Toiminnalinen häiriökö?

Katsoitteko TV1:sen ohjelman Perjantai, joka esitettiin perjantaina 3.5.2019?

Ohjelma käsitteli ympäristöyliherkkyyttä.

Ohjelmassa esiintyi kaksi potilasta, joiden kummankin taustalla oli sisäilmaongelma, jonka seurauksena toinen sairastui sähköyliherkkyyteen ja toinen hajuste- ja kemikaaliherkkyyteen.

No eipä mitään uutta auringon alla.
Uutta oli vain se ikään kuin lääkäriasiantuntija olisi pitänyt niitä uusina ilmiöinä, vaikka niitä on esiintynyt ja tutkittu jo ainakin 1960-luvulta lähtien.

Lääkäriasiantuntijana ohjelmassa esiintyi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ylilääkäri Risto Vataja.
Hän oli ollut mukana työryhmässä, joka on ollut perustamassa HYKS:n toiminnallisten häiriöiden yksikköä, jonka tarkoituksena on auttaa myös ympäristöherkkiä ihmisiä.
Ylilääkäri Vatajan mukaan toiminnallinen häiriö tarkoittaa kehollisia, monissa elinjärjestelmissä olevia oireita (eli, aivosumua, ongelmia ympäri kehoa, hankalia kipuja, lepoon, valverytmiin tai uupumukseen liittyviä oireita) jotka heikentävät huomattavasti toimintakykyä.
Kun ym. oireilu liittyy myös fibromyalgiaan, niin ylilääkäri Vatajan mielestä on vaikea sanoa onko potilas ympäristöherkkä (sähkö-, hajuste-, kemikaaliyliherkkä) ja/tai sisäilmaongelmainen.

Ylilääkäri Vatajan mukaan ei ole järkevää perustaa pieniä poliklinikoita, vaan kerätä osaamista näiden oireiden hoitoon yhteen paikkaan, eli HYKS:iin.
Kosteusvauriorakennusaltistuneille on perustettu ”pieniä poliklinikoita” sisäilmapoliklinikan nimellä maamme keskussairaaloihin, joten lieneekö tarkoitus supistaa vain kustannuksia keskittämällä tutkimukset HYKS:iin., johon harva sairastunut pääsee.
Näinhän tehtiin myös vuonna 1995, kun sisäilman takia sairastuneiden ammattitautitutkimukset keskitettiin STM:n päätöksellä maamme muista sairaaloista Työterveyslaitokselle.

Kun ylilääkäri Vataja työryhmä on nyt perustanut HYKS:n toiminnallisten häiriöiden yksikön, niin tuon yksikön ensimmäisenä tehtävänä maamme veronmaksajille olisi tuottaa tilastotietoa siitä, kuinka monella prosentilla tuohon yksikköön ympäri maatamme lähetetyistä potilaista on kosteusvauriorakennusaltistustausta.

Sairasrakennussyndrooma-altistustaustan (=homeet, hiivat, sädesienet, bakteerit, varastopunkit, myöhemmin amebatkin) tiedettiin lääketieteen parissa maassamme jo 1960-luvulla aiheuttavan allergista, astmaattista ja reumaattista oireilua, joka allerginen oireilu koskettaa todella monia elinjärjestelmiä: ihoa, silmiä, korvia, verisuonia, jänteitä, niveliä, limakalvoja aina sidekudoksesta muodostuneita lihaskalvoja (faskia) myöten, jonka kalvon tehtävänä on tukea sekä yhdistää mm. lihaksia, lihasryhmiä kuin myös ympäröidä sisäelimiä.
Ylilääkäri Vatajalla työryhmineen näyttää olevan allergia ja sen aiheuttamat kudosvauriomekanismit hakusessa, jotka mekanismit aiheuttavat monia ongelmia eri puolilla kehoa.

Moniongelmaiseksi aloin tulla minäkin, kun työpaikkani katto oli vuotanut viitisen vuotta.
Kattovuotojen jatkuttua vielä kymmenisen vuotta immuunijärjestelmäni sekopäistyi niin pahoin, että jouduin irtisanoutumaan.
Irtisanoutumisestani on kulunut nyt vähän päälle 18 vuotta. Yhä edelleen joudun käyttämään hengityssuojaimia maa-ainesten käsittelyssä tai joutuessani menemään kosteusvauriorakennusaltistukseen. PPP ja psori onneksi nukkuvat tällä hetkellä, mutta aktivoituvat mikäli immuunijärjestelmäni joutuu parantelemaan tapaturmasta aiheutuvia vammoja, tai mikäli sairastuisin A-virus influenssaan, kuten kävi vuonna 2016.
Moniallergiseksikin tulin: sitrushedelmät, hajusteet, kemikaalit, säilöntäaineet, maito ja maitotuotteet, joten angioödeemakin tuottaminen onnistuu milloin tahansa.
Tulehduksien aiheuttamat arvet keuhkoissani ovat pysyviä, joten diffuusikapasiteettini on ollut pysyvästi alle normaalin ja sen huomaa rasituksessa.
Nivel-, jännetulehduksien seurauksena liikarasitus kipeyttää niitä yhä edelleen, rasitus ei siis niitä paranna.
Silmissäni on todettu kuiva silmänpohjan rappeutuma, joten minulla on herännyt kysymys mikä osuus tuonkin sairauden syntymiseen oli se, kun työpaikka-altistukseni loppuvaiheessa viiden vuoden ajan herätessäni aamulla silmäni olivat täynnä rähmää, ja työpaikalla täytyi hieroa silmiä jatkumona ikään kuin niissä olisi ollut tikkuja.
Keuhkotulehdusten yhteydessä ihokarvat hävisivät lopullisesti jo työpaikka-altistusaikana, myös tukkaa lähti ja tukankasvu alkoi heikentyä. Tällä hetkellä kaljuuntuminen menossa. Kulmakarvat ja silmäripset nähtävästi seuraavana vuorossa, koska muuta karvoitusta ei enää ole.

Eli jaksamista teille kaikille kosteusvauriorakennusaltistuksen takia sairastuneet.
Jaksamista siksi, että maamme lääketieteellisten huippuyksiköiden kansalaisille välittämä tämänpäivän lääketieteellinen tieto heidän oman ilmoituksensa mukaan on: emme tiedä tutkitaan, eli yhtä kuin plus miinus nolla.

-Homeherkkä#-