Pohdintaa itsen valo-osasta ja pimeyden osasta

Näen itse tuon sillä tavalla, että kaikilla on positiivinen valo-itse ainakin jollain tasolla. Joillakin se on peittynyt pahojen töiden vuoksi, jolloin sen havaitseminen ja käyttäminen on hankalampaa. Itsen kuonan voi puhdistaa elämällä omantunnon mukaan oikein. Kaikilla omatunto ei ole samanlainen, mutta ei haittaa. Pääasia että elää oman omamtuntonsa mukaan oikein, hyvää ja positiivista elämää.

Eli äskeiseen: varsinaista pimeyden osaa ei ole, valo-osa voi olla vain peittynyt kuonan alle.

"Pimeyden osa tunnistaa kilpailuhenkisyyden ja itseorientoitumisen."

Taitaa olla kovasti tuo "Pimeyden osa" voitolla sitten nykyään. Talouskilpailustahan yhteiskuntamme elää, ja vain voittajia kuunnellaan. Missä on tasa-arvo, ja ajatus siitä, että itsekin joskus voi hävitä??

*kauhistu ja kuole*

Ihmisellä on molemmat puolet valo ja pimeys, hyvä ja paha puoli ja syystä. Molempia tarvitaan. Mutta molemmissa puolissa saattaa tulla 'heikkouksia' tai asioita/ihmisiä tuhoavia jos ei osaa pitää niitä kurissa. Samoin kuin järki ja sydän, molempia tarvitaan. Ihminen ei voi olla pelkästään hyvä koska sitä pimeämmän puolen käyttöä tarvitaan arkielämässä. Jos ihminen on pelkästään hyvä silloin muissa havattava pahuuden puoli kasvaa koska se hyvyys pelkästään ei estä sen kasvamista. Ei ole tervettä pelkästään rakastaa esim. lapsiaan koska se 'pimeä' puoli ojentaa ja ohjaa, eikä salli asioita jos lapsi alkaa esim. käyttää väkivaltaa toisia lapsia kohtaan. Siihen on silloin puututtava tarmokkaasti ettei se kasva. Mutta lapsia ei kasvateta väkivallalla. Eikä myöskään ole tervettä hemmotella heitä kohtuuttomasti, rakkauden nimissä. Samoin tarkoitus ei ole vain myötäillä esim. puolisoa vaan silloin kun epätervettä ja alistavaa, pelottavaa ja ahdistavaa käytöstä ilmenee toisella, on osattava puolustautua ja jopa erottava tai ainakin osoitettava että jos esim. väkivaltainen, kontrolloiva ja uhkaileva käytös ei lopu on oikea aika erota. Sitäkään ei tule sallia. Ja käytämmehän me sitä pimeää puolta myös kun vastustamme epäoikeudenmukaisuutta emmekä vain myötäile mitä yhdyskunnassamme tai maailmalla tapahtuu. Boikotoimme yrityksiä, kauppoja, jos havaitsemme siellä epäsolidaarisuutta, tai huonoa, ala-arvoista käytöstä tai esim. rasistista käytöstä tai käytäntöjä. Se pimeä puoli ei koskaan saisi käyttää tuhoavaa voimaa: väkivaltaa, tuhoamista, särkemistä, uhkailua, luoda turvattomuutta ympärilleen, käytöstä jossa ei kunnioiteta toisen koskemattomuutta tai häneen ja hänen omaisuuteensa kajotaan laittomasti: varastetaan, huijataan, mustamaalataan, kostetaan jne. Ihmisen pitäisi tiedostaa milloin pimeys on rakentavaa toisten ohjausta ja minkälainen käytös on tuhoavaa, alkaen puheesta, äänensävystä. Pimeys ei ole jokin henkivalta joka on ulkopuolellamme vaan meissä oleva sävy joka tekee joko tuhoja jopa särkee ihmisiä henkisesti ja aiheuttaa muissa pelkoja tai kasvattaa kanssakulkijoita ja oikaisee heidän huonoa käytöstään koska emme alistu heidän nyrkkeilysäkeikseen, sylkykupeiksi, törkeän rahastuksen kohteiksi vaan usein paljastamme sen joten he joutuvat vastaamaan teoistaan oikeudessa ja saavat rangaistuksen. Joskus halumme rakastaa jopa kerjäämiseen ja orjallisuuteen asti estää meitä saavuttamasta voimaamme. Jossa tiedämme mikä on oikein ja mikä väärin. Voimassamme emme uhriudu vaan liikutamme vahvaa energiaa ja itseämme pois tilanteista ja ihmissuhteista jotka eivät oikeasti tuo meille onnea. Jotka oikeasti vain estävät meitä käyttämästä potenttiaaliamme ja vahvuuttamme.