Nyt ollaan sitten erääseen tuttavan tuttavaperheeseen ottamassa kissaa. Mikäs siinä, kysytte.
No se, että perheen 4v pojalla on pahat allergiat ja myös allergia kissalle on todettu ihan allergiatesteissä (ihokoe ja jokin verikoe). Perheessä oli kissa kun poika oli vauva, sitten poika alkoi oireilla ja tehtiin testit joissa todettiin kissa-allergia ja monia muitakin allergioita. Nyt heille ollaan kuitenkin ottamassa taas kissaa. Perheen äiti on se joka kissaa hinkuu "kun meillä on aina ollut kissa eikä sitä oikein osaa olla ilman". Hän oli kuulemma jostain lukenut, että iso osa allergioist häviää kun lapselle tulee ikää. Niin että nyt sitten ajateltiin kokeilla uudelleen sitä kissan pitoa, annetaan se sitten pois jos ei onnistu.
Tuskin kuitenkaan vielä neljän vuoden ikään mennessä allergia on hävinnyt kun se vasta vajaa kolme vuotta sitten todettiin. Ja aika vastuutonta on mielestäni leikkiä oman lapsensa terveydellä. Pahimmassa tapauksessa lapsi voi saada astman ja elinikäisen vaurion keuhkoihinsa.
Ja säälittää kissa parka. Ajatelkaa kun se kiintyy perheeseensä ja sitten se annetaankin pois tai pahimmassa tapauksessa viedään tapettavaksi. Äidin asenne oli kuulemma "onhan noita kissoja", kun tuttavamme oli kauhistellut hänen välinpitämättömyyttään.
Pientä rajaa. Ihmisen typeryys ja julmuus on ihan uskomatonta. Ihan kuin kissa ei olis ollenkaan elävä olento jolla on tunteet ja sielu, vaan jokin lelu vain jok voidaan paiskata syrjään kun ei enää sovikaan kuvioihin.
Samanlaisia stooreja saa koko ajan lukea myös paitsi kissojen niin koirien osalta. Kun se pentu on niin söpö ja kaikkea. Pahuksen idiootit. Tulee suoraan sanottuna mieleen että tuollaisille pitäis vähän takoa järkeä kalloon.
No se, että perheen 4v pojalla on pahat allergiat ja myös allergia kissalle on todettu ihan allergiatesteissä (ihokoe ja jokin verikoe). Perheessä oli kissa kun poika oli vauva, sitten poika alkoi oireilla ja tehtiin testit joissa todettiin kissa-allergia ja monia muitakin allergioita. Nyt heille ollaan kuitenkin ottamassa taas kissaa. Perheen äiti on se joka kissaa hinkuu "kun meillä on aina ollut kissa eikä sitä oikein osaa olla ilman". Hän oli kuulemma jostain lukenut, että iso osa allergioist häviää kun lapselle tulee ikää. Niin että nyt sitten ajateltiin kokeilla uudelleen sitä kissan pitoa, annetaan se sitten pois jos ei onnistu.
Tuskin kuitenkaan vielä neljän vuoden ikään mennessä allergia on hävinnyt kun se vasta vajaa kolme vuotta sitten todettiin. Ja aika vastuutonta on mielestäni leikkiä oman lapsensa terveydellä. Pahimmassa tapauksessa lapsi voi saada astman ja elinikäisen vaurion keuhkoihinsa.
Ja säälittää kissa parka. Ajatelkaa kun se kiintyy perheeseensä ja sitten se annetaankin pois tai pahimmassa tapauksessa viedään tapettavaksi. Äidin asenne oli kuulemma "onhan noita kissoja", kun tuttavamme oli kauhistellut hänen välinpitämättömyyttään.
Pientä rajaa. Ihmisen typeryys ja julmuus on ihan uskomatonta. Ihan kuin kissa ei olis ollenkaan elävä olento jolla on tunteet ja sielu, vaan jokin lelu vain jok voidaan paiskata syrjään kun ei enää sovikaan kuvioihin.
Samanlaisia stooreja saa koko ajan lukea myös paitsi kissojen niin koirien osalta. Kun se pentu on niin söpö ja kaikkea. Pahuksen idiootit. Tulee suoraan sanottuna mieleen että tuollaisille pitäis vähän takoa järkeä kalloon.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ei tommone voi mennä läpi! ensin otetaan kissa, sitten yhtäkkiä, kappas sehän onkin allergia, kissa pois vuoden päästä uusi kissa! törkeää! tosiaan tuntuu, että kissoja voi rytkyttää paikasta toiseen kuin rättiä!!!!! Raivostuttavaa!!!!!!!!!!!!!!!
Pojan allergia voi sitä paitsi pahentua vaikka millaiseksi! parin vuoden päätä poika ei voi edes olla saman katon alla kissan kanssa ilman että silmät vuotaa.... Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset kaikkia älkääkä vain itseänne!
Melkein samantyyppinen tarina tulee vastaan aina kun jututtaa ihmisiä. "Juu meilläkin on ollut kissa", ja siinä vaiheessa ei tahtoiskaan kuulla enempää. =(
Varmaan tämäkin perhe on lähtenyt ottamaan kissaa vain, koska lapsi sellaista haluaa.
Niin ja kissasta on tullut eräänmoinen ilmiö myös nurisolle: heti kun muutetaan kotoa, syttyy lamppu, että hei..kissanpentu on ihana ja minulla on nyt oma päätösvalta niin että voin tehdä ihan mitä haluan!
Kissa vauvan korvikkeena on myös tuttu ilmiö. Ensin hankitaan kissa, sitten toinen, ja sen jälkeen todetaan olevamme kypsässä iässä lisääntymään, jolloin kissat alkaa näyttämään jo riesalta kodissa.
Ja vielä jatkoksi edelliselle, kun lapsi on 'askel'-iässä niin herätään ottamaan uudelleen kissa, sillä tarvitseehan ihmisvauva kissavauvan mitä retuuttaa. :)
Listaa voisi jatkaa yhä lisää. Kissoja hankitaan eri tarkoituksiin ja niistä luovutaan usein samasta syystä: kissa ei olekaan enää kiva lemmikki, sehän vaatii vastuuta, joten parasta sysätä vastuu toiselle. Eihän kissa ollutkaan niin mukava, suloinen ja helppo lemmikki mitä alussa kuviteltiin. :)
Kuinka moni kansalaisista on todellisuudessa aitoja kissaihmisiä? ...Tätä sopii pohtia ja tätä jään itsekin miettimään.
Minulla todettiin juuri kissa-allergia (menin siitepölyn takia testiin). Kaksi kissaani ovat olleet luonani 5 vuotta, en ole mielestäni saanut niistä oireita, keväisin vain aivastelen ja nenä vuotaa. En luovu kissoistani. En vaikka joutuisin syömään lääkkeitä lopun ikääni.
Mahdoitko nyt vähän liioitella asioita? On totta että kun muutin pois kotoa otin kissan. En siksi että "voin tehdä mitä haluan", vaan siksi koska halusin kissan. Toki mun piti vanhemmilta pyytää suostumus, koska tiesin et hoitopaikkaa varmaan joskus tarviin, eli ei mulla ollut yksin asiaan päätösvaltaa, lisäksi piti poikaystävän mielipide kysyä.
On totta että ensimmäisen kissan jälkeen hankin, en toista kissaa, vaan koiran. En menisi näitä sanomaan vauvakuumeeksi, koska ainakaan tietoisesti en siitä kärsinyt silloin. Nyt sitten olen "kypsässä iässä lisääntymään" eli yksi asukas lisää on tulossa huhtikuussa, mutta ei pienessä mielessänikään ole käynyt että kissani taikka koirani olisi riesana kodissani. Päin vastoin, ei kotini olisi koti ilman eläimiäni, ja niistä en mistään hinnasta suostuisi luopumaan, mutta se ei kai ole kiellettyä, että saa vauvan vaikka kodissa on lemmikkejä?
Sulla oli jännä tyyli yleistää asioita, niin siksi kerron mielipiteeni ja kokemukseni. Ei kaikki nuoret ota kissaa kapinoidakseen, eikä tee lapsia antaakseen lemmikkinsä pois. Kyllä noi mun tytöt ovat mulle edelleen äärettömän tärkeitä, vaikka vauva onkin tulossa. Kaikille olen koittanut jankuttaa että vauvan syntymisen jälkeen pitää huomioida eläimiämme samalla tapaa, etteivät ole mustasukkaisia.
Mutta jatkoja sinulle =)!
yleistäminen tietenkin tulisi ymmärtää niin, että ilmiötä tapahtuu jossain määrin. Ei toki joka toinen tapaus ole tällainen. :) Itseni mukaan lukien. ;) Minulla tosin oli eläimet jo ennen kuin pois muutin, mutta jatkuvasti korvaan särähtää niin lähipiiristä, kuin täysin ulkopuoleltakin tällaisia, mm. tällaisia vauvan korvikkeeksi hankittuja kissajuttuja.
Lemmikit ja lapsi on todella hyvä yhdistelmä lapsenkin kannalta: tämä oppii pienestä pitäen elämään lemmikkien kanssa (mikä joidenkin tutkimuksien mukaan vähentää riskiä saada myöhemmin allergiaa)ja lapsi oppii miten eläimiin suhtaudutaan oikein. Eli on todella typerää luopua eläimistä vain, koska tulevalle lapselle täytyy saada tilaa, eri asia tietenkin jos allergia puhkeaa. Ja tottakai vauvan syntymisen jälkeen se vie miltei kaiken huomion ja ajan, mutta myös lemmikeille pitäisi riittää aikaa ja huolenpitoa niin kuin alkuvaiheessakin. Lemmikit voivat muuten tulla mustasukkaiseksi vauvalle ja alkaa käyttäytyä häiriöivästi.
Ole huoleti jos et itse toimi näin epäkypsästi mitä jotkut nuoret. ;) Yksikin pariskunta hankki kissat, mitkä sitten pyöräyttivät pentueen. Sekä vanhemmat kissat, että pennut annettiin pois ja seuraavaksi odotettiin lasta. Tällaisissa tapauksissa voi olla takana toki muutakin, kuten henkilökohtaisia ongelmia.
Nämä vain ovat surullisia juttuja eläimien kannalta, sillä ainoastaan ne kärsivät. =(
Mun pitäis allergiatestien mukaan olla todella allerginen kissoille ja lapsena oireilinkin.
Nyt on ollu kotona n. 3 vuotta kaksi kissaa ja hyvin ollaan pärjätty, ei siis mitään oireita. Tuntuu et flunssaankaan en ole sairastunu kunnolla sen jälkeen kun kissat tuli taloon.
Makuuhuoneessa meillä on ilmansuodatin.
minkäs ikäinen olet? Monilla allergiat helpottaa lapsuuden jälkeen. Olet ilmeisesti yksi niistä onnekkaista joille näin käy :)
Harmi vaan kun jotkut luulee että tämä on absoluuttinen totuus eli että kaikilla allergia helpottaa lapsuuden jälkeen. Näinhän asia ei todellakaan ole vaan joillakin se voi myös pahentua. Enkä tosiaan usko näin käyvän pikkulapselle jos äiti on vastuuton kissanottamisen suhteen.
Oon kohta 23v.
Tyttökissa vajaa 3v ja poikakissa 10kk.
Nyt vaan jännätään et miten käy kun meille syntyy vauva syksyllä.
Toivottavasti vauva ei ois allerginen. Kissat olleet meille kuin lapsia tähän mennessä kun luultiin et lapsia meille ei siunaannu. Kissoille etsitään sitten uudet hyvät kodit jos allergiaa ilmenee. En ala leikkimään vauvan terveyden kanssa niin vastuuton ihminen ei saa olla että lapsen allergian uhallakin eläimen ottaa vaikka itse sitä haluais.
joo just..siis tuohan on jo ihmishengellä leikkimistä.. ja kissan. Pikkusiskollani (5.v) on allergia ja ei tulisi mieleenkään laittaa kissaa samaan tilaan hänen kanssa. kerran allergia meni niin pahaksi hometalossa että kiikutettiin vauva sairaalaan teho-osastolle sen takia. Minkäköhän ikänen äiti on tässä tapauksessa kyseessä kun haluaa oman pojan hengellä leikkiä? ja haluaa itse vain sitä kissaa? Pojalla on hyvä tulevaisuus astmaatikkona! eikä siltä pojalta varmaan itse ole kysytty että hei..haluatko viettää koko loppu elämän astmapiippua vedellessä.. saatikkaan siitä että jos poika olisi halunnut tulla joskus huippu-urheiliaksi..? mihin tämä mailma on menossa?huH HUH!
no, meillä on kaks kissaa. minulla on todettu allergia, mutta en nykyään saa oireita pahemmin kissoista. minulla on ollut pienestä lähtien allergia, mutta nyt se on ehkä parantunut tai jotakin. ei sitä ainakaan huomaa. meillä ei ole aikomusta hävittää kissoja, vaikka mulla onkin allergia. minä pärjään ihan hyvin niiden kanssa. olen itse aikuinen ihminen, mutta tuo on vähän liikaa, että äiti haluaa kissan jos lapsella on allergia. kyllä lapsen terveys pitäisi ottaa etusijalle. meillä on suvussa paljon allergiaa, ja varmasti periytyisi lapsillekkin. mutta tässä talossa ei tehdä lapsia, ennenkuin kissat ovat kuolleet tai on niin iso asunto että ei ole haittaa jos on kissat ja lapsi. niin minä olen päättänyt.
Mun mielestä sun tilanne onkin eri asia. Et ole pieni lapsi enää (kait ;)) ja päätät itse asiasta. ja eikös sinänsä ole tuon äidin olettamus että allergiat voi parantua iän myötä niin periaatteessa ihan totta ja niin varmaan sullekin on käynyt, mutta eikai ne vielä siinä lapsuusiässä parane. Ja kun on jo kerran sitä kissaa kokeiltu tossa perheessä niin kyllä toi on mun mielestä järjen köyhyyttä.
Totta muuten on mitä joku aikaisempi ihminen totesi, että kissoja otetaan jotenkin hetken mielijohteesta "hei se on söpö". Koirat taitaa päästä kuitenkin vähemmällä kun ne yleensä maksaa, kissanpentuja valitettavasti saa ilmaiseksi.
KOhta on varmaan taas "annetaan allergian takia" -ilmoitus lehdessä. Onkohan se äiti ihan viisas? Ja tosiaan käy mielessä että onkohan kyseessä joku teiniäiti joka itsekin vielä on ihan lapsi kun noin lapsestaan piittaamatta kissaa hinkuaa.
Aluksi kuulostaa ylireagoinnilta, mutta kyllä kai tämä olisi lastensuojeluasia. Vanhemman tehtävä on huolehtia lapsensa hyvinvoinnista ja terveydestä, eikä tehdä asialla ihmiskokeita.
Ilmoituksen voi tehdä lastensuojeluun myös nimettömänä. Eikä tarvitse pelätä huostaanottoa tai muuta dramaattista, kyllä sieltä ensisijaisesti saa tukea ja ohjausta. Sitä nämä ihmiset ja niiden lapset sekä lemmikit tarvitsisivat.
Tuli vain mieleeni, että voisitko mahdollisesti puhua tästä asiasta kyseiselle äidille? Se tietenkin riippuu siitä miten hyvin tunnet perheen, mutta jonkun olisi hyvä puuttua asiaan. Muutenhan tuossa saa kärsiä lapsi ja kissa vain sen takia, että äiti ei osaa tajuta ettei kaikkea voi saada.
Allergiat on ikäviä, mutta joskus niitä vaan tulee. Itselleni on terveydenhoitaja sanonut, että allergiassa voi vaikutaa sekin, jos ihminen on tosi motivoitunut kissan pitämiseen, eli toisin sanoen rakastaa kissaa niin paljon. Silloin voivat allergiaoireetkin kadota.
Tässä tapauksessa tuskin kuitenkaan kyse on siitä. Lasten allergioiden kanssa ei kannata leikkiä.
en kovin hyvin tunne kyseistä perhettä, ovat hyvänpäivän tuttuja kavereideni kautta (asuivat ennen heidän naapurissaan). Mutta käsittääkseni kaverini on kyllä ottanut asiaa puheeksi heidän kanssaan mikä onkin hyvä koska kaverini on sairaanhoitaja lastenosastolla eli tietää mistä puhuu. Eli äiti saattais vaikka tämmöstä järkipuhetta kuunnellakin.
Siis todella raivostuttavaa ja typerää!!! Kyllä ihmiset sitten osaa olla tosi "hulluja".
Sitäpaitsi se on vaarallistakin, jos lapsella ei oo parantunut allergia, niin joko se pahentuu tai voihan se tietty parantuakkin, mutta se voi pahentua sitten jopa astmaan!
Ja mitäs sitten kissaparalle käy??
meillä kävi aikanaan näin: veluni oli pikkuinen ja allerginen kissoille. todistetusti. ja meillä myös aina ollut kissoja. etäisyyttä kissoihin otettiin, mutta velu halusi niiden kans touhuta koko ajan. ja jos ei kotona saanut hoivata, hakeutui naapuriin! kissojen hoito toimikin "siedätyshoitona" ja allergia alkoi helpottaa vuosi vuodelta enemmän, tosin alussa oli hiukka vaikeaa. näin hänest tuli täysin allergiaton kissoille ja sillä hyvä. monasti pikkuisena (esim. alle 5v) allergiat voivat olla ohimeneviä ja jos ne eivät ole pahoja, eikä astmaattisia oireita tms., ei kannata alkaa hätävarjelun liioittelemiseen! maalaisjärkeä saa käyttää.