Mitäs olette

Telsua tollannut. Sitähän sitä monesti tekee.

Nokian kaupungissa ainakin vielä valvotaan.

Katsoin elokuvan the awakening
Loppu jäi vähän hämärän peittoon et kuoliko se päähenkilö vai ei.

Lähes koko elokuvan katsoin ilman ääntä kun säikyn ja pelkään äänitehosteiden kanssa tän tyypin leffoja katsoo


Nyt täytyy katsoo vastapainoksi hetken jotain piirrettyä. Muuten tuo elokuva tulee sata varmasti mun uniin. Kuolema teemat tulee lähes aina varsinkin kun kävi niin tunteisiin että eläydyin kohtauksiin kyynelillä.

Se tietää et nyt meni syvälle tonne psyykkeeseen ja elokuvan prosessointi käy kiivaana päässä yölläkin jos en sekota asiaa laittamalla vaikka pari jaksoo karvista meneen

Ajatellut asioita ja sitä, kuinka pienet aivot minulla oikeasti onkaan.
Joskus kuvittelen ymmärtävänikin jotain, mutta totuus on, että en ole mikään välkky ihminen.
Ehkä ne perunat osaan keittää ja kastikkeen tehdä.
Mutten ymmärrä juuri mitään ihmisistä ja vähiten itseäni.
Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä tyhmemmäksi tulen. Olen väsynyt.

En minäkään rakastaisi itseäni jos olisin joku muu. En löydä enää yhtään syytä miksi joku voisi rakastaa minua. Onneksi aina voi keskittyä muuhun kuin itseensä. Kaikkeen kauniiseen.

Ei kuulu sulle!