Historian siipien havinaa........................

Minä en ole.
Olen aina ollut sivistynyt.
Sivistynyt, jolta eläimellisyys on ollut poissa.

H.

-eletty elämä on kuin maallista unta varjojen joukossa - samassa kuvassa . missä joku näkee ehjän maljan - joku toinen näkee raatelevien sutten avonaiset kidat....tämäkin teksti kuvista ja taustoista
vain kerrontaa musteläiskätesteistä.

Hmmm..lasteni isän kanssa seurustellessa pelasimme. Kaiken lisäksi suutuin kun hävisin :) Olin huono häviäjä, voittaa olisi pitänyt, heh.

Kyllä räsyt olen vienyt aina kierrätykseen tai polttanut, enkä pelannut niitä pois pokerissa. (Voittaja olisi saanut pitää).
Rahasta olen pelannut, en ole hävinnyt enkä voittanut merkittäviä summia. Nuorena siis.
Varmaan kahteenkymmeneen vuoteen en ole pelannut edes hedelmäpelejä. Tai jaa, laivoilla joskus, muutamalla koekolikolla, jos ei tärppää heti, turha jatkaa.

Esileikkejä.

En harrasta pelaamista, huonontuurin ihmisiä. Pokeria nuorena pelattiin ajankuluksi paljon, pikkupanoksilla. Hikiällä kun oli varsin rajallisesti mitään tekemistä, oli jokin syy kerääntyä jonnekin sisätiloihin. Pokeri ei ole erityisemmin tuuripeli, kyllä siinä pitää laskelmoida ja tietenkin bluffit jne. Sököstä, tai ajanvietepeleistä en ole kiinnostunut.

Koitin muistella, milloin lotonnut viimeksi, siitä kyllä todella paljon aikaa. Jokin vakioveikkaus tms järkevämpää, siinä osansa tietämykselläkin. No en kai ikinä veikannut.

Räsypokka tavallaan alhainen tapa lämmittää mimmiä. Pokeriahan se, lisäks voi taktikoida vaatteiden määrällä. Niinkuin liian helppoa voittaa. Mutta sehän ei olekkaan pelaamisen idea. En oikein usko, kukaan oikeasti oikeassa korttiringissä hävinnyt vaatteitaan, kelloja tms toki saattanut mennä.

=DW=

No joo, aika tyhmä kysymys:)
En ole pelannut. En varsinaisesti en, mut kuiteski oon.
Minä oon korteilla pelannut suorastaan Aina.
Mieheni taas ei.
Joskus muinoin aloin opettamaan, mutta huonoin tuloksin. Hertta, rouva, pata ja risti eivät olleet hanskas. Pelasin korteilla sitten muiden kanssa mieluummin.
Räsypekka oli ainut kiehtova peli, jota aloimme mieheni kanssa pelaamaan. Jepulis jee.
Hyvin hauska peli pelata pelaajan kanssa, joka ei silleen hallinnut peliä. Minulla oli lopputuloksen visio silmissä ja kyllä kivasti meni. Melkein nauran nyt jälkikäteen.
Meillä oli kiva ilta. Minäkin pääsin vaatteistani eroon sen jälkeen, kun hän oli hävinnyt enemmän ku yy kaa koo..

Kivoja muisteloita välillä tulee.
Yhteiselon rakkaudellisia juttuja.

Heikunkeikku

Kaikkea tyhmää on tullut tehtyä, tätä ei kuitenkan.

Ei täällä tyhmiä kysymyksiä olekaan, on vain erilaisia , toinen tykkää vastata toisenlaiseen ja toinen toisenlaiseen.

Pikkulikkana olen pelannut räsypokkaa, vaikkakin me puhuttiin ryysypokasta.
Jotain kymmen vuotiaita oltiin ja kaikki ison kerrostalon tytöt ja vain muutama poika. Se oli aina siihen asti hauskaa kun se poika, oli muuten Timo nimeltään,, jonka kotona pelattiin
alkoi hävitä putkeen, hän kävi vessassa riisumassa, alta sitä ja tätä...
Siihen se pelin yleensä loppui Eli niin kauan oli hauskaa kun hän ei hävinnyt ja kun alkoi häviämään niin me muut hävittiin muihin leikkeihin eli suututtiin taas pikku hetkeksi.

Nuorena joskus tuli pelattua,aika hankalaa pelillisesti,kun ei niitä vaatteita montaakaan kappaletta yleensä päällä ole.

En ole tuollaisissa piireissä pyörinyt.