Yksi kokemus elämässä

Anteeksi, vielä sananen. Aloittaja asettaa kysymyksensä kuin olisi ymmärtämätön ja välinpitämätön toisen merkityksellisyydelle, hänen tuntemalleen kokemukselle. Sivuuttaa lähtökohtaisesti toimillaan ihmisen ja hämmentyy jos tulee ilmi ilmaisuja jotka tekevät ihmisen eläväksi, merkitykselliseksi omassa kontekstissaan.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, vielä sananen. Aloittaja asettaa kysymyksensä kuin olisi ymmärtämätön ja välinpitämätön toisen merkityksellisyydelle, hänen tuntemalleen kokemukselle. Sivuuttaa lähtökohtaisesti toimillaan ihmisen ja hämmentyy jos tulee ilmi ilmaisuja jotka tekevät ihmisen eläväksi, merkitykselliseksi omassa kontekstissaan.

Lue lisää

Selvä narsisti siis.

Anonyymi kirjoitti:

Selvä narsisti siis.

Onhan tuo vahvasti ilmaistu, voihan on tietynlaista kyvyttömyyttä välittää, ymmärtää, nähdä toisen kantilta asioita. On ehkä asemoinut ihmisen tiettyyn pisteeseen, asemaan ja siitä toisen liikahtaminen hämmentää liikaa, kuin Sinä noin, oletko tarpeeksi merkityksellinen.

Mutta jos vielä kaupanpäälle teeskentelee ettei tiettyjä perusteita ole, ja osaa keskittyä niihin, ai tuollaista tyyliin, niin kyllähän tuollainen nimitys painottuu.

Keittiöpsykologit vauhdissa.

Anonyymi kirjoitti:

Keittiöpsykologit vauhdissa.

Tiettyjen mallinnusten pohjalta voi tulla vedettyä johtopäätöksiä. Suorasukainen toteamus ei välttämättä lisäarvoa anna aihepiiriin. Mikä lie aloittajan aihepiiri ja mistä syntynyt huolenaihe? ei avaa enempää ei vastaa, ihmettelee vain koska ei ymmärrä. Käsittelee asiaa kuin hänen tuntemuksensa olisi uhattuna, ei välttämättä näe aihetta.

Johtopäätöksiä ja kuvitelmia, kapeita vanhoja ajatusmallinnuksia, oletuksia niiden pohjalta. Kerron teille tarinan, kuvitelkaa mielessänne ensin savanni, viidakko rumpujen etäinen kumina.

"Savannin tiikeri astelee levollisena luoden nälkäisiä katseita, eräs erityinen linnunpoikanen pyrähtää lähettyville, katse kiinnittyy heti kiinni, tuon haluan.

Kaikessa kepeydessään linnunpoikanen varomattomasti lentelee, laulaen kaunista säveltä, joka meinaa lumota tiikeri katselemaan ihmeissään, linnunpoikanen on kuin ei ymmärtäisi luonnon lakeja, meinaa mullistaa pienellä väkevyydellään. Kääntäen asetelman päälaelleen, siitä suuttuneena tiikeri vetäytyy, ei ymmärrä, ei tässä tietoisuudessa.

Nyt ihmettelee jo koko viidakon väki, mitä meinaa tuo linnunpoikanen tehdä, näkevät on suuressa vaarassa hän, koko luomiskertomus aatamista eevaan. Hakevat alkuasukkaat, aidot luolamiehet ja naiset arsenaalin talttuttaakseen uhkaavan vaaran. Viikakko rumpujen pauke kohenee.

Linnunpoikanen tuntuu kuin empisi, turvassa on parempi olla muun väen kanssa, kaihoisasti haaveilee yhteisestä hetkestä savannilla, olettaa parempi näin, tiikerit on tiikereitä eivät kaipaa huomioonottamista, silti välillä iloisesti luo laulunsävelmänsä, kuin kahletsien tiikerin, osoittaen muulle väelle, tuolla tuolla se taasen on nähty, ilman todellista halua savannille tiikerin seuraan, viidakon lehvistössä on parempi olla. Savannin koko pienenee, ei jää varjoista paikkaa levähtää, kuin jatkuva ajojahti on päällä tässä viidakon lakien alla".

Sitten todellisuuteen, tunteista on annettu väkeviä selostuksia tällä palstalla, määritelmiä, oikeutuksia. Tunteita on monenlaisia, tuskin ihmiset samalla tavalla kukaan tuntevat, saman määrityksen alle ihmiset usein itsensä osaavat samaistaa, luovat tai kertovat sillä sitä, miten ne heistä ihmisenä heijastuvat, selvä. Tietoisuuden kanssa yhtä linjaa, asettuvatko siihen todellisuuteen missä elää? ettei ole uppoutuvaa, peittelevää haaveilua, toisia väärällä tavalla sitovaa,, vaikutuksien tekemistä kiertoteiste muille/muiden kautta, jotka sitten heijastavat niitä vaikutuksia liiallisesti toisen elämään, ilman halua huomioonottamisiin, olemista elämässä.

Turhaa oikomista: on olemassa myös urostiikeri, ei kovinkaan feminiininen.