset huolehtimaan vanhuksistaan ihan itse omassa kodissaan. Luulen että änkytys loppuisi hyvin lyhyeen ja huonompikin laitoshoito alkaisi kelvata.
Toinen mahdollisuus on että kun vanhuksen omat varat loppuvat niin omaiset velvoitetaan osallistumaan hoitokustannuksiin rahallisesti. Näin voidaan palkata hoitajia lisää.