Mikä ollut mieleenpainuvin hetki

Se oli Ruskaa toiminta heti alusta saakka
Selittelylle ei sijaa.

Varmaan se kunhan halasin häntä ensimmäisen kerran. Hän vaikutti just siltä että kaipasi sitä ihan kauheasti ja lisää.. hellyydenkipeyttä?

tai ehkä se kun hän suuteli minua ja toisteli "voiko tää olla totta. onko tää todellista"


Tiesin kyllä mitä hän tarkoitti ja vastasin puolileikillään: ei ,tää ei oo totta.
eihän se tavallaan ollutkaan. siks niin sanoin..


Tai ehkä se hetki kun hän niin tosissaan halusi todistaa että olen eräässä näkemyksessäni väärässä, Tykkään hänen määrätietoisuudestaan.


tai ehkä hetket kun hän nosti minut syliinsä ja tajusin kuinka vahva hän on ja kuinka pieni itse olen.
Pieni ei aina tajua pienuuttaan maassa seisoen kauempana, mutta sitten kun nousee maasta niin helposti tai seisoo ihan vieressä se tajuaa.

Miten hän kaappasi syliinsä?

Rupes yhtäkkiä haukkumaan savolaisia. . Olin yllättynyt. .

Mie luulin että sellaisia oli mutta ne häipyivät hiljalleen kaikki. Epäaitous ja tarkoituksenmukaisuus tuhoaa sen mikä rakkaudeksi tarkoitettiin.

Kun katsoi niillä rakastuneen silmillä minua..
(Ja silti mikään ei ollut tarkoituksen mukaista)
(naiselta tämä)

Ensimmäinen kohtaaminen. En muista kovin montaa muuta ensikohtaamista tai edes ensimmäisiä sanoja, mutta hän ja hänen sanansa jäivät mieleeni. Sekä omat ajatukseni.

Sen jälkeen muistan jotain paloja kuin välähdyksiä. Muistan kun olimme työpaikan yhteisellä lounaalla ja hän kertoi jonkun vanhan tiilitehtaan raunioista, sillä ravintolan seinässä oli samoja tiiliä. Tiesin silloin, että hän ei ole kuten muut.

Muistan kun hän kerran laski milloin täyttää 33 1/3 vuotta ja ymmärsin, että olemme melkein päivälleen saman ikäisiä.

Muistan niin paljon. Oikeastaan melkein jokaisen kohtaamisen hänen kanssaan ikään kuin valo olisi silloin ollut kirkkaampi ja polttanut kaiken mieleeni.

Hän nainen kutsui minut kotiinsa silloin joskus...

Näin hänet ensimmäisen kerran

Näin hänet viimeisen kerran.

Ekan kerran kun nähtiin jäin kätellessä hänen silmiinsä kiinni!

Ensi kohtaaminen myyntipöydän takana. Rakkautta ensisilmäyksellä.

Kun nojasin häneen kaupunginteatterin ulkopuolella . Hän nojasi betoniaitaan.

Olimme kauan halauksessa, varmaan tunnin ja hän kysyi, olemmeko aina näin ?

Laittoi käden vasemmalle reidelleni. Oli pitkään hiljaa ja katsoi silmiin. Sitten sanoi jotain..
Toisella kertaa kaappasi syliin ja kysyi, "Pelottaako?" Vastasin että, "Vähän."
Ja sitten pari muuta juttua, mitkä hänkin varmaan muistaa..

No tietenkin sen kun tapasimme ensimmäistä kertaa face to face. Jännää mutta ihanaa. Muistan ikuisesti, kipinät suorastaan sinkoilivat (ehkä vielä enemmänkin ellen olisi jännittänyt niin pirusti). Sen jälkeenkin on ollut monia upeita hetkiä, mutta sen muistan ikuisesti.