Mistä löydän iankaikkisen elämän sanat?

Olin matkatoverieni kanssa Venäjällä paikkakunnalla, jossa järjestettiin ensimmäistä kertaa seuratilaisuus. Elävän evankeliumin vastaanottaneet ja parannuksen armon saaneet tunsivat sydämessään suurta iloa. Ihmetellen ja iloiten he kyselivät: Onko Jumala todella niin armollinen, että saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi? Emme ole aikaisemmin kuulleet näin armollisesta Jumalasta. Onko totta, että mekin voimme antaa syntejä anteeksi toisillemme?
Jeesus vahvisti opetuslastensa heikkoa uskoa ilmestymällä heille ylösnousemisensa jälkeen. Hän näytti ristinkuolemassaan saamiaan haavojaan ja puhui ja ruokaili heidän kanssaan.

Samalla Jeesus lähetti opetuslapsensa todistajiksi kaikkialle maailmaan. Hän antoi opetuslapsille Pyhän Hengen vallan saarnata syntejä anteeksi. Hän sanoi: ”Autuaat ovat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat” (Joh. 20:29). Noustessaan taivaaseen hän vielä siunasi opetuslapsiaan.

Tie taivaaseen

Kristuksen työ jatkuu Pyhän Hengen ohjaamana hänen seurakunnassaan. Jeesus sanoi, että hänen on tarpeellista mennä pois. Hän lupasi Lohduttajan, Pyhän Hengen, joka johtaa totuuteen.

Jeesuksen seuraajien tehtävänä on saarnata parannusta ja syntien anteeksisaamista. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16).

Venäjän-vierailullamme vakuutimme sanankuulijoille, kuinka suuri on Jumalan armo syntistä kohtaan, ja että jokainen uskomisen armon saanut on Pyhän Hengen pappi.

Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, auttaa uskomaan ja synnyttää uskovissa keskinäisen rakkauden. Näin syntyy Jumalan perhe, jossa lapsilla on Isä taivaassa ja seurakunta äitinä maan päällä. Martti Lutherin mukaan sen, joka haluaa löytää tien taivaaseen, on ensin löydettävä maan päältä uskovaiset ihmiset, joilta kuulee evankeliumin. Pelkät sanat eivät riitä, vaan heillä tulee olla Pyhän Hengen lahja.

Uskosta luopuneen täytyy uudestisyntyä päästäkseen elävään yhteyteen Jumalan kanssa. Jumala ilmoittaa itsensä kaikkialla, mutta vanhurskauttaa ihmisen vain yhdellä tavalla (Room. 1:16–17).

Loukkaannunko Jumalan valtakunnasta?

Maailma ei tuntenut Jeesusta eikä Jumalan lapsia (Jes. 53:3; 1. Joh. 3:1). Monet loukkaantuvat Jumalan valtakunnan olemuksesta ja sanomasta (1. Piet. 2:7–8). Näin etenkin ne, jotka rakastavat syntielämää tai omavanhurskautta.

Uskonasioissa ihmisen järki on pimentynyt. Aikansa kirjanoppineet nimittivät Jeesuksen seuraajia nasaretilaiseksi lahkoksi. Kun monet hänen opetuslapsistaankin pahentuivat häneen ja luopuivat uskosta, Jeesus kysyi lähimmiltään: ”Tahdotteko tekin mennä pois?” Silloin Pietari vastasi: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” (Joh. 6:67–68.)

Jeesus kulkee vieläkin halvassa muodossa omiensa keskellä. Pahennutko sinä siitä opetuksesta, jota Jumalan seurakunnassa julistetaan? Ne, jotka ottavat sanoman vastaan, tulevat autuaiksi.

Tässä ajassa puhutaan paljon Jumalan armosta ja rakkaudesta, mutta unohdetaan totuus. Siksi on tärkeää tarkata Jumalan tahtoa pyhässä sanassa.
Leonard Typpö on todennut, että armo ja totuus kuuluvat yhteen, armon kulkiessa edellä. Jos toinen näistä puuttuu, menetämme molemmat. Totuuden säilyttäminen merkitsee vastuuta teoistamme Jumalan edessä ja omantunnon hoitamista. Totuus tekee vapaaksi. Paatumisen seurauksena sydämen usko voi kadota ja elävä usko muuttua vain mielipiteiksi.

Rakkaus keskeisin tuntomerkki

Pyhä Henki säilyttää seurakunnassa autuuden opin selkeänä, eikä se ole kaikkien opin tuulten heiteltävänä (ks. Ef. 4:14). Se antaa syvällistä ja tyyntä selkeyttä Kristuksen työhön ja peruskäsityksiin autuaaksi tulemisesta.

Jumalan valtakunnan keskeisin tuntomerkki on rakkaus, joka perustuu Kristuksen sovitustyöhön. Kaikki Jumalan valtakunnan työ perustuu rakkaudelle. Sen tarkoitus on auttaa ihmisiä uskomaan ja säilyttämään Jumalan lasten vapauden.

”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus”, toteaa Jeesus (Joh. 13:35). Näin elivät apostolit (ks. Ap. t. 2:42) ja näin elävät uskovaiset tänä päivänä. Joka luopuu tästä Jumalan lahjoittamasta rakkaudesta, menettää opetuslapsen aseman.

Jumalan valtakunnassa on taivas lähellä. Olemme saaneet tuntea, että rukouksemme on kuultu. Pyhä Henki lohduttaa ja puolustaa meitä koettelemuksissa, vaivoissa ja maailman paineissa. Odotamme uskossa, että Jeesus tulee kerran lupauksensa mukaan noutamaan omiaan. Voimme vielä tehdä evankeliumin työtä rohkeasti pitämällä kynttilää palamassa pöydän päällä.

Markku Seppänen