Ole hiljaa, ole hiljaa. ole hiljaa

älä selitä, älä selitä. Älä kaada liikaa kuoharia. Juo lisää huijarin lompakosta. Heitä ilmaan kaikki lasit, korkit, pullot vampparit, polta roihut puutaloissa. Ole hiljaa, ole hiljaa, älä ole oma itses. Vammauta pääs, vammauta muitten pääs. Vammauta muitten päät. Taasko sä seisot siinää tyhjän panttina, palauta itsesi automaattiin, käytyihin sanoihin, palautettuihin kuitteihin. Ei mut hei oikeesti hei. Kuin sä näin väärin teit ja jäit kiinni sulkiessas paitaa vetskariin, heitit huulet kiinni ja suljit aivot johonkin sun pussiis? Sinne jäi ääni, joka ei ehkä koskaan ollu vapaa, se on nyt vangittu ku poliitikon silkkisapelihammas japanilaisella taivaalla, uudelleen kirjotettu kananvarpaiksi kirjolluiksi huulenheitoiksi ketun huulit, sellasiks ulkomaalasiks hohkaaviks paskavaipoiks kuuhullun huulilt. Niit myydään siel ulkotoreilla sitte, sellasella rähinällä, että gerikoiratkin laukkaa suoraa siihe sen jonkuu soppaa järsimää näit kuunkoukeroit noist sun muka uusista juhlista. Laita ne myydyt shampanjat kiinni. Ne on juotu, ne maihtuu suoloilta. Kaikki tietää nää maut. Turha yrittää olla poliitikko noilla väreillä. Ei luovuus oo sopan keittämistä uudelleen samassa padassa samoista aineksista uudelleen ja uudelleen eri mausteilla korvaamalla uusilla aineksilla vanhoja tai vaihtamalla soppaa toiseen. Se on keino ajaa hullu hölmöyteen ja tunnevamppiuteen. heitä ne sun vampit ilmaan ku ei ne nuggebyyt pysypystys ruotsin maillakaa. Ei täällä kenenkään askel laukkaa enää uutee makuun vaihtelemalla askelia tanssin tahtiin. Kun se laite on kärähtäny, niin se laite on kärähtäny ja sillä siisti. Tervemenoo. Hyvät on laulukurkut.