Muistoja äidistä

Olipa kamalasti sanottu. Itsekään en ole kyllä kuulunut lempilapsiin. Joskus näin jälestäpäin, kun maailma on nyt erilainen, niin sitä hämmästelee miten entisaikaan jotkut ihmiset olivat tunteettomia ja kovia läheisiään kohtaan. Meilläpäin oli tärkeätä, että kävi työhön kiinni ja lapsia hyödynnettiin maalla työnteossa armottomasti. Hoidin äitini lapsia ja huushollia, koska minusta ei ollut raskaisiin töihin. Koskaan ei tullut häneltä kiitosta, Mutta pikkusisareni muistelevat minun hoitamisiani iloisena ja kiitoksella, ja se riittää minulle. Olen kuin oikean mummo pikkusiskoni lapsille, äiti on edesmennyt kymmeniä vuosia sitten. Iloinen olen että kunnialla selvisin ison lapsikatraan kanssa, se oli iso urakka. Paljon pieniä sisruksia täysin minun, alaikäisen, vastuulla kokonaisia päiviä kesäisin, ja illat ja aamut myös talvisin koulun jälkeen. Ja mikä parasta kukaan lapsista ei koskaan loukannut itseään, ei naarmun naarmua, minun hoitoaikanani. Ja kaikilta onnettomuuksilta selvisimme.

Maailman valot