Jeesuksen kärsimystä seurasi onni ja ilo kaikille häneen uskoville.
Pääsiäisen jälkeisen kolmannen sunnuntain nimitys Jubilate kuvaa pääsiäisajan luonnetta. Jumalan seurakunta saa juhlia toteutunutta Vapahtajan ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta.
Pääsiäisen tapahtumat etenivät tarkasti profeettojen ennustusten mukaisesti. Evankeliumitekstissä kerrotaan, kuinka Jeesus ennusti opetuslapsille tuleviin päiviin alakuloa ja murhetta.
Ennustuksesta huolimatta opetuslapset kokivat järkytyksen, kun heille rakas Jeesus otettiin kiinni ja tuomittiin kansan edessä huutoäänestyksellä. Opetuslapset eivät osanneet katsoa eteenpäin Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen. Päinvastoin kaikki toivo näytti olevan menetetty.
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen sovitustyö kirkastui opetuslapsille. Jeesuksen kärsimystie ei päättynytkään kuolemaan vaan riemulliseen ylösnousemukseen. Se on uskovien suurin ilon ja onnen lähde tässä ja tulevassa elämässä. Juuri tämä on päivän tekstin ydinsanoma.
Vaikea ajatus
Jeesus jätti opetuslapsille jäähyväisiä: “Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen” (Joh.16:17). Sanoillaan hän viittasi lähestyvään kuolemaansa ja siihen päivään, kun hän tulee toisen kerran noutamaan omansa.
Kun ihmiset hyvästelevät läheisiään, he toivovat näkevänsä jälleen. Psalmissa 39 kuvataan elämän lyhyyttä: “Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle.”
Tietoisuus elämän katoavaisuudesta on kipeä. On vaikeaa edes ajatuksen tasolla kuvitella läheisestä luopumista. Myös oman elämän päättymisen ajatteleminen voi ahdistaa.
Paavali kirkastaa tärkeimmän: “Kristus on minulle elämä ja kuolema minulle voitto” (Fil. 1:21). Jumalan Poika oli kerran ihmisenä täällä maan päällä. Hän saarnasi, paransi ja opetti. Jeesuksen aika maan päällä oli kuitenkin lyhyt.
Katse eteenpäin
Jeesus jatkoi puhetta poismenostaan, ja opetuslapset kävivät levottomiksi. He alkoivat keskustella keskenään eivätkä uskaltaneet kysyä suoraan Jeesukselta, mitä tämä puheellaan tarkoitti.
Jeesus huomasi sen ja alkoi lohduttaa heitä vertauksella. Hän otti vertauskuvaksi synnyttävän äidin. Synnyttäjä unohtaa pian kivun synnytyksen jälkeen, ja sydämen täyttää ilo syntyneestä pienokaisesta. Jeesus halusi vertauksellaan korostaa sitä, että elämä maan päällä on lyhyt iankaikkisuuteen verrattuna. Siksi kannattaa kohdistaa katse tulevaan.
Taivaassa kukaan ei muista entistä elämää. Jeesus sanoi: “Teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” Siellä olemme perillä oikeassa kodissamme.
Uskovaiset kokevat usein vierautta ja muukalaisuutta. Kaipuu on oikeaan kotiin, taivaaseen.
Jeesus ei luvannut omilleen helppoa elämää. Jumalan lapsi joutuu kohtaamaan ilon lisäksi myös surua. Uskovainen kokee vierautta maan päällä. Jeesuksen sanat lohduttavat: En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” (Joh. 14:18).
Jeesus tulee noutamaan
Vapahtaja on luvannut omilleen: “Minä menen valmistamaan teille sijaa, mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen” (Joh. 14:3).
Jumalan lapsi saa luottaa Jeesuksen lupaukseen. Hän saa iloita maan päällä kaikesta hyvästä, minkä Jumala on lahjoittanut. Mikään katoava ei saa kuitenkaan tulla niin tärkeäksi, että ihminen hylkää uskon. Johannes kirjoittaa: “Maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti” (1. Joh. 2:17).
Vapahtaja lupasi omilleen: “Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” (Joh. 16:23.)
“Sinä päivänä” viittaa siihen päivään, jolloin Herra tulee kunniassaan noutamaan omiaan. Silloin noudetut saavat katsoa Vapahtajaamme kasvoista kasvoihin. Täällä ajassa nousseet kysymykset saavat vastauksen, eikä mitään enää puutu.
Teksti: Ville Laivamaa
Pääsiäisen jälkeisen kolmannen sunnuntain nimitys Jubilate kuvaa pääsiäisajan luonnetta. Jumalan seurakunta saa juhlia toteutunutta Vapahtajan ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta.
Pääsiäisen tapahtumat etenivät tarkasti profeettojen ennustusten mukaisesti. Evankeliumitekstissä kerrotaan, kuinka Jeesus ennusti opetuslapsille tuleviin päiviin alakuloa ja murhetta.
Ennustuksesta huolimatta opetuslapset kokivat järkytyksen, kun heille rakas Jeesus otettiin kiinni ja tuomittiin kansan edessä huutoäänestyksellä. Opetuslapset eivät osanneet katsoa eteenpäin Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen. Päinvastoin kaikki toivo näytti olevan menetetty.
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen sovitustyö kirkastui opetuslapsille. Jeesuksen kärsimystie ei päättynytkään kuolemaan vaan riemulliseen ylösnousemukseen. Se on uskovien suurin ilon ja onnen lähde tässä ja tulevassa elämässä. Juuri tämä on päivän tekstin ydinsanoma.
Vaikea ajatus
Jeesus jätti opetuslapsille jäähyväisiä: “Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen” (Joh.16:17). Sanoillaan hän viittasi lähestyvään kuolemaansa ja siihen päivään, kun hän tulee toisen kerran noutamaan omansa.
Kun ihmiset hyvästelevät läheisiään, he toivovat näkevänsä jälleen. Psalmissa 39 kuvataan elämän lyhyyttä: “Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle.”
Tietoisuus elämän katoavaisuudesta on kipeä. On vaikeaa edes ajatuksen tasolla kuvitella läheisestä luopumista. Myös oman elämän päättymisen ajatteleminen voi ahdistaa.
Paavali kirkastaa tärkeimmän: “Kristus on minulle elämä ja kuolema minulle voitto” (Fil. 1:21). Jumalan Poika oli kerran ihmisenä täällä maan päällä. Hän saarnasi, paransi ja opetti. Jeesuksen aika maan päällä oli kuitenkin lyhyt.
Katse eteenpäin
Jeesus jatkoi puhetta poismenostaan, ja opetuslapset kävivät levottomiksi. He alkoivat keskustella keskenään eivätkä uskaltaneet kysyä suoraan Jeesukselta, mitä tämä puheellaan tarkoitti.
Jeesus huomasi sen ja alkoi lohduttaa heitä vertauksella. Hän otti vertauskuvaksi synnyttävän äidin. Synnyttäjä unohtaa pian kivun synnytyksen jälkeen, ja sydämen täyttää ilo syntyneestä pienokaisesta. Jeesus halusi vertauksellaan korostaa sitä, että elämä maan päällä on lyhyt iankaikkisuuteen verrattuna. Siksi kannattaa kohdistaa katse tulevaan.
Taivaassa kukaan ei muista entistä elämää. Jeesus sanoi: “Teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” Siellä olemme perillä oikeassa kodissamme.
Uskovaiset kokevat usein vierautta ja muukalaisuutta. Kaipuu on oikeaan kotiin, taivaaseen.
Jeesus ei luvannut omilleen helppoa elämää. Jumalan lapsi joutuu kohtaamaan ilon lisäksi myös surua. Uskovainen kokee vierautta maan päällä. Jeesuksen sanat lohduttavat: En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” (Joh. 14:18).
Jeesus tulee noutamaan
Vapahtaja on luvannut omilleen: “Minä menen valmistamaan teille sijaa, mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen” (Joh. 14:3).
Jumalan lapsi saa luottaa Jeesuksen lupaukseen. Hän saa iloita maan päällä kaikesta hyvästä, minkä Jumala on lahjoittanut. Mikään katoava ei saa kuitenkaan tulla niin tärkeäksi, että ihminen hylkää uskon. Johannes kirjoittaa: “Maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti” (1. Joh. 2:17).
Vapahtaja lupasi omilleen: “Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” (Joh. 16:23.)
“Sinä päivänä” viittaa siihen päivään, jolloin Herra tulee kunniassaan noutamaan omiaan. Silloin noudetut saavat katsoa Vapahtajaamme kasvoista kasvoihin. Täällä ajassa nousseet kysymykset saavat vastauksen, eikä mitään enää puutu.
Teksti: Ville Laivamaa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.