yhä uudelleen, että aina kun joku ihminen, olipa kuka tahansa, on "olevinaan" joku muu ja "kertovansa" jotain toisen henkilön elämästä se tuntuu äärimmäisen vastenmieliseltä tavalta toimia. Se aiheuttaa aina välittömästi hyvin ahdistavan stressireaktion ja kun niin on jatkunut kauan se ei voi olla vaikuttamatta elimistöön. Sen takia sen pitää loppua kokonaan ja välittömästi! Ne joista kerrotaan putoavat välittömästi pois.
On pakko sanoa
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asuin- tai työpaikkaa ei koskaan valita siksi että niihin liittyisi ihmissuhteet!
Ai ettäkö puoliso X asuu Rovaniemellä, puoliso Y Berliinissä ja noiden onnettomien lapset siinä jossain välissä, ihan vaan siksi, että X haluaa asua Rovaniemellä, Y Berliinissä ja lapset siinä jossain välissä? Milloin ja missä nää tyypit sit ylipäätään harrastaa ihmissuhteilua? Perheyttä, parisuhteilua, arkeilua?
Ihmiset tarvii toisiaan. Tarvitaan äitejä, isiä, puolisoita, isovanhempia, setiä, tätejä, sisaruksia, serkun siskon mummon kaimoja, naapureita, opiskelu- ja työkavereita, ystäviä, kirkkokuoron , metsästysporukan ja tanhuryhmän rakkaita, vaikkakin ärsyttäviä pösilöitä... Ja hyvin luonnollisena ilmiönä ihminen tarvii kumppanin, sen rakkaimman, tärkeimmän, ainutlaatuisen. Lähelle, kuulo,- näkö- ja kosketusetäisyydelle. Ei tuhansien kilometrien päähän, vaan konkreettisesti tähän. Tähän hetkeen. Ihminen tarvii ihmisen.