Auttakaa oikeesti, en tiedä kuka olen ja kuka haluaisin olla! yritän olla täydellinen kaikessa, kävelytyylini,ulkonäköni, eleeni ja puheäänini täytyvät olla aina täydellisiä. Kuitenkin olen kuin seinän värinen, eikä kukaan halua tutustua minuun eikä ketään kiinnosta. Hämmästelevät vain tai katselevat lävitseni. Olen näkymätön!
Olen ehkä liian hiljainen, mutta tarpeen vaatiessa avaan kyllä suuni. Kun tekisi niin mieli heittää joku huumoripläjäys (huumorintajuinen ihminen kun olen), niin en sanokaan yhtään mitään! miksi se on niin vaikeaa? ja jos minulle esitetään yllätyksellisesti jokin kysymys niin vastaankin siihen yksinkertaisesti, vaikka voisin sanoa siinä vaikka mitä.
Minua ärsyttää kun kukaan ei arvosta kiltinpuoleista ihmistä, kohtelevat kuin jotain vammaista jota saa riepotella mihin sattuu. He luulevat että minulle saa sanoa mitä vain, koska en siitä pahastu tai etten tylsisty.
Tuntuu kuin täydellisyyteen pyrkivä persoona on vallannut todellisen persoonani. Olen kuin robotti, jolla on samat elämänkaavat päivästä toiseen. Enhän minä koskaan tule olemaan täydellinen, joten miksi pyrin täydellisyyteen? toivottavasti tajusitte jotain kirjoituksestani. Olisi kiva jos kommentoisitte jotenkin.
Olen ehkä liian hiljainen, mutta tarpeen vaatiessa avaan kyllä suuni. Kun tekisi niin mieli heittää joku huumoripläjäys (huumorintajuinen ihminen kun olen), niin en sanokaan yhtään mitään! miksi se on niin vaikeaa? ja jos minulle esitetään yllätyksellisesti jokin kysymys niin vastaankin siihen yksinkertaisesti, vaikka voisin sanoa siinä vaikka mitä.
Minua ärsyttää kun kukaan ei arvosta kiltinpuoleista ihmistä, kohtelevat kuin jotain vammaista jota saa riepotella mihin sattuu. He luulevat että minulle saa sanoa mitä vain, koska en siitä pahastu tai etten tylsisty.
Tuntuu kuin täydellisyyteen pyrkivä persoona on vallannut todellisen persoonani. Olen kuin robotti, jolla on samat elämänkaavat päivästä toiseen. Enhän minä koskaan tule olemaan täydellinen, joten miksi pyrin täydellisyyteen? toivottavasti tajusitte jotain kirjoituksestani. Olisi kiva jos kommentoisitte jotenkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tai ainakin uskon tietäväni miltä sinusta tuntuu. olen itse käynyt läpi jotakin samaa ja käyn kai vieläkin.
se täydellisyyden tavoittelu on vain niitä omien ihanteiden tavoittelua. ne eivät todennäköisesti ole muiden mielestä mitään erityisen ihanteellisia asioita.
tottakai itseä voi ja pitää kehittää, mutta sinä olet kuitenkin sinä ja suuri aarre elämässä on, kun opit pitämään siitä mikä olet. sinun ei tarvitse olla kukaan muu. olet sopiva juuri sellaisena kuin olet. niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
itseä pitää voida toteuttaa ja rohkeutta siihen voi kehittää ihan pienissä asioissa. aloita vaikka tervehtimällä myyjiä kaupassa, kuskeja linja-autossa...tms. hymyile. ole kohtelias ja ystävällinen. jos toinen ei ole sitä sinulle takaisin, älä missään nimessä loukkaannu! se on hänen vammaisuuttaan. avaa suusi rohkeasti tilanteessa kuin tilanteessa. et arvaakaan kuinka moni ihminen oikeasti haluaa kuulla sinun ajatuksiasi, jos sinulla kerran niitä on. ja uskon että on. esitä asiasi sinuna itsenäsi. älä yritä olla kukaan muu. jos jännittää anna sen sitten näkyä. ole aito itsesi kaikessa mitä teet. roolin vetämisellä on huonot vaikutukset.
ole armollinen itsellesi. jos epäonnistut, anna anteeksi itsellesi. epäonnistuminen on paljon kasvattavampaa kuin se että ei koskaan tekisi virheitä.
"Minua ärsyttää kun kukaan ei arvosta kiltinpuoleista ihmistä, kohtelevat kuin jotain vammaista jota saa riepotella mihin sattuu. He luulevat että minulle saa sanoa mitä vain, koska en siitä pahastu tai etten tylsisty."
Joo..toi on kumma juttu! Rupesinkin tahallani olemaan hieman "ilkeä", niin johan menee viesti perille - PERKELE!!