Ollakko vai eikö olla

Mä oon ihminen joka miettii ja pohtii paljon, ikävä kyllä...

Oon ”kuivilla” loppuelämän sairaudesta, joka vei mennessään oireillessaan musta melkein kaiken (ku, ei alkoholismi, huumeet)

Mä koen ensimmäisen kerran elämässäni olevani MINÄ ja jopa vahva ja suurinpiirtein ehjä ihminen mitä mun elämänkokemuksilla sitä voi olla

Jos joku olis kysyny multa missä mä oon tänään 2 vuotta sitten?
Olisin vastannut kuollut, en kuitenkaan ole, oon ehkä vahvempi kuin ikinä oon ollu kaikesta rikkinäisestä sielusta huolimatta ja onnellisempi kuin ikinä olen aiemmin ollut koko elämän aikana
On hirveän suuri työ löytää ns elämä, ja jopa ilman sitä suurta rakkautta joka on pelastanut kaikki, tai uskoa johonkin, mä en usko mihinkään, mä uskon siihen ainoastaan et mä olen se voima joka voi ja pystyy pitää mut ”ihmisenä”, muuta ei ole!!!

Mut jokaisella on rastinsa, mulla ihminen menneisyydestä, joka saa mun mielen korkeuksiin, mut tiedän oikein hyvin, se on myös ihminen joka voi olemassa olollaan tuhota kaiken minkä olen ”rakentanut” itse itsessäni
Ja juu, mä en syyttele todellakaan ketään, eikä tässä ole edes kyse siitä, mun ajattelu on sitä, jokainen tekee valinnan ja kantaa vastuun ja myös huonon, ei kylläkään näin yksinkertaisesti tai yksioikoisesti

Mut joo, mä kaipaan toki, kaipaan saatanasti etenkin ku se ei jätä mua ikinä rauhaan, mitä mä teen? Mä haluun jatkaa eteenpäin, mut millä jätän ihmisen taakse?

https://youtu.be/t2NgsJrrAyM