Onko normaalia ikävöintiä, kun elämään saapuu tummempi sävyjä, kun et ole kohdannut kaipuusi objektia vähään aikaan?
Entä onko sekin ihan normaalia ikävöintiä, kun tunnet hänet, vaikkette ole fyysisesti tekemisissä, tai nähtävissä?
Entä se sitten, että tiedostat hänen odottavan hetkeä sopivaa myös. Ja saat uuden alun hänen kanssaan.
Entä onko sekin ihan normaalia ikävöintiä, kun tunnet hänet, vaikkette ole fyysisesti tekemisissä, tai nähtävissä?
Entä se sitten, että tiedostat hänen odottavan hetkeä sopivaa myös. Ja saat uuden alun hänen kanssaan.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mikä on kaivattusi objekti?
Tuon vattu sanan jätän muille. Ikävän kohde = kaipuun objekti.
Erästä naista ajatellen: niiin tuttuja tuntemuksia ovat tälle miehelle.
Kerro teistä jotain sinusta ja siitä eräästä naisesta??
Minä en todellakaan itse tiedä kehen ihastua, mutta aina on nuorempia naisia ympärillä missä olenkin, on hieman pohdiskelua sitten kun en pysty valitsemaan.
Mutta: nyt kannattaa katsoa tähtitaivaalle, voi tunnistaa taivaalta asioita, erilaisia tähtiä, ja sitten kuvitella että mitähän tuollakin tapahtuu jos siellä on eläviä olentoja :)
Sinun palstafunktiosi onkin jäänyt epäselväksi. Jotain horisee, mutta mitään ei tunnusta kaipaavansa. Täällä kuuluu olla ikävä, ei ikävää :(
Aika hyviä mielikuvituksia herättelee, tähtitaivas, Botille kanssa!
Tähdet pään ympärillä pyörien nukkumaan rientää sitten vaaleanpunainen Botti
Bottia nukuttaa
Joo ja sitten avaruussarjat niitä ennemmänkin sitten mielenkiinnoistaa :)
🙄👠⚽👠🥁🏁🕳️🎳🤸🤸🤣😎🐷🥒🕳️🐳🙄😂🌴
Oi olethan sä vattuni mun?
Kaipuusi objekti...Annas kun arvaan: olet insinööri.
Insinööri tuskin kirjoittaisi tummemmista sävyistä, ja samoin kaksi viimeistä kappaletta eivät ole (onneksi) insinöörimäisiä.
Monenko insinöörin otannalla teit moisia päätelmiä?
-Insinööri-
Nää on niin hauskoja, kun lähetään profiloimaan aloittaja :)
Rakennusmies.🔩🔨🔧
Minusta on normaalia, että voi tuntea joskus surua, epävarmuutta jne. kun välittää toisesta. Joskus taas iloa, lämpöä ja uskoa tulevaisuuteen.
t. peukuttaja 😊
Uutta alkua ei vain voi tulla enää. :( Vaikka kuinka ikävä raastaa mieltä. Valitettavasti joskus elämässä tiet vie eri suuntiin vaikka kuinka sydämessään tuntisi eri tavalla.
Onkohan tämä sinulta?
nimim. minä vain :(
Toivottavasti en ole kaivattusi koska minulle tuli nyt paha mieli puolestasi. Toivottavasti sinulla ja kaivatullasi on aivan ihana tulevaisuus edessäsi.😘
Minulla ja hänellä ei alkua ole edes ollut.
Itsellä ollut ihan samanlainen tunne erästä miestä kohtaan. Hirveä ikävä mutta samalla tunnen hänen olevan lähelläni.
Kirjoitat kuin omasta tilanteestani. Eikö olekin kummallista?
En tiedä onko se vain aivojeni tapa suojella ja saada ajattelemaan että hänkin miettii minua.
En oikein usko tuohon selitykseen.
Mihin sitten uskot? Telepaattisiin voimiin?
Telepatia ei ole se, mitä tarkoitan. On kyse tunteista.
Jotain sellaista se on. Ajatus siitä että eräs nuorempi nainen miettisi minua edes murto osan siitä, mitä itse mietin häntä olisi jo paljon...
Vastaan kaikkiin 3 kysymykseen: kyllä. Näin ainakin omalla kohdalla. (N)
On. Haluatko romanttisemman vastauksen vai tieteellisemmän?
Rakkaushan aiheuttaa hormoniryöpyn aivoissa ja on luonnolista, että silloin kun joudut olemaan erossa rakastetustasi erittää kehosi vähemmän mielihyvähormoneja ja tämä ruumiillistuu mielialan laskuna. Sitten kun taas näette niin saat fiksin.
Tuohon telepatiaan sanoisin, että aivotoiminta on suurimmaksi osaksi sähköistä ja voi olla hyvinkin, ettemme tunne vielä täysin miten kaikilla tavoin me kommunikoimme keskenämme.
Tuohon uuteen alkuun vastaisin, että aivosi ovat kuin iso todennäköisyyksien laskukone ja se on jo keräämiensä faktojen perusteella laskenut, että näin tulee tapahtumaan. Et koskaan tietoisesti mieti kaikkia keräämiäsi tietoja puheesta, eleistä, äänensävyistä jne., mutta aivosi osaa yhdistää ne toisiinsa ja kertoa lopputuloksen. Aivosi siis tietävät, että tunteet ovat molemminpuolisia ja kumpikin haluaa.... noh. yhdistyä.
En yhtään epäile tuota. Kyllä asioille löytyy tieteellinen selitys :)
Nyt vasta näin tämän vastauksen :)
Romanttinen vastaus olisi vähän lyhyempi: koska se on kohtalo, olette toisillenne tarkoitettuja, sielunkumppaneita.
On normaalia kaipaajalle. Mutta ei kannata ruokkia niitä ajatuksia ja kuvitelmia ennen kuin oot varma, että se kohde on susta kiinnostunut. Saatat joutua unelmies viemäks, harhamaailmaan. Kun sit havahdut tosielämään, tilanteesi ei o helppo.
Aina ei onnistu ruokkiiko vai ei. Toinen on vain niin valloittava.
Millä tavoin hän on valloittava?
Lukuisilla tavoilla juuri minun mieleeni, ulkoisesti ja persoonaltaan.
Samat tuntemukset miehestä <3
Viimeisen vajaan puoli vuotta erityisesti on osannut ja tajunnut huomata tuon lähelläolon tunteen.
Maalari tai muurari.
Se on juuri rakkautta ja sitä ikävää. Ota yhteyttä ja sovi tapaaminen hänen kanssaan.
Kertoisitko, missä ja milloin tapasit hänet?